Sulolla on tapana tervehtiä ihmisiä kaluamalla rannetta hampaillaan. Kotiväki tietää tämän tavan ja ymmärtää, että kyse ei ole puremisesta. Vieraammat ihmiset joskus luulevat, että se on puremista. Kuinka yleinen tapa tämä ranteen kaluaminen on? Oletteko yrittäneet opettaa pois? Minä en ole, kun minusta tapa on ihan hauska ja pentuaikainen pureminen on jo ajat sitten jäänyt pois.

Tuo kuuluu susilla tervehtimiseen ja ystävyyden osoittamiseen. Olin jokunen vuosi sitten tutustumassa Kolmårdenin susilaumaan, jotka on sosiaalistettu ihmisiin ja ne tervehtivät ihmistä nuolemalla kasvoihin ja ottamalla käden suuhun. Tästä kerrottiin kaikille vierailijoille etukäteen, että se on osa susien sosiaalista käyttäytymistä ja sitä ei pidä pelästyä tai hätkähtää (jokuhan voi pelästyä kun aikuinen susi ottaa käden tai ranteen suuhun, jos ei tiedä mistä on kyse). Tämän pitää antaa tapahtua, koska susi ei ymmärrä miksi se ei saa tervehtiä ja voi tulla hyvin epäluuloiseksi. Eli susilauman tervehtiminen tuli tapahtua tiettyjen koodien mukaan. Susillahan kun on tiukempi sosiaalinen koodi kuin koirilla, jotka domestikaation myötä ovat kyvykkäitä oppimaan joustamaan meidän ihmisten tavoitteiden mukaan monista asioista.

Ja luonnollisesti tämä käyttäytymismalli on peritynyt koirille saakka. Mutta koira ei pane pahakseen, jos sen opettaa pois tästä käyttäytymisestä vaan mukautuu uuteen tilanteeseen. Sudelle tätä ei voi samalla tavalla opettaa.

Meille Elmeri tekee kuten Sulokin. Joskus pitää vähän toppuuttaa, kun innostuksissaan ottaa kiinni liian kovasti, mutta annan ottaa nätisti. Koska se on pojalle tärkeää. Se tekee tätä yleensä vain itselleen tosi tärkeille ihmisille, kuten kasvattaja ja perheenjäsenet.

Meillä tuo juniori tekee tuota ja on tehnyt sitä jo ihan pennusta lähtien. Ihan kuten Johva jo laittoikin niin tärkeille ihmisille tuota tehdään. Toki myös joskus kun Nanica oikein kovasti innostuu jostain mukavasta ihmisestä, kuten just tänään kun eräs vanhempi rouva tuli tervehtimään ja leperteli hyvin vuolaasti niin johan juniori sekosi ja nappasi nätisti tädin ranteesta kiinni.
Minä en tuota ole paljoa estellyt, sillä minusta tuo on varsin jännä tapa ja ainakin toistaiseksi ollut nättiä kiinni pitämistä ei siis puremista. Tokikin jos rajuksi menee niin sitten aion puuttua asiaan.
Nanican molemmat vanhemmat tekevät tuota myöskin ja nätisti tekevätkin.

Minusta tuo on hellyyden ja välittämisen osoitusta eli sallittakoon se niille.

Mun sakemanni teki myös niin mutta ainoastaan tutuille ihmisille, jotka kuuluivat laumaan. se vaan piti kiinni ranteesta ja vähän no ei voi sanoa että kalusi mutta hellästi piti suussa. sekin teki ihan pennusta loppuun saakka niin. ticolla on meitä kohtaan sama tapa joskus, yleensä se vaan tervehtii muuten, nuolee nenää ja vetää hepulia.... sulo teki muuten meille tuon myös kun tuli hoitoon viimeksi. ja tietenki tico yritti samalla ängetä yhtä lähelle...

Olen opettanut pois. Pentumaista käytöstä, joka voi vierasta ihmistä pelottaa. Saa luvan ilmaista itseään jollain muulla tavalla.

Elmeri kävi vieraidenkin käsiin kiinni vielä joskus puolivuotiaana. Se yksinkertaisesti rakasti kaikkia uusia ihmisiä niin paljon. Mutta nyt se tutustuu (tätä ei ole sille erikseen edes opetettu) vieraisiin pureskelematta, mutta hyvin ystävällisesti kuitenkin ja säästää nämä erikoisemmat ystävyydenosoitukset vain sille hyvin merkityksellisille ihmisille. Näinpä tästä ei ole mitään haittaa. Tuo tuli aikuistumisen myötä.

>>>Olen opettanut pois. Pentumaista käytöstä, joka voi vierasta ihmistä pelottaa. Saa luvan ilmaista itseään jollain muulla tavalla.>>>

Itseni takia tapaa ei tarvi opettaa pois, mutta olen miettinyt, että vieraiden takia ehkä pitäisi. Keskikokoinen villakoira on toisaalta aika pieni koira, joten tapa ei ole niin pelottava kuin jos kyseessä olisi vaikka sakemanni tai rotikka. Toisaalta vieraatkin ymmärtää, kun sanoo, että ei se ole puremista ja kyllä koiraa saa kieltää, jos ei halua sen kaluavan rannetta.

Vinku kaluaa kans kun se kovasti innostuu. Mua ei häiritse, mutta äitiä ja vieraita kyllä. Täytyykin kertoa tosta susijutusta.

Meillä vanha laumaa johtava narttu kaluaa lähinnä minun rannettani ja joskus, suopealla tuulella ollessaan, muidenkin perheen jäsenten ranteita. Se ei kuitenkaan tee sitä koskaan vieraille ihmisille. Se oli nuorempana erittäin tarkka siitä, kuka sitä sai ylipäänsä silittää. Se ei osoittanut koskaan mitään agression merkkejä, mutta se vain väisti vieraiden kosketus yrityksiä. Nyt vanhemmiten se on hieman pehmentynyt ja jotkut vieraatkin saavat 'kunnian' silittää sitä.

^^ Joo kerro! Tämä on todella hyvin alkukantainen ystävällisyyden osoitus tervehtivältä sudensukuiselta eläimeltä (näin meille Kolmårdenin eläinpuiston johtaja luennoi, ja hänellä on yli 30-vuoden kokemus sudesta ja sen sosiaalisen vuorovaikutuksen ulottuvuudesta ja potentiaalista ihmisen kanssa, siis eläintarhaolosuhteissa - hän vastustaa rankasti suden tuomista yhteiskunnan osaseksi mm. koirasuden muodossa). Tosin sanoen, tuon ominaisuuden tiimoilta koirasi on hyvin lähellä sutta . Ole ylpeä siitä tulppis

	Sulo Sukkulahäntä kirjoitti:
	Itseni takia tapaa ei tarvi opettaa pois, mutta olen miettinyt, että vieraiden takia ehkä pitäisi. Keskikokoinen villakoira on toisaalta aika pieni koira, joten tapa ei ole niin pelottava kuin jos kyseessä olisi vaikka sakemanni tai rotikka. Toisaalta vieraatkin ymmärtää, kun sanoo, että ei se ole puremista ja kyllä koiraa saa kieltää, jos ei halua sen kaluavan rannetta.

Nämä on taas näitä ikuisuusaiheita. Mikä on pieni / iso koira, mikä ketäkin pelottaa. Kyllä voin sanoa että se oli hieman uhkaava tilanne, kun tuttuni iloinen "pieni" huskymix otti käteni suuhunsa (oli hyvin närkästyneen näköinen kun pölläytin sen ympäri automaattisesti ). Vaikka sen isäntä olisi varoittanut ajoissa niin ei silti olisi mukavalta tuntunut.

Minusta käytöstavat pitää olla niin isoilla kuin pienilläkin koirilla. Sudet on susia ja villakoirat villakoiria, ei ne rikki siitä mene jos ihmisten kanssa pitää ollakin vähän varovaisempi.

No ei tietenkään. Pointti tuossa ekassa kirjoituksessani olikin, että tämä on luonnollista ja sitä ei välttämäten tarvitse kieltää koiralta, mutta KOIRA (ei suinkaan susi) mukautuu tähän järjestelyyn (eli että on kiellettyä) aivan mainiosti . Vanhimmalla koirallani oli taipumusta tähän käytökseen ja se karsittiin siltä jo pentuna pois tarkasti.

Koskien tuota uroskoiraani, aika jännästi se osaa ton käytöksen kytkeä vain sille lähimpiin ihmisiin ilman opetusta. Luulen, että aloittajan Sulo (joka on Elmerin pikkuveli, hyvin samantyylinen muutenkin luonteeltaan) jo vuoden kuluttua karsii itselleen merkitykselliset henkilöt tätä käytöstä soveltaen . Eli ei ihan vieraimpia tervehdi näin.

Meillä myös tämä Zocon pentuna tapahtunut käden pureminen on loppunut, mutta töistä tullessani Zoco ottaa mun käden suuhunsa. Ei tosin mitenkään nätisti tätä asiaa hoida, sillä kaveri on niin onnensa kukkuloilla kotiin tullessani.
Mitenkä tämän siis saa karsittua pois?

Hieroo käteen jotakin koiran mielestä pahanmakuista ennenkuin astuu ovesta sisään?

^Mun yhdet kaverit (perhe) käyttää kylmägeeliä ja muita ton tyylisiä hajusteita "kouluttaessaan" koiriaan pois pahanteosta. Kuulemma nää ihmisten lihasrentoutusvalmisteet (nehän on tosi pahan hajuisia) on tosi tehokkaita pureskeltaviin kohteisiin levitettynä. Tiikeribalsamia ja siihen tyyliin