Mitä voi OIKEASTI tehdä koiralle, joka stressaa kaikkea. Kaikkea mahdollista.
Meillä on tietty rutiini päivässä. Esim. aamupäivällä lähdetään lenkille ja siinä vaiheessa kun puetan muksuja, koira tärrää ja läähättää (stressioire) ympärillä. Tai kun tullaan takaisin, tärrää ja stressaa koska tietää saavansa ruoan. Olen viime aikoina jättänyt ruoan antamista myöhempään, siihen kun koira on rauhoittunut eikä tiedä niin odottaa kuppiaan.

Mutta tuo koira stressaa ihan kaikkea. Eroahdistunut oli jo kun hain, mutta ei tuo parempaankaan ole mennyt. Ainakaan kovin paljon. Trimmaajalla käydessä läähättää (ja piereskelee ) koko trimmausajan. Muutaman esimerkin kertoakseni.

Onko mitään keinoa saada tuosta rauhallisempaa?

Auttaisiko DAP-suihke tai -panta? Aina hermostumistilanteissa suihkauttais vähän.

DAP on ollut käytössä (pari säiliötä) taannoin, juuri tilasin terrieriltä uuden taas kun tuntuu että jätkä on entistä hermostuneempi. Ei siis suihke, vaan se mikä laitetaan seinään, pistokkeeseen. Eli koitan testata auttaisiko se.


Onko kellään tietoa auttaako "poikuuden" vienti tälläisessa tapauksessa? Näyttelyitä kun en harrasta (ainakaan en ole tähän mennessä harrastanut) ja toisaalta, tuskin kukaan tuollaisen hermokimpun geenejä haluaisikaan... Ei, en ole harkinnut, kunhan tuli mieleen. Koiran onneksi, mulla ei sellaiseen rahoja nyt olisikaan

Minullahan on toi aprikoosi narttu, jolla on jotain häikkää mielestäni hermoissa. Se kiihtyy (ei tosin niinkään hermostu) aivan pienestä toiminnan muutoksesta. Nimenomaan ulos lähteminen on ongelma. Se haukkuu ja hyppii hulluna ja sekoaa totaalisesti, eikä sitä tahdo saada rauhoittumaan millään (sama agilityharjoituksissa ja kisoissa ennen starttia). Tämä on todella harmillista, koska se on tartuttanut osan tästä uloslähtöhosumisesta nuorempaan urokseen (jolla kuitenkin on muuten normaalit hermot) ja on hyvää vauhtia tartuttamassa samaa käytöstä pian 4 kk vanhaan narttupentuuni . Vanhimpaan koiraan käytös ei ole tarttunut koska se on tullut meille ensin ja on melkein 3 v. vanhempi kuin tämä aprikoosi narttuni. Mutta kehitysvaiheessa olevaan nuoreen koiraan huonot tavat helposti tarttuvat oli niillä hyvät hermot tai ei (eli nuori koira luulee, että tällainen häsellys on nimenomaan sitä, mitä uloslähtiessä pitää tehdä, katsovat mallia sekopäästä siis).

Rulliksella on myös kiihtymystä ruokintatilanteissa. Meillä ruokinta on täysin satunnaistettu eli se saattaa tulla mihin kellonaikaan vain (yleensä kuitenkin illalla). Eli koira ei osa odottaa ruokaansa. Ehdotan teillekin ruokinnan satunnaistamista. Tuota hermoilua ja häsellystä uloslähtötilanteissa en ole saanut kitkettyä pois lainkaan.

On totta, että jalostukseen tällaista koiraa ei kannata käyttää, jos todella tuntuu siltä, että hermoissa on häikkää

Joo, en siis ole unelmoinutkaan että tuon koiran geenejä eteenpäin siirtäisin. Ihan ufo ajatus minulle.
Eilen tein niin, että laitoin tämän aamun ruoat jo valmiiksi jääkaappiin, tuo kun ottaa kierrokset heti siitä että kosken ruokakuppiin (tai että kun tullaan pihalta aamupäivällä sisälle). Täytynee jatkossakin laittaa aina yhden kupin tyhjennyttyä seuraava valmiiksi jääkaappiin, ettei tuo ehdi stressata sitä kun ruokaa laittaa. Hope so.

Koiran elämä on muutenkin jo varmaan aika rutiininomaista, mutta miettisin vielä niitä juttuja mitkä mahdollisesti kiihdyttää koiraa. Jos on huonot hermot, niin koira ei pysty palautumaan stressistä, ja esim. agilityn jännät treenit voivat jäädä päälle. Jos palkkaa rätillä/pallolla, kiinnittäisin erityistä huomiota tarpeeksi pitkään rauhavaiheeseen.

Rauhoittuuko koira ruuan saatuaan? Osaako se ylipäätään olla levossa? Lapset eivät varmaan saa villitä koiraa? Rauhoitttumistakin voi harjoitella, ja koiralle voi olla helpottavaa kun se huomaa että käskyn saatuaan se ei "voi" tehdä muuta kuin ottaa rennosti. Stressitilanteisiin olisi minusta hyvä opettaa tietty käytös, jota koiralta odotetaan aina.

apteekista saa sellaisia tableteita kun serene-um, ja ne ovat ns vaarattomia, eli niissä on sitä ainetta kun pentujen emossa kun imettää, eli serotoniinia ja ne rauhoittavat koiraa, voi käyttää pitkänkin aikaa, mulla on uuden vuoden aikaan ne sekä seinä dappi käytössä, ja uuteen kotiin kun muutettiin, nyt jo 2 kertaa niin on ollut käytössä, hyvin toimii. monet käyttävät näyttelyissäkin serene umia kuulemma, koirilla ja kissoilla. se serene um on erityisesti stressaavalle elukalle tehty, ja tico saa sen 1 tabletin aamulla ja illalla, uutena vuotena ja on ihan viilipytty mutta se ei vaikuta silleen että koirasta voisi tulla agressiivinen. suosittelen kokeiltavaksi!!! dapissa ja serenessä on sama vaikutusaine ja tulokset on olleet yleensä tosi hyviä. tampereella ell piti hyvänä yhdistelmänä tuota.

Minä opettaisin myös koiran rentoutumaan käskystä.

Meillä uloslähtö -häsläystä on kitketty pois todella kauan (tosin Nalaa en varsinaisesti hermoheikoksi tyypiksi kuvailisi, vaikka se häslä onkin ). Meillä homma toimi niin, että Nala sai pannan kaulaan vain rauhassa istumalla (alkuun tähän meni siis TODELLA pitkä aika). Sen jälkeen laitan hihnan ja siirryn eteiseen. Jos Nala häslää siinä vaiheessa, suljen välioven ja jätän koiran aulaan odottamaan rauhoittumista. Monta kertaa sai alkuun oven avata ja tsekata joko koiruus kävisi pienemmillä kierroksilla. Mutta kun alkukankeudesta päästiin, yllättävän nopeasti Nala ymmärsi homman jujun, että rauhallisella käytöksellä se pääsee eteiseen ja aina jos häsläys alkaa, joutuukin peruuttamaan aulaan. Minun tullessa kotiin Nala hieman sekoaa, mutta en anna sen asian itseäni häiritä. Ainoastaan haukkuminen inhotti, mutta siihen tepsi se, että pentuna laitoin aina jonkun lelun Nala suuhun, jotta se ei voisi aivan rajattomasti haukkua. Nykyään Nala käy itse etsimässä äänenvaimentimen suuhun Ja tässä vaiheessa kun käytän sitä pisulla ulkona, Nala menee lelu (tai nykyään metallikapula ) suussa pisupaikalle ja tulee sen jälkeen kiltisti kotiin.

Olin tulossa tarinoimaan juuri samoja ajatuksia kuin Elina. Santun siskolikkakin on aina ollut aikamoinen hyrrä. Pennusta asti sille opetetettiin, ettei häsläämisellä saavuta mitään. Jos tohina alkaa ruokakuppia esiin kaivaessa, laitan sen pois, ja jatkan vasta kun on rauhallista. Fiksuna elikkona Sani ainakin tajusi tosi nopeasti mitä haettiin. Nyt huomaa selvästi, että stressaaminen ja häsellys on vähentynyt tai jopa loppunut, kun on oppinut rauhoittumaan.

Eihän Sani mitään häsellä.

	tulppis kirjoitti:
	Eihän Sani mitään häsellä.

Kai toi oli vitsi?

Sani on ollut pahimman asteen hyrrä pennusta asti, mutta ollaan tosiaan yritetty kaikin tavoin opettaa sitä rauhottumaan. Ilmeisesti sitten onnistuttukin Viime agilitytreenit olisi kyllä pitänyt saada nauhalle. Koira kävi niin jumalattomilla ylikierroksilla, ettei sellaista olekaan taas vähään aikaan nähty. Sanilla se häseltäminen on vaan onneksi nykyään aika lyhytaikaista, että on varmaan siksi mennyt sulta ohi

Joo, tullessaanhan toi koira siis loikki valehtelematta varmaan metriä korkealle aina ruokaa odottaessaan. Se oli asia 1 mistä piti oppia eroon (jopa ennen viimeistä silausta sisäsiisteyttä...) eli koira kyllä häslää ja sählää jos "luvan" saa, mutta kuppi ei kolahda maahan ennenkuin istuu (tai makaa) JA katsoo silmiin ja odottaa lupaa "vapaa". Tai jos on pihalla, terassilla odottamassa, niin ovesta ei tulla kipolle ennenkuin taas istutaan ja kuuluu "vapaa". Toinen ensimmäisten oppituntien aihe oli se, että ulos lähdettäessä ovesta ei sännätä ennenkuin sanon "saa tulla", sitä odotetaan kiltisti istuen.

Ongelma on siis lähinnä tuo "hiljainen" stressaaminen. Näkee että koira on ihan viulunkielenä valmiina singahtamaan maatakiertävälle pienimmästäkin. Esim. just ruokaa odottaessa, vikinää ja läähätystä. Tai jos puen muksuja pihalle, niin tuo tärrää ympärillä eikä osaa rauhoittua.

Niin, aikaa pitäisi olla toinen vuorokaudellinen vähintään / päivä... Ja ei, lapset ei koiran kanssa leiki. Jo ihan siitäkin syystä, ettei koira osaa leikkiä lasten kanssa (ei osaa varoa esim. jos tavoittelee lelua kädestä) eikä muutenkaan, kun kumpikaan ei tiedä miten toista kohdellaan ihan oikeasti.

Alkuun tuo ei osannut rentoutua missään eikä koskaan, mutta siihen on tullut parannus. Esim. oman kipponsa tyhjäyksen jälkeen kiertää josko keittiöön ois jäänyt jotain (syö siis khh:ssa, ja pöydästä varastelu on jo sitten ihan toinen ongelma ) mutta melko pian (muutamalla käskyllä) laittaa itsekin päiväunille kuten muksut. Ja muutenkin, vaikka mullakin tässä pyörii omat ja hoitolapset, niin koira saattaa nukkua ihan täysillä kaiken metelin keskellä.

Tässä kun näitä kirjoittaa, niin PERIAATTEESSA tuo on kai ihan tavallinen elikko, on vain muutama sellainen piirre josta en niin välittäis

Xenos kirjoitti:

Joo, tullessaanhan toi koira siis loikki valehtelematta varmaan metriä korkealle aina ruokaa odottaessaan. Se oli asia 1 mistä piti oppia eroon (jopa ennen viimeistä silausta sisäsiisteyttä...) eli koira kyllä häslää ja sählää jos "luvan" saa, mutta kuppi ei kolahda maahan ennenkuin istuu (tai makaa) JA katsoo silmiin ja odottaa lupaa "vapaa". Tai jos on pihalla, terassilla odottamassa, niin ovesta ei tulla kipolle ennenkuin taas istutaan ja kuuluu "vapaa". Toinen ensimmäisten oppituntien aihe oli se, että ulos lähdettäessä ovesta ei sännätä ennenkuin sanon "saa tulla", sitä odotetaan kiltisti istuen. Ongelma on siis lähinnä tuo "hiljainen" stressaaminen. Näkee että koira on ihan viulunkielenä valmiina singahtamaan maatakiertävälle pienimmästäkin. Esim. just ruokaa odottaessa, vikinää ja läähätystä. Tai jos puen muksuja pihalle, niin tuo tärrää ympärillä eikä osaa rauhoittua.

Ongelman ydin oli ainakin meillä juuri tuossa päällisin puolin käskyjen tottelussa, mutta koira oli kuitenkin paikallaan istuessaankin ihan täpinöissään. Teimme vaan sitkeästi niin, että _mitään_ ei saavuta ennenkuin rauhoittuu, pelkkä käskyjen totteleminen ja paikallaan pysyminen ei siis vielä riitä. Helpoiten Sani homman tajusi silloin, kun tulimme kotiin koiran oltua yksin, eikä siihen kiinnitetty minkään asteen huomiota ennen kuin oli aivan tyyni, meni esimerkiksi omalla pedilleen makaamaan, tai alkoi muuten touhuta omiaan. Alun perin kun sitä moikattiin heti kun pylly pysyi maassa muutaman sekunnin, vaikka koira kävi aivan selkeästi himmeillä kierroksilla. Kun Sani oli tajunnut homman nimen kotiintulon yhteydessä, se oivalsi tosi nopsaan muutkin tilanteet, ja oppi yllättävän nopeasti rauhoittumaan.

Kuten sanoit, mikään ihan hirveä tuo ongelma ei sinällään ole, kun Santtu kuitenkin ilmeisesti tottelee käskyjäsi, vaikka onkin stressaantunut tai häseltää. Toisaalta koiran oman mielenrauhan kannalta (ja tietysti sinunkin ) myös tuo "piilohäsläys" olisi varmaan mukava saada loppumaan...

Aika on tosiaan aina se ongelma, oikein ärsyttää kun tietäisi monesti, kuinka jostain ongelmasta pääsisi eroon, muttei vaan ehdi paneutua siihen. Yksi aikaa vaativa keino koiran rauhoittumaan opetteluun on, että menet sen kanssa johonkin tilanteeseen, jossa häsellys usein alkaa (meillä esim. agikentän reuna, kauppakeskuksen piha, puistot, yms.) ja pidätte siellä mahdollisimman tylsää Eli käytännössä katsoen istahdat vaikka sinne puiston penkille, pidät koiran suht. lyhyessä narussa ja odotat niin kauan että selkeästi rauhoittuu. Sitten vaan ylös ja paikkaa vaihtamaan, ja taas odotellaan. Meillä toimi ainakin Sanin kanssa tämä tosi hyvin.

Ja siis, vielä loppukommentiksi, Sanihan on minun ensimmäinen koirani, eikä missään nimessä moitteettomasti käyttäytyvä, vaan välillä oikein kuriton. Minulla ei ole vielä paljon kokemusta koiran kouluttamisesta, mutta nämä niksit toimivat meillä, kun ihan samanlaisten juttujen kanssa ollaan painittu. Edelleen Sani häseltää monissa tilanteissa, ja olen sen kanssa joskus neuvoton. Neuvoja kun on paljon helpompi antaa kuin alkaa toteuttaa itse ja saada ne vielä toimimaan

Meillä koirat on tottuneet siihen, että illalla käydään pissillä siinä klo. 24-01 aikoihin ja seuraavan kerran aamulla klo. 12 kieppeillä. Teen yötyötä ja ovat pienestä asti tottuneet tähän rytmiin. Olen huomannut, että meillä stressaantuvat siitä, jos herätäänkin aikaisin ja lähdetään ulkoilemaan vaikka jo yhdeksän aikaan. Muutaman kerran on lenkillä käyty siinä 05-07 aikoihin aamulla ja Puf on ihan hermona kyllä jo siinä vaiheessa. Sitä saa vetää narussa ja pälyilee ihan kokoajan taakseen ja osoittaa mieltään koko lenkin ajan, että piti siihen aikaan nousta ylös. Sitten se kokopäivä menee vähän vetelästi.