Yksi juttu tässä, joka sun kirjoituksen ja mun ajatusten välillä menee ristiin on tuo "ongelmakoira"-termi. Mulle juuri tuollainen pikkuinen kerberos on ideaalikoira, unelmakoira. Juuri sellaisen haluan, ensisijaisesti, jos saan toivoa, koska tiedän voivani muokata siitä täydellisen otuksen käyttöön. Pettyneempi olen pentuun, joka ei tällaisia ominaisuuksia esitä!

Ja minusta normaalilla koulutuksella ja kaikkeen totuttamisella saa vähän haastavammankin luonteen kuriin. Pitää olla selvillä kuka on johtaja ja, että tietyt asiat vain tehdään oli koira siitä sitten mitä mieltä vain. Vaikka täälläkin talossa on kaksi vahvaluonteista villaa niin ei ole käynyt mielessäkään, että ne minua purisi teen sitten mitä vain niille, niin ei vain yksinkertaisesti saa tehdä.
Tällä Zimilläkin meni toinen rokotus jo aivan normaalisti, asiaa auttoi varmasti, että lääkäri oli tällä kertaa paljon jämäkämpi, varsinkin kun etukäteen kerroin asiasta. Joten no problem
Myönnettäköön, että hiukan ihmettelen useimpien villisten luonnetta silloin kun niitä trimmailen. Hyvin pienestäkin jo näytetään hammasta ja äksyimmät tosiaan kävisi kiinni pelkästään siitä, että kosken etujalkoja esimerkiksi. Vaikken koiria sen paremmin tunnekaan niin omistajista osaa jo aavistella, että kenties koira on ihan kotikoirana ja saa tehdä kaiken oman päänsä mukaan, joten eihän se mihinkään trimmaukseenkaan alistu mukisematta.
Eli edes perustottelevaisuus kuntoon niin varmasti villakoira antaa tehdä kaiken mukisematta ja on helppo koira

Ehkä se kun ensimmäinen koira oli helppo ja eikä enää muistanu sitä pentu aikaa, niin tää toka olikin ihan oikea järkytys. Ehkä sitä osais nyt tehä oikein. Meillä ei tuolle tehoa edelleenkään kielto tai muutkaan kun oikein pahalle päälle sattuu, sitruunasuihke taitaa olla ainut mikä pistää sen hetkeks miettimään. Jollainhan se murina on saatava keskeytymään, jotta voi oikeasta suorituksesta palkita.

Tosin meillä pesutilannettta ja muutamaa muuta tilannetta ei oo pelastanu mikään. Sitä on välillä pesty melkein päivittäin, perhosilla kun takapuolivillat sottaantuu helposti. Niissä tilanteissa alkaa mielikuvitus loppumaan. Kiellot ei auta, ei rauhoittelu, ei rauhalliset otteet, namit on arvottomia, kuonokoppa estää puremisen mutta muuta ratkaisua en oo vielä tilanteeseen keksinyt. Oudointa tässä on että koira rakastaa uimista ja järveen menee ihan mielellään. Mutta ei, pesutilanteeseen ei oo tehonnut mikään.

Toinen ongelma kohta on kynsien leikkaus ja kotona se on jopa kauheampaa kuin pesu. Pikku koira kiemurtelee ja murisee niin ettei koko tassusta saa kunnon otetta. No siitä ilosta mä maksan mielellään jollekkin muulle.

Koulutuksessa ois kyllä hiomista. Mutta kohan sais vaan nuo pahimmat ongelmat kuriin. Mä en aio luovuttaa ennenkuin koira on terve ja näyttelyissä muotovalio. Koira on vasta kolme vuotias. Ideoita pyydetään, laittakaa vaikka yksärinä.

Kyllähän tuommosesta vaikeasta koirasta oppii paljon ja jatkossa tietää miten noitten ärripurrien kanssa pitää toimia. Ehkä se pikku kerberos on sitten tulevaisuudessa uus mahdollisuus toimia oikein. Kyllä tälläsen ongelma koiran jälkeen varmasti muistaa miten se pentu kasvatetaan.