Me saatiin viimein metallinen noutokapula itselle. Mielenkiinnolla odotin miten Nala siihen suhtautuu... Kerran ollaan noudettu sellaista todella pientä metallikapulaa (n. 10 cm pitkä ja olemattoman kevyt), mutta muuten Nala on täysin amatööri tässä liikkeessä.

No, minun puudeli siis kertakaikkiaan päätti, että tuo on typerä juttu eikä sille kannata uhrata aikaa tai energiaa Yritin tarjota ensin sitä ihan vain suuhun, mutta koska vastaanotto ei ollut kovinkaan innostunut, päätin jättää tarjoamisen väliin. (Nala myös hieman oudoksui kapulan metallista ääntä, kun se kalahti maahan.) Sitten koetin noutoa sisällä kotona samalla tavoin kuin puisellakin kapulalla ja innolla Nala lähtikin noutamaan, kunnes tuli ongelma löytää se tuotava esine. Kovasti tyyppi haisteli ja tökki metallikapulaa, häntä vispasi ja peppu pyöri, mutta ei ottanut kapulaa suuhun!! Haki sen sijaan kohta makuuhuoneesta pehmolelusiilin ja toi sen mallikkaasti suoraan perusasennossa minulle Sen jälkeen laitoin kapulan keskiön ympärille pöytärätin, jotta nyt edes kerran saadaan jonkunlainen suoritus. Nyt ei enää ollut noudossa mitään ongelmaa.

Onko muille villiksille opetettu metalliesineen noutoa? Miten olette opettaneet noudon, koska uskoisin että vähän jokaiselle koiralle se metallikapula on alkuun hyvinkin vastenmielinen? Jotenkin ajattelin tuosta edetä ottamalla paljon onnistuneita toistoja pehmustetulla kapulalla ja sen jälkeen vähentää vähän kerrallaan toppausta... En vaan ole ihan varma, ratkaiseeko tämä ongelmaa vai ainoastaan kiertää sitä

Me ollaan vasta puukapulan kanssa harjoiteltu ja noutaminen alkaakin sujua oikein mallikkaasti. Eli jossain vaiheessa aletaan varmaan metallistakin kokeilla. Elättelen toiveita, että tuo Mona on sen verran rämäpää ettei ihmettele outoa materiaalia. Vanhempi villiksemme Nita sen sijaan vaan katselee kummastuneena, jos jollain muulla aletaan treenata kuin puukapulalla Pitäisi varmaan kokeilla tuota rättijuttua jos toimis meilläkin...

Hessu noutaa metallikapulan vaivatta. Puukapulan noutamisen se oppi älyttömän helposti. Aluksi lainasin sille kavereitten metallikapuloita kokeilumielessä, mutta ihan niinkuin ne olisivat sitä inhottaneet (vaikkei todellakaan ole hienohelma). Sitten treenasin ilmeisesti 80-luvulla käytössä olleella kolmiokapulalla (vähän niinkuin triangeli, siis ohuehkoista metallipätkistä koottu, hankala selittää). Sitä Hessu ei oudoksunut ollenkaan. Viimein ostin oman oikean metallikapulan. Aika äkkiä ilman mitään kommervenkkejä Hessu hoksas mistä on kyse ja koska on nöyrä ja mielyttämishaluinen, alkoi noutaa sitä aivan oikeaoppisesti.

Morttia taas en ole saanut metallikapulaa yhtään kertaa edes nostamaan Olen käärinyt paperia keskiosan ympärille, mutta ei auta. Sitä metalli selkeästi inhottaa aivan täysillä (sekä Hessun iso, että reenikaverin pieni). Mietin, että pitäisi opettaa se ensin naksuttimelle ja sitten palkita siitä, että edes katsoo metallia ja siitä eteenpäin. Se ei nimittäin nosta metallia edes tilanteessa, jossa Hessun kanssa saavat kilpailla kumpi kapulan ehtii hakea, tavallisesti sillä on kuitenkin älyttömän suuri halu voittaa. Tosin Mortilla on toisessa alakulmahampaassa pentuna sattuneen hevosonnettomuuden seurauksena kiillevaurio, joka voi haitata metallin suuhun ottamista. Vaurio on sellaisessa kohdassa, ettei kapulan siihen kantaessa pitäisi osua, mutta ehkä osuu nostossa. No, en ole heittänyt vielä kirvesta kaivoon Mortinkaan suhteen, vaan kokeilen sille metallia aina silloin tällöin.

Kuulin pk-ihmisiltä, että he pyrkivät totuttamaan koiran jo pentuna metalliesineisiin, eli laittavat jopa pentulaatikkoon esim lusikoita. En tiedä auttaisiko se oikeasti asiaan.

Meillä ollaan kokeiltu vasta pari kertaa puukapulan kantamista (sillä haluan ensin käydä vähän katselemassa miten oikea nouto pitäisi suorittaa ja missä kohtaa kapulaa olisi fiksua pitää suussa sekä tietenkin opettaa muodolliset kuviot muita esineitä kantaen, etten pilaa "oikeaa" versiota), mutta leikitty sitäkin enemmän kaikella "epävirallisemmalla".

Olen antanut Huimalle pienestä pitäen kannettavaksi metallijuttuja, kuten juuri lusikoita (joita se nykyään mielellään nyysii sohvapöydältä, jos olemme unohtaneet korjata jälkemme). Lisäksi Huima noutaa avainnippua ja rakastaa tölkkejä. Mitään erityisen painavaa meillä ei ole noudettu, joten siinä on vielä yksi ominaisuus, joka täytyy ottaa huomioon.

Suosittelisin sheippaamaan Nalalle metalliesineiden noudon, sillä en oikein muitakaan keinoja keksi. Ja näin kylmillä keleillä sisätiloissa. Ja onhan se yksi vaihtoehto poistaa vähitellen sitä lisäämääsi riepua metallikapulan ympäriltä, kunnes sitä ei enää ole. Olen kuullut bortsusta, joka opetettiin samalla idealla noutamaan nakkia

Eipä tullut aiemmin mieleenkään nukuttaa pentua lusikoiden seurassa Eipä sillä, ei tuolle rämäpäälle sellaisia olisi uskaltanut antaakaan, ettei se olisi niitä syönyt tai tehnyt jotain muuta yhtä älytöntä

Nalallakaan ei ole pentuna ollut mitään ongelmaa ottaa suuhun metallisia esineitä (juuri tölkit tai vaikka kattilat ), mutta on tainnut puudelista tulla vähän hienohelma... Lenkiltä tullessa Nala usein kantaa avaimet ovelle, eli pitäisi vielä näin plussakelien aikaan ottaa metallikapula lenkille mukaan ja tökätä se hanskan tai kepin tai avainten tai kaulaliinan tai hihnan (jne...) sijaan suuhun. Minulla kantaa molemmat koirat aina jotakin ovelle, Roope vain hanskoja tai pipoja, mutta Nala ei ole ihan niin nirso Tämä olikin varmasti hyvä idea!!

Tässäpä koottuja noutoniksejä. Hölmön maine on taattu

- koira ei osoita kiinnostusta puukalikkkaankaan. Ota kalikka "omaan käyttöön". Minä pidin sitä viikon sängyssä, silittelin ja kujersin. Ja tietysti estin koiraa pääsemästä siihen käsiksi. No, kun koira viimein sai haukata moisen suuhunsa, into oli kova.

- koira ei halua tuoda kalikkaa, tai pureskelee sitä. Kun koira tulee, pane se hihnaan ja kävelytä vähän. Koira hoksaa, ettei se aina joudu luopumaan kalikasta, eikä aina tapahdu mitään superjännää vaikka kalikka onkin suussa. Velvollisuudentuntoiselle Noutajalle toimii myös hyvänä energianpurkamiskeinona ... antaa koiralle vaikka hiekalla täytetyn 0,5l pullon ja lähtee kevyelle hölkkälenkille. Pureskeluun voi auttaa myös se, että naksuttaa kalikalle paremman asennon suussa. Juuri kulmahampaiden takana on sopiva kolo, siinä koira voi korkeintaan kielellä pyörittää kalikkaa. Tikkuinen ja mällätty kalikka voi sekin innostaa koiraa, voi olla helpompi oppia homma oikein jos keskiosan päällystää vaikka muovinarulla. Jostain olen myös kuullut, että Ruotsissa käytettäisiin kalikoita, joiden sisällä oleva raskas paino menee toiselle sivulle jos koira puree -> pakko keskittyä kantamaan rauhallisesti (Johva, onko tietoa?).

- koira jää lähelle hillumaan. Koira on voinut joskus saada kalikan varpaille, joten kalikkaan naru kiinni, ja naru vaikka ranteeseen. Naksutetaan luovutusta. Jos koiralla ei ole mitään luontaisia noutohaluja (tai siis, pelkkä vientihalu...), olen kuullut myös sellaisesta metodista että koiraa palkitaan lähelle tulemisesta ja tuomisesta takaa-ajoleikillä. Leikille opetetaan naksusana, ja "naksutetaan" koiraa tuomaan kalikka yhä lähemmäs ja lähemmäs. Silloin se tulee omasta halustaan lähemmäs härnäämään ohjaajaa.

- metallikalikka inhottaa. Teippiä, kangasta kalikkaan, pidetään huoli ettei keskiosa ole liian kylmä. Pidempi keskiosa voi auttaa alkuopetteluun sekin, joitain koiria inhottaa jos ne kylmät sivulätyt tulee liian lähelle naamaa.

On kyllä kummaa miten monenlaista pakkonoutoa maailmalla suositaan. Tiedä sitten miten meillä. Jenkeissä tuntuu pakkokoulutus olevan aika suosittua muutenkin, aina saa Googlesta miljoona hittiä jos etsii kuinka saa väkipakolla koiralle noudon tehtyä.

Fido inhos aluks noutokapulaa, eikä ollu puhettakaan, että nostais sen ite maasta. Tein niin, että laitoin kapulan koiran suuhun ja pyysin irrottamaan ja nami. Tein päivittäin useita kertoja, että tottuisi materiaaliin. Pian Fido otti sen jo omatoimisesti kädestä, vähitellen yhä alempaa ja lopulta lattialta. Sitten vaan pidennettiin matkaa vähitellen ja innokkaasti noutaa

Naksuttimella voisi onnistua. Sillä opetin metalliesineen noudon aikoinaan dobberilleni ja nyt rhodesiankoiralle (noutaa avaimia). Aluksi palkitaan ihan pienestäkin, vaikka vain kapulaan päin katsomisesta tai sinne päin kävelemisestä ja pikku hiljaa nostetaan vaatimustasoa.

Jos koira kieltäytyy kokonaan ottamasta suuhunsa metallia, leikkaa vaikka vanhasta nahkahanskasta pala ja kiedo kapulan ympärille. Kun nouto alkaa sujua, pienennä kaistaletta ja lopulta ota se kokonaan pois.

Nala on nyt kantanut metalliesinettä ihan mielellään (pehmustettuna tietty). Olen kannattanut kapulaa sekä ulkona että sisällä, mutta pehmusteita en ole vielä edes vähentänyt... Suuri askel on kuitenkin otettu, kun tyyppi ei enää vierasta esinettä eikä kummastele outoa ääntä!

Olipa noutoesine metallinen tai puinen, täytyy huomioida parhaan kokoinen ja mallinen esine kullekin koiralle. Variaatiota kuitenkin löytyy... Nalan kanssa harjoittelen sekä isolla (melkein kiloisella kapulalla) sekä Roopen vanhalla, hyvin pienellä ja kevyellä kapulalla. Me aloitettiin pienellä kapulalla, kun Nala opetteli ottamaan kapulaa oikeasta kohdasta kiinni ja antamaan sen minulle. Kun aloiteltiin kokonaisen liikkeen suorittaminen, otin nopeasti ison kapulan käyttöön, jotta Nalan ote kapulasta vahvistuisi. Nala ottaa kapulan maasta todella kauniisti, koska on joutunut opettelemaan sen pienellä kapulalla (lue: pienellä maavaralla). Isolla kapulalla ei aina kapulan nosto ole niin hienovarainen, mutta kanto-ote on kuitenkin vahva Pientä kapulaa noutaessa Nala usein tuppaa törmäämään kapulaan (varsinkin ulkona), mutta siihenkin löydettiin melko yksinkertainen ratkaisu: laitoin kapulan eteen kirkkaan pinkin juomapullon, jota ei voi olla huomaamatta. Nala joutui jarruttamaan huomattavasti tehokkaammin ja kiertämään takakautta hakemaan kapulaa. Myöhemmin laitoin näkyvän pullon sijaan läpinäkyvän ja äkkiä Nala oppikin hillitsemään vauhtia (no, välillä lentää sekä pullot että kapulat, mutta tekevälle sattuu ).

Tuli mieleen tosta ulkona harjoittelusta, että voiko metallikapula jäätyä koiran suuhun?

Periaatteessa kyllähän se voi huuliin ja kieleen tarttua kiinni, jos pakkanen on tosi kova. En ottaisi pehmustamattomalla metallikapulalla noutoa ulkona kovin kylmällä.

PUUDELI OPPI KANTAMAAN METALLISTA KAPULAA!!

Loppujen lopuksi melko kivuttomasti tuo totuttelu sitten sujuikin. Nala saa aina jonkun esineen suuhun, kun tulen yöllä töistä ja käytän sen ulkona pisulla (äänenvaimennin ). Nykyään Nala odottaa eteisessä kannettavaa esinettä tai lelua, vaikka ovi olisikin ulos auki. Aloin tyrkkäämään sille aina metallikapulan suuhun ja voilá, kyllähän se pienen harkinnan jälkeen sitä alkoikin kantamaan!! Ihan oikeaoppisessa noudossa metallikapulaa en ole käyttänyt, mutta tuskin tässä isoja ongelmia enää kohdataan. Useamman minuutin Nala on sitä kapulaa kerrallaan kantanut, joten tuskin kymmenen sekunnin suoritus tuskaa tuottaa