Juu Johva voidaan jatkaa vaikka meilitse

Kyllä minunkin on jo pakko myöntää, että vaikka olen aina ollutkin sitä "ei se rotu mutta se yksilö"-mieltä, mutta kyllä nyt alkaa jo vähän ihmetyttää se, miksi näitä kaikkein karmeimpia hyökkäyksiä sattuukin aina samoille roduille...?

Mutta joo, palataan takaisin villakoiriin.

Hei vastatkaas joku tuohon kysymykseeni villakoirien kulmauksista!

ELI KESKUSTELU JATKUU CRUFT:sin VILLAKOIRISTA

(pahoittelen itse poikenneeni aiheesta)

^^ Käsittääkseni villakoiran takakulmauksien kuulu olla ihan noin kulmautuneet. Ainakin Fanin kulmauksista kasvattaja totesi ettei tarvitsisi olla ihan noin kulmautuneet. Rotumääritelmähän sanoo että : TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat takaa katsottuna yhdensuuntaiset. Lihakset ovat kehittyneet ja selvästi erottuvat. Kintereet ovat melko hyvin kulmautuneet. Lonkka-, polvi- ja kinnerkulmausten tulee olla selvät.

Tässä jenkkien rotumääritelmästä "kuvitettu versio/illustrated". Sivu 19 kokonaan takakulmauksista kuvallisesti selitettynä. Enpä ainakaan itse osaa paremmin selittää, puhukoot kuvat puolestaan.

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Miten olen saanut sen käsityksen että jenkkilässä oli jossain vaiheessa mennä överiksi noi kulmaukset. Toihan alkaa aiheuttamaan kulumia ja takaraajojen ongelmia, jos takapään painopiste "roikkuu" suoraan polven päällä.

Katsoin tuon Pikkiksen antaman linkin, eikä jenkkilän rotumääritelmässäkään kulmauksia ole piirretty (tai sanallisesti kuvattu) niin äärimmilleen viedyiksi kuin ne joskus näyttävät olevan. Edelleen tykkään, että Dark Designin kulmaukset ovat paremman näköiset, sopusuhtaisemmat. Enemmän kulmautunut ei automaattisesti ole parempi. Linkeissä pari kuvaa muista roduista, kuvien koirilla on mielestäni "liian pitkät takajalat" koiran runkoon nähden. Kokonaisvaikutelma ei enää ole sopusuhtainen.

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Minun tapaamista isovillisnartuista lähes kaikki on ainakin jollakin asteella selvästi pidättyväisiä tai arkoja. En väitä tunteväni kymmenittäin isovilliksiä, sen verran harvinaisia ne kuitenkin ovat. Urokset ovat olleet tähän asti selvästi avoimempia (vaikkei kuitenkaan kaikki). Kommentoikaa muutkin isovillisharrastajat tätä luonnekysymystä, minun näkemys kun on kuitenkin melko suppea!

En voi muuta kuin suositella tutustumaan kasvattajaehdokkaan koiriin ja varsinkin pennun vanhempiin. Arkuus ja pidättyväisyys ovat kuitenkin vahvasti perinnöllisiä ominaisuuksia, vaikka sen ilmenemiseen voi itsekin aktiivisella toiminnalla vaikuttaa.

No, kun Elina aiheeseen palasi, kommentoin kylla minakin. [Johva, ehka taa pitais lempata johonki toiseen stringiin?] Olen ihan samaa mielta pidattyvaisyydesta mutta Arctic ladyn kuvaamia arkoja en kuunaan ole tavannut. Enemman on kyse sellaisesta "riehukaa te pikkuset, mina katselen peraan"-asenteesta. Tiedan kylla myos, etta taalla hollannissa ainakin, missa vaestontiheys on aivan jarjeton ja silti koiria nakee kahviloissa, ravintoloissa, ostoskeskuksilla ja kauppakaduilla koko ajan, painotetaan esim pentukoulutuksessa sita, kuinka koira opetetaan ohittamaan ihmiset ja etenkin kuinka se saadaan lopettamaan alituinen tervehtiminen. Isojen koirien kanssa se on hyvin olennainen osa pentukoulutusta.

Meillakin siihen meni rhodesiankoiran kanssa pari vuotta. kukaan ei ollut kovin onnellinen kun yli 50-kiloinen tuntematon laittoi tassut olkapaalle ja alkoi suukottelemaan. Olen taalla oppinut arvostamaan tata isojen koirien sosiaalisissa tilanteissa "laimentamista" yksinkertaisesti siita syysta etta musta on ihanaa kun voi ottaa molemmat hurtat mukaan ihan minne vaan. Pienten koirien odotetaan olevan vilkkaita, isojen arvokkaita.Tuleehan tasta aina keskusteltua suomalaisten koiraomistajatuttavieni kanssa. Ystavallani oli esim kaksi briardia, iloisia villikkoja kumpikin, aivan hulvattoman ihania. Han totesi kaydessaan hollantilaisten olevan vaisumpia. mutta meilla ei olekaan jarvia ja mehtia vaan puistoja ja katuja. Omasta mielestani siis kulttuurierostakin voidaan puhua. Olisin mieluusti halunnut pitaa omani villikkoina mutta ystavani briardien kanssa ei taalla moneenkaan paikkaan olis ollu menemista. [Toisaalta sama patee ihmistenkin suhteen. En naet ole itse vielakaan kymmenen vuoden jalkeen oppinut sivistyneille eurooppalaisille tavoille vaan alati teen kultturillisia mokia ]

Coco, missäpäin Hollantia asut? Meidänhän pitäisi pitää rhode-villismiitti! Sinun rhonttisi on uros? Minun on parin viikon päästä 2 v täyttävä narttu, lisäksi minulla on norfolkinterrierinarttu. Asun Brysselin lähellä, Vilvoordessa.

Ikävä kyllä täällä Belgiassa on paljon arkoja isovilloja. Johtuneeko sitten värijalostuksesta, tiedä häntä. Täällä nimittäin näkee aprikooseja isovillakoiria tosi paljon, niitä on näyttelyissäkin enemmän kuin mustia ja valkoisia. Niihin on näyttelyissä tuomarin melko lailla mahdoton koskea eikä puhettakaan, että ne ottaisivat itse kontaktia vieraaseen ihmiseen. Mustat täälläkin ovat parempiluonteisempia, avoimempia. Valkoiset isovillat joita tiedän ovat olleet varautuneempia kuin mustat, mutta eivät kuitenkaan arkoja kuten aprikoosit.

Yhden villisten ammattitrimmaajan täällä Suomessa olen kuullut sanovan aprikooseja ns. "tärisijöiksi" trimmaustilanteessa. Saksalainen, nuorimman koirani kasvattaja, joka myös ammatikseen trimmaa villakoiria sanoi, että aprikoosit ovat arempia ja hermostuneempia kuin muut värit. Kumpikaan trimmaaja ei kyllä ole eritellyt kokoluokkia mielipidettään esittäessään.

Omalla aprikoosilla keskikokoisella on huonompi hermorakenne kuin kolmella mustalla saman kokoluokan edustajalla (joista kaksi on melko läheistä sukua keskenään). Tämä voi olla/todennäköisesti on sattumaa.

Rullahan on jo iäkkäämpi. Varsinkin ysikymppisen alkupuolen aprikoosien olen kuullut olevan heikkohermoisia. Enää siitä ei puhuta lainkaan niin paljon, joten tilanne lienee muuttunut.

Noista kulmauksista. Epäilen että noin voimakkaasti kulmautunut koira, mitä vasemmalla, olisi huonompi liikkumaan esim. agilityradalla. Tuntuu, että kulmaukset ovat vähän turhankin liioitellut. Mielestäni normaalit kulmaukset ovat koiralla kuin koiralla lähellä sutta eli suden takajalkoja katsomalla selviää, millaiselta luonnonmukaiset kulmaukset näyttävät. Sellaiset ovat liikunnan kannalta parhaat.

	ArcticLady kirjoitti:
	Coco, missäpäin Hollantia asut? Meidänhän pitäisi pitää rhode-villismiitti! Sinun rhonttisi on uros? Minun on parin viikon päästä 2 v täyttävä narttu, lisäksi minulla on norfolkinterrierinarttu. Asun Brysselin lähellä, Vilvoordessa.

Asun Utrechtissa. En muuten ollut huomannut Johvan ylempaa viestia -- meidan Jazzy Saturday (uros, hollantilaista 90-luvun Jockular sukua) on nimittain jo siirtynyt enkelisarjaan . Kirjoittelen siita tosin koko ajan (imperfektissa) koska on ihmeellisin (ja haastavin ) otus jonka kuunaan olen tuntenut. Mutta akkiahan taalta Belgiaan parayttais -- meita nyt on enaa tosin vaan borderi Pino Gravin (siis totuuden nimissa: se on 3/4 borderi -- joukossa jotain takalaista pikkurottaa mutta ell lammastestasi aikoinaan) ynna pahkahullu aprikoosi isovilla pentu.

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

^Sorry, olin käsittänyt vähän väärin, eli ymmärsin että teillä tuli tämä uusi pentu sekä borderin että rhoden (jota ei sitten enää oikeasti ollutkaan) kaveriksi. No välillä sitä kai on lukihäiriö itse kullakin ...

...Jäin vaan mielessäni funtsailemaan, että tehän ootte ArcticLadyn kanssa melkein kun kaksoset , kun rodutkin (rhode + pieni terrierirotu- toisella borderi, toisella norwich + isovillakoirainnostus) ja maantieteellinenkin sijaintikin matsaa !

Mutta tosi kiva kumminkin, jos satutte tapaamaan näissä koirahommeleissa . Itse kun olen huomannut kauankin ulkomailla asuessani, että uudet tuttavuudet ei koskaan ole liikaa !

No ei mittaa Johva. Mistas tietasit kun aina vaan vouhotan meidan Jazzysta. Mutta sitte tajusin etta tassa on toinenkin vaarinkasitys... tuntuu etta oon ihan pihalla suomen terminologiasta Siis meidan borderi onkin kolmevarttinen border collie. Borderiksi aina on kutsuttu ja nyt vasta muistin etta on olemassa myos borderterriereja Siis ny meni kaikki uusiksi kun aprikoosipuudelinkin identiteetti on kyseenalainen...
Mutta kylla rhodesiankoira/puudeli/maantiedekombo on jo tarpeeksi yllattava...
Tassa siis meidan terrieri

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

[/i]