Itse en pitäisi edes aikuista koiraa nälkäkuurilla. Niinkin sinnikkäitä koiria on että pystyvät tai sitten ihan pahan olon takia lopettavat syömisen kokonaan. Tämän olen nähnyt ja koira lopulta jouduttiin lopettamaan meni niin huonoon kuntoon. Kyseessä oli parivuotias villakoira.

^ Herää kyllä kysymys miksi koira ei syö. Onko siinä jokin elimellinen vika, vai onko se yksipuolisen jalostamisen tulos (vakavat puutokset elinvoimassa).

Tässä tapauksessa taisi koiran syömättömyyteen vaikuttaa toinen tosi pomottava koira. Koiraa kyllä tutkittiin mutta mitään vakavaa taustalta ei löytynyt. Syömättömyyttä oli jatkunut jo pitkään joten siinä vaiheessa kaikki arvot jo rupeavat heittämään jopa ihmisellä kuperkeikkaa. Mutta jos kotona on sellainen koira joka ajaa toiset pois ruokakupilta eikä siinä ole koko ajan kyttäämässä, nuorempi koira jää ihan huomaamatta ravinnotta. Meillä Fani olisi varmaan ollut tälläinen tapaus, mutta nämä muut ovat sen verran ruuan perään että pitävät kyllä omasta kupista huolen. Petra kyllä saa mennä sorkkimaan muiden kuppiin mutta sen kupille kun joku yrittää alkaa murina heti. Fani ei kyllä olisi päästänyt.
Mutta kyllä silti rupeaa mietityttämään kun on lueskellut juuri villakoirien huonosta ruokahalusta. Välillä toivoisi että omatkin koirat olisi, jäisivät roskikset rauhaan . Ulkonakin pistelevät kaikki löytämänsä ruuan naamaansa. Viimeksi viime viikolla Petra löysi jonkun juustosämpylän, enkä kerennyt sitä edes saamaan sen suusta pois.Ties kuinka vanha oli. Pieni pelko noissa löydetyissä eväissä on kun ei tiedä koska niitä koiran vihaajia liikkuu. Sitä hyvässä lykyssä jää viimeiseksi herkkupalaksi kun siihen on laitettu jotain myrkkyä. Että toisaalta nirsossa koirassa on se hyvä puoli, että tuskin noita ulkona olevia herkkuja pistelee poskeensa.

"Että toisaalta nirsossa koirassa on se hyvä puoli, että tuskin noita ulkona olevia herkkuja pistelee poskeensa."

Mietin ihan samaa, kun Sulo kymmenviikkoisena nieli kokonaisena kolme hiirtä.

Syksyllä kaivoin aamulenkillä Sulon suusta kuolleen päästäisen. Hiiriin verrattuna se oli onnettoman pieni. Oli Sulokin tosin kasvanut.

Venesatamassa kävellessä pitää varoa, ettei koiruus syö kalanraatoja tai ihan pelkkiä ruotoja.

Minä luulen, että pennun mieleen oli jäänyt BARF-sapuskat kasvattajan luota . Siellä se kyllä söi myös muroja ja raejuustoakin, mutta selvästi vain koska pentujen välillä oli kilpailua kupilla. Ilmeisesti tämän pennun mieleen siis jäivät BARF-sapuskat, joita sai myös päivittäin siellä ja uudessa kodissa se huomasi, että muu ruoka on tylsää. Raakaravinto sille tuntuu maistuvan erittäin hyvin eli anoreksiasta ei ole kyse. Anorektikkopentuhan ei söisi raakaruokaakaan. Ainut vaan, että mulle tää raakaruokinta on uusi asia ja hieman tuntuu kuin olisin heikoilla jäillä. Taivuin kuitenkin tähän, koska huomasin, että pennulle tämä ruokavalio tuntuu maistuvan paremmin mitä tuo perinteinen, jota olen aiemmin käyttänyt pennuilla. Taivuin siis pennun tahtoon ja se sai itse valita ruokavalionsa Olenkohan tulossa vanhemmiten turhankin hellämieliseksi

Vaan mitäpä sitä ei villiksensä eteen tekisi?

Itsekin olen nirson junnun kanssa alkanut soveltamaan ruokintaa. Meillä tuo tuntuu kyllästyvän nopeasti ruokaan kuin ruokaan, joten vaihtelua ruokintaan ja kupit tyhjenee. Niin ja siis samoilla ruuilla mennään, mutta vaihtelen ruokia ja osin höystän kuohukermalla
Tuo on niin pirun laiheliinikin, joten massaa pitäisi keräillä ja kermat sekä suolattomat voit kera rasvaisen lihan/läskin ovat käytössä.
Ruuan annan kahdesti päivässä ja se riittää tai siis niin meillä on ollut melkein alusta asti.

Se on aina kiva kuulla vinkkejä muilta, vaan eipä ole vielä mitään mullistavaa eteen tullut.

Tuo barffaus on hyvä vaihtoehto ja varsin mieluisa monelle koiralle. Itsekin antaisin mieluusti lihaisia luita ym. Mutta tuo meidän super allerginen joutuisi kuolaamaan vieressä ja siihen en ihan heti ala. Demi barffas silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Vieläkin se juoksee pakastimen luokse kun avaan pakkasen oven. Pää kallellaan se katsoo josko jotain tällä kertaa saisi. Tyynen rauhallisesti kävelee pois pää painuksissa, ei luita tälläkään kertaa. Arvatkaa vaan, että kyllä ottaa päähän.

Tämä barffaaminen tosiaan on hieman hankalaa, koska barf-tuotteet haen Lemmikki oy:ltä (mm siivet myydään isoissa laatikoissa). Kerralla ei mahdu kuitenkaan pakasteosastoon määrättömiä määriä barf-tuotteita ja pakasteita, ja itsellä ei ole autoa. Jos ruokkisin kaikki koirat tuolla ruokavaliolla pakastin olisi jatkuvasti tyhjänä ja joutuisin polkemaan tuonne "jumalan selän taakse" pyörällä talvikelissä jatkuvalla syötöllä. Siihen ei aika ja energia kertakaikkiaan kuitenkaan riitä. Näin ollen vain pentu saa näitä sapuskoita. Sääliksi käy nuo muut kun ne katselevat kanansiipieä jyrsivää pentua. Elmerin maha on tullut tästä kipeäksi. Kun se monta kertaa päivässä kuolaa kanansiipieä jyrsivän pennun vieressä, sen vatsahapot jylläävät ja mahaan alkaa koskea.

Pentu on alkanut syödä paremmin nyt kun se on saanut itse valita ruokavalionsa. Iltaisin se on alkanut syödä myös kermaviiliä ja oman pinen muroateriansa yhdessä muiden koirien kanssa. Mutta se syö murot vain, jos saa ne isojen koirien kupista. Silloin sille murot maistuvat, koska ne ovat tavallaan kiellettyjä hedelmiä, toisten koirien ruokia, joita hän pääsee varastamaan isojen koirien kupista

Jos Elmerille antais jotain kevyttä mahantäytettä vatsakipuiluun. Siis silloin kun pentu syö. Raejuustoa vaikkapa. Vatsahappojen polttelu kun voi aiheuttaa vaikka mitä vaivaa. Jopa vatsahaavan.

Pakkohan tuolle Elmerille jotain on keksiä. Olen kyllä antanut hieman sillekin muuta ruokaa samalla, mutta se ei aina sitä muuta huoli vaan mieluiten vain kuolaa pentua katsellen. Elmerin maha on ollut kipeänä joka päivä sen jälkeen, kun pennun BARF-ruokavalio alkoi. Ongelmana lähinnä on, että pentu kuluttaa pienine hampaineen tosi paljon aikaa vaikkapa siiven jyrsintään. Sinä aikana Elmerin masu ehtii mennä ihan hapoille.

Elmerin mahakipu oireilee niin, että se pureutuu vuodevaatteisiin (peitot ja tyynyt) ja samalla voihkii tukalan oloisena ja kuolaa vuoevaatteet ihan märäksi. Tiedän, että tämä on mahakipua, koska aiemminkin oireita on ollut; Elmerin masuun alkaa heti koskea, jos annan liian ison ruoka-annoksen kerralla tyhjään mahaan tai liian viileää ruokaa. Jos näin olen tehnyt erehdyksessä, on oireet eli tyynyihin pureutuminen ja voihkinta suora seuraamus ruokinnan jälkeen. Elmerin kanssa siis täytyy olla varovainen, että ruoka on sopivan lämpöistä ja että sitä ei tule kerralla liikaa, vaikka koiralle isompi annos kerralla maittaisikin.

Nyt päästiin vihdoinkin kokeilemaan Oscarin lihakasvispullia. Ei muuten mikään helppo hankittava täällä Helsingin keskustan tuntumassa Joo-o totta se on.

Koiruus siis sai sekä lihavihannespullia että _rasva_- ja mahapullia kera Happy Dog nappuloiden ja vähänkös oli nirppanokalla ihmettelemistä. Aikansa pyöri kupin ympärillä. Popsi pullan ja vähän toistakin, kierteli ja kaarteli, jatkoi syömistä ja taas teki kierroksia. Lopulta kupissa oli vaan nappulat jäljellä. Mikä ei sinällään yllättänyt, vaikka ovat kuulemma erityisesti nirsoille tarkoitettu nappula. Pah, sanon minä noista muka nirsoille valmistetuista nappuloista. Jos ei ole nappulan syöjä niin ei ole uskottava se on. Tai tokikin kermalla ja/tai voilla höystettynä menee nappulatkin joskus.

Meilläkin on Eevin kanssa syömisongelmia. Pulmana ei ehkä niinkään ole se, ettei pennulle maistuisi ruoka, mutta se on vain aivan tavattoman vilkas eikä malta pysyä ruokakupillaan. En ole vielä sellaista herkkua löytänyt, jota se malttaisi keskittyä syömään pidemmän aikaa. Eevi lähtee vähän väliä kesken ruokailunkin leikkimään tai ei muuten vain malta pysyä kipollaan. Joka kerta täytyy vahtia vieressä, ettei muut koirat pääse sen ruokia syömään, kun se on itse poissa. Tuntuu vielä, että Eevi tarvitsisi todella paljon ruokaa, kun se on niin aktiivinen ja nyt pelottaakin ettei se saa tarpeeksi ravintoa. Täytyisi varmaan noita pullia meidänkin kokeilla, jos niihin malttaisi keskittyä. Onko muilla ollut tällaisia malttamattomuus ongelmia?

Jos Eevin eristäisi johonkin pienehköön huoneeseen syömään. Siis että lelut pois ja sinä sekä koira sulkeudutte sinne herkuttelemaan. Ihanaa.

Täältä saa noita pullia markettien eläinpakastekaapista, prismasta ainaskin, ja siellä on myös naudanmahapullia muistaakseni, ovat vasta tulleet prismoihin. kokeilin ja ticolla iski ripuli niistä, (kasvislihapulllista), kamalan hajuinen vielä. tuolla ne odottee pakkasessa että serkkutyttö hakisi ne bichonillensa, ja tico sai alkaa syömään ihmisten lihapullan per päivä, jätin purkkiruoat kokonaan pois ja nappulatkin on kohta kokonaan vaihdettu.

Meillä maistuu Zimille hyvin Neu. Nyt kokeilussa pentuneu ja seuraavaksi muita laatuja. Raaka jauheliha maistuu myös, mutta pelkkä papana on hirvitys sille. Syömistä auttaa jos vieressä seisoo meidän kiltti koira Tytti ja jos Zimi lopettaa syömisen niin Tytti saa syödä loput välittömästi, oppiipahan sen, että ruoka tosiaan katoaa kiposta jos ei syö kerralla kaikkea.

Meillä oli 7-vuotias nirso(valitettavasti jouduttiin lopettamaan) Sille jouduttiin aina melkeen syöttämään, että se olisi syönyt.