Selenen lemppareita on ehdottomasti kontaktit. Kaikki käy, mutta puomi on paras, sitten aa ja keinu. Haltuunottoja ja kontaktien ohituksia ollaan siis jouduttu treenaamaan ihan kivasti Kontaktiongelmia ei onneksi ole, kunhan vaan itse muistan ohjata.

Sitten meidän ongelmaesteeseen, pussiin..
Ongelmaksi siinä muodostui se, että kun Selene oppi treenipussin -todella hitaasti- uskoin sen osaavan sen, mutta kisoissa sitten.
Purinalla missä me treenataan on kisapussi erikseen ja se on eri kangasta kuin treenipussit, eikä Selene _tietenkään_ () kisoissa suorittanut sitä. Siihen sitten pari nollarataa onkin tyssännyt... Onneksi pääsimme harjoittelemaan lämmittelyalueelle startin jälkeen parit kisapussit ja seuraavissa kisoissa tehtiin pussi toisella yrittämällä! Sen jälkeen keine proplemos, mikä vaan pussi menee! Siihen varmaan tarvittiin pieni naksahdus *ai tää voikin olla mitä kangasta vaan* niin kuin renkaalla, kerran Selene vaan tajus *munhan pitää hypätä TOSTA läpi* ja sen jälkeen se onkin ollut rengasvarma. Hassu otus.

Minun koirilla on myös tuo pussi ollut hankala. Tai sellainen epävarma jonkun aikaa... Naksun avulla sain treenattua aika varmaksi sen viime syksynä. Nyt meillä ei ole talviharjoittelupaikkaa, joten jääpi tuonne kevääseen uudestaan pussin kokeileminen.

Mieliesteitä näille on ehdottomasti puomi, sinne mennään heti jos tilaisuus koittaa. Hypyt on Leevin mielestä kivoin este, niitä hypitään vaikka mistä suunnasta jos tilaisuus on

Molemmilla on vielä vähän hakusessa tuo irtautuminen, pitää ohjata aika läheltä joitakin tiettyjä esteitä jos haluaa saada koiran suorittamaan sen. Eri asentoihin väännetyt putket oli jonkun aikaa vähän epävarmoja, mutta naksun avulla nekin muuttui niin kivoiksi, että ovat nykyään yksi suosikeista.

Meillä suosikkiesteitä on ehdottomasti puomi, a-este ja aidat.
Putkikin ehkä jossain määrin nykyään (oli ennen vähän
tylsempi este). Vaikeampia esteitä ovat sitten pussi ja
keinu, jotka kyllä nekin sujuvat tällä hetkellä ihan hyvin.
Eniten opeteltavaa on vielä pujoittelussa, pitäisi jaksaa
panostaa vähän enemmän siihen..

Oman villakoirani suosikkiesteitä ovat puomi, aidat, muuri ja kepit. Muut ovat sitten vähän sellaisia "tavallisia."

Meillä on ehrottomasti, Aita, Putki, Pituus, Rengas ja pöytä

Ai niin...Ihan rengas meinasi unohtua!

Tintille kysymys: Kun opetit putkea naksulla, niin missä vaiheessa naksautit? Silloin kun koira on tulossa pois putkesta vai kun se menee sinne vaiko keskellä? Jäi mietityttämään tuo (:

Piki rakastaa Kaikkia kiipeily esteitä.Se ei pidä keinusta ,sillä sillä on huonoja kokemuksia siitä ( on pudonnut siitä) ja pujottelu kepeistä se ei oikeen välitä koska ei älyä kertakaikkiaan mitä siinä pitää tehdä. Piki yrittää karata hyppy esteelle aina välillä jos se on vaikka sen vieressä.
Piki tykkää hypätä renkaan läpi,vaikka ei oikeen alussa tiennyt että siitä läpi piti hypätä eikä vierestä..

Me ei olla vielä kaikkia esteitä (aa, keinu, pussi ja pöytä) käyty läpi, mutta noista mitä ollaan jo treenattu on aidat ja puomi ihan ehdottomia lemppareita Ja kepeistäkin tuo tuntuu tykkäävän aikalailla.
Tuosta puomin menosta olen jo siitäkin syystä iloinen, että vielä pari viikkoa sitten Lennin jalat alkoi tutisemaan jo ennen kuin se edes alkoi kavuta sille, mutta nyt se juostaan vauhdilla ja puomikammo on todellakin ohimennyttä.

Putkeen Lenni suhtautuu aika ristiriitaisesti, koska pentuna putkesta juoksu oli sen ehdoton lempijuttu, mutta nyt se pelkää sitä älyttömästi. Päätin aloittaa harjoittelun ihan alusta ja alussa palkkasin jo siitä, että Lenni kulki renkaaksi kasatun leikkiputken läpi. Nyt on edetty siihen pisteeseen, että se juoksee puolikkaan putken läpi!

Ei oo harjoiteltu oikeilla esteillä, mutta luonnon jykevistä(puunrungot yms.) Sapliini tykkää kovasti.

Keskari on ihan tohkeissaan renkaasta, varmaan siksi kun sitä on niin paljon erikseen harjoiteltu ja palkattu aina ruhtinaallisesti kun osuu oikeaan väliin. Putki taas oli sen mielestä aluksi hirmu epäilyttävä paikka, mutta nykyään nekin sujuu ihan vauhdikkaasti.

Tuo isompi turbo-urpo taas tykkää ihan mistä vaan mikä nyt sattuu edessä olemaan, ihan sama mitä se mamma koittaa perässä vikistä No, sen kanssa on vasta aloiteltu harrastusta, eli hyvähän se sinänsä on, että on innoissaan touhusta. Puomia se kyllä taisi arastella ensimmäisellä kerralla, mutta enää ei ole siitäkään pelosta jäljellä hitustakaan, vaikka koiruus on sieltä koheltaessaan onnistunut putoamaankin.

Ada on vasta kerran eksynyt agility radalle mun kanssa (yleensä siis käyn vain shelttien kanssa... ).No ajattelin että kokeillaampas vasiten adan kans ja tämä olikin ihan innoissaan. Putki ja puomi taitaa olla lemppareita.

Laitanpas tähän myös shelttieni lempi esteet. Eli vanhemman herrani lemppari on ehdottomasti A-este.Ja nuoremman sitten puomi ja putki. Näin aluksi voisin sanoa että ada on tarkempi tuolla radalla mitä shelttini.Tai kun se oppi kaikki esteet melko nopeasti(keppejä lukuun ottamatta).
Johtuu varmaankin siitä että mentiin adan kanssa vielä alkuun ihan hissukseen esteitä kun taas shelttien kanssa juostaan täysillä.Shelteille siis tapahtuu kaiken maailman verheitä aina välillä.
Innoistuin joka tapauksessa nyt oikein kunnolla myös adan kanssa ja ei taida jäädä vikaksi kerraksi toi vime viikkoinen.

glada: ainakin koulutuksen periaatteiden mukaan silloin, kun koiran on jo putkessa, mutta vasta menossa, eli esim. pää ja etujalat on sisällä.