Mitens on, löytyisiköhän foorumilta kiinnostusta lähteä edustamaan tätä jaloa villapyllyistä rotua kaikille roduille ja roduttomille avoimeen joukkujuoksukisaan? (Kyseessä on siis vinttikoiraradalla juostava koirien välinen kisa, googletelkaapa huvikseen.) Käsittääkseni ideana olisi juoksuttaa koiria vieheen perässä, mutta juostavan suoran saa kyllä viipottaa esim. omistajan hetsaamana. Kisan paikat ovat aina menneet nopeasti, joten siksi "inasen" hätäilen.

Minulla olisi tarjolla aprikoosi kääpiönarttu, jaloistaan nopea ja hyvässä lykyssä jopa vieheen perään intoileva apina. Joukkuekamuja jos löytyisi.

Tapahtuman järjestää perinteisesti EGU ry (Etelän Greyhound Urheilijat ry).

MINÄ!

Tosin vähintäänkin eri kokomuunnokset tarvii oman joukkueensa. Ja ihan kun muistelisin että mahdollisesti jopa ah ja muruva erottelukin on tarpeen, kun niin tehdään näyttelyissäkin. Ovat aika tarkkoja.

Mutta Vinku siis on muruva keskarijoukkueessa!

Ai tosiaan, tuo unohtui. RR:ssä siis juostaan tosiaan roduittain. Yhteen joukkueeseen menee neljä piskiä, varakoiria muistaakseni kaksi.

Jos me Huiman kanssa ensin kokeillaan juokseeko vieheen perässä vai ei Tänä vuonna ei vielä riittänyt ikää, mutta ensi vuonna lähdetään kyllä heti ensimmäisiin juoksuihin mukaan. Heppuhan ei taannoin hiffannut koko hommaa, mutta Huima on ainakin edes lelujen perään, joten elättelen toivoa vieheestäkin innostumisesta.

Sani (alustavasti) ilmoittautuu mukaan.

Täältä löytyisi myös yksi aprikoosi kääpiö mukaan.

Ollaan käyty keskarin kanssa muutama vuosi sitten samaisessa tapahtumassa ja ainakin silloin koiraa sai houkutella juoksemaan lähes millä tahansa. Jos koira ei siltikään juossut sai omistaja halutessaan vaikka juosta koiran puolesta

Villikset sai ainakin silloin kilpailla samassa joukkueessa väristä riippumatta, vain koko vaikutti. En sitten tiedä onko käytäntö muuttunut myöhemmin.

Mekin voitaisiin tulla aprikoosin keskariojan kanssa luultavasti. Käytiin tuolla villisten ratajuoksuissa ja ihan hyvin meni vieheen perään, mutta ei kiinnostanut kuitenkaan pysähtynyttä viehettä jäädä repimään, vaikka muuten tykkää vetoleikeistä. Fido on suht nopea, mutta ei kuitenkaan mikään huippujuoksija, joten me voitaisiin olla vaikka varalla tai sitten ihan kisaamassa, jos ei muuten löydy koiria.

Täältä löytyisi Touho-poika, joka juoksi pari vuotta sitten maksien top 20-listalle päihittäen monta rhodesiankoiraa ja malinoisia, mistä me oltiin hirmu polleita, mutta kisassa tökkii ne järjestelyt, millään ei viitsisi ajaa viittäkymmentä kilsaa ja odottaa paikan päällä vuoroaan tuntikausia sen viiden sekunnin juoksuosuuden takia.

Semmoisia totojuoksuja on kyllä järjestetty siellä täällä, missä koira juoksee omistajansa perään ja sille otetaan aika.
Sekin olisi kyllä älyttömän hauskaa.

Mikäli vaan pääsen paikalle niin meiltä saa Touho kyllä kyydin. Tapiolasta olen siis lähdössä. Säästätte ainakin bensaa.

Kiitos Tulppis ajatuksesta, mutta me asutaan Itä-Helsingissä, taitaisi olla sulle aika hankala reissu. Ja mä taitaisin tarvita ennemminkin jotkut vara-hermot siihen vuoron odotteluun.

Mutta kyllä me aina tullaan pitämään villakoirien puolta, jos vaikka jossain muuallakin keksittäisiin tämmöinen kisa kuin sielä Hyvinkäällä.

Juri ois varmasti myös innoissaan. En vaan oo ihan varma tekeekö viehejuoksu sen mielenterveydelle kauheen hyvää, kun kaikki holtti häviää heti kun herralla on harmaa aavistuskin siitä, että jotain vois kohta päästä jahtaamaan. Mutta täytyy harkita. Vauhtia tolta turbo-urpolta ainakin löytyy

Sara, pelkäsin itse ihan samaa viedessäni entisen auton-ja rusakonjahtaajan ensimmäistä kertaa kokeilemaan Vihdin kuoppakisoihin.

Mutta kävikin toisin. Nykyään tämä ei jahtaa edes oravia, jollei ihan kuonon edestä luiki. Meni rusakkokin taannoin viiden metrin päästä ohi lenkkipolulla ja Touho vaan katsoi perään.

Touhon on saatava jahdata jotain kuitenkin. Vieheen jahtausta saa tehdä niin harvoin, että muina aikoina Touho ajaa takaa narupalloa, ja ääniefektit ovat melkein samat, mitä Tuomarinkylässä radan vieressä. Eli siis se kaamea ulina vieheen perään saadaan nykyään aikaan narupallollakin.
Siippa sitä lähtee vetämään maata pitkin, härnää ja heiluttaa. Ja minä yllytän Touhoa. 600 metriä ylämäkeen pallon perään ja jahtauskiintiö on tyydytetty joksikin aikaa.

Kerran ollaan Viivin kanssa kokeiltu vieheen perässä juoksemista ja Viivi kyllä nautti siitä. Harmi että kaikki kiva on niin kaukana.
Tampereella kun olisi niin varmasti lähdettäisiin kokeilemaan.

Syssymmällä on varmaan Mansen Murre tänäkin vuonna.

peikkis: On Juri siis ennenkin vieheen perässä juossut. Lähinnä meinaan sillä järjen lähtemisellä sitä oman vuoron odottelua, huutamista, tempomista ja emännän käden irrotusta, joka alkaa heti kun koira tajuaa, että kohta juostaan Jahtaaminen sinänsä on varmaan ihan "terveellistä", mutta se monen kymmenen minuutin huuto radan laidalla raastaa ainakin emännän hermoja, luultavasti koirankin.