Olen kauan ollut utelias kuulemaan kuinka muiden villikset suhtautuu vesileikkeihin. Meidan rhodesiankoira ei edes sateella lahtenyt kavelylle. Bordercollie on taas isselleen vaarassa kun hyppaa untamo millon vaan koska tahansa mihin hyvansa jortsuun. Kaksi kertaa sita ollaan oltu pannasta kuiville hinaamassa kun penkere on ollut pontolle liian korkea. Coco taas osoittaa selvia vesikauhun merkkeja -- ja villistenhan pitaisi olla vesiolentoja?! Sunnuntaina Pino oli melkei koko ajan meressa. Coco paasi niis pitkalle etta ravasi nilkkojamyoten rantarapakoissa. Onkohan mitaan toivoa saada neidosta merikelpoista?

Vie vain ahkerasti pikkuista veden ääreen. Uskon, että rohkaisee kyllä mielensä

Jos Nalan mielipidettä kysytään, Nala asuisi kesät järvessä (ja talvet lumihangessa) Nala ei ole vielä oppinut uimaan, mutta kahlaa ja sukeltaa kyllä mallikelpoisesti tunteja tuntien perään... Roope ei vapaaehtoisesti kävele edes tihkusateella, lätäköiden eteen se jää odottamaan että joku nostaa yli ja järvestä juo kesäisin ( mutta vain jos löytyy kivi, mistä voi kurottaa puhdasta vettä ilman että varpaat kastuu) Nuorempana Roopekin joskus kahlaili mökillä, mutta ei missään nimessä samalla tavoin syttynyt veteen, kuten Nala. Mutta Nala inhoaa vesisadetta, se täytyy mainita

Fido osaa uida ihan hyvin, mutta veteen ei mene omin avuin. Eli jos ollaan uimassa saatan kantaa sen syvemmälle ja sitten yhdessä uidaan rannalle, jos vaikka joskus innostuisi uimisesta Saa nähdä miten Capo suhtautuu ensi kesänä uimiseen!

Pepsi vain kahlailee hieman, mutta jos se jätetään ykdin rantaan ja kaikki muut ovatr uimassa saattaase hieman pidemmällekkin tulla.
Cola ui kyllä omasta halustaan kuumia päivinä ja jos pyytää niin silloin menee myös aivan iloisena uimaan.
Sprite ei erityisemmin pidä vedestä, mutta kahlus onnistuu ja makupalojen kanssa on mennyt vain ja ainoastaan mahaan asti. Oli niin pieni kesällä, että nyt kun tulee taas lämmintä voi jo uidakkin kunnolla.

Meilläkin vanhempi kyllä osaa uida, mutta ei usein sitä tee jollei kanna tai houkuttele veteen. Jos itse siellä on, ja koira rannalla, niin sitten kyllä olisi kamala hepuli sinne päästä, nimittäin pelastamaan omistajansa vedestä , muttei paljon omatoimisesti uskalla masua syvemmälle mennä. Silloin tietty jos ei ole minkäänlaisia kuivausmahdollisuuksia lähimainkaan, niin itsensä pitäisi mennä uittamaan . Ennen aina hyppi jokaisen pienenkin lammikon yli, nyt on ikävä niitä aikoja kun enää ei sen kummemmin kuraisemmatkaan lätäköt haittaa, ja tassupyykit senkun yleistyy.

Nuoremmasta ei vielä tietoa, kun alkutalvesta vasta tuli. Pestessä vesi ainakin pelottaa, mutta itsekseen saa uitettua ittensä vaikka missä rapakossa. Saa nähdä tuleeko tuosta sitten kesän tullen vesipetoa vaiko ei .

Loltsista on meillä kuoriutunut uimataitoinen ja satunnaisesti myös -intoinen villa. Luulisin, että ensi kesänä se riemu repeää sitten lopullisesti, aika on yleensä tehnyt tehtävänsä tuon kanssa.

	Lainaus:
	Coco paasi niis pitkalle etta ravasi nilkkojamyoten rantarapakoissa. Onkohan mitaan toivoa saada neidosta merikelpoista?

Tuosta se meilläkin lähti. Vielä kolmivuotiaalla koiralla, joten eiköhän siitä Cocostakin vesipeto tule, kunhan saa hyviä kokemuksia.

Hankala sanoa kun ei ole koskaan uinut

Ui vain silloin kun on pakko. Eli kyllä menee pallon hakemaan, mutta helpolla ei sitä takaisin anna.

Olen kuullut paljon miten villakoirat eivät erityisemmin nauti uimisesta.
Itse kuitenkin olisi kiva totuttaa villis uimaan, mutta miten??
Näyttelyturkille se ei tee kuulemma hyvää, mutta kotitrimmissä pitäisin.

Vastasin Jaden osuudelta, eli Jade ei pidä uimisesta ja juominenkin on todella tarkkaa. Jade on ensinäkin tarkka vedestään (ei pidä pullovesistä) sekä juo harvoin. Vain silloin kun oikeasti on pakko juoda, eli tulee jano. On ollut pienestä asti sellainen.