Agresiivisen koiran kanssa eläminen ei kyllä helppoa ole. Fanista voin kyllä sanoa että oli agressiivinen. Nuorena jo napsi ihmisiä tkapuolesta kiihtyessään,kun esim. lapset juoksivat. En sitä nyt minään pitänyt, en edes tajunnut että myöhemmin siitä voisi ongelmia tulla. Mulle ei koskaan kyllä ärissy tai koittanut purra missään tilanteessa. Kerran tuomarille on ärissyt niin ettei tuomari ole uskaltanut koskea. Fani haastoi aina riitaa muiden kanssa. Kerran jopa hyökkäsi kissan kimppuun ,mutta onneksi kissa pääsi livahtamaan puuhun muuten olisi pääsyt hengestään. Ei sitä noissa tilanteissa tullut ajateltua että sen päässä tosiaan on vikaa kun itse kumminkin sen kanssa hyvin pärjäsin. Syntyi sitten Miko ja kaikki muuttui kerralla. Mikon ei tarvinnut kuin aivastaa Fani hyökkäsi toisesta huoneesta kohti Mikoa. Onneksi nyt tiesin mitä Fanilta osasi odottaa,joten se oli aina mun silmien näkösällä. Kaikki meni ihan hyvin mun ollessa kotona, mutta kun en ollut Fani kyttäsi tilaisuutta jollon pääsisi nappaamaan Mikoa. Siinä ei sitten auttanut muuta kuin sulatella ajatusta että Fani on vietävä piikille, kun siitä kärsivät myös muut koirat. Fani kun rupesi niidenkin päälle hyökkäilemään aivan syyttä. En sitten tiedä johtuiko kaikki nisäkasvaimesta kun kävi ihan sekopäiseks,i mutta eläinlääkäri ei pitänyt sitäkään mahdottomana ajatuksena. Täytyy kyllä sanoa etten toista noin sekopäistä villakoiraa ole tavannut, vaikkakin äkäisiä kyllä. Harvemmin kyllä keskareissa, kaikki ovat olleet kääpiökokoa.

Henni, joo, minäkin olen ollut tekemisissä TERVEPÄISTEN pentujen kanssa, ainakin täällä kotosalla. Sairaspäinen pentu lienee aikamoinen harvinaisuus lopultakin. Tosin ikävä kyllä noita pelkonäykkijöitä olen tavannut villakoirissa. Yleensä näitä tapaa jossain näytelmäharkoissa tai ulkona kaupungilla. Yleensä haluan menä aina lepertelemään pennulle jos nään että on villakoira. Mutta olen tullut huomaamaan, että osa villakoiranpennuista pelkää vieraita ihmisiä ja irvistää ja yrittää näykkiä, jos niitä yrittää houkutella nuuskimaan sormeaan. Onneksi meille ei ole syntynyt tuollaisia pentuja, se olisi varsin huolestuttavaa. Mutta kai myöstervepäisestäkin pennusta voi arka tulla, jos se ei saa sosiaalistua ihmisiin normaalisti

Itse pidän ehdottoman tärkeänä, että pentu oppii irrottamaan aarteistaan hampaansa. Ei se ole pennun kiusaamista. Yleensä pentu palkitaan ruhtinaallisesti, kun se oppii luovuttamaan tavarat ja luut ihmiselle. Koiran nielusta pitää pystyä kaivamaan vaikka lihapulla, jonka teenkin jos lihapulla on varastettu luvatta pöydältä . Meillä on ehdoton ei, että koira ei saa murista ruuastaan tai luustaan tai tavarastaan minulle vaan sen on annettava nöyrästi omansa minulle. Jos olisi lapsi, niin en voisi kuvitella pitäväni murisevaa koiraa samoissa tiloissa, koska murinasta ei ole pitkä matka puremiseen. Ja äidin silmä kun hetkeksi välttää voi taapero olla ottamassa koiran suusta jotain. Pikkulapsi ei moisia sääntöjä kauan muista.

Meillä koirat saavat riittävästi ruokaa ja luita, eikä ravintoresursseista ole samanlaista kilpailua mitä luonnossa. Niinpä edellytän, että koira ei saa puolustaa ravintoaan ihmistä kohtaan, lajitoverilleen muriskoot jos haluaa.

no ei lapsen asia ole mennä ronklaamaan koiran suusta mitään. Kyllä minusta koirallakin pitää olla oikeuksia ja ne ovat oikeus syödä rauhassa ja oikeus nukkua rauhassa. Ja vanhemman tehtävänä on vahtia ettei lapsi pääse kiusaamaan koiraa. Meillä koiria on opetettu väistämään tilanteissa missä koira ja lapsi on törmäyskurssilla, mutta esim. koiralla on oikeus nukkua rauhassa omalla punkallaan eikä sinne ole lapsella mitään asiaa. Samoin koiraa ei häiritä sen syödessä ruokaansa tai luuta. Koska nuorin meillä on vasta kaksi eikä välttämättä muista tai halua totella aina sääntöjä niin koirat syö meillä joko kylpyhuoneessa oven takana tai ulkona tai keittiössä niin että joku aikuisista on paikalla katsomassa ettei lapsi mene kupille ronklaamaan. Monesti koiran murina luustaan ym lapselle on kyllä epäluottamuslause ja minusta on parempi että koira saa tietyissä tilanteissa murista lapsellekin, sillä sehän on vaan koiran tapa sanoa ettei halua tätä lähelle. Jos koiralta kielletään tämä varoitus niin jossain vaiheessa koira ei varoita ollenkaan vaan siirtyy suoraan tekoihin eli puree ilman varoitusta, KOSKA ei ole saanut antaa varoitusta. Murinahan ei vältämättä tarkoita, että kohta nappaan kiinni vaan se on vaan koiran ilmaisu siitä että sillä on epämukava olo. Samalla tavalla kuin ihminen sanoo toiselle että hei, voitko siirtyä kauemmaksi tms.

Tilanteissa joissa meillä on tarvis saada koiralta suusta esim. luu tai kielletty tavara, käsketään meillä koiraa irroittamaan ote, kuten Hennikin sanoi.

Tämä nyt ei liity aiheeseen yhtään mitenkään, mutta meidän isovillalla ei ole sellaista oman ruuan/nukkumapaikan puolustamista sitten ollenkaan, se näkyy aina silloin tällöin siten että yks meidän "pomoin" kissa saattaa mennä ruoka-aikaan Turon kupille syömään. Ei se mitenkään aja Turoa pois mutta kävelee vaan siihen ja alkaa mussuttaa, jos joku koiranmakkarasiivu nappuloiden päällä tuoksuu liian herkulliselle sen nokkaan. Turo vaan istahtaa siihen viereen katsomaan, että jopas, mun ruuat menee parempiin suihin.

Samantapainen homma on koiran oman pedin kanssa; se on valtavan kokoinen ja kissa saattaa välillä asettua sen yhteen nurkkaan, mutta koira ei yritäkään ängetä patjalle vaan jää sen viereen lattialle. Näitä on hauska seurata

Ja kyllä voin sanoa, että ei meillä kolmen kissan ja tuon melko energiapakkaus- isovillan (joista jälkimmäinen on tullut taloon viimeisenä) välinen yhteiselo sujuisi tänä päivänä näin hyvin, jos ei koiraa olisi ihan alkumetreillä laitettu järjestykseen siitä, ettei kissat ole sen leikkikaluja eikä niihin kosketa ilman niiden "lupaa". Turo kyllä tarvitsi selvät rajat varsinkin kun oli kasvanut fyysisesti vähän kissoja isommaksi, kyllä tuosta olisi melkoisen "tyrannin" saanut jos ei olisi heti aluksi puuttunut sen riekkumiseen. Selättää ei tarvinnut, mutta niskasta olen kyllä tarvittaessa ottanut kiinni jos ei muuten kieltäminen ole mennyt perille, tuo on sitten aina tehonnut viimeistään. En tiedä sitten onko tuo jo jonkun mielestä pahoinpitelyä. Samaa teen vielä nykyäänkin jos riehaantuu sisätiloissa liikaa, tuo kun kiihtyy nollasta sataan hetkessä. Tuolla on niin suunnaton riemu päällä aina kun tulee tuttuja vieraita, että oksat pois En vaan keksi, miten sen saisi pysymään paremmin nahoissaan noissa tilanteissa. Tuon kokoisen koiran ei tarvis sisätiloissa riehua. Vai onko tuo nyt vielä pentumaisuuteen laskettavaa vouhotusta joka vähitellen rauhoittuu? Kakara tuo vielä kyllä on monessakin suhteessa, vaikka ens kuun lopussa muka täyttää "huimat" 2 vuotta!
Muutaman kerran olen tehnyt niin että vieraiden saapuessa käsken Turon viereeni maaten ja sen pitää olla siinä paikallaan niin pitkään että näen sen selvästi rauhoittuvan, vapautan sitten. Hyvin se kyllä tottelee ja pysyy siinä. Mutta olisi mukava jos se voisi mennä vieraiden siliteltäväksi ilman mitään jäähdytystoimenpiteitä. Olisiko jollain neuvoja antaa, miten minun kannattaisi toimia näissä tilanteissa? Aloitanko systemaattisesti tuon luoksekäskemisen ja paikallaanpysymisen vai voiko tuo ylenmääräinen vouhotus tosiaan mennä iän myötä parempaan?

	Riikka kirjoitti:
	Pari mielenkiintoista linkkiä, jotka ovat kyllä "vain" American Veterinary Society of Animal Behavior kannanottoja, mutta löytyy niistä lopusta ihan viitteetkin: Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum! Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Riikka: Hyvät linkit ja vielä paremmat viitteet. Tässä vielä pari linkkiä artikkeleihin, jotka läytyivät pikaisesti googlaamalla:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Missä kohtaa mä puhuin murinasta


Ja mainitsinhan minä senkin että kyllä meidänkin koirat irrottaa herkuistaan.
Käskyillä. Ei sinne tartte kenenkää mennä "luvatta" varastamaan toisen omaisuutta.
Ja saa meidänki koirien kurkusta kaivaa jos haluaa.

Ja sit taas se tervepäoinen aikuinen koira (monet pennutkin) kyllä osaavat varoa lasta aivan eritavalla kuin aikuista.

Mut tössä aletaan taas puhumaan niin aisoista ja seipäistä että ..

Yhdelle koiralle ei ole vain yhtä oikeaa toimivaa tapaa kasvattaa/kouluttaa, kuten ei omistajillekkaan.
Rotuja on myös paljon erilaisia ja niillä on hyvinkin erilaiset ominaisuudet ja niitä on kasvatettava eritavoin.

Meillä kyllä ei irrota otettaan saaliistaan . Mutta ei kyllä purekkaan kun sitä pois ottaa. Siinä vaan joutuu tekemään töitä että saa leuat auki . Mulla ei ole ollut tarvetta noita mitenkään käskemällä kouluttaa,riittää kun kaikki mitä tehdään tehdään ilman murinoita ja tappeluita. Eikä murina koiralla kyllä aina tarkoita ett olisi valmis puremaan. Petrahan tekee sitä jatkuvaan. Ei anna muiden tulla ruokakupille saati vesikupille kun itse siinä on juomassa. Turha kenenkään koittaa mennä sen viereen nukkumaan tai tönimään, aivan varmasti murisee.Jos siihen sitten joku kumminkin tulee Petra kiltisti väistää kauemmaksi. Silti Petra on mitä ihanin harrastuskaveri, ei ärise vieraille koirille ja kaikki ihmiset on sen hyviä tuttuja vaikka ei olisi ikinä nähnytkän kyseistä ihmistä. Petraa parempaa koiraa ei mulla luonteensa puolesta ole ollut, enkä usko että ihan äkkiä tuleekaan. Siinä vaan on jotain .