Villans kirjoitti:
	Sitä en vain ymärrä, että miksi lasten/nuorten on uskomattoman vaikea uskoa, että jos kiellän silittämisen kun olen kävelyllä niin se myös on kielletty ja siitä on turha mitään napista. ..

Tuntuu että nykyajan kersoilla ei ole yleensäkään paljon minkäänlaisia tapoja tai kuria muutenkaan. Siis eivät ole oppineet mistään ( = KOTOA) että 'ei' todellakin tarkoittaa 'ei'. Provosoituvat vaan siitä jos kieltää. Itselläni ei vielä lapsia ole, mutta sitten joskus kun/jos tulee, ne eivät kyllä tule kasvamaan kuin pellossa. En todellakaan tarkoita että pitäisi alistaa lapsia tai mitään muutakaan eläviä olentoja, mutta kyllä pitää ympäristöä, eläimiä ja muita ihmisiä oppia kunnioittamaan jo ihan pienestä asti, se kun ei ole mikään mahdoton asia opettaa vaan hyvin paljon vanhemmista eli heidän asenteestaan kiinni.

Meillä on sama,että ei haluta, että koiria huomioidaan millään tavalla ruokapöydästä. Ihmisten on joskus tosi vaikee ymmärtää se. Enkä viitsisi kauheen montaa kertaa sanoa, kun ensimmäinen kerta ei yleensä mene perille. Sama kun pyysin olemaan rapsuttamatta näyttelyturkkista Fidoa, jotku katto ihan ihmeissään ja yks vielä jotenki loukkaantu siitä. Ehkä mä en vaan osaa sanoa tarpeeksi napakasti ihmisille, täytyykin miettiä valmiiksi miten asian esitää, että ihmiset ymmärtää oikeesti

Toi näyttelyturkki + rapsutukset on kyllä hankala yhdistelmä. KOvin montaa kertaa mä en viitsisi asiasta sanoa...

jos kyseessä on joku ihan tuntematon ohikulkija, niin aikuinen ei kyllä ehdi iiristä rapsuttaa mistää, Iiris kun kiehnää ja venkslaa niin vauhdilla. LApsien ollessa kyseessä (yleensä joku 2-5 vuotias pikkutyttö, jonka äiti on kysynyt luvan) pidän Iiriksestä kiinni ettei se liian innokkaasti hyppää lasta päin, etenkin kun yleensä lapset pelkää Iiriksen innokkuutta ja sillon mua ei kyllä haittaa jos pikkulapsi vähä niskasta tai muualta "rapsuttaa" tai silittää. Ei se turkki niin helposta takkuun mene...
Musta tuntuu että mä en oo muita tavannutkaan, kuin kovakalloisia ihmisiä kun ei ne sanomisesta muista ettei niskasta saa rapsuttaa Yleensä sanon "Iiris tykkää kun sen kuonon alta/eturinnasta/hännän päältä rapsuttaa, ei oikeastaan tosta niskasta rapsutuksesta välitä, kun siinä on niin paljon karvaa, niin eihän se ees tunne sitä...". Menee jotenkin paremmin muistiin kuin se että sanon "älä rapsuta niskasta kun turkki menee takkuun"

Sekin kyllä joskus ärsyttää, kun itse annan Iiriksen hyppiä itseäni päin (no vaatteet on nykyään sen näköisiä näillä keleillä) ja sitten joku tuttu kieltää "ei hypi ei hypi ei hypi" kun ei koira rassu tajua koko ohjetta. En tietenkään anna koiran hyppiä pihalla muita vasten, vaan pidän sen sitten remmillä maassa. LIsäksi sen olen sanonut, että jos haluaa ettei se hypi, niin pitää kiinnittää huomio muualle ja kääntyä koirasta pois päin, kyllä se sillon rauhoittuu eikä hirveällä määrällä kieltoja.

Meillä ei kyllä hienostella turkin kanssa. Ei ole koskaan hienosteltukaan... Minun koirat ovat saaneet viettää normaalia elämää turkkineen päivineen eikä keneltäkään ole kielletty rapsuttamista turkin takia. Muista syistä useinkin Näyttelypaikallakaan en ole montaa kertaa kieltänyt koiraan koskemista, mutta silloinkin syynä on ollut jokin muu kuin leikkauksen pilaaminen... Jos vieraille kertoo, että koira on menossa näyttelyyn huomenna tai ylihuomenna, ja kysyy että eihän sinulla ole märät kädet, ihmiset kyllä ymmärtävät ainakin kuivata kädet ennen rapsutuksia

Minä komppaan Riikkaa siinä, etten usko käskyjen kärsivän vieraiden teettämistä tempuista. Vain sivulle-tulo on meillä pyhä asia ja sitä teetän vain minä. En kyllä keksikään mitään syytä miksi joku vieras haluaisi sivulle-käskyn antaa... Onneksi meillä ei myöskään käy sellaisia vieraita, jotka kohtelisivat koiria väärin tai rankaisisivat niitä minun puolesta. Meillä eletään meidän tavoilla, ja kaikki tietävät että pakko ei ole tulla käymään jos ei tavat miellytä Ja mitä tulee pieniin lapsiin, Nala ei niistä välitä kuten en minäkään erityisesti. Tutut lapset ovat kivoja molemmista, mutta tuntemattomia en päästä Nalaan käsiksi. Eipä sillä, Nala osaa kyllä itsekin ilmoittaa kuka on tervetullut silittämään ja kuka ei

Hih, meillä ei kumpikaan koira osaa antaa tassua, kun en ole sitä vaan halunnut opettaa
Joskus on hauska seurata vieraita, olivat ne sitten omia vieraitani tai lasteni ystäviä, kun jäljestään jokainen yrittää hokea koirilleni anna tassua. Molemmat koissut vaan istuvat hölmöinä hännät heiluen kuitenkin kiinnostuneina siitä että mitä ihmettä mahtaa tuo ihmisolento sekoilla kun käsi pitkällä hokee samaa anna tassua
Yleensä kyllä kerron lopulta etteivät koirani osaa antaa tassua ja sitä ihmetellään kovasti, että eikös kaikki koirat osaa?

Meillä ei yleensä ikinä anneta lenkillä vieraalle lupaa silittää, en vain itse pidä siitä tilanteesta eikä Kinikään. Ihmiset kyllä ottavat sen suht hyvin, eikä täällä kauheasti kyselläkään. Jotenkin tuntuu että iso musta koira ei ole suosituimpia silityskohteita . Siskoni chihuahuan kanssa lenkillä ollessa yleensä ainoastaan chihu saa osakseen mielenkiintoa.

Koirapuistossa taas on eri tilanne. Siellä kaikki silittelevät toistensa koiria ja Kini ryntäilee mielellään silitettävänä, erityisesti ennestään tuttujen luona.

Niin, ja meilläkin on nyt hieman ongelmaa tuttujen "koirankasvatustapojen" kanssa . Tajusin vasta vähän aikaa sitten, mistä mahdollisesti johtuu se että Kini ei yhtäkkiä pysykään maassa kauaa aikaa kun on käskyn antanut, vaikka vielä vähän aikaa sitten osasi niin hyvin. Tuttu joka käy melko useasti kylässä syöttelee Kinille suht paljon namia ja pyytää maahan ja istu ja palkkaa samantien.. viimeksi teki vielä niin että palkkasi istumisesta vaikka pyysi maahan. Silloin totesin kuitenkin heti että niin ei tehdä . Vika ei tietenkään sinällään ole tutun, koska hän ei ole hirvittävän perehtynyt koulutukseen, minä en ole aiemmin kiinnittänyt asiaan paljoakaan huomiota ja Kini vielä pitää hänestä niin paljon että painaa luultavasti syvälle muistiinsa käytöksensä tutun vierailun aikana . Nykyään heittää jo etuovella tutun kylään tullessa vuorotellen istumaan ja maahan. Täytyy vaan kieltää nyt tuo tutulta ja aloitella uudestaan pienemmistä maassa pysymisajoista..

Koirani Kikka ei tunne komentoja "irti" ja "ei". Niitä voi sitten vieraat hokea niin paljon kuin haluaa ja mitään ei tapahdu Kikka irrottaa hampaansa käskyllä "pois" ja ei-komentoa se ei tunne lainkaan. Sen korvaan tilanteesta riippuen jollain toisella käskyllä (pois, tänne, seis tms). Luoksetulokutsuna käytän koiran nimeä, minkä luulin muodostuvan ongelmaksi kun kaikki muutkin huutavat sitä nimeltä... Mutta huomattuaan, ettei kukaan muu kuin minä tarjoa namia/palkkiota tulemisesta, Kika tulee aina kutsusta minun luokseni ja muiden luokse se menee jos huvittaa.

En yleensä puutu vieraiden tai tuttavien koirani komenteluun, ei se tottele heitä kuitenkaan (no, saattaa istua jos tarjotaan namia tai keppiä), ei varsinkaan "Kikka kikka KIKKA ei Ei alas istu irti!!!" tyyppisiä käskysarjoja Jos koira piinaa jotakuta näykkimällä tai hyppimällä ja sitä aletaan tyrkkiä pois huutaen "ei! ei hypi! alas!" niin se vain innostuu hauskasta leikistä. Silloin ihmisestä riippuen joko kutsun koiran pois tai neuvon nousemaan ylös ja jättämään sen huomiotta.