Sulo pääsi pääsiäisenä mökkeillessä nuuhkimaan muutaman päivän vanhoja suden jälkiä. Jäljet menivät polun yli. Sulo lähti kävelemään jälkeä pitkin ja pissasi kuusen juureen. Paikka on sellainen, jossa ei ole muita koiria, joten Sulo ei yleensä merkkaile siellä. Kun tultiin samaa polkua takaisinpäin sulo kävi kävelemässä sudenjälkeä toiseen suuntaan.

Onko Susi koiran mielestä vain toinen koira, vai onko se peto, jota koira ymmärtää pelätä?

Sulo kuitenkin tajusi laittaa sudelle oman reviirimerkkinsä!! empä tiiä, tico vois mieltää kaveriksi kun se kukkakärpäsellekin heiluttaa takapuoltansa, mutta onhan villieläimissä se haju niin luulis että koirat tajuais ne pedoiksi. ainaskin siellä missä sudet liikkuvat pihoilla niin koirat on nostaneen kamalan metakan, mikä paikka se oli missä veivät koiria pihoilta?? vai ovatko koirat erilailla tietoisia siellä kun täällä missä sudet eivät ole "tuttuja". tästäpä tuleekin mielenkiintoinen keskustelu??!!

Käsittääkseni koirat yleensä välttelee susia ja teidän tapauksessa ratkaisevaa varmaan olikin, että jäljet oli noin vanhat.

Toivottavasti välttelee, että olisi jotain itsepuolustusvaistoa!

Syksyllä Sulo pääsi haistelemaan ihan tuoreitakin suden jälkiä. Mitään pelon merkkejä se ei osoittanut. Samassa paikassa oli myös hirven jälkiä, joten en sitten tiedä kumpia Sulo enemmän haisteli.

Itse kyllä uskon että koira vaistoaa suden vaarallisuuden. Sama pätee pienempiin saalistajiin. Petra ja Viivi törmäsivät kettuun metsässä. Viivi jäi jahtaamaan kettua mutta Petra juoksi haukkuen metsänlaidalle. Siitä kyllä huomasi että oli peloissaan. En tiedä sitten oliko pelon kohde itse kettu vai sen kiljuminen. Meillä kyllä reagoivat ihan erilailla kettujen ja pupujen ym. jälkiin kun koirien.

Puffalo käyttäytyi kerran todella oudosti tutulla metsälenkillä. Kävelimme jokapäivä sen reitin joten se on koirille ihan tuttu. Kerran ihan pimeällä olin taas oikaisemassa metsänreunaa pitkin kun Puffalo pysähtyi kuin seinään. Ihan oli karvat pystyssä ja haisteli nenä pitkällään, pälyillen pellon laitaan. Alussa koitin vetästä Puffea vaan, että mennäänpäs nyt ja hermostuin jo kun ei se tullut. Sitten aloin katsoa itsekin sinne minne puf herkeämättä katsoi, mutta oli niin pimeää, etten nähnyt mitään. Puf meni vaan vaikeammaksi ja alkoi perääntymään. Sitten tajusin, että on varmaan paras lähteä takaisin. Puf sai jalat alleen ja juostiin koko konkkaronkka takaisin. En tiedä mitä se siellä näki/vaistosi, mutta koskaan ei ole Puf tuollalailla käyttäytynyt, oli ainut kerta. Se oli selvästi peloissaan.

Enää en ole viitsinyt kulkea samaa reittiä, mistä sitä tietää mitä siellä pian oli. Jotain se kuitenkin siellä huomasi..

Sulollakin on kerran ollut vastaavanlainen tilanne, ei suostunut menemään eteenpäin metsäreitillä. Tapahtui lähellä asutusta, mutta kuitenkin laajan metsäalueen reunalla. Sulo oli ehdottomasti sitä mieltä, että eteenpäin ei mennä, vaikka minä sitä yritin houkutella. Olikohan siellä sitten susi, karhu vai mörrimöykky.

Muutamalla seuraavallakin kerralla Sulo käyttäytyi pelokkaasti samassa paikassa. En tiedä oliko siellä jotain pelottavaa, vai muisteliko koira vain aiempaa pelottavaa reissua.

Jos koira alkaa metsässä pelkäämään, eikä suostu menemään eteenpäin, niin ei silloin kyllä enää itsekään uskalla mennä. Nykyään ulkoillaan aika usein kyseisessä paikassa. Ehkä mörrimöykyt on muuttaneet sieltä pois tai sitten ovat vielä talviunilla.