No jaa...kun olin ekaa kertaa astuttamassa omaa narttuani (uros oli myös ensikertalainen), niin huomaisimme sen, että koiran emännän tuli pysyä kauempana, jotta uros uskalsi hypätä narttuni selkään, koska hän nimenomaan oli kieltänyt koiraa tekemästä tällaista hommelia (talossa oli siis uroksen ohella myös viriili narttu). Uroksella oli kuitenkin erinomainen sukupuolivietti, ei siinä mitään. Ensiksi valitsemani uros jouduttiin lemppaamaan huonon sukupuolivietin takia (siemennystä ehdotettiin, josta kieltäydyin ehdottomasti).

Elmeriä on myös kielletty astumasta minua, jota se myös yritti. Rajansa kaikella . Signekin on yrittänyt astua minua ja samat sävelet sillekin soi...

saanasan:in kanssa olen täysin samaa mieltä Omaa urostani olen välillä rajustikin kieltänyt nylkyttämästä ja kuitenkin kun narttu kävi kosiomatkalla niin eipä tuo epäröinyt yhtään "käydä hommiin". Lisäksi en ymmärrä että miksi uroksen omistajan pitäisi siinä toimenpiteessä olla edes mukana? Itse ainakin mieluummin pysyin taka-alalla. Ja käsittääkseni ideaalein tilanne astutuksessa olisi että ihmisen ei tarvitse puuttua koko tapahtumaan.

Jarolla oli esimerkillisesti homma hallussa

	johva kirjoitti:
	No jaa...kun olin ekaa kertaa astuttamassa omaa narttuani (uros oli myös ensikertalainen), niin huomaisimme sen, että koiran emännän tuli pysyä kauempana, jotta uros uskalsi hypätä narttuni selkään, koska hän nimenomaan oli kieltänyt koiraa tekemästä tällaista hommelia

Olen saanasanin kanssa samoilla linjoilla, joten en ala nyt tässä toistelemaan samoja asioita. Tähän kuitenkin kommentoisin, että mistä ihmeestä voi tietää, että koiran astumishalut olivat kiinni nimenomaan tuosta astumisen kieltämisestä aikaisemmin? Eikö tuohon käytökseen voi vaikuttaa todella moni muukin seikka?

^No, kun emäntä lähestyi urosta niiin se heti hypähti "kuuliaisesti" alas nartun selästä yrittämästä...aluksihan tuo "astuminen" ekakertalaisuroksella oli sellaista oikean "sihdin" hakemista. Uroksen omistaja sanoi, että johtuu varmasti siitä kun hän on ankarasti kieltänyt selkään hyppimiset kotona toiselle koiralle. Aika luonnollinen reaktio tottelevaiselle urokselle mielestäni. Mutta sukupuolivietti ei ollut ongelma, eli kunhan emäntä pysyi kauempana, niin astuminen kyllä onnistui.

Asuipas yhdessä entisen kodin lähellä hieno siitos koira, joka rakasti leikkiä tico pennun kanssa, leikki meni aina nylkytyksen puolelle ja oli kuulkaa ÄLLÖ pestä tico joka kerta kun kohtasivat ja leikki riehaantui, tico oli aivan spermassa ja muutaman kerran pelkästään sen pää oli "siinä". ei ollu kuulkaa yhtään kiva.... kyseessä ei ollut villakoira vaan karvaton koira joka oli jo parit pennut tekaissut ja koirat juoksivat yleensä isolla nurmialueella irti, joskus se pukki pääsi ovenraosta ticon kimppuun ja etukäpälät oli kuin pihdit kun se piti kiinni. eipä sitten jokusen laukauksen jälkeen enään pidettykään ticoa irti siellä ja karteltiin kyseisiä ihmisiä, olivatpa ovenkin takana kyselemässä tulisko se leikkimään... juu, ei tällä kertaa kiitos, ei enään ikinä. sinänsä harmi kun tico oppi siellä olemaan irti ja tulemaan luokse, aina piti olla silmä tarkkana kun toinen opetti ticoa ja toinen vahti ettei se pommi pääse kimppuun. jos koirapuistossa minä törmään nylkyttäjiin ja jos omistaja ei välitä niin koira kyllä lähtee vauhdilla ticon selästä, jos tico ei itse pysty sitä häätämään, yleensä se kyllä on hampaat ojossa heti jos joku tulee lähellekkään persausta. ei ole tarkoitus haukkua kenenkään koiria mutta mua tuo urosten nylkytys nyppii per****sti kun koirapuistoon mennään yleensä leikkimään iloisesti toisten kanssa.

^ Joo, me ei kanssa enää loppuvaiheessa Kuopiossa käyty koirapuistoissa, kun Iiris alko karttelemaan siellä kaikkia uroksia, kiitos muutaman nylkyttäjän. Ompa kerran koirapuistossa yksi iso sekaroituinen koira nylkyttänyt minuakin kun olin kolmen narttukoiran kanssa siellä. Yksi näistä handlaamistani koirista kun pelkää isoja koiria, joten en melkein mennyt sinne alkuun. Olin kuitenkin puiston portilla kun näin koirat siellä, ja kääntymässä pois, kun ko. koiran omistaja sano että ne on just lähdössä ja kehoitti tulemaan sinne puistoon (selitin siis etten viitsi tulla sen takia että yks niistä perlkää isoja koiria). Otin tän pelokkaan syliini siksi aikaa puistossa että se iso koira lähtee muualle, jolloin se kyseinen koira alkoi nylkyttämään mua, ilmeisesti luuli mua koirakis kun sylissäni oli tämä pikkukoira. Omistaja ei tehny mitään vaikka yritin repiä koiraa irti vyötäröstäni, se nimittäin sattu sen verran kun se koira kunnolla puristu etutassuilla. Aika nopeasti lähdettiin sieltä kun sain sen irti musta.

En siis kohdista piilovihaani nylkyttäviä koiria kohtaan, eihän ne voi hormoneilleen tai muille reaktioilleen mitään, vaan en pidä siitä jos omistaja ei lainkaan kiellä tai yritä estää nylkytystä -etenkin jos se kohdistuu itseeni

Onhan noita yleksuaalisiakin. Jostain syystä vain näin, että omani ei ole tällainen. Vaisto sanoi, etttä turha huolestua. Ihan hukkaan siis olisin koiraa kieltänyt kun käytös väheni itsestään koiran aikuistuessa. Se oli sellaista pennun leikkimistä ja touhuilua vain. Joku olisi ehkä ollut ankarampi, mutta minä olen tyytyväinen valitsemaani linjaan. Urokseni ei ole koskaan yrittänyt astua ulkona tapaamiaan koiria (kuten ruotsalainen palsta ennusti ) eikä vieraita ihmisiä. Sen sijaan se kiipeää mielellään vieraidenkin syliin pusuttelemaan ja tuijottaa silmiin söpösti . Nämä hurmauselekeet siis riittävät . Olen oikein tyytyväinen koiraani.

Tosin kun viimtavena Iiris tuli hoitoon se aluksi yritti astua iiristä. Se jotenkin käsitti, että hänelle on nyt tuotu morsian. Koira oli vielä nuori ja kokematon, siitä se selvästi johtui. Se äkkäsi kuitenkin nopeasti erehtyneensä ja huomasi, että eihän iiriksellä mitään juoksua ole. Homma loppui aika nopeasti ja Iiris sai olla ihan rauhassa. Vähän liiankin rauhassa, koska Elmeri ei viitsinyt edes vilkaista siihen päin kun oli noin tunnin -pari meillä ollut , taisipa jopa murista jos Iiris tuli häiritsemään pettyneen pojun kauneusunia "siitä oikeasta" . Miestäni tämä on normaalia käytöstä, että nuori uros oppii omia aikojaan ketä nylkytellä ja ketä ei. Eli oppii vähitellen erottamaan, että tyynyä on tyhjä pökkiä, samoin narttua, jolla ei ole juoksua. Jos koiralla on korvien väli kunnossa, niin kai sen pitäisi tajuata omia aikojaan nämä asiat ilman kieltämisiäkin kun kasvaa aikuiseksi.

Samaa mieltä Saanasan:in ja tico-ticon kanssa. Koirapuistossa jossa käyn käy eräs nainen ja hänen pikkuinen terrieri.
On todella rasittavaa kun koiran omistaja ei komenna yhtään urostaan kun se muita nylkyttää.
Saa olla sitten itse repimassa hoitokoiran bebasta ylikiihottunutta koiraa irti kokoajan.
Mulla kyllä palo päreet ja menin vihasena mäkättämään terrierin omistajalle etteikö nyt saa koiraansa
vaikka remmiin kun on toisen kimpussa kokoajan.

Meillä Tarmo tuntuu nylkyttävän vieraita narttuja,mutta ei omia. Tosin nuo eivät kyllä anna urosten puuhastella peräpäässä muutakuin antopäivinä. Meillä nyt vaan on sellainen tilanne, että Tarmolle oikein tyrkytetään kaikkea mitkä saa halut hyrräämään. En sitten tiedä onko siitä mitään hyötyä pallin tuloon,mutta ompahan kaikki konstit yritetty. Ainakin tuo meidän 14 viikkonen tajuaa jo mitä voi astua ja mitä ei.

Turo on tällä hetkellä siis 9kk ikäinen ja aina kun se pääsee riehumaan muiden koirien kanssa, se hyppää heti ekana selkään, olipa narttu tai uros kyseessä. Se on toiminu samalla kaavalla melkeinpä kolmi-nelikuisesta lähtien. Mutta heti ku sitä komentaa, se tottelee ja tulee selästä pois. Kukaan koira ei vielä ole antanu sille "selkään" tuosta käytöksestä tai estellyt millään tavalla, joten epäilen että siksi se riehaantuessaan aina käyttäytyy samalla tavalla. Mitään lelujaan se ei kuitenkaan ainakaan muistaakseni ole nylkyttänyt, eikä ole koskaan yrittänyt tehdä sitä ihmiselle. Aina koiralle.

Voinko olettaa, että tuo on edelleen sitä penikkamaista hörhellystä, täysin pentumainen tuo on vielä muutenkin. Ei edes nosta jalkaansa vielä, eikä ole kiinnostunut juoksuisista nartuista tai edes isommin muiden koirien jättämistä hajumerkeistä. Ja tosiaan tottelee komennusta, toki koettaa vielä senkin jälkeen nousta selkään vähän ajan päästä, mutta lopettaa lopulta koko touhun kun kieltää uudelleen. Vaikuttaako Turo yliseksuaaliselta, tai että siitä olisi tulossa sellainen? Itselläni ei ole tästä asiasta isommin kokemusta joten viisaat, neuvokaa.

Vain nartuista kokemusta, mutta olen saanasanin linjoilla.

Kini koitti murkkuiässä muutaman kerran alistaa minua ja muutamaa tuttua astumalla, mutta se asia korjaantui nopeasti. Ne hetket ovat varmaan olleet rajuimpia päreen palamis-hetkiä tähän mennessä .

Ja se on kyllä todella rasittavaa koirapuistossa kun välillä saa repiä nylkyttäjiä irti selästä. Kini ei vieläpä itse yleensä komenna kauheasti, näyttää vaan ahdistuneelta ja odottaa että säntään apuun. Yksi belggari on joka kerta Kinin selässä aluksi kiinni, mutta aina lopulta leikkivät yhdessä iloisesti kun belggari on tajunnut kenen narttu Kini oikein on . Omistaja ei kauheasti komenna koiraansa, mutta minä kyllä juoksen paikalle äristen ja otan karvoista kiinni. Muutaman kerran jälkeen yleensä oma murina riittää estämään nylkyttämistä.

Kiitos Saanasan ja muut vastaavat koirien omistajat.

Johvalle äkkiseltään ystävällisesti- se astutustilanne, jossa kasvattajan oli pitänyt mennä etäämmäksi astutuksen onnistumiseksi. Onko tullut mieleen, että ehkä tällä henkilöllä on muutenkin "kovat otteet" urostaan kohtaan, jonka vuoksi koira varoo ja väistää herkästi?

Nartun omistajana kyllä riepoo kun pyydetään koiran kanssa lenkille. Sitten se on vain sitä, että aikuinen urosvillakoira astuu ja nylkyttää mennen tullen. Yritä siinä sitten vetää omaa koiraa pois alta, jotta ei kävele peppu maassa koko aikaa. Kieltää ei saa missään tapauksessa kun menee muka astutushimot kokonaan pois Jos ei saa nylkyttää narttua niin sitten mennään nylkyttämään kotona jotain tyynyä. Minusta on oudon tuntuista, että koiralla on niin suuret "halut", että ei osaa olla rauhassa makuulla vaan pitää nylkyttää ja nunnuttaa jotain tyynyä vähän väliä. Vai onko se jotain huomionhakua tai hermostuneisuutta? Sekö on hyvän jalostuskoiran piirre, että kierrokset on täysillä joka päivä ja ihan itsekseenkin? Nyt pitää tietty huomata sellainen ero, että jotkut tosiaan nylkyttää tai nunnuttaa jotain tyynyä joka päivä, vaikka ei olisi muita koiria lähimaillakaan.

Onko ajateltava niin, että nartut ovat vain astutusurosten leikkikaluja tai harjoituskappaleita? On ikäänkuin pääasia koiraelämässä, että urokset saavat nylkyttää, jotta osaavat h-hetkellä nousta selkään.
Suurin osa tapaamistani nylkyttäjistä on ihan aikuisia uroksia, ei pentuja.

Olen käynyt kasvattajalla, jolla on sekä uroksia että narttuja. Eihän siitä mitään tulisi jos koirat astuisivat toisiaan yötä päivää. Koirat käyttäytyivät hyvin ja silti onnistuu myös se astutus kun tilanne niin vaatii.

Isovillaurosten omistajat, onko teillä ylikierroksilla käyviä nylkyttäjiä? Kiellättekö ja toimiiko astutus silti?

	maxi kirjoitti:
	Isovillaurosten omistajat, onko teillä ylikierroksilla käyviä nylkyttäjiä? Kiellättekö ja toimiiko astutus silti?

Ei meidän Hessu ehkä ihan ylikierroksilla käy, mutta kyllä se on hyvin innostunut nousemaan erityisesti tietyntyyppisten (hieman pehmeät) narttujen selkään. Minä kiellän sitä armotta, koska mua ärsyttää enkä haluais, että muitten koirat ois oman narttuni kimpussa samalla tavalla. Tyynyjä tms Hessu ei ole koskaan nylkytellyt. Ihmisiä yritti astua puolivuotiaana, mutta tapa jäi ihan muutamasta kieltokerrasta. Hessulla on käynyt yksi narttu astutettavana. Heti eka kerralla se oli oikeaoppisesti touhuamassa, mutta sillon kesti melko kauan, ennenkuin homma onnistui. Toisella astutuskerralla, homma hoitui välittömästi. Kumpikin oli ensikertalaisia.

Mun mielestä uroskoiran astutus himot ei mene pois vaikka kieltää nylkyttämästä silloin ku ei ole astutus tarkoituksena. Koska koiran vietti on silloin kun nartulla on juoksut niin suuri että ei se muista että "hei mua on kieletty tekemästä näin". Joten vaikka on astutus koira niin voi kyllä kieltää nylkyttämästä. Mut tää on tietysti mun mielipide.

maxi kirjoitti:

Jos ei saa nylkyttää narttua niin sitten mennään nylkyttämään kotona jotain tyynyä. Minusta on oudon tuntuista, että koiralla on niin suuret "halut", että ei osaa olla rauhassa makuulla vaan pitää nylkyttää ja nunnuttaa jotain tyynyä vähän väliä. Vai onko se jotain huomionhakua tai hermostuneisuutta? Sekö on hyvän jalostuskoiran piirre, että kierrokset on täysillä joka päivä ja ihan itsekseenkin? Nyt pitää tietty huomata sellainen ero, että jotkut tosiaan nylkyttää tai nunnuttaa jotain tyynyä joka päivä, vaikka ei olisi muita koiria lähimaillakaan.

No. Jos minulta kysytään, selkään nouseminen on 98% ajasta muuta kuin seksuaalikäytöstä. Pienet pennutkin nousee toistensa selkään, se on sellaista testailua, ja nehän eivät tiedä vielä lisääntymisestä mitään. Nuori uros taas voi olla kokematon narttujen suhteen, eli sillä menee ns. kuppi nurin kun se vain haistaa nartun. Sukukypsällä uroksella tuo käytös on vain jäänyt päälle tai se on tilanteessa hyvin hermostunut/jännittynyt/epävarma -> purkaa käytöstä seksuaalikäytöksellä. Käytös voi olla selkeää huomionhakuisuutta, yleensä kun koiria on kielletty astumasta tyynyjä tai leluja (tai ne ovat ainakin saaneet huomiota ko. käytöksellä). Jatkuvan tyynyjen astumisen salliminen myös ylläpitää koiran sukupuolihormonitasoja; koira on jännittynyt, se purkaa sitä astumalla, astuminen nostaa veren hormonitasoja, koira ottaa kierroksia helpommin, eli käytös ylläpitää itseään.

Minusta uroskoira saa tsekata tilanteen, se on normaalia uroskoiran elämää että aina pitää vähän seurata missä vaiheessa nartun kierto on. Mutta jatkuvaa nylkytystä/yrittämistä ei pidä sallia, eikä mitään lelujen astumista. On se koirallekin stressaavaa jos koko ajan on touhut mielessä, muistan tuttavani uroskoiran joka astumisen onnistuttua oli kolme päivää aivan naatti.