en nyt löytänyt parempaa keskustelua ja tähänhän tämä liittyy.. Elikkä mulla on 10 kk vanha uros koira ja mulla menee hermot kun se nylkyttää kaikkia naaraaita ja uros koiria myös. tiedän että yrittää alistaa uroksia ja naaraat on nyt todella kiinnostavia.Mutta missä iässä tuon pitäisi vähentyä tai lähteä pois. Mulla menee jo nyt hermot taitaa koirapuistoillu loppua kun eihän tuota kukaan jaksa jos vaan toisia nylkyttää eikä mitään muuta tee.. Vai onko ainoa vaihto ehto leikauttaa pallit poit.. hermot menee.. (oispa jo toi vanha). Muilla samanlaisia nuoria uroksia. (tiedän että on normaalia, mutta kuiteskin)

Se kokeilee voimiaan, eli että kenellä kantti kestää. Kiellä käytös.

Mun isovilla 4,5 kk nylkyttelee joskus harvakseltaan lelujaan. Mutta toisia koiria se yrittää nylkyttää jo ihan aina kun vaan ensin on tutustunut vähän. Aivan sama minkä ikänen/kokonen toinen koira on. Mistäs se voipi johtua? Ja se on tehny tuota jo reilun 3 kk:n iästä lähtien.

	Emmu kirjoitti:
	en nyt löytänyt parempaa keskustelua ja tähänhän tämä liittyy.. Elikkä mulla on 10 kk vanha uros koira ja mulla menee hermot kun se nylkyttää kaikkia naaraaita ja uros koiria myös. tiedän että yrittää alistaa uroksia ja naaraat on nyt todella kiinnostavia.Mutta missä iässä tuon pitäisi vähentyä tai lähteä pois.

Meidän poika, nyt 1v 5kk, nylkytti nuorena toisia koiria (uroksia!!!), leluja ja varsinkin omaa patjaansa, jonka se kiskoi sängystään jalkojensa väliin. Hävitimme patjan ja kielsimme. Ällöttävintä oli, kun koira nousi konttaavien lasten selkään.
Nykyään touhu on loppunut. Harvoin edes narttu kiinnostaa.

Täällä on yksi kolmevuotias kkvilla uros, joka nylkyttää KAIKKEA mikä kulkee neljällä jalalla! Tämä tapa alkoi pojan ollessa noin vuoden ikäinen ja en ole saanut sitä loppumaan, yrityksistä huolimatta... Hänelle kelpaa nartut, leikatut nartut, urokset sekä kastroidut urokset. Eli KAIKKI!

Tätä tapaa olen yrittänyt saada pois hyvällä ja "pahalla", mutta mikään ei tunnu auttavan. Lisäksi hän vetää näissä tilanteissa itsensä niin kiihoksiin että alkaa eturauhanen vaivaamaan.

Nyt olen miettinyt kastroimista. Rupeaa pikkuhiljaa menemään toivo ton pörriäisen kanssa. Vielä kun tuli noi eturauhasvaivat mukaan kuvioihin. Kastroiminen auttaisi ainakin niihin.

No täytyy yrittää tuota kieltämistä. Onneks meillä ei kuitenkaan mihinkään esineisiin/ihmisiin ole vielä kohdistunut ja toivottavasti näin pysyy. Jospa tota katselis vähän aikaa ja koittaa kieltää,mutta jos jatkuu niin sit kyllä ainoa vaihtoehto on leikata.

Meillä Fido on kanssa aika aktiivinen. Jos koirapuistoon mennään astuu kyllä uroksia ja narttuja. Itse en ole tästä kieltänyt, ellei kohteena ole sitten ollut niin pieni pentu, että olisi fyysistä haittaa. Ja jos ei onnistu tai jotain (ihmistä) häiritsee se astuminen, mikä on kyllä koiralle ihan luontaista, voidaan lähteä poiskin. Sisällä on ihan "painimiseen" tarkoitetut isot pehmolelut ja niiden kanssa sitten touhuillaan. Ja mitä isommat edellä sitä pienemmät perässä, eli samaan malliin touhuilee myös Capo Vaan eipä tuossa meillä ole mitään ongelmaa, kun ihmisiä koirat ei ole koskaan kokeilleetkaan astua.

Ja Fidohan on siis jo reilu 2 vuotias, enkä usko, että kauhesti tuosta rauhoittuu.

Tuo hurja nylkyttely voi olla merkki ihan jo hormonitasapainon rajuista muutoksista, kun koira aikuistuu. Ei siis välttämättä suoraan tarkoita alistamisyrityksiä tai dominointia.

Kannattais varmaan kastroida vanhemmat pojat, nuorillahan yleensä on kyse aikuistumisesta ja kokeilunhalusta. jos ei kerta pentuja teetä niin kannattaa kastroida ja steriloida, vanhempana ei tule ongelmia "alakertaan". (hienosti ilmaistuna..) ja pysyy virkeänä pitempään!!

Tästä aiheesta on jo keskusteltu täällä:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Harmi että tämä forumi on kaupallinen, eli ei ole sitä lisätoimintoa, jolla voisin yhdistää ketjut.

Meillä nylkyttää siis 7 kk vanha narttupentu. Uros (nyt 3 v.) nylkytti aikoinaan innolla lelujaan ja tyynyjä. Tuo oli tosi rasittavaa, koska siltä tuli samalla kiihottuessa pissit lattialle. Mutta iän myötä tapa hävisi. Tavan häviäminen alkoi tuossa vuoden iässä pikkuhiljaa. Nyt uros ei astu kuin alempiarvoista Rullapullaa tietyissä tilanteissa (esim. silloin jos Rullis on ollut ulkona ja palaa takaisin...eli Elmeri haluaa näyttää sille kuka on talossa alfauros kun Rullis tulee poissaolon jälkeen takaisin) ja joskus hiukan pikku-Signeä. Mutta tämä ei ole päivittäistä tai millään tapaa ongelma. Enemmän Signe astuu Elmeriä kuin toisin päin. Vähän tämä tapa on lähtenyt Signeltäkin vähenemään, kun Elmeri on alkanut kyllästyä moiseen ja ärähtää sille .

Meillä pojat (kohta 3- ja 1-vuotiaat) nylkytteli juuri tuon ikäisinä melkein kaikkea (tai yrittivät). Kun kielsi niin kyllä ne sitten aina lopettikin. Se johtui siitä, että pennuista alkoi kehittyä täysikasvuisia hauvoja ja hormonitoiminta jylläsi. Meni ohi mielestäni tosi nopeasti, ei se meille ollut ongelma. Vanhemman koiramme eli tuon pian 3-vuotiaan Robinin sisko Vivian yritti aina nylkkiä leluja ja perheeseen kuulunutta vuotta nuorempaa bichon frisé-tyttöä, mutta sekin meni ohi samoihin aikoihin. En menisi sinuna tekemään hätäisiä leikkauksia ainakaan tässä vaiheessa, luulenpa tuon menevän pian ohi. Muistat vaan kieltää käytöksen ja olla maltillinen ja uskoisin, että kohta koko ongelmaa ei enää ole. Mitään en voi tietenkään varmasti sanoa, mutta oman kokemuksen perusteella veikkaisin näin.

Oma urokseni ei ole koskaan nylkyttänyt ihmisiä tai leluja. Hän nylkyttää vain toisia koiria! Ehkä tilanteeseen olisi helpompi yrittää puuttua mikäli koira tekisi tuota samaa esim. tyynylle. Tällöin kontaktin saaminen olisi luultavasti helpompaa ja kielto menisi ehkä paremmin perille. Kun hän on toisen koiran kimpussa niin mun on ihan turha yrittää saada mitään kontaktia herraan! Vaikka otan hänet neuvotteluun, niin silmistä huomaan että nyt ei olla kuulolla, vaikka nenämme olisivatkin vastakkain... Tämä tuo kieltämiseen todellisen haasteen, koira ei yksinkertaisesti keskity mihinkään muuhun kuin "löytämäänsä herkkupeppuun"!

Koen koiran kiihkoamisen todellisena ongelmana. Kaikki koirien keskeiset sosiaaliset tilanteet ovat minulle suunnatonta stressiä, kun saan hävetä silmät päästäni tuota hormoonihyrrää. Toisaalta en missään nimessä halua estää koiraltani toisten koirien kontakteja, kun poika muuten on todella avoin ja ystävällinen.

Nyt olen muistakin syistä tullut siihen tulokseen että tänä keväänä kastroin tuon hyrrän. Toivottavasti tuo operaatio rauhoittaisi pojan vipellystä.

	poodlegirl kirjoitti:
	Sisällä on ihan "painimiseen" tarkoitetut isot pehmolelut ja niiden kanssa sitten touhuillaan.

Sanoisin, että tuollainen nylkyttämisen salliminen ylläpitää korkeita hormonitasoja, mikä ei ole koiralle pidemmän päälle terveellistä. Eli koiralla on jostain syystä tarve nylkyttää -> homma alkaa vaikuttaa jossain vaiheessa hormonitasapainoon -> se ylläpitää tarvetta nylkyttää. Onhan se uroskoiran normaalia elämää että aina narttujen kanssa pitää olla vähän pilkettä silmäkulmassa, mutta jokapäiväinen astuminen ei minusta ole hyväksi. Kyllä uroskoira on tositilanteenkin jälkeen aika puhki, kuvitella jos sellaista menoa olisi jokapäivä.

Oman kokemukseni mukaan tuo nylkytys alkaa, kun koira on kiihtynyt (esim. koirapuisto jossa on vieraita koiria, hajuja, ääniä yms. kaikkea jännää, ja uros joka ei mahdollisesti ole edes tottunut narttuihin) ja normaalioloissa maltillisempi eleviesti menee överiksi. Eli että normaalisti koira osoittaisi vaikka ylemmyyttään toista kohtaan esim. tuijottamalla, laittamalla kuonon toisen sään päälle tms. mutta koska koira on tilanteesta niin jännittynyt, niin sen käytöskin on sitten yliampuvaa. Samoin nartuista kiinnostunut uros ehkä "liehittelisi" narttua normitilanteessa rauhallisemmin, mutta nyt se hyppää suoraan selkään.

Ei tuohon ole oikein mitään yksinkertaista ratkaisua. Jos urokselta vie kulkuset, ei se välttämättä lakkaa nylkyttämästä toisia uroksia / ihmisiä / esineitä, koska periaatteessa vain narttujen astuminen on seksuaalisuuteen viittaavaa. Saattaahan sekin loppua kun kastroiduista uroksista tuppaa tulemaan muutenkin sellaisia velttoja pötköjä, mutta ei se varmaa ole. Minä miettisin että kannattaako koiraa aina viedä koirapuistoon jossa se menee ihan ylikierroksille eikä pysty palautumaan. Ja katsoisin peiliin että miksi kielto ei mene perille.

	nanne kirjoitti:
	Sanoisin, että tuollainen nylkyttämisen salliminen ylläpitää korkeita hormonitasoja, mikä ei ole koiralle pidemmän päälle terveellistä. Eli koiralla on jostain syystä tarve nylkyttää -> homma alkaa vaikuttaa jossain vaiheessa hormonitasapainoon -> se ylläpitää tarvetta nylkyttää.

Ei se aina noin ole. Elmerillä tosiaan oli varta vasten näitä nylkytysleluja ja tyynyjä nuorempana. Erehdyin kertomaankin tästä harrastuksesta ruotsalaisella villisfoorumilla. Siellä tyrmättiin moinen heti (siis se, että sallin koiralleni moiset puuhat edes tyynyjen kanssa) . Käytös pitäisi ehdottomasti kieltää (sen foorumilukijakunnan mukaan) ja heikäläiset myös ennustivat, että "tapa" jatkossa johtaisi ongelmiin, jopa niin, että urokseni yrittäisi astua dominoivaa uroskoiraa ja saada pahemman kerran selkäänsä.

Kritiikistä huolimatta, oman intuitioni perusteella, kuitenkin koin nuoren uroksen nylkytysharrastukset ikäkauteen kuuluviksi ja haitattomiksi. En halunnut yhdistää kieltämistä ja negatiivista ankaruutta toimintoon, jonka kenties haluaisin myöhemmin todella toteutuvan, jonkin nartun kohdalla. Onhan urokseni erittäin potentiaali yksilö myös jalostusta ajatellen. Poika siis sai aikansa astua lelujaan ja tyynyjään ja kun koira kypsyi "henkisesti", nuo tyynyjen nylkytykset loppuivat ihan itsestään. Lisäksi kun uros tapasi narttuja, sekä juoksuisia että ei-juoksuisia ja molempia vieraili meillä kotosallakin, niin sen päässä vain jotenkin loksahti kohdalleen mikä on mitäkin. Eli kuten alustapitäen uskoinkin, homma asettui kuosiinsa. Toki on olemassa yliseksuaalisia uroksia, joilta nämä tavat eivät karsiudu vaan kenties jopa voimistuvat. Mutta jostain syystä oman urokseni kohdalla minulla oli alusta asti varma tunne, että annan sen nylkytellä rauhassa enkä komenna tai kiellä hommaa. Korkeintaan neutraalisti otin nylkytystavarat pois siinävaiheessa varsinkin kun pissit tuli lattialle. Ja ihan normaali tuo koira nyt on. Meillä on nyt 7 kk vanha narttupentu ja ei se sitä työkseen nylkyttele. Ihan tavis-kavereita ovat keskenään . Toki pidän tarkkaan silmällä ekaa juoksua, ettei vaan pääse käymään mitään vahinkoa.

	johva kirjoitti:
	En halunnut yhdistää kieltämistä ja negatiivista ankaruutta toimintoon, jonka kenties haluaisin myöhemmin todella toteutuvan, jonkin nartun kohdalla. Onhan urokseni erittäin potentiaali yksilö myös jalostusta ajatellen.

Oon vängännyt tästä aiemminkin, ja vänkään jälleen kerran... Mua ihan oikeasti kauhistuttaa, kun edelleen kuulee näistä kasvattajista, jotka kieltävät pennunostajia kieltämästä urosta nylkyttämästä "tulevaa jalostusta ajatellen". En nyt tarkoita Johanna, että olisit tällainen kasvattaja, mutta ajatusmaailmasi tässä asiassa vaikuttaa olevan samanlainen, ts. että uros menettäisi halunsa astua nartun, mikäli sitä siitä kielletään. Mielestäni sellainen uros, joka ei halua halukasta tärppinarttua astua, oli sitä sitten kielletty tuohuilemasta tai ei, ei ole jalostuskoira. Villakoirat pystyvät lisääntymään itsenäisesti ilman siemennyksiä sun muita pelleillyjä (ymmärrän toki keinotekoiset konstit, jos uros asuu toisessa maassa, ja sen luokse ei syystä tai toisesta ole mahdollista päästä), ja asian tulisi myös säilyä tällaisena. Kaikenlainen yliampuva seksuaalikäytös on mielestäni ikävää, ihan urosten omistajia ajatellen, mutta kyllä sen koiran pitäisi kielloista huolimatta pystyä narttu astumaan.

Voin nyt tässä mainita, kun puheeksi tuli, että pian 6-vuotiaan Jaron luona kävi ensimmäinen neitokainen vähän aikaa sitten - vielä emme tiedä onko pentuja tulossa vai ei, joten ei siitä sen enempää - ja olimme etukäteen Hennin kanssa miettineet, astuuko toi koira vai ei. Se ei ole aiemmin ikinä ollut kovin kiinnostunut toisesta koirastamme, ei edes tärppien aikana, ja ne on voinut lenkittää yhdessä juoksuista ja niiden ajankohdasta riippumatta. Jaroa on myös AINA kielletty astumasta, niin vieraita narttuja kuin uroksiakin, koska itse en laumanjohtajana salli turhanpäiväistä kukkoilua tai kosiskelua. Meillä on natsikuri tässä asiassa. No, Jaro hoiti hommat ensiluokkaisella nopeudella, ja siinä touhussa ei olisi kyllä kielloista ollutkaan mitään hyötyä. Tämä on mielestäni loistava esimerkki siitä, kuinka normaalielämässä todella ei-seksuaalinenkin uros voi (tai ainakin pitäisi voida) kuitenkin astua nartun täysin normaalisti ja halukkaasti, kunhan aika on oikea. Mikäli Jaro ei olisi halunnut narttua astua, sitä ei olisi käytetty jalostukseen.

Meillä ei kyllä myöskään sallittaisi ikinä mitään tyynyjen kanssa peuhailuja. Luulisi sen tosiaan olevan koiralle todella stressaavaa, kun tosiaan jo normaali astusmistilannekin vie urokselta voimat. Enkä itsekään haluaisi vapaaehtoisesti katsella, kun toi jätkä ruikkisi pitkin tyynyjä... seuraava aste voisi olla, että heräisin yöllä siihen, kun toi nylkyttäisi mun tyynyjä.

	poodlegirl kirjoitti:
	Ja jos ei onnistu tai jotain (ihmistä) häiritsee se astuminen, mikä on kyllä koiralle ihan luontaista, voidaan lähteä poiskin.

Tähän vielä pakko kommentoida, että silloin harvoin kun me koirapuistoissa käydään, en ikinä antaisi vieraan koiran astua noita omiani. Jaron selkään kun uros hyppisi jatkuvasti, se saisi ennemmin tai myöhemmin (todennäköisesti ennemmin) todella pahasti turpaansa (mikäli kyseessä pienempi uros), eikä toi meidän narttukaan ole kovin hienovarainen komentamisen suhteen. En myöskään halua antaa noille koirille sitä kuvaa, että mulle on täysin ok, että muista laumoista tulevat piskit alistavat niitä, kun niiltä on moinen touhu kielletty aina. En tajua ajattelutapaa, jonka mukaan on täysin normaalia, jopa suotavaa, että urokset yrittävät astua juoksutonta narttua. Ei se narttukoira ole mikään yleinen pökkimisteline, jonka selkään kaikkien poikien on sallittua nousta, oli se lisääntymiskunnossa tai ei.

Jokaisen uroksen omistajan, joka antaa koiransa/koiriensa astua koirapuistoissa narttuja, pitäisi joskus lähteä puistoilemaan sen nartun omistajan näkökulmasta, nartun kanssa. Ei ole hauska kerta toisensa jälkeen lähteä kotiin, koska oma koira ei saa tehdä mitään muuta kuin komentaa innokkaita kosijoita, joiden omistajat pahimmassa tapauksessa alkavat itse väittää nartulle vastaan.

No, me ei ollakaan enää vuosiin juurikaan koirapuistoissa käyty, sattuneista syistä...