JAETTU

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

^Voi pliis tule opettamaan Aida vauhdikkaaksi agikoiraksi. Se on ehdottomasti tuulella käyvä. Suorittaa hyvin mutta vain joskus riittävän nopeasti.

^Osta se Janita Leinosen video "pennusta mestariksi" tai jotain sinnepäin...Olisiko Aidalle näistä metodeista hyötyä? Tulin juuri agiseuran pikkjouluista ja siellä katsoimme sitä. Voi mikä ääliö olen, ajattelin, noinhan Elmerikin olisi pitänyt opettaa (esim putkiin hakemiset jne.). Meillä on paljon korjattavaa ja hiomista sekä tekniikkaa (käännöksiä) vielä opettelematta. Itselleni nuo Janitan käännökset ovat todella hankalia, koska olen motorisesti lahjaton. Minun on pakko hankkia DVD itselleni ja harjoitella nuo käännökset olohuoneen lattialla (olin kerran Janitan kurssilla ja eihän siinä ajassa niitä ehtinyt oppia). Minähän voin jotain jo pennullekin opettaa. Ilmeisesti näinkin pienelle pennulle voi alkaa opettaa esteen siivekkeen kiertämistä jne. Siinä videolla oli samanikäisiä pentuja harjoittelemassa vaikka sun mitä. Jätän parit kisat väliin ja investoin nekin rahat videoon . Suosittelen (vaikka tää onkin toko- osasto )

Minulla on suurimpana ongelmana se ettei pentu ole ahne. Se syttyy ja innostuu tavattomasti vetoleluista (nyt kun vihdoin oppi, että niitäkin voi repiä, ei ainoastaan minua, aluksihan se kävi lelun sijasta hihaan kiinni kuin sika limppuun ), mutta kinkkusiivu ei saa sitä innostumaan mitenkään erikoisesti (siihen ei saa vauhtia herkulla houkuttelemalla...omituinen pentu siinä mielessä, että kaikki mun muut koirat on herkkujen perään olleet aina), vaikka se sen verkkaisesti syökin, jos sillä sen "palkitsen". Mutta siis pentu ei miellä namia palkkioksi, ainoastaan lelut ovat sen mielestä tavoittelemisen arvoisia.

Olisiko vinkkejä, miten pennun saisi innostumaan nameista hiukan enemmän? Esim. naksuttimeen ehdollistamista vartenhan tämä olisi ensisijaista. Mutta jos herkut eivät ota upotakseen, niin miten ehdollistat sen ääneen palkkiona

	johva kirjoitti:
	Olisiko vinkkejä, miten pennun saisi innostumaan nameista hiukan enemmän? Esim. naksuttimeen ehdollistamista vartenhan tämä olisi ensisijaista. Mutta jos herkut eivät ota upotakseen, niin miten ehdollistat sen ääneen palkkiona

Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Miksi se on ongelma, jos on kuitenkin jotain mitä koira tavoittelee ja millä sitä voi palkita? Tiedän koiran, jolla on "pussausnaksu". Sen emäntä ei pidä nuoleskelevista pusumoottoreista, mutta koirasta se on ihanaa. Joten sillä on naksuääni, jolla se saa tulla syliin kieppumaan. Ei sillä ole merkitystä mikä naksun jälkeen tulee, kunhan se tulee aina, on aina sama, ja on aina se juttu mikä on koirasta tosi kivaa.

Minä olen käyttänyt naksu-pallo-yhdistelmääkin (naks ja pallo lentää), samoin kuin naksausta vetoleikin aloitussignaalina (lelu esiin taskusta tai selän takaa heti naksauksen jälkeen). Onhan se vähän säätöä nameihin verrattuna eikä toistoja saa tehtyä yhtä tiuhaan, mutta ihan hyvin toimii muuten.

edit: Nanne ehtikin väliin, mutta ihan samaa siis tulin sanomaan eli voi sitä naksausta käyttää minkä tahansa palkan merkkinä. Minä en myöskään ole käyttänyt aina samaa palkkaa naksun jälkeen, vaan milloin mitäkin tilanteesta riippuen, kunhan koira vaan mieltää sen palkkioksi. Ahneella keskarilla yleensä namia, mutta nirppanokka isovilliksen kanssa on välillä joutunut soveltamaan.

	Sara kirjoitti:
	Minä en myöskään ole käyttänyt aina samaa palkkaa naksun jälkeen, vaan milloin mitäkin tilanteesta riippuen, kunhan koira vaan mieltää sen palkkioksi.

Minulla on eri palkoille eri naksusanat. Matalampiviettistä makupalanaksua käytetään kun opetellaan uusia asioita, pallonaksua kun on tilaa ja tarvetta korkealle vietille, ja rättileikkinaksua kun lämmittelen koiraa mahdollisesti jännittävässä paikassa. Se on niin tapojensa orja että sillä menee kyllä ihan pasmat sekaisin jos tiettyä naksua ei seuraakaan "oikea" palkka.

Tuo on kyllä varmasti koiran kannalta loogisempi tapa. Itse en lähinnä saamattomuuttani ole tullut opettaneeksi eri palkoille eri merkkejä

Ei eri palkoille tarvitsekaan olla erillistä ehdollista vahvistetta. Mutta jos esim. haluaa liittää ehdolliseen vahvisteeseen jonkun tunnetilan, niin sitten voi työstää eri sanan. Tyypillisimmillään jotkut ovat ehdollistaneet sanan, josta seuraa kiihkeää leikkiä vaikka rätillä, jolloin jo muutama toisto nostaa koiran kieroksia.

Meillä on kolme ehdollista vahvistetta: naksutin ja naksusana, jotka tarkoittavat että jee, teit oikein, palkka tulossa. Sekä "nam" (heh, hölmö nimi johtuu ehdollistamistavasta, johon sisältyi juustonpalojen viskelyä ), joka tarkoittaa että jee, teit oikein, palkka ilmestyy eteesi (kätevää agilityn ohjausta treenatessa kun koiran ei tarvitse vilkuilla taakse palkan toivossa). Naksusana on ihan kätevä, mutta sillä ei ole yhtä sähköistävää vaikutusta kuin naksulla, jota ollaan käytetty luovutusiästä lähtien. Jo ensimmäinen naksautus saa Huiman hyvin työmoodiin häiriöisemmässäkin paikassa, toisaalta meillä naksu on niin tarkkuustyökalu, että olen huomannut epätarkemman naksusanan (sana on myös hankalampi ajoittaa) toimivan paremmin jotain ei niin pikkutarkkaa opettaessa.

	tulppis kirjoitti:
	^Voi pliis tule opettamaan Aida vauhdikkaaksi agikoiraksi. Se on ehdottomasti tuulella käyvä. Suorittaa hyvin mutta vain joskus riittävän nopeasti.

Voisko ajatella että poikkeustila ei olekaan se hitaus, vaan nopeus?

Joka tapauksessa tarkistaisin pari asiaa. Niin ja pahoittelut jo etukäteen, jos nämä ovat sinulle jo itsestäänselvyyksiä.

Onko nopeus ollut yksi kriteeri alusta asti vai onko sitä alettu vaatimaan vasta kun on jo tehty radan pätkiä? Vauhti ei tule kaikille koirille itsestään tai ne ovat jopa saattaneet oppia hitaiksi jossain tilanteissa (agilityyn liittyen tulee ensimmäisenä mieleen koirat, joille on opetettu huonosti pysähtymiskontakti ja ne aloittavat hidastelun jo paljon ennen kontaktia). Koiralle tarvitsee selittää (opettamalla ) mitä siltä halutaan, jonka jälkeen sitä täytyy vahvistaa riittävästi, jotta koira osaisi ja haluaisi toistaa sen juuri niin kuin haluamme. Ja parhaiten se opettaminen onnistuu pikkomalla asia pienempiin palasiin.

Jotta tähän päästäisiin, pitää myös palkkauksen olla kunnossa: palkkana jotain mitä koira oikeasti tavoittelee ja palkka oikeaan aikaan sekä sellaiseen suuntaan/paikkaan, joka edistää haluttua lopputulosta. Agilityssä lelupalkka on mielestäni erityisen hyvä vaihtoehto (edellyttäen että koira siitä piittaa / on opetettu tykkäämään), koska leikkiminen on kiihkeämpää kuin vain syöminen ja vetoleikeissä on myös vuorovaikutusta ohjaajan kanssa. Lisäksi lelu on helppo heittää palkaksi tai koiran voi vapauttaa sille kauempaakin. Jo muutama estettä tehtäessä, koiralla kuluu suorittamiseen jo sen verran aikaa, että mun mielestä yksi nami saattaa monesta koirasta tuntua jo aika vaatimattomalta palkalta, eikä se että leikittämiseen menee hieman enemmän aikaa olekaan enää niin paha juttu. Toki kaikki turha kannattaa karsia toistojen väliltä, jotta vahvistetiheys saadaan pidettyä mahdollisimman korkeana sekä koira vireessä ja pelissä mukana. Itse koulutusohjaajana syyllistyn liian usein toistojen välillä koulutettaville höpöttämiseen, mikä on time out koiralle ja aikas tylsä juttu, joka syönee intoa ainakin osalta koiria.

Susan Garrett puhuu arvon rakentamisesta esteille, mikä käytännössä tarkoittaa vain riittävää määrää vahvistettuja (ja siten myös kriteerin täyttäneitä) toistoja. Tavoitteena on että koira hakeutuu innokkaasti esteille ja osaa suorittaa ne itsenäisesti. Mä olen aika vahvasti sitä mieltä, että jos tämä osa ei ole kunnossa, on ratasuoritusta paha hioa riittävän nopeaksi ykkösluokkaa korkeammalle. Ja että ohjaaminenkin on hankalaa, jos koira ei yhtää irtoa tai jos sitä pitää olla avittamassa esteillä.

Ja tietenkin kolmas asia mitä kantsii tarkistaa on oma ohjaus ja sen johdonmukaisuus -- ymmärtäähän koira mitä siltä halutaan? Oli sitten minkä koulukunnan kannattaja, niin ristiriitoja omissa eleissä (tai muissakaan vihjeissä) ei saisi olla. Epävarma koira on usein hidas koira. Tai sitten ohjus, joka ampuu välillä minne sattuu

	johva kirjoitti:
	Minulla on suurimpana ongelmana se ettei pentu ole ahne. Se syttyy ja innostuu tavattomasti vetoleluista (nyt kun vihdoin oppi, että niitäkin voi repiä, ei ainoastaan minua, aluksihan se kävi lelun sijasta hihaan kiinni kuin sika limppuun ), mutta kinkkusiivu ei saa sitä innostumaan mitenkään erikoisesti (siihen ei saa vauhtia herkulla houkuttelemalla...

Ensinnäkin olisin hyvin onnellinen siitä että koira on niin innoissaan leluista, niillä pääsee pitkälle. Toki on kiva, että on eri palkitsemistapoja mistä valita tarkoituksen mukaan, joten miettisin myös miten saada namit toimimaan. Vastaavasti meillä opetellaan leikkimään häiriöisissä paikoissa

Lueskelin tuota toista ketjuja, jossa mietit mitä syöttää nirsolle koiralle, joten ei ihmekään ettei namit toimi, jos koira ei koe niitä tavoiteltaviksi. Unohtaisin tyrkyttämisen siihen asti, että pentusi on niin vanha tai paksu että maltat pitää sitä hetken "syömättä". Sue Ailsby antaa ihan hyvältä vaikuttavan

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

siihen. Toki sitä ennen kannattaa tarkistaa, ettei syömättömyys johdu mistään fyysisestä ongelmasta. Ja ei koiraa saa ihan mitä vain arvostamaan syömistä säännöstelemällä, joten jossain määrin erilaisia ruokapalkkoja kannattaa kokeilla, mutten lähtisi yleiselle herkkujen syöttämislinjalle.

Toinen mikä pisti silmään, on "herkulla houkuttelemalla". Ei ehkä kantsi nirson koiran antaa etukäteen valita minkä eteen se on valmis tekemään hommia. Sitähän houkuttelu nimenomaan on. Toki sinun on saatava koira tavoittelemaan nameja, jotta voit oikeasti vahvistaa niillä koiran tekemää, mutta siitä voit varmistua ihan vain syöttämällä pari namia eri paikoista ja pyytämällä sitten vaikka jotain jo koiran osaamaa käytöstä, joista sitten palkkaat. Onko se innolla mukana pelissä vai häipyy paikalta tai syleksii herkut pois? Testaamisen jälkeen ei enää houkutella

Lisäksi ehkä kannattaa tunnustaa koiran arvottama järjestys ja käyttää vähäarvoisia palkintoja vain koiralle riittävän helpoissa tilanteissa.

	johva kirjoitti:
	Olisiko vinkkejä, miten pennun saisi innostumaan nameista hiukan enemmän? Esim. naksuttimeen ehdollistamista vartenhan tämä olisi ensisijaista. Mutta jos herkut eivät ota upotakseen, niin miten ehdollistat sen ääneen palkkiona

Kuten jo nanne ja Sara sanoivatkin, niin mikään ei estä ehdollistamasta palloa naksuun. Kannattaa tiedostaa että koira liittää myös tunnetilan ääneen, joten jos haluat säästää naksuttimen johonkin maltillisempaan mielialaan, voit käyttää tässä vaiheessa jotain muuta signaalia pallolle.

Ainut vaan, että jos ehdollistan naksun palloon, niin tästä on hallaa sitten kontaktipintojen opettelussa (jos haluan käyttää naksua palkkana) eli en halua, että koira odottaa kiihottavaa palkintoa (=pallo) kontaktipinnan suorittaessaan. Janita Leinonenkin käyttää videonsa mukaan vain ja ainoastaan herkkuja kontaktiharjoittelussa.

Niin, tuosta houkuttelemisesta...eli jos vedän esim. kinkkusiivua sen nenän edessä, pentu "tepsuttaa" sen perässä. Jos vedän sen sijaan nenän edessä lelua pentu juoksee, loikkii ja riehaantuu Pentu tykkää BARF-ruokavaliosta. Eli esim. kanansiipi/-kaula tai naudan/possun luu saa sen ilmeen iloiseksi, mutta eivät ne silti ole sille yhtä tärkeitä kuin lelut. Ja harvemminhan sitä kanankauloja ja siipiä jaellaan koulutustilanteissa

	johva kirjoitti:
	Ainut vaan, että jos ehdollistan naksun palloon, niin tästä on hallaa sitten kontaktipintojen opettelussa (jos haluan käyttää naksua palkkana) eli en halua, että koira odottaa kiihottavaa palkintoa (=pallo) kontaktipinnan suorittaessaan.

Joo, voi olla vähän hankalaa jos koira sinkoaa eteenpäin kun se saa pallon naksun. Eli tarvittaisiin jokin matalaviettinen naksu. Kävisikö rapsuttelu-halimis-hassuttelunaksu?

Riikka, on totta että naksuttimen metallinen ääni on koiralle helpompi erottaa. Senkin voi korvata esim. kielen naksautuksella, jos haluaa pitää kädet vapaana.

Oletko Johva kokeillut esim. vessapaperirullan hylsyyn piilotettuja namuja? Nala ei myöskään ole ollut ahne pentu, mutta samalla tavalla kaikesta kannettavasta ja retuutettavasta innostuvana, Nalakin innostui nameista enemmän, kun ne sai esille vasta pienen riehumisen jälkeen

Käyttääkö kaikki muut koulutuksessa naksutinta? Minä olen sitten varmaan ainoa vanhanaikainen Kokeilin sitä Roopen kanssa, mutta totesin etten oikein tuntenut sitä omaksi tyyliksi ainakaan silloin... Ehkä seuraavan kanssa kokeilen naksutinta, kun lajit alkaa loppua kesken

Minä en käytä Elmerin kanssa vielä, vaikka kotona on harjoiteltu (puhun siis naksuttimesta ), käytännön agitilanteissa (tokoahan en nykyään harrasta muuten kuin keskittääkseni koirieni huomion itseeni agiharkoissa, eli teemme tokoliikkeittä agilityharkkavuoroa odotellessa ettei koira kerkeä kärkkyä ja vouhkata muiden harjoittelijoiden perään vaan keskittyy mm. seuraamiseen/paikallaoloon sen sijasta:)). Mutta ajattelin, josko pennun kanssa aloittaisin naksuttelun ja sitä kautta opettamisen alusta pitäen, kuten Riikka kertoo Blogissaan tekevänsä. Mutta ei, pentua ei herkut kiinnosta eli ehkä naksutin saa odottaa seuraavaa pentua ? Naksuttelu ei ole tässä se pääpointti, sillä minä olen opettanut kaikki nuo 3 muuta ilman naksua moniin eri juttuihin, vain käskyjen ja herkkujen avulla. Mutta kun herkut ei näy olevan tolle palkinto ollenkaan. Ei sillä, oppiihan se lelujenkin avulla. Istua naksahtaa paikoilleen paljon nopsempaan, jos etukäteen tietää (tässävaiheessa näytän sille palkan ennen kuin vaadin mitään), että sitä odottaa narupallo kuin mitä kanankaula


MUOKS: En lukenut Elinan kirjoitusta kunnolla ja vastannut kaikkiin kysymyksiin, eli kyllä, useimmat meidän koulutuksissa käyvät käyttävät naksua (noin 65-70 % harrastajista) ja kyllä, olen piilottanut herkkuja vuosi tolkulla vessapaperirulliin muille koirilleni (varsinkin sen jälkeen kun Elmeri, the special poodle , kotiutui), mutta uuden pennun tultua huomaan, että en ole piilotellut nameja rulliin vaan sen sijaan suoraan antanut ylenmäärin luita järsittäviksi. Vessapaperirulissa on aina ollut se ongelma, että ne avataan 5-10 sekunnin sisällä. Jos haluaisin pennun työskentelevän rullan kimpussa, minun tulisi sulkea kaikki kolme muuta makkariin siksi ajaksi .

	Elina Intke kirjoitti:
	Käyttääkö kaikki muut koulutuksessa naksutinta? Minä olen sitten varmaan ainoa vanhanaikainen

Metodi vaihtelee tempun mukaan, kys. metodista olen poiminut palkkiosanat jolloin voi palkita nopeasti.

Naksutin on vain tarkkuustyökalu, paljon tärkeämpää on ymmärtää oppimisteoriaa, johon se pohjautuu. Silloin on helpompi tehdä omat, perustellut koulutuspäätöksensä ja ratkoa ongelmia. Toki mullakin on vielä aukkoja niin teoriassa kuin erityisesti sen soveltamista, jota sitten harjoitellaankin loppuikä. Mutta jo aika vähällä elämä oman koiran kanssa helpottuu, kun oppiminen ei ole enää mystistä salatiedettä. Suosittelen.

Koska on myöhä, niin tiivistän tällä kertaa siihen, että "sitä saa mitä vahvistaa"

Itse käytän naksutinta nykyään lähinnä uusien, pikkutarkkojen asioiden sheippaamiseen ja siirryn sitten käyttämään tarpeesta riippuen naksusanaani. Välillä palkkaan ihan suoraan primääri vahvisteella (eli nameilla, lelulla, leikeillä..). Tilanteen mukaan.


Edit: pitää nyt vielä muistuttaa mahdollisia satunnaisia lukioita siitä, että naksua/naksusanaa/mitä ikinä ehdollista vahvistetta seuraa aina maksu (aka ehdoton vahviste), eli nami/pallo/mikä ikinä asia, jonka koira kokee palkitsevana.