Ajattelin aloittaa tällaisen mielipiteiden vaihdon purentaviasta ja purentavikaisen koiran jalostusarvosta, koska haluaisin kuulla millaisia erilaisia näkemyksiä teillä muilla on asiaan, ihan vaikka teoreettisesti. Ja ottaen huomioon siis, että purentavikojakin on hyvin erilaisia ja osa niistä on koiralle hyvinkin haitallisia (esim äärimmäisen kapea alaleuka ja kitalakeen porautuvat pysyvät kulmurit, jotka joudutaan katkaisemaan tai jopa poistamaan) ja niitä on eri asteisia...tässä keskustelussa haluaisin, että keskitytään erityisesti lievähköihin purentavikoihin (esim. kohtuullinen/lievä alapurenta) eli sellaisiin, jotka eivät ole koiralle varsinaisesti haitallisia hyvinvoinnin kannalta tai eivät vaadi merkittäviä kirurgisia toimenpiteitä, poikkeuksena lähes "rutiinisti" monille koirille suoritettava varhainen maitoyläkulmureiden poisto, joka useimmiten suoritetaan vain varotoimenpiteenä.

Tämä aihe tuli minulle mieleen kun jutustelin äskettäin villakoiranomistajan kanssa, jolla oli juuri pysyvät hampaat saanut kuvankaunis ja rakastettava villakoiratyttö. Koira kiipesi heti sen tavattuani syliini ja nuoli naamani märäksi (avoin, luottavainen ja ystävällinen luonne, rakastuin kovasti tähän ihastuttavaan koiraan), sillä oli aivan upealaatuinen turkki ikäisekseen ja se oli rakenteeltaan mielestäni todellakin niin lupaava, että ihan kansainvälistä muotovaliotasoa oman arvioni mukaan, siis sellainen koira, millaisen ottaisin Elmerille leikkikaveriksi siis mikä päivä vain (siis sekä luonne että ulkokuori ihastuttivat minua niin paljon), jos vain saisin. Omistaja oli kuitenkin ymmärrettävästi harmissaan ja pettynyt (oli suunnitellut koiraa näyttelyihin ja jalostukseenkin, jo alustavasti) siitä, että koiralla oli purentavirhe. Suurin osa uusista alahampaista törrötti alapurennassa ja alakulmuritkin työntyivät liian eteen, mutta alaleuka ei ollut kuitenkaan normaalia pidempi, eli ala- ja yläetuhampaiden välillä ei ollut siis selkeää väliä kuten olen pahimmillaan nähnyt (jopa niin pahoja alapurentoja villakoirilla, että sormi mahtuu etuhampaiden väliin).

Lohdutin omistajaa sillä, että minun mielestäni kuitenkaan jalostuskäyttö ei ole poissuljettu juttu, vaikka näyttelyihin koiraa tuskin kannattaa viedä, sillä jos koira todetaan terveeksi jatkossakin ja se osoittautuu kelpo koiraksi (luonnehan oli jo aivan kultainen ja rakastettava, juuri oikea toiveluonne villikselle mielestäni) muissa harrastuksissa (suunnitteilla oli mm. agilityä, jonka harjoittelu oli jo aloitettu ja tavoitteet olivat korkealla tässä lajissa menestymiseksi) ja luonnetestissä, niin miksipä ei teettää kohtuullisesti vaikkapa yksi pentue tai jopa toinenkin (mikäli ensimmäisen pentueen purennat kehittyvät kokonaisuutena hyvin) astuttaen koira sellaisella uroksella, joka periyttää jo todetusti täydellistä purentaa? Ajattelen ihan sitä, että lievä alapurentahan ei ole terveysvirhe, kuten kippura häntäkään. Mielestäni jo todella paljon muutoin hyvää ja arvokasta geenimateriaalia joudutaan sulkemaan villakoirissa pois periytyvien terveysongelmien ja -vikojen vuoksi ja vielä enemmän käyttökelpoista geenimateriaalia katoaa ihmisten "sohville" eli kotikoiria harvoin käytetään jalostukseen, vaikka ne olisivat kaikin puolin jalostuskelpoisia purentaa myöten, eli nykyinen tehollinen populaatio on villakoirilla kaikissa kokoluokissa harmillisen pieni. Eli eikö siis toisaalta purentavirhettä voida tarkastella objektiivisesti punniten kuitenkin vain yhtenä yksittäisenä seikkana koiran jalostusarvossa, siis yhtenä pienenä osa-alueena, sitä arvioidessa ja arvioida kokonaisuutta, ei siis tuijottaa pelkkiin hampaisiin? Jos kaikki muu on kohdallaan, niin eikö purentavirheistäkin narttua silloin voisi käyttää harkitusti jalostukseen sille sopiva uros tarkkaan valiten, nimenomaan niin, että sillä on jo jälkeläisnäyttöä ensiluokkaisista purennoista?

Omistaja oli tietysti aika harmissaan edelleen ja epäili, että haluaako kukaan sellaisia pentuja sitten ostaa . No minä siihen totesin, että miksipä ei? Minä voisin ostaa ainakin ja ottaa riskin, jos pentujen äiti on muuten unelmakoirani. Pennuthan voi myydä pari kolme sataa halvemmalla ja myydä ne sillä varauksella, että uusi omistaja jo tietää mahdollisen riskin purennan periytymisestä omalle koiralleen ja että ei myy pentuja sellaiselle, joka ehdottomasti haluaa täydellisen purennan koiralleen, eli sillä varauksella jo myyntivaiheessa, että katsellaan näyttelymahdollisuuksia kunkin pennun kohdalla vasta sitten kun pysyvät hampaat tulevat (etteivät ostajan odotukset ole liian korkealla) ja jos kaikki menee hyvin voi pentuja sitten näyttelyttää ja käyttää edelleen jalostukseen -> Tällä samalla idealla minäkin myin yhden urospennun, jolla oli vain yksi kives eli toisen laskeutuminen oli epävarmaa---pennun ostajat olivat kiinnostuneita näyttelyistä kyllä jo ostovaiheessa, mutta he olivat samaan aikaan jo valmentautuneita ajatuksen kuitenkin jo pentua ostaessa, että jos kives ei laskeudukaan, niin sitten sen kanssa harrastetaan jotain muuta, eli näyttelyt eivät olleet mikään välttämättömyys ja riski piilokiveksestä oli tiedossa---no, kives tuli yllättäen 10 kk:n iässä (omistaja yllätten huomasi koiraa trimmatessaan, että hei, pallejahan onkin kaksi kun eilen vielä oli yksi ...ja itse olin ollut jo varma, että korvaan sovitusti kiveksen puuttumisen omasta pussistani, kun vuoden ikä oli jo lähellä) ja koira on nyt muotovalio, ainoa muotovaliokasvattini vieläpä . Kun ostaja asennoituu tällä tavalla jo ostovaiheessa ja on tietoinen, että pennun tuleva potentiaali selviää vasta myöhemmin, niin mielestäni tällaisen pennun myymisessä tai tällaisessa kauppatilanteessa ei ole ongelmia eikä jännitteitä jatkossakaan. Eli ostajan odotukset eivät ole liian korkealla alun pitäenkään.

Kun ajattelee sitä, että ihmiset nykyään ovat valmiita maksamaan rekkaroimattomista, terveystutkimattomista ja kovinkin epämääräisistä lähtökohdista olevista villakoiranpennuista 700-800 euroa, niin miksipä ei ostaja voisi sitten maksaa vaikkapa 800-900 euroa kauniista, rodunomaisista (emän purentaa lukuunottamatta,) rekisteröidystä ja tarkkaan terveystutkituista vanhemmista olevasta pennusta, vaikka sillä on pieni purentavirhemahdollisuus? Virhe, joka ei kuitenkaan sulje toteutuessaankaan lopulta pois mitään muita harrastuksia kuin näyttelyt.

Omistaja tosiaan hämmästyi, kun sanoin, että minä en sulkisi pois jalostuskäyttöä vielä tässä vaiheessa vaan seuraisin kuinka koira muuten kehittyy ja hän siihen heti kertoi minulle, että koiran kasvattaja oli todennut aivan samalla tavalla kuin mitä minä, vain jokunen viikko aiemmin. Hän oli selvästi siis yllättynyt sekä minun että kasvattajan kannasta tähän asiaan. Tuo on tietysti ymmärrettävää kun hän oli juuri kokenut suuren pettymyksen rakkaan pentunsa osalta noiden harmillisten hampainen takia, ja harmissaan tietysti näyttely- ja jalostusuunnitelmiensa kariutumisesta.

Mitä mieltä muut jalostuksesta kiinnostuneet täällä ovat? Onko teistä purentavirhe niin raskauttava, että koirasta tulee heti jalostuskelvoton vai oletteko minun (sekä tuon esimerkissä kerrotun koiran kasvattajan) kanssani samoilla linjoilla, että jalostus on silti mahdollista kunhan kaikki muu on kohdallaan? Keskustelua saa syntyä puoleen ja toiseen. Tämä oli sellainen aiheen avaus

hyvä johva! mielenkiintoista tekstiä . itseä pelottaa jos Vitolle(5kk)tulee purenta vika..kun näyttelyistä olen kiinnostunut ja nyt on hampaiden vaihto meneillään kovaa vauhtia

hyvin on hampaita lähtenyt mutta Vito on ensimmäinen koira joka on tullut pentuna(toinen koira tuli aikuisena),joten hampaitten vaihtuminen yms. pentujutut ovat ihan uutta eikä ole kokemusta tietää näistä asioista..

maksaako se jos käy eläinlääkärillä näyttää hampaita?

Minusta jos purentavika on sellaista laatua että koira ei kärsi, niin se on yksi vika muiden joukossa - ihan kuin vaikka lyhyt ja suora olkavarsi (mikä voi olla jopa pahempi vika). Tietenkin pitää sitten katsoa se vastapuoli sellainen jolla on tosi hyvä purenta ja sen suvussa myös. Mutta, jos koira jolla se purentavika on, ei ole mitään muitakaan ansioita, niin en kyllä sitten lähtisi sitä astuttamaan.
Eli vielä suomennos joku ei ymmärtänyt ( ) : Oikein kaunis koira raameiltaan, mutta suussa purentavika joka ei vaikuta koiran elämään, on kyllä ihan jalostuskelpoinen kunhan sen kumppanin valitsee harkiten.
Minusta esimerkiksi allergiat ja muut on paljon pahempi vika, jos koira rapsuttaa itsensä verille ja pitää syöttää sitä sun tätä että se voi elää - ja niillekin jotkut tekee pentueita, montakin.

^^Riippuu eläinlääkäristä...varmasti moni reilu ell-tyyppi voi antaa arvionsa lennosta, vaikka odotushuoneessa, jos vastaanotolla ei ole kiirettä; ainakin tällä tavalla sain ensimmäisen arvion Rulliksen nisäkasvaimistakin odotushuoneessa, kun asemalla oli muuten hiljaista .

Mutta jos tämä ei käy, mene vaikka paikalliselle koirakerholle (agility/tottis/nätö-harjoitukset) hengailemaan ja pyydä asiaa tuntevilta ja ystävällisiltä harrastajilta ja kasvattajilta (näitä on melkein aina treeneissä kuin treeneissä) mielipiteitä (älä tyydy yhteen), jos et itse oikein osaa arvioida purennan tilannetta. Yksi vaihtoehto on ottaa tarkka lähikuva koirasi hampaista sekä sivusta molemmin puolin että edestä ja laittaa se tänne palstalle kommentoitavaksi. Minullakin on ollut koirien hammaskuvia arvioitavana täällä , mutta valitettavasti ne ovat poistuneet palvelimelta :

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

joo,no kahe viikon päästä vasta pääsis villistapaamiseen,ku meillä kyytiongelma tänään päästä
täytyy huomen käydä kunnallisella kysäsee jospa vois katsoa ohimennen hampaita vilkaista jos ei niin täytyy sitten katsoa jos sais kuvia napsittua:P