No onhan täällä sentään joku samoilla linjoilla kanssani

Susien käytöstä en ole valitettavasti päässyt seuraamaan, mutta koirien kesken nähdäkseni se menee juuri niin, että se alistuva yksilö itse kääntyy selälleen. En ole koskaan nähnyt koiran kääntävän toista selälleen.

Positiivisista kolutusmenetelmistä kun puhutaan, niin tulee välillä näitä kommentteja, että "mitä sitten jos koira puree/syö-sohvan/juoksee-junan-alle niin heitteletkö sitten makkaroita perään ja luulet, että se auttaa?". No ei tietenkään. Tietysti ei-toivottu käyttäytyminen tavalla tai toisella keskeytetään eikä siitä tietenkään palkita. Sen jälkeen aletaan palkkion avulla opettaa koiralle, että sen on tarkoitus olla-purematta/syödä-puruluitaan/tulla-luokse-kutsusta. Ei se nyt ole niin hirveän vaikeaa vaan oikeastaan aika loogista.

Ja mitä villakoiran luonteeseen tulee, niin eikös rotumääritelmässäkin lue sen olevan "erityisen miellyttävä seurakoira". Jos ei halua sellaista niin lienee syytä harkita jotain muuta rotua. Tottakai pitää pyrkiä jalostamaan villakoirista kilttejä, sosiaalisia ja helposti käsiteltäviä. Oma vieraita kohtaan varautunut lapsia pelkäävä pelkonäykkijäni ei valitettavasti ole joka suhteessa se unelmaseurakoira, olisi sen saanut vähän kiltimmäksikin jalostaa

Eipä ole minunkaan tarvinnut koiria selätellä, ei edes edesmennyttä sakemanni urostakaan. Kyllä on ongelmat saatu setvittyä muilla keinoilla. Nyt kun katselee tuota Mellin käytöstä muiden komennellessa ei sekään kyllä alistumalla alistu. Voi jäädä istumaan jähmettyneenä kääntäen katsetta poispäin, tai sitten ottaa jalat allensa . Petra nyt ei saa kuria lapsosiinsa yhtään. Nyt on vähän kovemmin ruvennut ottamaan,johtunee varmaan tuosta tiineydestä. Petra nappaa kuonosta kiinni, mutta ei Melli kyllä siinäkään tilanteessa mitenkään alistuneelta näytä. Hetkeksi voi rauhottua kunnes meno taas jatkuu. Tässä laumassa taitaa järjestys olla selvillä kun ei kahakoita ole tullut,jokainen on ottanut paikkansa suosiolla. Toisin oli Fanin vielä eläessä. Fani oli luonteeltaan sellainen alistuvaisempi joka sitten nämä tappelut aloitti.
Itse olen kyllä sitä mieltä, että juuri näyttelykoiralla sitä luonnetta tarvii olla ja pitää olla .
Se että esim, näykkii lapsia ei suinkaan välttämättä johdu koiran luonteesta, vaan että koira ei ole tottunut lapsiin. Lapset ovat niin arvaamattomia. Itse ainakin huomaan eron näillä vanhemmilla, jotka eivät ole pieniä lapsia nähneet pentuna /nuorena. Petra ja Melli viis veisaavat Mikon rajuista leikeistä mutta kyllä nämä vanhemmat antavat hammasta, samanlailla mitä tekisivät kun Melli menisi härnämään. Normi tilanteissa kyllä sitten nuolevat Mikon naaman ja ovat kuin ei mitään. Mutta minusta siinä tilanteessa ei se ole koiran vika, jos pikkusen napsauttaa käteen vaan lapsen.

^^Kilttejähän nämä ovat, aivan SUPER-kilttejä. Aivan suuremmoisen ystävällisiä, kun on kasvatettu oikein. Ja itsetuntoa ei puutu -> menevät agilityssä kovaa. Muuta en koiralta haluakaan. Tällä kokemuksella olisin hiukan huolissani, jos pentu ei rähise pienenä ja osoita tempperamenttia ja dominanssia, koska kokemukseni mukaan tempperamenttisesta pennusta tulee paras harrastuskoira. Tästä lähdetäänkin nyt Signen, pikkupeijoonien äipän äitiysloman päättäjäisiksi agilityhallille eli lopetan lorinat tähän

	johva kirjoitti:
	^No, tuosta voidaan johtaa johtopäätös, että meillä ei yksikään näistä mustista ole sitten tervepäisiä kun ovat olleet pikkuisena aggressiivisia

Mä taas vetäisin sen johtopäätöksen, että oot saattanut hieman yliarvioida pentujen dominanssia ja aggressiotaipumusta TAI me puhutaan nyt samoilla nimillä aivan eri jutuista. Todennäköisesti mä itse näkisin nämä samat pennut hyvinkin erilaisina, mun mielestä purevalla pennulla kun ei ole mitään tekemistä aggressiivisuuden kanssa, eikä kaikki pentuikään kuuluva "perseily" ole mitään omistajan pomotusta tai "dominanssia". Mutta vaikeahan näistä on palstalla vääntää.

En tiedä, oletko Johanna ikinä nähnyt oikeasti aggressiivista koiraa (mitenkään aggressiivisuuden syitä erottelematta), tai ollut joutumassa sellaisen tulilinjalle? Mä en jotenkaan osaa laittaa villakoiranpentua samaan kategoriaan tällaisten kanssa.

Tottakai olen nähnyt aggressiivisia koiria. Aggressiota on erityyppistä, dominanssiaggressio on erikseen ja ulospäin laumasta suuntautuva aggressiivisuus erikseen. Dominanssiaggressio on hyvin yleistä villakoirilla ja jo ihan pentuna, mutta laumasta ulospäin suuntautuva erittäin harvinaista ja tällaista koiraa pitäisin kyllä pipipäänä eli sellaista, joka käy vaikka kadulla kävelevien ulkopuolisten kimppuun, se ei todellakaan ole normaalia. Dominassiaggressiivisuus on sen sijaan kaikkien koiraeläinten luonnollisen käytöksen osa-alue. Koiralle vain on pennusta pitäen tehtävä selväksi että se on lauman alin jäsen ja aggressiota ei saa ihmistä kohtaan osoittaa. Tietysti monikaan ei ymmärrä pitää pennun dominanssiaggressiokäytöstä aggressiivisuutena vaan hupaisana murinana ja irvistelynä. Siksi niitä ongelmakoiria sitten syntyykin, jotka pitää trimmata aikuisena kuonokoppa päässä ja jotka vaikka määräävät saako omistaja istua sohvalla vai ei, kun johtajuutta ei ole tehty pennulle selväksi jo ihan pienenä.

Kolmas aggression muoto on sitten pelkoagressiivisuus mikä on todella ikävää. Eli pentu saattaa pelätä vaikka trimmauskonetta niin paljon että puree ihmistä. Olen tavannut useita villakoiranpentuja ja nuoria villakoiria, jotka pelkäävät vierasta ihmisitä niiin, että yrittävät purra, jos niitä koettaa silittää. Tällainen pentu ei pääkopaltaan ole ihan terve. Villakoiran rotumääritelmän mukaan tällainen arkuus on näyttelyssäkin hylkäävä virhe.

Signe oli lievästi aggressiivinen pennuistaan niiden ollessa pienempiä, siis ulkopuolisille ihmisille. Mutta se oli ihan normaalin rajoissa vielä, eli murinaa, haukkumista ja mulkoilua. Tuo jäi pois kun pennut olivat 8 -viikon ikäisiä ja kaikkein viimesimmät uudet pennunhakijat se otti ystävällisesti vastaan paria haukahdusta lukuunottamatta ensin ovensuussa. Eli antoi heidän puuhata pennun kanssa vapaasti ja leikki itsekin lattialla eikä seisonut jäykästi kyttäämässä vieraita ihmisiä mulkoillen ja muristen. Siruttaja joka kävi meillä, sanoi, että vaikuttaa ihan tavanomaiselta käytökseltä. Että ei nartun tarvitse hyväksyä sitä, että sen pentuja vieraat tulee lääppimään. Muutoin Signe on kiltti koira.

Johva
Kaikki murina, ärinä, hampaiden käyttö ei ole aggressiota tai dominanssia.

Ja ilmeisesti et tiennyt sitä että dominanssi, sekä aggressiot kehittyy joka ikiseen koiraan (jos kehittyy) myöhemmin.
Yksilöstä riippuen.
Ei 3kk ikäinen pentu ole kumpaakaan, varsinkaan aggressiivinen.

Hyvin harva koira on dominanttikaan vielä tuon ikäisenä. HYVIN harva on. Uskallan sanoa että sellaista villakoiraa ei olekaan.
Jos tälläinen koira on, valitettavasti se ei ole aikuisena laumakoira. Vaan yksin eläjä.

luuletteko te että koiran kasvatuksessa ei ole mitään siltä väliltä kuin kukkatippojen syöttö ja selättäminen?
En sanoisi että selättäminen olis mitenkään koiran kaltoin kohteluakaan, vaan helkutin tyhmää se on.

Kyllä mä olen todella hyvin pärjännyt malinois pentujen kanssa , jotka varmasti puree ja ärisee huomattavasti enemmän kuin villakoirat (olematta silti aggressiivisia) , ilman selättämistä ja jopa ilman verisiä käsiä.


Minä en käyttäisi selättämistä varsinkaan silloin jos haluan koirasta vielä harrastuskoirankin, enkä kyllä muutenkaan.
Kyllä mulla on valta ilman voiman käyttökeinojakin ja mulla on jopa erittäin hyvät suhteet mun koiriini.
Ja ne tietää että mua ei purra tms ilman että olisin selätellyt niitä koskaan.

Mitenköhän mä sen oon saanut aikaiseksi?
Ilman kukkatippoja tai selättämisiä?


Mua kiinnostaa johva että mitä sä sitten teet KUN olet selätellyt pentujasi?

Muuten aiheeseen sohaisematta, minusta uusimmassa Koiramme-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu. Sivulla 91 on puolen sivun mittainen juttu uudesta kesykoirilla tehdystä empiirisestä tutkimuksesta liittyen laumahierarkian muodostamiseen ja aggression syihin. Tutkimuksen mukaan kesykoirilla dominanssi liittyy aniharvoin aggressiiviseen käyttäytymiseen. Myös villeissä susilaumoissa dominanssin ja aggression yhteys on nykyään kyseenalaistettu laajasti.

^no mä olen melkeinpä jopa samaa mieltä!


Toki koira oppii hallitsemaan myös "aggressiivisesti" ihmistä.
Jos ihminen haluaa kaiken ärinän ja puremisen liittää aggressioon. Itse en liitä.

Mutta joo harvoin kyllä erittäin dominoiva koira onkaan aggressiivinen sanojen varsinaisessa merkityksessä.

^Mitäkö teen kun olen selättänyt pennun? Tietysti kehun sitä kun alistuu ja jatkan homman loppuun (esim. harjaaminen) jutellen pennulle ystävällisesti. Yleensä puhun koirilleni paljon ja kannustan ja kehun aina oikeasta käytöksestä koiran iästä riippumatta. Koirat pitävät siitä, että niitä kannustetaan käyttäytymään oikein ja haluavat miellyttää minua. Dominanssi kyllä vain näkyy pennusta jo ihan pienenä . Nimenomaan 6-12 viikkoa on se arvojärjestyksen muodostumiskausi jolloin dominoivat ja alistuvat pennut eroavat selkeästi toisistaan käytökseltään. Ja esimerkiksi pentutesteillä kyllä pystytään erottelemaan jyvät akanoista jo ennen luovutusta eli dominanssitaipumus näkyy hieman ennen luovutusta tehtävissä pentutesteissä. Pentutestit eivät ole mitään huuhaata, tosiaankaan. Pienenä dominoiva pentu on sitä myös aikuisena. Pentutestejä tehdään nimenomaan sen takia, että kasvattaja joka ei itse osaa lukea pentujen luonnetta saa objektiivisen arvion pentujensa taipumuksista ja pyrkii sijoittamaan pennut sopiviin koteihin. Esimerkiksi Elmeri ja sen sisko olivat dominoivia pentutestin mukaan (toinen yritti jopa purra testaajaa, vierasta ihmistä) ja aikuisiälläkin testin tulos pitää paikkansa. Molemmat ovat hyvin dominoivia koiria edelleen. Eivät tietenkään ihmistä kohtaan, mutta toisia koiria kohtaan.

Tietenkin koira voi osoittaa dominanssia myös epäsuorasti. Elmerillä oli tämä vaihe 5-6 kk iässä ja oli monenmoista ongelmaa. Vaikka olenkin sitä mieltä, että selätykset on paras hoitaa jo pienenä pois päiväjärjestyksestä (Elmeriä ei pikkuisena tarvinnut selätellä kuten Ettaa esimerkiksi), niin Elmeriä selätin vasta tuolloin ja tehosi todella hyvin, häröilyt loppuivat kun näki että olen tosissani. Toisin sanoen sain juuri sen tuloksen aikaan mitä halusin ja olen tyytyväinen siihen miten homma toimi.

Jos selättämisestä olisi harrastamiselle jotakin haittaa olisin sen varmasti jo huomannut .

Elmeri on meillä hyvin dominoiva koira ja on totta, että sellainen koira ei ole paras koira laumassa elämään JOS samassa laumassa on yhtä vahva ja dominoiva toinen koira. Meillä näin nyt on ollut kun Alma tuli. Koiran pinna on ollut hyvin kireällä ja se kesällä rupesi ärisemään jo minullekin. Tämä nyt johtui enemmänkin siitä, että sitä stressasi epävarmuus omasta asemasta toiseen tappelupukariin nähden ja se, että jouduin jatkuvasti irrottelemaan koiria toisistaan. Alma on ollut Signen kantojana lopun ja pentujen ajan rauhoittamiseksi (en todellakaan olisi jaksanut setviä tappeluita siinä ohessa joka päivä) kokonaan hoidossa, niin Elmeri on ollut tosi rento ja kiva ja leikkisä koira taas, kun ei ole ollut toista tappelupukaria nenän edessä. Muihin koiriin sen suhteet ovat selkeät arvojärjestyksen osalta. Vanhusta se mielellään varmaan sortaisi, mutta pidän vanhuksen puolia eli tässäkään ei ole ongelmaa. Se tietää, ettei Ettaa saa nuijia. Etta ei pysty enää pitämään puoliaan ja asemaansa (se on entinen koiralauman johtajahahmo, aikanaan myös hyvin dominoiva koira, nyt vanha ja hauras höperö) itse.

Dominoiva koira ei ole yksineläjä vaan se selviytyy ja kukoistaa myös laumassa, mutta esimerkiksi kahta yhtä vahvaluonteista koiraa ei voi sijoittaa samaan laumaan jos ei halua kerjätä ongelmia. Elmeri esimerkikisi tulee loistavasti toimeen kaikkien koirien kanssa, jotka eivät uskalla kyseenalaistaa sen johtujuusasemaa. Dominoiva susi on myös laumassaan johtaja. Ei yksineläjä . Jos laumaan sattuu kaksi dominoivaa sutta toinen lähtee pois laumasta etsimään uutta susiyhmää itselleen missä voisi olla pomo.

Ei tietenkään kaikki murina ja ärinä ja pureminen ole dominanssia ja pomottamista. Voihan se olla myös leikkimistä, pelkoa ja epävarmuutta, mutta kyllä dominanssi ja siihen liittyvä aggressio on aivan selkeästi erotettavissa pelosta ja epävarmuudesta saati leikkimisestä . Ja aivan pienellä pennulla jo! En kyllä oikein ymmärrä millaisten pentujen kanssa esim. Henni olet ollut tekemisissä, jos et ole tätä huomannut. Tämä nyt on sellainen asia joka yleensä erottuu silmään ihan kokemattomallekin ihmiselle. Ero on on niin selvä, samoin käytöksen syy. Jos joku kertoo minulle että villakoiranpentu ei voi olla dominoiva tai aggressiivinen niin kyllä mulla väkisinkin "lentää kahvit näytölle" . Ei mutta ihan tosi, tuntuu kuin osa (esim. Henni ja Saana) puhuisivat jostain lelukoirasta verrattuna siihen villakoirarotuun, jonka minä tunnen. Leulukoira ei juu, ole aggressiivinen ja dominoiva. Oikea koira on.

Tosin olemassa rotuja joilla on vähemmän taipumusta kokeilla omistajaansa, pomottaa ja olla aggressiivinen. Sheltti on yksi näistä. Mutta sheltti on niin pehmeä rotu, että saa tehdä todella tarkkaa työtä, että löytää itselleen koiran, jonka kanssa pystyy harrastamaan. Arkuus ja ylipehmeys ovat rodussa niin iso ongelma. Samanlaiseksiko villakoirakin pitäisi tehdä/on ilmeisesti osin jo tehty ? Tempperamentittomaksi pehmokoiraksi, joka sopii kaikille? Tuossa yksi tuttavaperhe osti 6-vuotiaalle tyttärelleen shetlanninlammaskoiranpennun, että lapsi saa harrastaa agilityä (lapsen nimikkokoira oli kuollut kesällä ja otettiin uusi tilalle). Se on pikkulapsellekin helppo käsitellä. Ei varmasti pure eikä murise, eikä osoita dominanssia. Vastaa paristokäyttöistä karvaista koiralelua. Sellaista koiraa en kuuna päivänä hankkisi itselleni.

Tätä palstaa lukee varmasti moni uusi koiranomistaja ihmeissään. Jollekin on saattanut tulla kotiin pentu joka testaa perhettä aggressiivisesti. Jos tällaiseen pentuun ei uskalleta käyttää kovempia otteita (ja uskotaan mitä täällä pehmeämmän linjan ihmiset selittävät) niin herranen aika, sellainen perhehän on kohta aivan pulassa koiruuden kanssa. Mitä iloa on lemmikistä, joka puree kun sitä silittää, nostaa syliin ja jonka turkinhoito on tehtävä kuonokoppa päässä samalla kun koira räyhää ja murisee niin että sylki roiskuu kuonokopan raosta? Olen nähnyt nimittäin tällaisia villakoiria ja monta. Ne päättävät missä ihminen saa kävellä ja milloin omassa kotonaan, puolustavat makuupaikkaansa ja ruokakuppiaan, ja jos ne käskee sohvalta alas niin hammasta tulee jne. Ja tämähän se tulos on, jos pennun ensimmäisiä oireita ei ota tosissaan. Pentu nimenomaan haluaa kokeilla ja testata mitä se saa tehdä ja mitä ei. Ja nimenomaan aggressiivisesti. Aggressiivisesti käyttäytyvä pentu ei todellakaan ole "sairaspäinen" kuten Saana esitti. Se on normaali koira joka hakee paikkaansa laumassa. Tiukat otteet käyttöön ja koirasta tulee miellyttävä kumppani jota sopii esitellä ylpeänä vieraillekin. Meilläkin tuo kaikkein dominoivin ja kovin koira eli Elmeri on kertakaikkiaan lumoavan ystävällinen, siihen ei voi kertakaikkiaan olla ihastumatta. Tai jos ei voi, niin on kyllä todella kiveä sitten sydän. Elmeri oli koira joka oli aggressiivinen ihmiselle 6-viikkoisena. Onhan tuo testattu kahdella eri luonnetestilläkin aikuisena, eikä päästä ole löytynyt vikaa ammatilaistenkaan tekemissä testeissä, päin vastoin, ihan tervepäinen koira on molempien testienkin mukaan . Elmeri on kuitenkin koira, joka lepsuissa pehmeän linjan noudattajien käsissä olisi varttunut kodin tyranniksi, todennäköisesti joutunut piikille jo ajat sitten. Oikein kasvatettuna koirasta saadaan sen parhaat puolet esiin ja puolestaan väärin kasvatettuna ne negatiiviset. Jokainen pentu on koiran alku ja se voi kehittyä kasvatuksesta riippuen kumpaan suuntaan tahansa. Itse pidän ja suosittelen muillekin tiukkaa linjaa alusta pitäen villakoiranpennun kanssa, ettei sitten myöhemmin jää mitään jossittelunvaraa. Paras tehdä asiat alustapitäen kunnolla.

Kyllähän lastenkasvatuksessakin on monta koulukuntaa. Rikollisuus ja nuorten ongelmat senkun lisääntyvät kun pehmeämmän koulukunnan helmet pääsevät loistamaan yhteiskunnassa . Osa lapsista tulee silmille jo päiväkoti-iässä, jotain mikä olisi ollut muutamavuosikymmen sitten täysin absurdia.

	Henni Lehtiranta kirjoitti:
	^no mä olen melkeinpä jopa samaa mieltä! Toki koira oppii hallitsemaan myös "aggressiivisesti" ihmistä. Jos ihminen haluaa kaiken ärinän ja puremisen liittää aggressioon. Itse en liitä. Mutta joo harvoin kyllä erittäin dominoiva koira onkaan aggressiivinen sanojen varsinaisessa merkityksessä.

Tutkimuksessa ei tutkittu koiran ja ihmisen välistä laumadynamiikkaa vaan koiralauman.

Minun maalaisjärkeen iskee hyvin perustelut, joilla tutkimuksessa perusteltiin koirien oletetun "aggressiodominanssitaipumuksen" puuttuminen. Ensinnäkin koiralaumassa harvoin hierarkiajärjestys on täysin stabiili. Jos kesykoira olisi yleisesti taipuvainen dominanssiin siinä määrin mitä ihminen kuvittelee, ei hierarkia vaihtelisi. Toinen perustelu on villisuden laumahierarkian ja lisääntymisen välinen yhteys. Koska vain johtava pari lisääntyy, se ajaa yksilöt tavoittelemaan mahdollisimman korkeaa asemaa laumassa. Kesykoiralla näin ei tietenkään ole, joten kesykoiralla ei ole enää perimmäistä syytä dominanssiin. Minulla ei ole nyt artikkelia edessä, mutta näin sen pääsanoma meni... Mielenkiinnosta taidan hommata sen tutkimuksen tai pidemmän referaatin luettavaksi

Totta kai koira oppii käskyttämään tai hallitsemaan ihmistä aggressiivisella käyttäytymisellä, mutta minäkään en pidä sitä varsinaisena dominanssin ilmentymänä vaan koiran tapana sopeutua ihmislaumaan. Minä komennan ja murisen pennuille, joskus ole selättänytkin ja varmasti otan niskasta kiinni jos joku käteen yrittää tarrata. Silti pidän itseäni hyvin pitkälti pehmeän linjan kouluttajana. Mutta jos ei hyvällä, niin sitten ronskimmilla otteilla

Pari mielenkiintoista linkkiä, jotka ovat kyllä "vain" American Veterinary Society of Animal Behavior kannanottoja, mutta löytyy niistä lopusta ihan viitteetkin:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

En nyt löytänyt etsimiäni suomalaisia artikkeleja, mutta olen kyllä linkannut niitä johonkin täällä käytyyn aiempaan dominanssiväittelyyn.

	Elina Intke kirjoitti:
	Totta kai koira oppii käskyttämään tai hallitsemaan ihmistä aggressiivisella käyttäytymisellä, mutta minäkään en pidä sitä varsinaisena dominanssin ilmentymänä vaan koiran tapana sopeutua ihmislaumaan.

Jeps, minä näen sen lähinnä operanttina ehdollistumisena, eli karkeammin sanottuna ihan vain oppimisena. Koira on huomannut miten se saa ihmisen toimimaan haluamallaan tavalla. Niinpä en pidä ratkaisuna selättämistä, vaan vahvisteiden hallintaa ja halutun toimintatavan opettamista koiralle.

^Tuo kuulostaa ihan siltä, että koira vähitellen oppii asian aikuisikään mennessä (oppiminen on aina pitkä prosessi)...kyse ei kuitenkaan ole oppimisesta vaan luonnollisesta sisäsyntyisestä reaktiosta ihan pienellä, jo 7-viikon ikäisellä koiralla. Ja se on jotain sellaista joka jää päälle jos ei katkaista.

Lukaisin tuon ylemmän artikkelin ja mielestäni tulkitsette sitä väärin. Tottakai on ihan hassua, jos kaikki aikuisella koiralla ilmenevät käytösongelmat (kuten liiallinen haukkuminen/ulvominen, ihmisen kannalta epäasialliset tervehtimisrituaalit, "korvattomuus"/karkailu ulkona jne) niputetaan dominanssiksi ja yritykseksi ja pomottaa hallita ihmistä, ja toki on haitallista että pelosta, ahdistuksesta tai kivusta johtuva aggressio tulkitaan dominassiksi ja siitä koiraa rangaistaan. Ottakaa huomioon, että artikkeli on amerikkalaisten kirjoittama. Amerikassa jonkin aikaa asuneena tiedän, että siellä on meihin suomalaisiin verrattuna melkoisen älykääpiötä porukkaa, joka todellakin voi sekoittaa pelkoaggressiivisuuden dominanssista johtuvaan aggressioon. Normaalijärjellä varustettu ihminen ei tätä tee

Artikkelihan kuitenkin selkeästi toteaa lopussa, että dominanssi perustuu rituaalisiin eleisiin ja viestintään, jota koiran laumakumppanit lukevat (murinat, irvistelyt jne. dominoivan yksilön taholta ja puolestaan alistumiseleisiin alistuvan yksilön tahoolta). Pikkuinen dominoiva pentu murisee ja irvistää ihmiselle silloin kun ihminen kävelee sen rajojen yli ja puree kun ihmiselle ei mene homma perille. Pentu on ihmeissään, miksi ihminen ei alistu ja tottele häntä ja siksi puree ja käy entistä ravokkaammaksi saadakseen tottelemattoman ihmisen aisoihin.

Tässähän se suoraan sanotaan: If the relationship
is less stable, the dominant
individual has a more aggressive personality, or
the dominant individual is less confident about
its ability to maintain a higher rank, continuedaggressive displays occur

Eli jos suhde on vähemmän vakaa (kahden yksilön välillä), dominoiva yksilö omaa aggressiivisemman persoonallisuuden tai dominoiva yksilö on vähemmän itseensä luottavanen kyvystään pitää yllä laumahierarkiaa, niin aggressiiviset signaalit jatkuvat. Eli toisin sanoen pentu jatkaa aggressiivista käyttäytymistä, jos sille ei tehdä selväksi sen asemaa.

Lisäksi: Dominance is defined as a relationship
between individual animals that is established
by force/aggression and submission,
to determine who has priority access to
multiple resources such as food, preferred
resting spots, and mates (Bernstein 1981;
Drews 1993). Most undesirable behaviors in
our pets are not related to priority access to
resources; rather, they are due to accidental
rewarding of the undesirable behavior."

Eli dominanssi määritellään suhteeksi kahden yksilön välillä, joka luodaan/perustetaan pakon /aggression ja alistumisen kautta, jotta (jatkossa) määrittyy se kenellä on prioriteetti päästä erilaisten resurssien luo, kuten ruoka, lepopaikat ja kumppanit. Useimmat ei-toivotut käyttäytymiset lemmikeillämme eivät liity resurssihen halllintaan, vaan johtuvat tahattomasta ei toivotun käytöksen palkitsemisesta (esim. juokset pentusi perässä ulkona ja siitä tulee sille hauskaa viihdettä, että hän juoksee sinua karkuun ja tulee vaikeaksi ottaa kiinni).

Dominoiva pentu puolustaa ruokaansa, koskemattomuuttaan, lepopaikkaansa jne. RESURSSEJAAN aggressiivisesti (rituaaleja=murina ja iristely). Pentu pyrkii selvittämään dominanssisuhteet, vaikka pakolla (pakko=antaa hammasta), kuten yllä selkeästi todetaan (perustuu pakkoon/rituaaleihin). Dominassiotteen isännästään/emännästään saanut koira kokee, että ruoka, luut ja lelut ja esim. makuupaikka sohvalla on sen prioriteetti ja saattaa käydä kiinni (asema epävarma, koira ei ymmärrä, miksi omistaja ei ymmärrä väistää/alistua), jos se häädetään sohvalta tai omistaja istuu sohvalle ylipäätään, jonka koira kokee omaksi resurssikseen tai omistaja kävelee liian läheltä ruokakuppia, ottaa lelun tai luun pois jne. Koska omistaja ei alistu (ei lue aggressiivisia signaaleita kuten murina ja irvistäminen - jota toinen alistuva lajitoveri ymmärtäisi väistää), koira ottaa kovemmat otteet käyttöön eli hampaat.

Pieni pentu ei ole vielä kerinnyt oppia ei toivottuja käyttäytymismalleja vaan sen dominanssieleet ja rituaalit ovat täysin sisäsyntyisiä ja vahvistuvat, jos pentu on epävarma asemastaan ja ihminen ei sille ymmärrä alistua vaan kävelee pennun asettamien rajojen yli. Pentu on silloin epävarma asemastaan ja jos se on dominanssitaipuvainen se ei lopeta näitä rituaaleja vaan yrittää pakottaa omistajan uskomaan (=hampaat)

Pennulle on silloin tehtävät tiukasti selväksi, että dominointi ei käy ihmislaumassa samoin kuin se kävisi toisten pentujen kesken. En oikein tajua miten te näitä artikkeleita oikein tulkitsette ??? Jos yhtään on koiranpentuja seuraillut niin niissä erottuu alistuvampia ja dominoivampia yksilöitä. Alistuva yksilö on taipuvaisempi alistumaan (väistää, kääntää päätä pois, kun toinen rähisee sille) pentuekaverilleen ja dominoiva aggressiivisempaan "viestintään". Mutta vähemmänkin dominoiva pentu voi uudentyyppisessä laumajärjestelmässä (muutto uuteen kotiin) sekin kokeilla dominointia koska aggressiivisemmat laumatoverit ovat yhtäkkiä poistuneet sen ympäriltä (näin Signe teki, vaikka se ei ole erityisen dominoiva luonteeltaan, ei kyllä alistuvakaan, sellainen keskiverto). Dominanssi on sisäsyntyinen taipumus pennulla ja se esiintyy puhtaimmillaan, ja selkeimmillään juurikin tuollaisella alle 12-viiikkoisella pennulla jonka käytös ei vielä ole paljoa ehtinyt muokkautua oppimisen ja ympäristövaikutteiden ansiosta. Pennulle on tärkeää selvittää laumajärjestys ja dominassiheirarkia nimenomaan resurssien hallinan takia. Kun hierarkia on selvä, ei jokaistesta resurssista tarvitse kiistellä erikseen (energiaa kuluttavaa, ts. evolutionaarisesti epäedullista energian haaskausta) vaan koiralaumassa eläimet tietävät asemansa ja osaavat väistää itseään dominoivempaa yksilöä, jolla on oikeus parhaisiin resursseihin. Sen sijaan ihmislaumaa hallitseva pentu/koira joutuu jatkuvasti käyttämään aggressioita laumatovereihin, jotka eivät ymmärrä alinta asemaansa (eläimelle stressaavaa ja energiaa kuluttavaa).

Huonot (tai ei-toivotut) käytöstavat (huom. täytyy erottaa käsitteet opittu tapa ja sisäsyntyiset käyttäytymiskaavat) ovat erikseen, dominanssiaggressio erikseen. Meillä agilitykerholla on esim vaadittu, että minä selättäisin Elmeriä, jos se kusee hienolle harjoitusruohomatolle Koiraa tulee kuulemma tällaisesta rangaista ankarasti (pölistää ja satuttaa että koira pelästyy). Mielestäni kuitenkin vain dominanssiin selkeästi kytköksissä olevasta käytöksestä rangaistaan koiraa alistamalla. Ei löylytetä tällaisesta virheestä, tietenkään. Koska koiran asema laumassa on selvä ja alisteinen luo koiran fyysinen rankaiseminen ei toivotuista (ihmisen kannalta, esim. kuseskelu yms "tottelemattomuus") käytöksestä epäluottamusta eläimen ja sen johtajan välille. Minun ei tarvitse alistaa koiria, joille laumajärjestys on selvä eikä kuseminen ole minun uhmaamistani vaan muuta ei-toivottua käytöstä, josta vain kerholla ei tykätä (koira ei sitä minua kiusatakseen tee). Tai että koira nostaa jalkaa seurakaverin jalkaa vasten kuten viikonloppuna kävi (kaverilla oli juoksukoiran hajut housuissaan). Komennan toki koiraa, jos se louskuttaa ulkona naapuria jne. (minun on pakko tai naapurit hermostuvat ja alkavat pykäämään häätöä, itseäni louskutus ei häiritse) mutta muutoin kyllä koko elämämme ja koirien opetus perustuu positiiviseen vahvistamiseen. Kun dominassi-alistuvuussuhde on luonnollista reittiä tehty selväksi jo koiran ollessa pikkupentu, ei siitä tarvitse taistella jokapäiväisessä elämässä.

Eli yleensä murina ja irvistely poskinahkasta kiinni nappaamalla riittää (kun pentu vaikka rähisee turkinhoitotilanteessa), harvemmin kokenut koiraihminen pennun selättämistä tarvitsee, koska pentu vaistoaa kokeneet ja varmat otteet ja lopettaa uhmailun. Selättämistä yleensä tarvitaan tehokeinona ensikoiraperheessä, joka ei ole vielä varma otteiltaan ja koiranpennun aggressiivisuus siten ei muuten asetu aisoihin kun koiranpentu vaistoaa omistajan kokemattomuuden - siksi minun eka koiranikin piti asettaa ruotuun selättämällä, käytös pääsi niin pahaksi kun olin epävarma, mutta se saatiin onneksi katkeamaan selätyksillä jotka ovat myös emokoiran tapa näyttää asemaansa pennuille (luonnolista koiran kieltä, uskokaa tai älkää) ja itse sain samalla itsevarmuutta siitä, että homma alkaa toimia ja komennus tehoaa. 8-12 viikkoa erityisesti ovat pennulle voimakkaan oppimisen kautta (sosiaalistuminen, ja se myös jossain määrin oppii tulkitsemaan ihmisen sosiaalista maailmaa ja eleitä) ja silloin se oppii nämä asiat, eli että se ei voi käyttää "dominanssirituaaleja" kuten murinaa ja irvistelyä ihmiseen kuten toisiin koiriin . Tämä kerrotaan pennulle luonnollisimmin tietysti murisemalla ja irvistämällä sille takaisin jos se osoittaa aggressiota ja käyttämällä kovempia otteita (kuten pentukin käyttäisi eli hampaitaan) eli selätystä, jos pentu ei ymmärrä alistua.

Tiivistettynä siis: Pikkupennun rähinä, irvistely ja pureminen eivät ole "opittua huonoa käytöstä" vaan luonnollisia sisäsyntyisiä dominassisinaaleita, joita käyttämällä luonnollisessa tilanteessa arvojärjestys hahmottuu. Signaaleiden intensiteetti kasvaa kun pentu ei ole varma asemastaan. Vaikka koira ei elä enää luonnollisessa laumassa (alfasusipari ylinnä joka lisääntyy) eivät niin perustavaa laatua olevat käyttäytymispiirteet domestikaation myötä kertakaikkiaan vain häviä, kuin laumaeläimen dominanssi/alistuvuus suhteet. Domestikaatiota tutkimalla on havaittu, että mitkään luonnolliset lajinomaiset käyttäytymismallit eivät miltään domestikoituneelta eläimeltä hävinneet. Niissä (frekvenssit, käyttäytymismallien laukaisukynnykset, intensiteetti) voi kuitenkin tapahtua muutoksia. Lisäksi pisimpään domestikoituneella kotieläimellä, koiralla, on tapahtunut sosiaalisen tietoisuuden kehittymistä ja joustavuutta niin että se kykenee lukemaan tiettyjä ihmislajille tyypillisiä sosiaalisia signaaleita toisin kuin villi koiraeläin eli susi. Kesykoiralla lisäksi sosiaaliset koodit ja signaalit eivät ole yhtä joustamattomia mitä sudella. Tietyt pakolliset rituaalit eivät ole yhtä tärkeitä (esim. sudella erittäin tärkeät ja tiukat tervehtimisrituaalit, joista ei voi poiketa eläimen stressaantumatta jne) vaan koira pystyy mukautumaan ympäristön vaatimalla tavalla helpommin mukautettuun rituaalitoimintaan (esim. omistaja ei salli koiran nuolevan naamaansa tervehtiessä).

Pennulla on suuri tarve hahmottaa paikkansa laumassa. Ei tietenkään susilaumassa tai missään laumassa hierarkia voi olla stabiili. Esimerkiksi loiset, sairaudet, vanhuus jne. saattavat hetkellisesti tai pysyvästi heikentää jotain eläintä ja se ei sitten pysty pitämään arvoasemaansa laumassa. Dominoiva koira omaa erinomaisen pelisilmän, varsinkin nuoruusiällä (ns uhmaikä) se tarkkailee laumaa sivusilmällä koko ajan ja on valmis ottamaan porsaanreiät perhejärjestelmässä huomioon potentiaalisena nousumahdollisuutena laumassa (Elmerillä tämä tarkkailu ja yritykset olivat todella selkeitä nuoruusiällä, alle vuoden ikäisenä - dominanssiyritykset olivat siinä iässä onneksi kutenkin epäsuoria eivätkä aggressiivisia). Ei meilläkään Etta enää ole lauman johtaja kuten se oli 4 v. sitten. Se on vanhus, sellainen eläin, joka ei enää luonnossa edes eläisi ja siten aivan alin koirien hierarkiassa. Laumajärjestys on siis vaihtunut.
_______________________________________________________________

Itse en ole ihastunut alistuviin koiriin (siis voimakas synnynnäinen alistuvuustaipumus). Meillä Rullis on sellainen. Sitä ei ikinä ole tarvinnut rangaista mistään, ei kädellä eikä äänelläkään. Silti se väistelee minua ja kättä (voimakkaat alisteiset signaalit). Väistää heti alas sohvalta jos istun siihen (ei jää rapsuteltavaksi ja paijattavaksi), väistää kättä jne. Menee piiloon kun turkinhoitovälineet (turkinhoito on alistava toimenpide) otetaan esille jne. Herttainen koirahan se on, mutta en haluaisi toista samanlaista enää uudestaan jos multa kysytään. Pidän siitä että koiralla on dominanssitaipumusta ainakin jonkin verran. Sellainen koira on mahdollista saada ymmärtämään alin asemansa laumassa, mutta se ei kuitenkaan alistu liikaa vaan omaa tietyn itsetunnon. Minusta on todella kamalaa kun koira väistelee, kaihtaa kättä ja alistuu vaikka sitä ei ikinä ole tarvinnut alistaa, missään tilanteessa. Käyttäytyy ikäänkuin sitä olisi lyöty, ja usein .
_______________________________________________________________

Vielä yleiskommenttia. Tottakai etologipiireissä ollaan huolissaan siitä, että koiria koulutetaan edelleen väkivallalla ja täysin dominanssihierarkiaan ja sen muodostumiseen liittymättömät "huonot tavat" siihen liitetään ja yritetään korjata alisteisella ja negatiivisella kouluttamisella. Pehmeistä koulutusmetodeista kiinnostuneet ihmiset kuitenkin näkyvät suodattavan kokonaan pois osan teksteistä ilmeisesti mitä tarjolla on. Se että tietenkään kaikki koiraongelmat eivät johdu dominoinnista ei tarkoita, että dominassiaggressiivista käytöstä ei olisi olemassakaan. Dominanssi/alistuvuuskäytös ja laumahierarkia on todella keskeinen asia koiran elämässä kuten jokaisen laumaeläimen (kuten nauta, kana, sika). Opittuja huonoja tapoja ei vielä esiinny pienellä koiranpennulla ja aggressio pienellä pennulla (suljetaan nyt pois pelko ja kipu, jotka on helppo erottaa pennusta) on normaalisti aina dominassipohjaista, sisäsyntyistä kommunikointia tarjolla olevan sosiaalisen kontekstin kanssa. Pienellä pennulla on tarve löytää paikkansa laumassa, koska laumaeläimelle hierarkia on yksi sen keskeisimmistä elämän osa-alueista. Kun laumahierakia on selvä, eläin voi keskittyä muihin elämänsä osaalueisiin tasapainoisesti.

Joo Elina mä ymmärsin.
Vaan jaon ajatukseni huonosti. Kuten yleensäkkin

Eli siis tarkoitin sitä että koira oppii hallitsemaan ihmistä eritavoin.
Ja ihminen sitten voi pitää niitä tapoja esimerkiksi aggressiivisuutena tai dominanssina vaikkei näin oikeasti olisikaan.

Esimerkiksi, meillä on koiria joilta et kyllä menis ottamaan luuta pois suusta ilman "vaaratilannetta".
Ja kumpikaan niistä koirista ei kyllä ole aggressiivinen. Dominantteja ne on. Toinen ääripäästä, tai molemmat ehkä kun täällä keskustellaan.
Mutta ei se siinä tilanteessa esitä dominanssia eikä edes aggressiivisuutta vaikka siltä voiski vaikuttaa.

Mun muuten pitikin tosta luun suusta pois ottamisestakin kirjoittaa..
Mä en ymmärrä sitä, miksi pentua pitää kiusata sillä että "opetetaan" että suusta saa ottaa tavaroita pois.
Se vain lisää oman tavaran hallitsemista ja epävarmuutta siitä kun ei saa syödä rauhassa.

Meillä, vaikka onkin pikkumuksu, ei ikinä tuota tehdä. Koirat saadaan kyllä irti luusta halutessa. Mutta ei kenenkään tarvitse mennä "varastamaan" sitä koiran nenän alta. Edes opetusmielessä. Meillä lisätään kuppiin käsin ruokaa sillä aikaa kun koira syö, pentuna siis. Näin koira oppii hyväksymään että siinä sentään ollaan lähellä ja touhutaan, oppii myös sen että lähestyvä käsi ei aina tarkoita että ruoka varastetaan pois.

Miksi mä menisin varastamaan koiralta sellaista jonka just olen sille antanu?

Meillä irtoo koirat luusta -IRTI -POIS komennoilla jolloin luu on turvallista ottaa pois. Villisten suuhun nyt saakin mennä, LÄHES kuka vaan. Ei kaikki. Ei ne oo niin tarkkoja.
Meillä ei sit vaan syödä luita sisällä muksun hereillä ollessa.

Isoimmat ongelmat ruokakupilla ja herkkujen ääressä saadaan aikaiseksi nimen omaan níin että mennään härkkimään sinne ja "opettamaan" että sinne saa mennä.
Juman kekka ei kukaan tuu multakaa pullaa ottamaan kädestä. Opetan mä muksullekkin että kädestä ottaminen on rumaa.


Ja mä aina näissä mun esimerkeissä puhuin meidän belgeistä sekä bouvierista.
En meinaan edelleenkään usko että LUONNOSTAAN olis edes samansuhteisia villakoiria Esim, tuon ruoan vahtimisen kanssa.
Toki, kaikista koirista saa "aggressiivisen" joka tilanteessa jos haluaa, tai vaikkei niin haluaisikaan.

johva:

Nooo jooo.
Mä ehkä sitten vaan liikaa vertaan villakoiraa esimerkiks näihin muihin rotuihin mitä mulla on ja mitä käy tossa meidän treenikentällä treenaamassa.
Ja voin kyl hvin sanoa että villakoira ei ole agressiivinen taikka dominoiva rotu.
Toki joissakin villakoirissa voi hitunen noita olla.
Suurin osa koirista jotka tarttee kuonokoppaa trimmipöydällä (mitä MINÄ olen nähnyt) esittää sit pelkoaggressiota tms
Ja suurin osa, valitettavasti, agressiivisista villakoirista on arkoja, teräviä, epävarmoja jne.


Johva
Mä olen ollut tekemisissä TERVEPÄISTEN pentujen kanssa


Juu, se piti vielä lisäämäni että nimen omaan siksi itsekkin avasin suuni että niin moni tuore pennun omistaja lukee foorumia.
Että ei ole vain sitä selättämis vaihtoehtoa tai kukkatippojen syöttöä. En mä katso itseäni miksikään pehmeiden metodien fanaattiseksi kannattajaksi vaan osaan koiran koulutuksessa käyttää sujuvasti sekä pehmeämpää keinoa että pientä pakotetta.
Ja osaan mielestäni, ja joidenkin muidenkin mielestä käyttää niitä oikein.
Selättäminen myös tekee hallaa koiran ja omistajan/ohjaajan suhteelle. Kuten kaikki konfliktitilanteet.
Pidemmälle koulutettaessa vaan välillä konflikteja joudutaan luomaan jotta oppimista tapahtuu. Mut ei selättämällä.

Yleensä, se ohjaaja ei näe itse oman koiransa ja itsensä välistä suhdetta suorittaessaan. Ei se hyvä suhde ole sitä että pussaillaan ja halitaan.
Vaan nimen omaan se että koira kunnioittaa ohjaajaansa kyselemättä ja toimii sen mukaisesti, iloisesti ja määrätietoisesti yhdessä ohjaajan kanssa.