Minulle tuo 3 on maksimi. Mutta nekin eri rotuisia, tai siis ettei kaikki villakoiria. Jossakin vaiheessa ajattelin, että toinen villis olisi kiva, mutta sitten aloin miettimään, etten välttämättä jaksaisi hoitaa kahta näyttelyturkkia. Ja itse tykkään, että villiksellä on tuota turkkia, vaikka en käyttäisi sitä edes näyttelyssä. Ehkä koiran eläkepäivinä voisin leikata lyhyeksi

Neljä menisi aika hyvin, jos yksi olisi jo sellainen lähellä eläkeikää ja kaksi muuta olisi hyvin kasvatettuja ja tarpeeksi vanhoja käyttäytymään. Se viimeinen saisi sitten olla vielä nuori ja vireä.

´ 3 ois max et kaikkien kans kerkeis harrastaa

Jaa-a, ajat on muuttuneet, konnakin on vainaa ja mieli kaipaa toista koiraa... Nykyisin olen sitä mieltä, että jos koiran luonne ja muut resurssit sallivat, sille kannattaisi ottaa kaveri. Veikkaisin, että minulle sopisi vähintään kolme koiraa mainiosti (jos nyt edes sen toisen...), neljä-viisikin, miksei. Neljä alkaa olla jo sillä rajoilla, että täysipainoinen harrastaminen, kilpaileminen ja eteneminen sillä saralla voisi olla hankalampaa.

Vastasin että kolme, mutta voisin kyllä ottaa 4 villakoiraakin.
Nyt kun meille tuli kolmas koira, ja se ei olekaan villakoira (amerikancockerspanieli), päätin ettei neljättä tule, vaikka aiemmin olin ajatellut että neljäkin menee. Mutta tähän näyttää vaikuttavan tosi paljon tää koiran rotu ja luonne. Turkinhoitoa en näe vaativana sillä meillä ei ole näyttelyturkkeja. Onhan se lyhyenkin turkin hoito aina kahdenkeskistä aikaa sen koiran kanssa.Turkkirotuja meillä kuitenkin on kaikki, ja nautin siitä turkinhoidosta, niin kauan kuin ei ole pitkää takkuista näyttelyturkkia jonka föönaamiseen menee tunteja...

Jos meidän vuoden ikäinen jenkki tuosta joskus rauhottuu ja kasvattaa aivot, voisin ottaa vielä yhden koiran, mutta se olisi ehdottomasti villakoira. Luultavasti kääpiö, mutta keskarikaan ei mahdoton.

5 koiraa! No riippuu tietenkin vähän roduista ja luonteista jne.
Luulen että elämäni aikana kuitenkin koiria tulee olemaan samaan aikaan ehkä korkeintaan neljä... Saa nähdä

Nykyisten neljän kanssa tulee toimeen, mutta kolmen kanssa elämä oli helpompaa. Meidän koirista kolme on jo reilussa veteraani-iässä joten pärjäämme kyllä .Kolme taitaa olla minulle se sopiva lukumäärä, ja hoitoonhan otan silloin tällöin vierailevia tähtiä.
Kissa-vanhus ei siedä kilpailijaa reviirillään, muuten niitäkin saisi olla pari.

Minä laitoin neljä. Tällä hetkellä kolme ja yksi lisää ei haittaisi. Mutta sitä ei harkita vielä aikoihin.

Vastasin kolme...Tällä hetkellä löytyy kaksi, mutta kolmannen aika on vasta sitten kun muutan vanhempien nurkista pois.

Mä vastasin 5 kun en osannut päättää 4-5 välillä Ennen aina ajattelin että kolme on maksimi, mutta nyt kun on jo kaksi, niin sekin ajatus sitten muuttui (toivottavasti tuo parempi puolisko ei lue tätä, se järkyttyisi kun varmaan luulee että tyydyn näihin nyt jo olevaan kahteen )

Tosin kuten Ciccin sanoi, kerrostaloasuminen pikkasen rajoittaa tätä koiralukumäärää, voisin nykyisessä kämpässäni kuvitella olevan vain 3 koiraa, sillä on nää meidän villurit sen verran enegisiä että täyttää hyvin 67 neliötä
Mutta jos nyt joskus saisi rahaa (taivaalta) sen verran paljon että voisi ison pihan omaavaan omakotitaloon investoida, niin sitten lauma saisi kyllä kunnolla kasvaa...

Oikeastaan meillä huomaa harvoin sisällä koirien lukumäärää tai kokoa, ne huomaa vasta kun lähdetään ovesta ulos. 60 neliötä riittää mainiosti kahdelle isolle, on ollut ajoittain jopa kolme isoa saman katon alla (2,5 vuotias, 1 vuoden ja 6 kk:n ikäiset nartut). Jos joku päivä saadaan jälkitoimituksena aivot molemmille koirille, kolmas iso voisi muuttaa meille pysyvästi. Pieni menisi vaikka heti näiden rinnalla Mutta tosiasiassa en missään nimessä harkitse vielä ainakaan pariin vuoteen koiramäärän lisäämistä. Ja jos näiden hössötys ulkoiluun lähdössä ei laannu, on ehdottomasti päästävä joko rivariin tai tälläisen luhtitalon ensimmäiseen kerrokseen. Toisen kerroksen ja pihan välinen ravaaminen olisi turhan stressaavaa nykyisellä menolla, jos olisi jatkuvasti rasavilli pentukin mukana. Mutta parempia olosuhteita odottaen

Kolme on ehdoton maximi minulle nyt ja jatkossakin. Ja jos tätä olisi kysytty puoli vuotta sitten niin olisin sanonut kaksi.
Ei siksi etteikö kotiin mahtuisi, mutta en ehtisi turkkeja hoitamaan ja harrastamaan jos koiria olisi yhtään enempää. Ja haluan myös antaa omaa aikaa jokaiselle koiralle ja se ei olisi mahdollista jos enempi olisi.

Niin ja sama juttu on meillä kuin Elinallakin, eli sisällä harvemmin huomaa koirien lukumäärää. No, tuo pentu nyt jonkin verran puuhastelee, mutta osaa jo aika kivasti rauhoittua luita järsimään yms. Uloslähdöt eivät ole ongelmallisia, mutta tuo kävely kolmen koiran kanssa on ajoittain hieman hakusessa. Kaverit kyllä sanoo, että hyvin menee. Itse tosin olen eri mieltä ja odotan jo innolla näkeväni ihanan visioni eli isovillis keskellä ja keskarit molemmin puolin päät pystyssä ja mallikkaasti kulkien. Vaan tuohon on hieman vielä matkaa

"Jos joku päivä saadaan jälkitoimituksena aivot molemmille koirille"

Onko tuo kovinkin yleistä isovilloilla?
Olen vaan nyt jo huomannut, että eroja on keskareissa ja isoissa. Ei Metka "aivoton" ole, mutta hieman on ajoittain puupäisyyttä sekä omapäisyyttä havaittavissa. Ja onhan se nyt muutenkin niin erilainen kuin keskarit, kuten paljon rauhallisempi ja hiljaisempi, loivaliikkeinen ja Nanicaan verrattuna erittäin miellyttämishaluinen sekä kontaktihakuinen.

Sitä kaunista hihnassaliikkumista meilläkin odotellaan... Yksin menee molemmat tytöt hienosti, mutta yhdessä aivottomuus tiivistyy Nala varsinkin on hirvitttävän fiksu koira (näin maallikkotermeillä), mutta sen vilkkaus ilmenee esim. ulos lähdettäessä hieman negatiivisessa mielessä. Nala häslää, häslää, huutaa ja häslää vähän lisää. Nalan häsläys saa myös Vickanin häsläämään. Ja kun Nalan saa ruotuun parin kymmenen sekunnin kuluttua, alkaa Vickan häsläämään Ja taas Nalan kierrokset vetää punaiselle, kun toinenkin pääsi vauhkoamaan... Eli uloslähdettäessä meillä vaihtoehdot on: 1. roikkua hihnan päässä parhaaksi todetussa takakenossa. 2. Komentaa molempia vuoron perään minuutin ajan, ennen kuin molemmilla kierrokset laskevat sen verran että yhteistyö jälleen sujuu.

Samanlaisen shown tytöt laittavat pystyyn myös autosta ulos laskettaessa. Sen verran edistystä kuitenkin on tullut, että sentään malttavat odottaa kontissa lupaa tulla ulos. Mutta jos hihnassa täytyy elukat alas saada, kannattaa takakeno ottaa jo valmiiksi.. Jos joku kaunis päivä saan inspiksen ja alan laittaa koiria oikeasti ruotuun myös tässä tilanteessa, voi kolmatta villaa harkita. Ja siis ehdottomasti isovillaa Onnea ja menestystä Demille kauniin kolmikon luomisessa!!!

5 koiraa alkaa olemaan maksimi minulle. Mieluiten kolme. Olisi vain kiva jos olisi tosi iso ja aidattu piha, ehkä sitten voisi ottaa 5-6 koiraa.

Vastailenpa minäkin uudestaan, sillä kahdessa vuodessa on asiat ehtineet muuttua Eli nyt on siis kaksi villaa, mutta toinen asuu vielä toistaiseksi vanhempieni luona. Mutta minun vastuulla turkinhoito, eläinlääkärikäynnit yms. Kaksi koiraa on minulle kyllä aikalailla maksimi, nyt kun toinen on pentu ja toinenkin nuori (3v.) niin niissä riittää hommaa. Avokilla on sitten kaksi metsästyskoiraa, jämtlanninpystykorvia. Ja tarkoitus olisi ehkä ensi vuonna muuttaa omakotitaloon ja kaikki neljä koiraa tulisi meille asumaan No joo, mutta nuo jämyt ovat täysin isännän koiria ja villikset minun, niin niiin.... eiköhän niiden kanssa sitten pärjää