Pentuna ja nuorempana (harvoin enää vanhana) Etta tapasi piilottaa luita yms. ruokaa, jota se ei jaksanut syödä. Rullis ja Elmeri eivät ole koskaan piilottaneet mitään, mutta nyt uusi pentu on erittäin aktiivinen piilottelija. Jos annan sille jotain jyrsittävää/syötävää, jota se ei juuri silloin jaksa syödä se alkaa huolestuneena vikistä ja etsiä sopivaa piilopaikkaa sapuskalleen. Se joskus juoksee ensin minun luokseni vikisten vaikka luu suussa kertomaan huolestuneena, että sopivaa piiloa ei tahdo löytyä. Tosi herttaista ! Yleensä se piilottaa oman peitteensä alle noita juttuja, tai televisiotason taakse johtojen sekaan.

Täällä sama juttu. Kaikki kesken jääneet puruluut, siakorvat yms. pitää heti piilottaa. Niitä löytyy sitten sohvatyynyjen välistä, sängystä. Löytyipä tässä kukkia kastella yhdestä kukkapurkista kaksi kappaletta luita... Ja jos ei meinaa piiloa löytyä, niin tullaan vikisemään mulle huolestuneen näköisenä, että auta nyt kun ei tälle löydy mitään piiloa

Meillä Nita piilottaa kaikki mahdolliset pureskeltavat herkut. Jos sille antaa luun, sian korvat tms. se vain hiippailee hermostuneena ympäri taloa etsien sopivaa piiloa. Monan taas en ole ikinä huomannut piilottaneen herkkujaan. Johtuu varmaan sen ahneudesta

Nette piilottelee myös. Yleensä, jos ei jaksa syödä loppuun tai ei ole nälkäinen. Ulisee ja etsii piiloa, tosin heiluttaa samaan aikaan häntää(?). Yleensä vie herkun veljen sänkyyn ja leikkii sillä siellä vähän aikaa. Heh, veliki on aina ihan innoissaan, kun aamuherätykses Nette tiputtaa sen kainaloon puoliks järsityn possunkorvan. njamsk

Tico piilottaa jos se ei jaksa syödä sitä, eilen se oli mun tädin luona pistänyt tyynyn alle namun ja täti luuli ettei se saa sitä purtua kun se pisti sen piiloon ja täti oli avuliaasti hakannut vasaralla toisen namun palasiksi. tico varmaan tykkäsi!! mä sanoin ettei saa opettaa sille uusia tapoja, mutta kun ei se muistanut että tico piilottaa jos masu on täys. heitin just puoli vuotta vanhan krokotiilin piilosta roskiin kun tico ei näköjään syö sitä, aina se kävi tarkistamassa kun siivosin että onhan kroko sen pedin alla. nyt se mulkaisi mua kulmien alta kun krokoa ei ollukkaan, piti hakea lohduksi pikku namu.....on se vaan kivan näköistä kun tico piilottaa touhukkaasti namuja johonkin, kuopii ja työntää kuonolla "multaa" päälle ja häntä pyörii touhutessa, ja jos joku istuu vaikka lähelle niin heti se huolestuneena tulee katsomaan että onhan aarre tallella.

Vinku on vihdoin alkanut piilottelemaan. Enää ei väkisin syö kaikkea kerralla.

Minulla ei kumpikaan koirista piilottele aarteita. Roope jää itse vartioimaan luitaan/namejaan/lelujaan/sukkia (likaisia sellaisia ), mutta ei piilota niitä koskaan. Saattaa itse kyllä mennä vaikka sängyn alle piiloon aarteiden kanssa, eikä reagoi vaikka miten huutelee ja huhuilee. Herkkuja Roope vahtii niin pitkään, että jaksaa tai viitsii syödä ne... Muut arteet unohtuvat aina ajan myötä, mutta pitkään se kyllä jaksaa sukkiakin vartioida... Nala taas ei viitsi vahtia eikä piilotella. Nala on vähän hippi-tyyppi, joka ajattelee vain että rauhaa ja rakkautta vain kaikille

Sulo on aina tykännyt piilottelusta. Puruluuta sille ei kannata ulkona antaa, kun se hautaa sen heti. Sisällä on hauska seurata kun se määrätietoisesti hautaa aarretta kuonollaan ilmakasan alle. Välillä Sulo myös pyytää ulos aarre suussaan.

Juhannuksena Sulo sai varastettua kalamiehiltä siian ja juoksi aarre hampaissaan ympäri mökin pihaa. Siika saatiin Sulolta pois vasta kun se alkoi kaivamaan sille kuoppaa ja keskittyi touhuun niin, ettei muistanut varoa aarteenryöstäjiä. Sulo oli silloin alle nelikuinen.

Viikonloppuna ostin Sulolle uusia puruluita. Yksi niistä aiheuttaa suurta huolta ja stressiä. Se on tavallista isompi ja muutenkin kai arvokkaampi. Kun annan ison puruluun Sulolle, on se ensin onnellinen, mutta ei sitten edes malta järsiä sitä, vaan kulkee hyvin huolestuneena ympäri taloa piilopaikkaa etsimässä.

Yleensä Sulolla on vain pari puruluuta saatavilla kerrallaan, että mielenkiinto ja uutuudenviehätys säilyisivät. Iso luu pitäisi kai antaa jatkuvaan käyttöön, että Sulo tottuisi siihen. Ehkä se jopa malttaisi sitten järsiä sitä.

Meillä Jasu piilottaa luut ja lelut. Kerran se oli yöllä raahannut jopa mieheni kännykän omaan pesäänsä. Se ei yleensä jätä mitään lattialle vaan huolehtii, että leikin lopuksi kaikki on kerättynä omaan pesään. Olen miettinyt, että tämä huolehtiminen saattaa johtua siitä, että meillä on kissa. Jasu varmaan huolehtii, ettei Aada-kisu vaan saa sen omia aarteita. Pesää on helpompi vartioida kuin erilaisia piilopaikkoja.

Ei meillä yksikään villuri ole piilotellut yhtikäs mitään. Mistä sitten johtunee, en tiedä.
Tuo nuorempi (10kk) suorastaan jättää tyrkylle kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Vanhempi (3v) taas syö heti kaiken, joten piilotettavaa ei todellakaan jää.

Voi kunpa nämäkin keräisivät lelunsa edes johonkin kasaan, vaan ei. Nämä mokomat levittää ihan kaikki levälleen pitkin kämppää ja joka päivä.