Villismamma: Aijaa. Hienoa kuulla! Lähetin yksityisviestiä!

Työnnänpä lusikkani tähän "soppaan" minäkin. Olen itse haaveillut pitkään villakoirasta, etsinyt tietoa rodusta yms. Täytyy myöntää, että hyvin helposti itsekin taitaisin kallistua Apulan puoleen sitten kun olen koiraa ottamassa.

Olen kuullut että monilla pienten rotujen kasvattajilla on se asenne, että eivät myy pentua lapsiperheeseen. Kahdella ystävällä on asiasta kokemusta. Toinen kyseli Pommin pentua ja toinen Japaninpystykorvaa. En enää edes muista miten monta puhelua ja meiliä tarvittiin, jotta löysivät kasvattajan, joka myi pennun. Itseasiassa Pommin ottivatkin sitten paperittomana. Molemmat olivat vielä kokeneita koiraharrastajia, mutta kun oli perheessä pieniä lapsia, niin eipä onnistunut.


Kyllä minä toisaalta ymmärrän tuon osittain. On olemassa aikuisia jotka eivät saa lapsiaan minkäänlaiseen kuosiin, eikä edes välitetä jos lapsi kiusaa koiraa (tai kissaa tai mitä vaan). Tuollaiset ihmiset eivät tarvitsisi eläintä ollenkaan, eikä oikeastaan lapsiakaan Mutta tuo yleistäminen harmittaa vietävästi. Minulla on pieniä lapsia, jotka osaavat käyttäytyä. Mielestäni on ihan päivänselvää että eläin ei ole lelu, eikä sitä ikinä kiusata ja eläimen lähellä toimitaan rauhallisesti. Sama tilannehan on uuden vauvankin kanssa. Ei vauvan yli jyrätä lattialla, tai paukuteta lelulla päähän. Tämä on ihan yhtä yksinkertaista, kuin se, että kaupoissa ei huudella ja juosta ympäriinsä, ja ravintolassa istutaan aloillaan ja syödään

Näin meillä. Nyt tosiaan täytyy sanoa, että kyllä minulla on todella korkea kynnys alkaa kyselemään kasvattajilta pentua, joutua ristikuulusteluun ja kuulla etten voi saada koiraa koska minulla on lapsia. On huomattavasti helpompaa vaan bongata koira Apulasta, ja hakea se kotiin. Siellä suurin osa myyjistä ei varmaankaan paljon kysele. Vastuuntunnotontahan se on, enkä minä sitäkään ymmärrä, mutta itselle tuntuisi helpommalta.

Paperillinen koira toki kiinnostaisi enemmän, koska näyttelyt ovat joskus olleet elämäntapa, mutta pärjään hyvin ilmankin.

Tämä on kyllä todella mukavan tuntuinen foorumi. Olen Villakoirakerhon foorumia selannut, mutta kovin hiljaiselta tuntuu.

Meilläkin on lapsia, nyt jo 9 ja 11, tosin.

Olimme itse n. 5 v. ilman koiraa lasten ollessa pieniä, mutta syy oli se, etten yksinkertaisesti olisi pystynyt hoitamaan pentua lasten ja töitteni päälle. Mitään kiirettä ei siis ollut, ja kun uutta lapsiperheeseen sopivaa rotua ei tuntunut löytyvän (omista kriteereistäni johtuen), päädyimme siis noinkin pitkään koirattomaan kauteen.

Mitä vanhemmaksi omat lapseni ovat tulleet ja mitä paremmin olen sen myötä tutustunut toisten lasten vanhempiin, en enää kohta(?) hämmästy mistään. Niin tolkuttomia joidenkin 'kasvatus'menetelmät ovat.

Lyhyestä virsi kaunis (kun on pakko lopettaa ): en itsekään uskaltaisi myydä pentua lapsiperheeseen. Ainakaan ilman tosi hyviä suosituksia.

Edit: Lapsiperheellä tarkoitan nimenomaan perheitä, joissa on pieniä lapsia. Alle kouluikäisiä? Eskarissa ollessaan poikani piti 7-vuotissynttärit. Poikia oli muistaakseni 8. Kaikki oikein kivoja, tavallisia poikia. Olin 2 tuntia silmä tarkkana. Sekä talo että eläimet selvisivät, pahiten kärsivät sohvat (onneksi huomasin mustat läiskät heti vieraiden vielä ollessa paikalla ja sain ne pois tuoreeltaan - pojat vähän pyyhkivät kätensä ja kasvomaalauksensa(!) vaaleisiin sohviin). Koira selvisi säikähdyksellä - silmiini osui vain yksi kivenheittoyritys, joka sekin oli huti. Kilpikonnan olin piilottanut jo ennen vieraiden tuloa. Tämä meni vähän OT:ksi, mutta...

Itse kyllä tiedän useitakin villakoirakasvattajia jotka myyvät pennun lapsiperheeseen.
Itse koen, että pentua kysellessä tapahtuva kuulustelu on hyvä asia, siitä huomaa että kasvattaja haluaa pennuille hyvän kodin. Sen verran paljon outoja kyselijöitä nykyään on (nim merkillä puhelimeen pentutiedusteluissa äskeittäin varsin usein vastannut). Itse haluan myös nähdä pennun ostajan ennen kuin pentua myyn, puhelimessa ja sähköpostissa kun ei voi saada luotettavaa kuvaa siitä millanen ihminen on kyseessä. Itselläni nyt on vasta yksi pentue kotona kasvamassa (eikä edes omalle kasvattajanimelle), niin kovasti kokemusta ei vielä ole Enkä varmasti vielä osaa kysellä oikeita kysymyksiäkään pennunkyselijöiltä, mutta kai sitä tässä vuosien kuluessa oppii.
Kannattaa itse spontaanisti pentua kysellessä kertoa itsestään, perheestä, siitä että on lapsia mutta että lapset kasvavat kurissa ja nuhteessa ja siitä miten on ajatellut pennun ja lasten yhteiselon järjestää. SIlloin ei edes tule niin ristikuulustelufiilis (kun kasvattaja yrittää kysymyksillä vähän selvittää kyselijän tilannetta) kun itse selittää asioita.

^ En mitenkään kritisoinut tuota "ristikuulustelua", vaan lähinnä tarkoitin että ensin saa olla kuulusteltavana, ja sitten tulee jyrkkä EI kun puhutaan lapsista. Ei siinä paljon kasvatuksesta puhuminen auta, kun tuskimpa niitä vakuutteluja uskotaan. Eiköhän kaikki vanhemmat kehu lapsensa maasta taivaisiin Tai kukaan tuskin ainakaan kertoo että juu kyllähän nuo meidän penskat aina repii ja kiusaa kaikki koiria

Mutta tosiaan itselläni ei ole kokemusta (vielä ) tästä, kuulopuheita nämä ovat ja foorumeilta luettua.

Minulta ei ole kasvattajat koskaan kyselleet lapsista vaikka olen neljä koiraa ostanut. Tosin koirien tulon meille katsoin sopivaksi vasta ajankohdassa, kun nuorin lapsi täytti 8 vuotta. On nimittäin tilanteita, joissa joutuu yksin selviämään muutamasta sairaasta(kuumeisesta) lapsesta ja ulkoilua odottavista koirista. Sairaita lapsia, ei voi jättää hetkeksikään yksin, eikä koiria lenkittämättä! Lapset, kun vielä tuppaavat sairastumaan kaikki samaan aikaan Kyllähän ulkoilu onnistuu koirien ja terveiden lasten kanssa hyvin, mutta... tuntui toisinaan, että kun syksy alkoi, alkoi kaiken maailman oksennus- ja flussataudit kiertämään lapsissa kiihtyvällä vauhdilla.

Tuuli-Tia - en siis tarkoittanut lapsiperheitä yleensä, vaan perheitä, joissa on pieniä lapsia.

Meillä poika oli 6,5 v., kun ostimme Ninnin. Vaikka kävimme katsomassa Ninniä kahdestaan tytön kanssa (silloin siis 8,5 v.) ja myös haimme sen kahdestaan (pojan ja isännän jätimme suosiolla kotiin näiltä 7 tunnin ajoreissuilta pilaamasta meidän seikkilunautintoa ), olisin kyllä raahannut heidät mukaan, jos kasvattaja olisi kokenut sen tarpeelliseksi.

Mutta en siis tarkoittanut edes välttämättä näinkään isoja lapsia puhuessani lapsiperheistä, vaan vielä pienempiä. Niitä, joilla ei oikein ymmärrys/muisti vielä riitä. Siis ymmärtää kiellon hetkellisesti, mutta se unohtuu sekunnin päästä...

Juu, tietysti alle kouluikäiset ovat asia erikseen. Mutta kun ne koululaisetkin taitavat olla ihan pihalla eläinten kanssa toimimisesta. Meidän lapinkoirat ovat pihalla tarhassa ja juoksunarussa, kun olen itse kotona. Kerran sitten ihmettelin mitä koirat haukkuvat niin kovasti, kun olin tullut vasta ulkoa sisälle, eikä mitään erikoista ollut ollut näköpiirissäkään. Siinä ne sitten kuitenkin seisoivat naapurin lapsoset portilla ja heittelivät koiria kivillä Kyllähän siinä meinasi tulla painokelvotonta suusta, kun ryntäsin niitä ojentamaan. En yhtään ihmettele, jolleivat kasvattajat aina oikein pikkulapsi perheitä suosi. Itse kyllä katsoisin tarkkaan perheen kouluikäistenkin käytöstä, jos kasvattaja olisin.

Mielestäni tuo ikäkysymyskin on niin tapauskohtaista. Kyllä minä olen nähnyt monen monta yli 10-vuotiasta, joiden eläintenkäsittely on hirveää katsottavaa. Toinen asia jonka olen huomannut noissa 10-15v muksuissa on sellainen yliaktiivisuus. Koiraa "koulutetaan" tuntikausia yhteen menoon. Agilityratakin alkaa koiraa tympiä jos sitä vedetään läpi 2-3 tuntia.

Alle kouluikäiset lapset tosiaan eivät muista kiellettyjä juttuja, mutta ei heitä saa valvomatta koiran kanssa jättääkään. Minulla on ollut koiria noiden vanhempien muksujen ollessa pieniä (3 alle kouluikäistä yht'aikaa) eikä ole ikinä ollut mitään ongelmia. Rotuni vaan oli silloin suurikokoinen, enkä muista että niissä piireissä olisi koskaan ollut tälläistä lapsivastaisuutta kuin pienempien rotujen keskuudessa. Kaikki toimii, kun lasta ja koiraa ei jätetä kahden. Kaikki vanhemmat eivät jaksa lasta kieltää, mutta minä jaksan, olipa sitten kyseessä koiran härnääminen, taikka kaappien penkominen.

Lasten sairaanaollessa koiran ulkoilutus on sujunut aidatulla pihalla. Tämä ei tietenkään kerrostalossa onnistu. Sitten kun puoliso kotiutuu töistä, pääsee koirakin kunnon lenkille

	Tuutikki kirjoitti:
	Mielestäni tuo ikäkysymyskin on niin tapauskohtaista. Kyllä minä olen nähnyt monen monta yli 10-vuotiasta, joiden eläintenkäsittely on hirveää katsottavaa. Kaikki vanhemmat eivät jaksa lasta kieltää, mutta minä jaksan, olipa sitten kyseessä koiran härnääminen, taikka kaappien penkominen.

Totta. Mistä tulikin taas mieleeni mieheni veljen muinoin 10-v. poika, jota ei oltu kasvatettu sitten pätkääkään. Asuivat onneksi kaaaaukana, mutta kävi meillä lapsena siis kerran... En tiennyt lapsista silloin mitään. Nykyään vääntäisin moisesta käytöksestä niskat nurin ja seipään nokkaan roikkumaan. Yksityiskohtiin sen paremmin menemättä .

(Ja pakko lisätä, että pojasta kasvoi käsittämättömällä tuurilla oikein mukava mies ja sai vielä mukavamman puolison!)

Ehkä isojen rotujen kohdalla tällaiseen ei niin törmää, kun ne koirat pystyvät kyllä puolustautumaan sen verran paremmin, että lapsikin suhtautuu vaistomaisesti eri tavalla. Vieraat lapset eivät mene lähellekään vanhempieni isohkoa koiraa, kun taas meidän basenjin häntää yritettiin aina urakalla vääntää auki heti kun silmä vältti, ja Ninniä yritetään nostaa syliin milloin missäkin milloin mitenkinpäin. Ja hännästä vetää. Enkä siis puhu omista lapsistani. Eivät ne mitään täydellisyyksiä ole nekään, mutta osaavat kyllä olla eläinten kanssa ihan takuuvarmasti.

Onneksi ei tarvitse tällaisia murheita miettiä koirankasvattajan näkökulmasta, kun minusta ei sellaiseksi olisi.

Lainaus:

Lainaus: Ja noista lääkärikuluista ja muista: eipä ne ole noille rekisteröidyille sen suuremmat kun rekisteröimättömille. Joku tutkimushan kyllä osoitti, että sekarotuiset ovat keskimäärin terveempiä kuin puhdasrotuiset, mutta kyllä mun on vaikeeta uskoo, että nimenomaan rekkaamattomat "puhdasrotuiset" olis jotenkin terveempiä. Onks heittää jotain lähdettä tueksi? Siis lähinnä tuota tutkimusta. Seropeihinkin kun mahtuu niin monenlaista tallaajaa. On niitä peräkylän elämänsä hirvimetsällä käyneiden ja käytännössä terveiksi todettujen Penien ja Tarujen rakkauslapsia ja sitten taas niitä vähän vasemmalla kädellä "kasvatettuja" pusseleita, pugleja, bullshittejä ja mitä lie banzaita.

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

löytyy tietoa tutkimuksesta, jonka mukaan sekarotuiset ovat terveempiä. Itse en ole sitä mieltä, että seropit ovat terveempiä kuin rotukoirat, mutta uskon kyllä, että sekarotuisten terveyttä ja sairauksia tutkita läheskään niin hyvin kuin rotukoirien. En tällä tarkoita, etteikö sekarotuinen voisi olla terve tai etteikö rotukoira voisi olla sairas, mutta koen, että terveydentilan ennuste on parempi, jos koira on jalostettu perinnölliset sairaudet huomioon ottaen.

Ja eihän niissä paperittomissa mitään vikaa ole, vaan niiden kasvattajien vikoja minä pelkään. Eli juurikin niiden rekisteröintivaatimusten täyttämistä minä ihmettelen. Rekisteröinti ei paljoa vaadi, joten olen skeptinen ja oletan, että jossain kohtaa on oikaistu, jos rekisteröintiä ei tehdä. Ei tarvitse olla kummoinkaan ihminen, että pystyy teettämään rekisteröityjä koiranpentuja. Ja eipä ole tosiaankaan kaikilla virallisillakaan kasvattajilla puhtaat jauhot pussissa, mutta joutuvat ne sentään jotain toiminnastaan tilittämään.

Monet tuntuvat niin puolustavan omia sekarotuisiaan. Tottakai kaikki koirat ovat omistajilleen yhtä arvokkaita, ei niissä koirissa mitään vikaa ole. Kyllä minunkin rekisteröidylle villakoiralleni kertyy enemmän hammaskiveä kuin paperittomalle chihuahualleni! En kuitenkaan pysty keksimään yhtään oikeasti pätevää syytä paperittomien koirien kasvattamiselle. [/url]

Meidän koira on paperiton ja se oli kyllä oikeasti osasyy miksi paperiton koira otettiin, kun monelta kasvattajalta tuli heti jyrkkä EI kun kerroin että minulla on pieniä lapsia. Tyttöni oli 8 ja poika vasta 3v kun eka toyvillis otettiin.
MUTTA, tästä läheltä löysin kuitenkin kaksi paikkaa missä saatiin mahdollisuus käydä koiraa katsomassa.
Molemmille kasvattajille kerroin että minulla on pieniä lapsia jotka ovat kyllä tottuneen eläimiin(meillä on aina ollut koiria,-isompia kylläkin), ja molempien kanssa sovittiin että käytäisiin ensin pentuja katsomassa lasten kanssa, että kasvattajat näkisivät lapseni ja sen kuinka käyttäytyvät koirien kanssa.
Molemmat kasvattajat olisivat antaneet koiran perheeseemme, mutta päädyimme("perhepalverin" jälkeen) kuitenkin tähän paperittomaan pentuun koska olimme toyvillistä etsinyt ja tämä paperiton oli toy ja rekattu koira oli kääpiö.
Tätä rekkaamatonta koiraakaan en saanut suoraan vaan hakea, vaan kasvattaja halusi kuitenkin pennulle kodin missä sen olisi hyvä kasvaa ja siitä pidettäisiin huolta. Myös hän halusi nähdä minut ja lapseni ennenkuin teki päätöksen sopiiko koira perheeseemme. (Ja vieläkin ollaan yhteydessä: lähetellään paljon sähköpostia ja kuvia koirista, ja joskus soitellaankin. Ja häneltä olen saanut myös paljon hyviä neuvoja tässä meidän alkutaipaleen aikana.)
Harmittaa kyllä joskus paljonkin kun koira ei ole rekisterissä, koska tyttöni olisi kovasti innostunut käymään näyttelyissä (mätsäreissä on pari kertaa ollut), mutta haaveissa on että vielä joku päivä, vaikka sitten kun lapset ovat vanhempia, muuttaa meille myös sellainen villis joka on rekisterissä ja jonka kanssa voidaan sitten harrastaa niitä näyttelyitäkin.
Rotu ei meillä ainakaan vaihdu, niin kovasti Doro on meidän sydämmet varastanut!

huh, tulipa tarina...

Voi veljet mitä ilmoituksia mikko.fi:n koirat-osiossa! Tällä kertaa ei onneksi villakoiria, mutta aivan selkeitä huijausilmoituksia sanoisin. Kuinka moni myy rotukoiraa eurolla? Haahaa. Jossain juuri varoitettiin tällaisesta kauppaamisesta, pyytävät rahat etukäteen ja sen jälkeen ei näy ei koiraa eikä rahoja. Kuvatkin näyttävät siltä, että ne on napattu netistä. Ja tekstit on käännetty selvästi jollain automaattiselta ohjelmalla. Toivottavasti ostajilla on järkeä päässä...

Me ostettiin Laku aika epäilyttävistä olosuhteista.

Lahdesta neiti haettiin, talo oli todella likainen ja suhteellisen pieni, koska siellä oli kuitenkin äiti, kymmenkunta lasta ja muutama koira. Lakun lisäksi siellä oli Lakun veli, leonberginkoira, kiinanpalatsikoira ja englanninbulldoggi. Myyntipaperi oli vaaleanpunainen kirjepaperi. Neidistä maksettiin 400e. Seuraavana päivänä selvisi, että Lakulla on matoja, eikun vaan lääkäriin. Kun yritettiin saada myyjä kiinni, niin ei enää ikinä vastannut.

Laku oli nuorena myös hyvin arka, mutta nyt, 4-vuotiaana, se on oppinut hurjan paljon minulta - ja minä siltä.

Seuraava koira otettiin sitten ihan oikealta kasvattajalta (:

-manta