5 kk vanhana Signe keksi uuden tavan eli Elmerin astumisen. Se tekee sitä joka päivä eikä Elmeri yleensä siitä välitä. Missä määrin pitäisitte tätä pennun dominanssina ja missä määrin vain "leikkimisenä" ? Puksuttelee oikein kunnolla ja varsinkin sellaisissa tilanteissa, joissa näkee Elmerin olevan "puolustuskyvyytön" eli jos pidän Elmeristä kiinni tms. Elmeri joskus hyppää Signenkin selkään, mutta harvemmin. Signe ei yritä tätä vanhoille koirille, eikä Elmerikään kuin Rullikselle. Etta on sen verran kunnioitettava otus, että sitä kumpikaan ei yritä härkkiä.

Eihän Signen juoksut ole jo alkamassa? Piipander, pieni söpö tyttöpentuni, humputti kaikkea mahdollista liikkuvaa ja liikkumatonta, kun juoksut alkoivat. Ja humputus oli nimenomaan ennen juoksujen alkamista ja ensimmäisinä päivinä. Ei siis enää tärppipäivinä.

Tosin muistelen, että sillä oli noin 4-5 kuukautta vanhana joku uhmavaihe, jolloin se ei totellut mitään, riehui ja riekkui vain, ja silloin se muistaakseni myös yritti humputtaa vähän kaikkea (erityisesti jalkoja). Eipä "tapa" ole vieläkään kadonnut, mutta ei kuitenkaan ole niin paha (seuraavia juoksuja odotellessa...). En kyllä sitten tiedä, että onko kyse pennun leikistä vai dominoimisesta. Piipanderin tapauksessa kyse on tulkintani mukaan joko dominoimisesta (humputtaa joskus "alempiarvoisia" koiria), turhaumasta (onpa joskus tylsänä päivänä humputtanut tyynyä kuin pahinkin urosrakki), hormonitoiminnasta (homma pahenee ennen juoksuja) tai sitten siitä, että koira käy yksinkertaisesti ylikierroksilla (pentuna kierrokset meni joskus todella paljon yli ja päätyi tiukkaan otteeseen ihmisten jaloista).

Ei varmasti näin nuorena juoksujen pitäisi alkaa. Sitäpaitsi tapa ilmestyi jo kuukausi sitten. On muuten yrittänyt astua minuakin, varmaan joskus nelikuisena, siis jo ennen sitä kuin keksi Elmerin Kun kielsin siltä jalkojeni pökkimisen se itseasiassa keksi ton Elmerssonin pökkimisen samantien, jos tarkemmin muistellaan

Kaipa sillä jotain tekemistä on hormonitoiminnan kanssa

Meillä Lola pisteli aikanaan meidän kollikissaa, joka oli hieman ymmyrkäisenä tällaisesta toiminnasta.

Nyt kun meillä on uros talossa olen huomannut, että kun Lolan juoksut on ohi, nousee hän poitsun selkään.

Tämä on varsin "mielenkiintoinen" juttu ja kovin koirakohtaista tuo on. Meillä Demi kerran kaksi kokeili astua minua ja uskoi kun kielsin eikä sen jälkeen ole tehnyt tuota minulle eikä muillekaan. Niin ja Demi on nyt hieman yli 3v.
Nanica taas on astunut jo ihan pienestä pitäen ja suurin suosikki on ollut Ikeasta ostettu krokotiili Sitä se pökki tuon tuostakin ja se oli varsin huvittava näky kun kroko oli kaksi kertaa Nanican kokoinen Joskus tuohon olen puuttunut ja samantien tuo on sen lopettanut. Minua se ei ole yrittänyt astua...ainakaan vielä. Demiä tuo astuu heti kun tilaisuus tulee. No, Demi on niin kiltti ettei tee muuta kuin poistuu paikalta. On se kerran pari ärähtänyt, mutta sehän vaan lisää Nanican innostusta. Vieraita koiria tuo ei ainakaan vielä ole yrittänyt astua.
Nanica on nyt hieman yli 1v ja tuota astumista on ollut siis ihan pennusta tähän päivään asti. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. En kylläkään muista että juoksut olisivat tuohon vaikuttaneet juuri millään tavalla. Tai siis ei se ainakaan vähentänyt tai lisännyt pökkimisintoa. Mutta tuolla Nanicalla oli hormonitoiminnan häiriö ja juoksut oli kahdessa osassa eli voihan tuo olla myös seurausta siitä tai sitten ei, en tiedä en tajua

Edesmennyt ja elämäni koira ei kyllä astunut ketään ja en muista että olisi edes koskaan yrittänyt moista.

Tuttujen koirilla toiset ovat kovia astumaan ja toiset eivät moista tee ollenkaan. Mutta mistä tuo kaikki sitten johtuu? Miksi toisilla on kova tarve astua ja toiset eivät tee sitä juuri koskaan? Niin ja nyt siis kyse ainoastaan nartuista.

Nala ei ole koskaan astunut ketään eikä mitään. Olisi varmaan väärin sanoa että Nalassa ei ole lainkaan dominanssia, joten muotoillaan siten että siinä on HYVIN vähän Näin luonnehtisin Nallea enkä pelkästään sen vuoksi ettei se astu koskaan, vaan koska Nala ei ole koskaan uhmannut minua (murissut, astunut ja hyvin harvoin jättänyt käskyn toteuttamatta), se alistaa hyvin kauniisti vain itseään nuoremmat koirat (vanhemmat jättää rauhaan tai leikkii niiden aloitteesta) jne... Ne nartut joiden tiedän astuvan ovat kaikki luonteeltaan selvästi Nalaa kovempia ja dominoivia.

Miten paljon sukupuoli sitten vaikuttaa? Olen ajatellut, että nylkyttäminen on enemmän urosten tapa, mutta meneekö se oikeasti niin?

Sulo oli pentutestin mukaan pentueen kiltein pentu, mutta silti se sekä nylkytti minua että murisi minulle jo eka iltana muutettuaan meille. Ja se tuli meille vasta illalla.

Sulo nylkyttää usein tyynyään kun meillä on vieraita. Se on sellaista näytösluontoista ja kai Sulo myös purkaa siihen turhautumistaan. Sulo nimittäin ilahtuu aivan älyttömästi, kun meille tulee vieraita leikkimään sen kanssa. Sitten kun paljastuu, että ei ne vieraat Sulon leikkikavereiksi tulleetkaan, Sulo turhautuu. Välillä Sulo yrittää nylkyttää vieraita, mutta ei kovin paljoa. Pienenä pentuna se oli innokkaampi nylkyttäjä. Leluna ollut kolmen litran etikkapullo sai usein kyytiä.

Jade (narttu) ei muistaakseni pentuna astunut ketään. Mutta vuoden päästä kun Fami (narttu) tuli meille, oli siis pentu niin jossain vaiheessa Jade alkoi astumaan sitä. Ollaan pidetty sitä lähinnä isotteluna/pomottamisena. Joskus se yrittää tehdä sitä ihmisten käsille, mutta se on eri tyyppistä. Ehkä sellaista että jos se yhtäkkiä innostuu jostain.

Tico yritti kans pentuna joskus nylkyttää mun miestä, yritti se muakin mutta vain sen kerran, minähän sille ruoan annan ja se uskoo mua paremmin kun mun miestä, mies komensi sen pois ja ohjasi sen muuta leikkimään ja se sitten unohtui. kait se hakee huomiota ja uhmakin on tulollaan, meillä oli uhma ajat niinkuin lapsilla, ja niihin liittyi myös tuo nylkytys. pikkusiskoansa tico kyllä nylkyttää mutta se on selvää alistamista, ja viimeksikään ei nylkyttänyt kertaakaan, sisko tietää jo kuka on pomo . tico lopetti heti sen nylkytyksen kun sille keksi muuta hommaa, tai kun se oli väsytetty kunnolla niin ei jaksanut edes ajatella sellasia. uhmaiät oli kyllä huh-huh hommaa, ei muistanu mitään, ei halunnu tehä mitään paitsi ilkeyksiä ja juonitteli kun ihmiskakara... onneksi ne on ohi!!!

Signellä on mielestäni runsaasti dominanssia, vaikka se arvioni mukaan oli pentueessaan muutamien dominoivempien sisarusten varjossa. Mutta kun se tuli meille se näytti tapansa. Murisee vieläkin toisinaan syliin otettaessa (pienempänä murisi aina). 10 viikkoisena se tuli ihan silmille kun sitä rupesi harjaamaan ja peuhasi kuin joku taistelukoira ja räyhäsi naama irvessä. Vieläkin saattaa ärähtää, jos alan kuivaamaan föönillä tai otan hännän juuresta kiinni tms. mutta komentamalla lopettaa moiset kujeet kyllä. Samoin lopetti mun astumisen kun kielsin.

Just äsken taas kun kumarruin paijaamaan Elmeriä niin tytsy oli salamana sen selässä pökkimässä . Elmeri alkoi murista. Aina ei murise. Signen veli Taavi on kuulemma tosi innokas astumaan muita koiria. Taitaa olla sukuvika

Elmeri oli tosi innokas Sulon tapaan astumaan tyynyjä sun muuta pentuna. Mutta kun se aikuistui tapa jäi lähestulkoon kokonaan. Se tyynyjen astuminen oli aika rasittavaa siinä mielessä, että Elmeriltä pääsi pökkiessä aina pissit alle.

kaitpa signe ottaa takasin orjana olemisen..... ticohan oli pennuista suurin ja syntyi ensin ja oli ihan lähtöhetkeen pomona, mutta ei se meille ole irvistellyt eikä murissut ikinä, ainut oli tuo nylkytys uhma iässä, vai olikohan mulla liian kova kuri kun oli se sakemanni aiemmin, no en usko että se kurista on kiinni, kokeilevat aikansa mikä menee läpi ja mikä ei, ainahan se koira yrittää ottaa enempi ja enempi valtaa itellensä. luulis että sun muut koirat antaa jossain vaiheessa lähöt pennulle kun yrittääkään selkään... ja onhan se pentu mustasukkainenkin, varsinkin jos oli pienin ja syrjityin, mutta eihän sitä muita voi hyljätä kun pentu tulee taloon. se on hyvä kun se kuitenkin uskoo sua kun kiellät moiset vinkeet, ettei nyt ihan silmille hypi kuitenkaan. tuttavalla oli tanskandoggi ja chihu, ja pienempi oli narttu, no kaveri yllätti ne kerran, olivat onneksi väärin päin, pikkunen oli sohvalla ja dogi vieressä ja kauhia nylkytys chihulla...

Puudeleista en tieda mutta kommentoin kahden uroskoirani perusteella. Mielestani astuminen liittyy sille raja-asemalle. Rhodesiankoirani oli noin 8kk iasta alkaen taysin vailla astumistaipumusta -- dominanssia ei naennaisesti lainkaan. Mutta rhodesialaispiireissa kavi hyvin nopeasti ilmi, etta han omaksui taysin ykkoskoiran aseman. Eika ykkoskoiran tartte yrittaa -- mita sita itsestaanselvyyksia osoittamaan.

Mutta meidan borderiukkomme yrittikin sita kovemmin aina jos nokkimisjarjestys oli epavarma. samoin nyt cocon kanssa: jos pentu alkaa ottaa enemman vapauksia, alkaa aivan tajuton astuminen jossa pokittamista tarkeampaa nayttaa lopulta olevan judottaminen. ja neiti kun kuuntelee, astuminen loppuu taas kokonaan.

Eli mielestani astuminen ei ole dominanssin mittari, vaan yksinkertaisesti rajan koettelun. ja borderi koettelikin sitten pentuna rajoja huonekaluja, pelottavien pehmolelujen ja vieraiden kanssa. ehdoton ykkonen oli kun yritti dominoida 8 hamsterin hakkia. pakko

Minä taas luen dominanssiin liittyväksi myös tuon rajojen haun ja erityisvapauksien hakemisen. Nala ei ole koskaan yrittänyt ottaa mitään erityisvapauksia, vaan on aina tyytynyt niihin pelisääntöihin jotka minä olen asettanut. Samoin myös serkkuni nuoremman briardiuroksen kanssa, joka on myöskin hyvin pehmeä ja vähädominoiva yksilö. Toisin on 11-vuotias kääpiöurokseni, jolla dominanssia on ihan Nalankin puolesta.... Roope ei ole kylläkään koskaan yrittänyt astua ketään, mutta sitäkin enemmän näyttänyt hampaita ja murissut. Roope on yrittänyt koko nuoruusikänsä levittää rajojaan eikä ole tyytynyt asetettuihin rajoihin vasta kuin "rajujen" yhteenottojen jälkeen. Samoin serkkuni vanhempi briardnarttu on hyvin dominoiva ja siitä tulikin mieleen, kuinka paljon vanhempien lauman jäsenten vaikutus näkyy??

Mullakin tää puudeli numero 2 on ollut aina alistuva ja kiltti. Ei ole koskaan kokeillut rajojaan kotona. Sellainen pentu, jonka pentuna oloa ei edes tiedostanut, eikä sille koskaan ole tarvinnut sanoa "ei". Paitsi agilityssä jos kuumenee eikä malta pysyä paikallaan . Ei ole koskaan yrittänyt astuakaan mitään kuten nämä toiset, selvästi dominoivemmat koirat.

Hehee... Vaikka Nala ei ole ollut hampaat irvessä astumassa vieraita, on tämä pentu kyllä aina huomattu Ja kuultu... Nala oli HYVIN vilkas ja energinen pentu, vaikkakin äärimmäisen hyväntahtoinen. No meni vähän taas aamutuimaan ohi aiheen