Toisesta keskustelusta tuli mieleen tuttavien ja kavereiden ärsyttävä tapa yrittää kouluttaa koiraani. Eniten tämä häiritsee, jos komentelu/koulutusyritykset tapahtuvat meillä kotona, joka on yhtä paljon Sanin koti kuin minun ja mieheni, muttei missään määrin vieraiden.

Nyt ongelma on onneksi aika taakse jäänyttä (tai sitten unohtunut, koska meillä ei ole hetkeen nämä tietyt kaverit vierailleet), mutta ajattelin nyt kuitenkin kysellä, onko kellään muulla ollut samaa tilannetta. Esimerkkinä eräs kaverini, joka villitsi aina Sania lelulla, ja kun Sani komensi haukkuen heittämään lelua tai leikkimään lisää, alkoi kunnon saksalainen komennonpito ei-sanan säestämänä. Sani ei komenna perheenjäseniä leikkimään, mutta vieraille kokeilee haukkumisen toimivuutta. Tämä samainen kaveri myös minun vessareissuni aikana oli napannut Sanin syliinsä, ja pitänyt siitä kiinni, koska "koira kaipasi rauhoittumista". Sen jälkeen tein kyllä hyvin selväksi, että jos joku koiraa rauhoittelee, niin se olen minä.

Miehen kaveri taas antoi hyviä vinkkejä, kun Sani nappasi pöydälle jätetyn kebabin jämän (jonka siis ko. kaveri pöydälle jätti huomaamattamme) ja pisti parempiin suihin sillä aikaa kun me muut olimme ulkona. Varastelevalle koiralle kun kuulemma tiukka linja on ainoa oikea vaihtoehto. Hän oli mitä ilmeisemmin kuullut Peetsa-"gurun" jääkaudesta, mutta sovelsi sitä mielenkiintoisesti. Koiraa ei kuulemma viedä ulos kolmeen päivään, ei ruokita eikä kiinnitetä muutakaan huomiota. Kaverinsa chihulle oli kuulemma toiminut hyvin

Meillä onkin nyt tiukka linja, kukaan muu kuin minä tai poikaystäväni ei meillä kotona komenna Sania, koska teemme sen kyllä aivan varmasti, mikäli siihen on tarvetta. Vieraassa paikassakaan Sania ei tarvitse muiden ojentaa, koska vahdin sitä kyllä ihan itse.

Löytyykö muiden tuttavapiiristä näitä koirankouluttajia?

Ei niinkään kouluttajia, mutta ties minkä tempun teettäjiä löytyy kyllä. Ihan kiva muuten, mutta kun niitä käskysanoja annetaan se sataseittemänkymmentä eikä silti tapahdu mitään. Haluaisin siis ihan itte opettaa temput ennen kun niitä aletaan soveltaa.

Siis toi on jotain niin rasittavaa, saa savun nousemaan mun päästä Ja tota ei tee vaan pikkulapset, vaan myös monet aikuiset haluu kattoo mitkä kaikki temput se koira osaa. Mullakin on (omasta mielestä) hyvin koulutettu koira ja paljon nähty vaivaa koulutuksessa. Se on niiin ärsyttävää, ku jotku sanoo 100 kertaa "tassu" tai "kieri" tai "istu" ja koira on ihan ihmeissään ja sit ku se lopulta tekee ni ei saa ees namii palkkioks. Menee ihan hukkaan koko käsky. No, ne kaverit ei kyllä meille enää tulekaan tai sit koirat ja minä mennään yläkertaan. Perheelle täytyy kyllä välillä sanoa kanssa ties mistä, vaikka ne ei koiraa enää saakkaan ollenkaan käskyttää, ainakaan meillä tokossa käytössä olevilla käskyillä.

Kannattaa ihan nätisti ja asiallisesti ja jämäkästi sanoa, ettei koiraa saa kouluttaa, sillä se menee aivan sekaisin väärästä koulutustavasta. Ei aina tarvitse heti riitaantua.
Sanotte vaan, että teillä on ihan oma kasvatustyyli ja mitä lieneekään ja jos se ei sovi niin sitten koira toiseen huoneeseen.
Kun asian saa sanottua ja selitettyä järkevästi niin ei tarvitse (toivottavasti) enää nähdä punaista.

Itse olen välttänyt sellaisia vierailupaikkoja, joissa koira elää kuin pellossa täysin kouluttamatta. Jos räksytys on jatkuvaa tai koira murisee, astuu ja ahdistelee mutta sitä ei saa kieltää....
Tai jos koira hyppii pöydän reunaa vasten kylässä ja omistaja ei koiraansa kiellä, eikä muutkaan saa niin tehdä, vaikea meikäläiselle olla siinä kuin en olisikaan.

Meillä ainakin lasten kaverit koittivat kovasti temppuja teettää koirallamme mutta eihän tuo koiruli onneksi mielellään heitä tottele.
Sanoin riittävän useasti asiasta eli ehkä noin kolme kertaa. Nyt eivät enää kouluta mutta kutsuvat luokse ja silittävät. Se sopii minulle.
Olen myös opastanut koiran koulutuksesta noin yleensä eli vain se yksi käsky ja koiran pitää kanssa tehdä pydetty asia. Kun olen vieressä neuvomassa ja vaatimassa niin kyllä osa lapsista ymmärsi ja osa taas lakkasi kouluttamasta kun eivät jaksaneet kuunnella minun neuvojani

Perjantaina kävi juuri sukulaisporukkaa, jotka harrastivat aiemmin tätä: istuistuistuistuistumaahanaistu tassu no mitä nyt ehei äläs ny plaa plaa.
Katselin mitä tapahtuu, muistavatko olla kouluttamatta. Kyllä muuten muistivat. Omaa koiraansa luultavasti yrittävät edelleen kouluttaa namuilla ja tyhjänpäiväisellä höpötyksellä.

Kannattaa siis ihan puhua ja riittävän jämäkästi.

Hiukka off topic, unohtui kommentoida.

Eli Peetsan hyvät neuvot menevät pilalle juurikin näistä ohjeiden "soveltamisista" tai väärin ymmärryksistä. Kuten Xantakin onneksi huomasi, niin ei Peetsan neuvoissa koiraa estetä ulkoilemasta.
Jääkautta muutenkin käytetään lähinnä koiraan, joka alkaa olla jo vaarallinen omistajalle tai ulkopuolisille tms. Sitä ei suinkaan käytetä pikkuharmien kanssa. Eipä siitä sen enempää.

Juu, Peetsan opit on kyllä tuttuja, mutta siitä en aloita keskustelua, ovatko minun mielestäni kaikki varauksetta noudatettavia neuvoja

Senkus kouluttelevat, ehkä minäkin opin jotain

Nojuu, tokotemput hoidetaan meillä ruotsiksi. Hupitemppuja saa muutkin teettää kun ei se koira siitä rikki mene. Fiksu koira oppii nopeasti että keneltä saa ja mitä.

	Xanta kirjoitti:
	Tämä samainen kaveri myös minun vessareissuni aikana oli napannut Sanin syliinsä, ja pitänyt siitä kiinni, koska "koira kaipasi rauhoittumista". Sen jälkeen tein kyllä hyvin selväksi, että jos joku koiraa rauhoittelee, niin se olen minä.

.

En kyllä oikein ymmärrä tällaista. Jos kaveri kerta haluaa paijata kivaa villakoiraa ja se ei koiraakaan häiritse, niin mitäs siitä? Kun suhde koiraan on kunnossa niin kyllähän sitä voi vieraat palluttaa vaikka kuinka, eikä se ole yhtään vähemmän oman mattensa koira.

nanne kirjoitti:

Xanta kirjoitti: Tämä samainen kaveri myös minun vessareissuni aikana oli napannut Sanin syliinsä, ja pitänyt siitä kiinni, koska "koira kaipasi rauhoittumista". Sen jälkeen tein kyllä hyvin selväksi, että jos joku koiraa rauhoittelee, niin se olen minä. . En kyllä oikein ymmärrä tällaista. Jos kaveri kerta haluaa paijata kivaa villakoiraa ja se ei koiraakaan häiritse, niin mitäs siitä? Kun suhde koiraan on kunnossa niin kyllähän sitä voi vieraat palluttaa vaikka kuinka, eikä se ole yhtään vähemmän oman mattensa koira.

Taisin esittää asian vähän epäselvästi. Kyse oli siis siitä, että koira oli omaan tapaansa leikkinyt, juoksennellut tai muuten sählännyt omiaan. Tuttu oli napannut koiran vasten sen tahtoa syliin (mielestäni koiran nappaaminen syliin ja siitä kiinni pitäminen ei ole sama juttu kuin "kivan villakoiran paijaaminen"), ja kun koira oli pannut vastaan, oli kaveri pitänyt koirasta kiinni tiukalla otteella rauhoittaakseen sen. En minäkään nyt niin Hitleri ole, etteivät muut saisi koiraani silittää, koiran ehdoilla tosin.

Tuntuu, että viestini pointti meni sinulta muutenkin vähän ohi, mikä saattaa hyvinkin johtua epäselvästä itseilmaisustani. Lähinnä nimittäin kyse oli juurikin "kouluttamisesta" (heittomerkeissä), kuten otsikkoonkin kirjoitin. Eli hain takaa tilanteita, joissa kyse ei ole kouluttamisesta sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan tuttavien puuttumisesta koiran koulutukseen kyseenalaisin keinon.

Selvänsiköhän, vai menikö vielä sekavammaksi...

Maassa maan tavalla, eli omistajan toiveiden mukaan. Jos sotii omia periaatteita vastaan, niin keskustelen asiasta nätisti tai sitten vältän -- kummastakaan ei kyllä tule heti toteutunutta esimerkkiä mieleen.


Mitä vihjesanojen pilaamiseen tulee, niin koirat ovat niin hyviä erottelijoita, että ymmärtävät eron satunnaisen ihmisen ja ohjaajan antaman vihjeen välillä. Me ihmiset turhan usein ajattelemme vihjeen olevan vain jokin sana, vaikka siihen todellisuudessa saattaa liittyä monia muitakin tekijöitäkin kuten kuka sanoo, miten sanoo, missä sanoo, miten elehtii jne.


En koe ongelmana vierailijoita, sillä ne saadaan kyllä vahtimisella ruotuun, joskin onhan se ikävää jos ei hetkenkään päästä pysty luottamaan sen vertaa, että voisi vessassa käydä. Onneksi tuo toinen puoliska on kouliintunut hyväksi apusilmäksi, vaikkei olekaan koiran kohtelun (siis ihmisten taholta) yhtä natsi kuin minä (mun mentaali mustalle listalle joutuu heti tönimällä tai pahaan ääneen nimellä kieltämällä. Mustalistalaiset eivät saa olla kahden koiran kanssa, vaikkeivat sitä ehkä itse tiedäkään.. Toki lista elää, joten se ei ole lopullinen tuomio ). Valtaosa osaa olla luonnostaa nätisti.

Minäkin tykkään perustella linjani niille jotka haluavat olla lähemmäs vuorovaikutuksessa Huiman kanssa, jonka seurauksena joistain lapsista saa oivia apureita ja malttamattomimmat eivät puolestaan jaksa keskittyä, vaan häipyvät omille teilleen. Osan lapsista ovat jo vanhemmat opettaneet kunnioittamaan (ei siis pelkäämään, mikä taas olisi todella surullista) eläimiä ja sellaisten lasten kanssa on helppo olla. Jotkut aikuiset ovat hankalampia, lapset kun ottavat neuvoja vastaan Mutta kyllä sitä nätisti, mutta tarvittaessa jämäkästi ohjeistamalla sekä tilannetta tarkkailemalla saa koko porukan käyttäytymään.

Ei ne kaikki lapset usko ettei koiraa saa kiusata. Eilen oltiin anoppilassa ja siellä oli 7- ja 4- vuotiaat pikkuvieraat. Tämä isompi poika oli nimenomaan se, joka härnäsi Turoa (4,5kk isovilla) aivan tahallaan. Siis näpli päästä, hännästä ja joka paikasta siltä väliltä ihan vaan kiusatakseen- pentukoira tietysti yritti sitten koko ajan tarttua käteen kiinni, enkä ihmettele yhtään. Eikä se ihmiskakara uskonut kun äitinsä sitä kielsi (eipä tuo kovin jämäkästi kieltänytkään, joten mikäpä ihme tuossa). Siis ei mitään kunnioitusta. Vieraita ovat ko. ihmiset mulle joten en sitten itse viitsinyt alkaa rähjäämään, vaikka kaukana se ei kyllä ollut, kyllä sai itseään hillitä. Minä en jaksanut pitkään sitä hommaa katsella joten otin Turon ja painelin lenkille sen kanssa.

En haluais että koira oppii näykkimään ketä hyvänsä lapsia tuollaisten kersojen takia. Koira kun kuitenkin helposti oppii tunnistamaan ketkä on lapsia, joten tuo tapa (käteen kiinni käyminen) jää niiden kans aika helposti päälle. Että pistää vihaksi.

Meillä ainakin äiti tekee lapsille selväksi ettei Lurua saa härkkiä eikä kiusata, mutta minua ärsyttää niin paljon kun jotkut sukulaisista kiusaa Lurua puhaltamalla naamaan koska tietävät sen ärsyyntyvän siitä. Sit ne aina kiusaa jotenki muutenki sitä kun Luru vingahtaa välillä Todella ärsyttävää kun opettavat Lurulle huonoja tapoja ja minä työllä ja vaivalla koitan saada koirasta hyväkäytöksisen!

Meillä on sääntö, että koiralle ei anneta mitään ruokapöydästä. Se on vieraiden joskus vaikea ymmärtää. Ihan ymmärrettävää on, että makupaloja ei anneta pöydästä. Mutta kun ei saisi antaa huomiota, niin se on sitten joillekin ihan käsittämätöntä. Koiraa ei silitetä ruokapöydästä eikä sille myöskään jutella. En halua, että Sulo kerjää kun ihmiset syövät. Ihan sama kerjääkö se huomiota vai ruokaa!

	Xanta kirjoitti:
	Kyse oli siis siitä, että koira oli omaan tapaansa leikkinyt, juoksennellut tai muuten sählännyt omiaan. Tuttu oli napannut koiran vasten sen tahtoa syliin (mielestäni koiran nappaaminen syliin ja siitä kiinni pitäminen ei ole sama juttu kuin "kivan villakoiran paijaaminen"), ja kun koira oli pannut vastaan, oli kaveri pitänyt koirasta kiinni tiukalla otteella rauhoittaakseen sen.

Jaa. No häsläsikö se koira sitten liikaa vai ei? Jos minun koira tekee jotain ei-sallittua, niin kyllä sitä saa muutkin kieltää, kielletyt asiat on kiellettyjä olin minä paikalla tai en. Samalla tavalla kiellän kaverin koiria jos ne hölmöilee.

Mikä tässä nyt harmitti sinua? Ei kiinni pitäminen (joka on ihan hyvä keino rauhoittaa riekkuva koira) ole minusta mitenkään erityisen julmaa tai kovakouraista. Ja vaikka kiinni pitämiseen ei olisikaan ollut aihetta, niin tuskinpa se koira siitä traumoja sai.

	nanne kirjoitti:
	Jaa. No häsläsikö se koira sitten liikaa vai ei? Jos minun koira tekee jotain ei-sallittua, niin kyllä sitä saa muutkin kieltää, kielletyt asiat on kiellettyjä olin minä paikalla tai en. Samalla tavalla kiellän kaverin koiria jos ne hölmöilee.

Vähän paha sanoa, kun olin tosiaan siellä vessassa

	nanne kirjoitti:
	Mikä tässä nyt harmitti sinua? Ei kiinni pitäminen (joka on ihan hyvä keino rauhoittaa riekkuva koira) ole minusta mitenkään erityisen julmaa tai kovakouraista. Ja vaikka kiinni pitämiseen ei olisikaan ollut aihetta, niin tuskinpa se koira siitä traumoja sai.

Ei kyse olekaan julmuudesta tai kovakouraisuudesta, käytin itsekin sylittämistä kun Sani oli pieni ja riehakas. Meillä vaan on se periaate, että meidän koti on yhtälailla myös Sanin koti. Vieraat taas ovat vieraita, eivät meidän pienen laumamme jäseniä. Jos koira leikkii, sitä ei ole tarpeen "rankaista" (huolimatta siitä, että rankaisu ei olisi millään lailla väkivaltainen) tai rauhoittaa ellen minä katso sitä aiheelliseksi. Tiedän ja luotan siihen, että Sani käyttäytyy kotona -jos nyt ei aina mallikelpoisesti, niin vähintään mukiinmenevästi, jos ei niin puutun asiaan itse. Satunnaisilla vierailijoilla ei siis pitäisi olla mitään tarvetta puuttua Sanin käytökseen.

Poikkeuksena tosin minullakin on meillä usein käyviä kavereita ja ystäviä, jotka käskevät Sania ihan luontevasti, ja saavat sen tehdäkin. Näiden ihmisten kohdalla voin luottaa siihen, että heidän koulutus- ja koiran ohjaustapansa ovat samanlaisia kuin omani, eivätkä he komenna koiraa vain pätemisen tarpeen vuoksi, vaan todellisen tarpeen.

Minulla on koirat aina välillä töissä ja siellähän niitä "innokkaita" penskoja riittää jotka yrittävät koiria käskyttää, kuten "tassu" sana kuuluu tuon tuostakin. Tytti on vieläpä niin ystävällinen, että yrittää kestää niitä lapsia ja jopa saada selvää käskyistä, mutta muita ei onneksi kiinnosta tippaakaan.
Minähän en siedä sitä, että jotkut tyystin vieraat käskyttelee minun koiria, joten saavat myös kuulla siitä. Napakasti sanon, että niitä koiria ei saa käskyttää mitenkään ja sillä siisti ja samalla kutsun koiran pois siitä tukalasta tilanteesta.

Sitä en vain ymärrä, että miksi lasten/nuorten on uskomattoman vaikea uskoa, että jos kiellän silittämisen kun olen kävelyllä niin se myös on kielletty ja siitä on turha mitään napista. Ja se tyyli miten se lähestyminen tehdään, eli kamala kakaralauma pysähtyy pyöriensä kanssa parin metrin päähän ja kamalalla metelillä juoksevat kohti ja ehkäpä huutavat, että saako silittää ja kun sanon, että ei nyt onnistu niin ilme valahtaa ja silti yritetään vielä jotenkin saada hipaistua koiraa ja välillä jopa joku penska on LYÖNYT koiraa kun ohi kävellään!
Miten ihmeellä ihmiset kasvattaa lapsiaan vai joukossako se tyhmyys tiivistyy.
Ymmärrän kyllä, että lasten mielestä kolme pörröstä villakoiraa on varmasti tavattoman söpöjä, mutta omat kädet on jo aivan täynnä hihnoja ja kakkapusseja jne ja sitten pitäisi jotenkin vielä vartioida, että nämä lapset osaavat lähestyä koiria oikein...