"Koulutus ja kasvatus" on ilmeisesti mennyt täysin pieleen ja kokonaan kiville.
Meidän 2,5 v kääpiövillakoiramme on ilmeisesti herra talossa.
Kun se on omissa lepopaikoissaan, 2kpl, niin jopa ymmärrän, etei se tykkää häirinnästä, mutta kun se on alkanut olla jo muuallakin sitä. Eli jos sitä ei huvita, se murisee jos sitä lähestyy niin, että se arvaa että ollaan ottamassa siihen kosketusta.

Sitten. Se kyllä tykkää ilmeisesti pesemisestä, mutta kuivaaminen on tosi työlästä, se saattaa hampaat irvessa murista ja jopa napata kiinni salamannopeasti, varsinkin takajalkojen ja takapään kohdalla. Leikata se antaa oikein hyvinkin, jos puhutaan positiivisesti, mutta siloinkin samat paikat saattavat tuottaa kovankin murinan. Tytölle 12v se murisee vaikka kuinka pienestä ja on purrut monta kertaa milloin mistäkin syystä, ylensä jos yrittää lenkin jälkeen kuivata jalkoja, ja silloin se murisee muillekin.

Olen tapellut sen kanssa, olen irvistellyt, ja ottanut niskasta kiinni, olen läimäissytkin kuonon päälle, olen heittänyt koko koiran niskavilloista metrin päähän, ja tämä sankari on vain entistä aggressiivisempi. Sitten kun irvistelen sille kymmenen sentin päästä ja pidän niskasta kiinni ja murisen, se katsoo vain suoraan silömiin kauan aikaa, sitten se vähä väsyy, kun muutama minuutti on kulunut se katselee alaspäin, eikä enää nosta katsetta, ja on hyvin kiltti..... hetken aikaa, mutta jos taas jatkaa samaa, kuten jalkojen harjausta, sama alkaa yhtä suurella raivolla. Joskus oikein vihastun, ja ajattelen että vien piikille koko otuksen.
Olen myös yrittänyt softimpaa tapaa, eli otan kylmästi kuonosta kiinni, ja pidän koko ajan, ja rauhalisesti teen sen mikä tehtävä on, mutta yhdellä kädellä on aika hankalaa..
Olen täysin neuvoton. Vain mieheni saa parhaiten sen olemaan kunnolla, siltikin se murisee, ilman hampaiten näyttöä.

Se on myös ruvennut haukkumaan tosi herkästi, eli jos vaikka tanssitaan tai halataan, tai nauretaan lähekkäin , siis kuka tahansa meistä tai vieraista, se alkaa hullun lailla haukkua ja hyppiä ympärillä. Se on vieraitten ollessa paikalla kyllä vietävä eri huoneeseen, siellä se sitten ulisee......... ............

Ja kun ovikello soi se haukkuu ja hyppii kuin mieletön, olen muutamia kertoja sulkenut sen vessaan eteisessä, kunnes tulija on "kotiutunut".

Viimeksi kun menimme isäni luo kylään, koira kusi jaloilleni keskellä lattiaa hullun juoksemisen ja haukkumisen säestyksellä.... kyllä hävetti, ennemmin se ei ole tehnyt tuollaista.

Kaiken lisäksi koira ei ole oppinut minkäänlaisia temppuja, se ei edes osaa tuoda lelua käteen, vaikka osaakin sen pyydettäessä hakea. sitten se vain heiluu sen lelun kanssa siinä lähettyvillä ja kun yrittää ottaa sitä se karkaa.

Luoksetulon se osaa, mutta ei satavarmasti, jos sitä ei huvita. Pysähtyminenkin on niin ja näin.
Ankara kielto saattaa estää sitä menemästä pihasta pois, jos on hetken vapaana siellä.

Muuten koira on erittäin energinen ja leikkii itsekseen hauskoja leikkeja ja tykkää kun sen kanssa heittelee leluja haettavaksi( kun vain saa sen lelun käteensä) on jaksava lenkkikaveri, mutta haukkuu puolet vastaantulijoista, vaikka miten yrittäisi estellä, ja suurimman osan koirista kokoon katsomatta.

Mikä neuvoksi. Emme me ihan kokemattomia ole koiran kanssa, mieheni on kasvattaut erittäin fiksun kultaisennoutajan elämässään. Minulla on ollut kaksi sekarotuista jotka ovat olleet kuin ihmisen mieli, vaikka ne olisi nurinpäin kääntänyt ja solmuun pistänyt niin ei ikinä yhtään murinaa, eikä syönyt muusta kuin omasta ruokakupistaan mitään, vaikka mitä lihapataa olisi ollut nenän alla.......jne.....

Onko apua?? Kiitti jos edes joku vaivautui lukemaan tämän purkauksen.

Voihan solmu.
Aloitan jostakin, ja muut voivat jatkaa. Täällä on varmasti tästä asiasta jo jossain muuallakin.

Tappelemaan ei kannata ryhtyä, koska sitten tilanne vasta karkaakin käsistä. Jos mahdollista, uhkaavassa tappelutilanteessa SIIS KUN TILANNE UHKAA MUUTTUA TAPPELUKSI kiinnitä koiran huomio tekemään jotain, mistä voit edes vähän kehua sitä.

Ukolla on nyt ihan väärät luulot itsestään ja omasta paikastaan laumassa.
Eli oman paikan näyttäminen on se alkupiste.

Älkää tehkö _mitään_ koiran aloitteesta. Ei yhtään mitään. Ei silitystä, ei edes vilkaisua. Ruokakippo vasta kun tekee käskystä jotain (istuu?). Sitten kehu ja anna lupa syödä. Jos annat käskyn eikä koira tottele, älä kiinnitä siihen mitään huomiota (muista jos koira tekee väärin saadakseen huomiota, ja kiellät sitä, sehän saa sen hakemansa huomion!), vaan tee itse jotain ihan muuta. Kun koira sitten hakee katsekontaktia, anna käsky uudestaan ja kehu vuolaasti, kun/jos se tottelee. Jos se ei ala aamulla suht' heti syödä, ota kippo pois ja seuraavan kerran vasta illalla. Eikä mitään välipaloja/herkkuja/ruoantähteitä.

Olkaa muuten kuin se olisi ilmaa. Vaikka koira haukkuisi/ulvoisi/mitä tahansa. Jos tilanne kehittyy pahaksi, koira jäähylle toiseen huoneeseen/häkkiin/tms. Ja ilman huomiota. Joku osaa antaa tarkempia ohjeita, mutta tätä nyt ainakin alkuun.

Ja muistakaa kotiin tullessanne älkää kiinnittäkö koiraan mitään huomiota. Vaikka se kuinka hyppisi ja haukkuisi. Kengät pois, takki naulaan, kädet pesemään. Sitten vasta aikaisintaan koiralle joku käsky, ja jos/kun se tottelee, runsaat kehut. Jos ei tottele, jätetään taas kokonaan huomiotta.

Älä koske koiraan, jos ennakoit sen alkavan murista kun haluat sen siirtyvän, vaan komenna/alussa houkuttele se itse pois siltä paikalta ja kehu sitten. Yritä rankaisemisen sijaan päästä tilanteisiin, joissa siis pääset kehumaan sitä, kun se väkisinkin tekee niin kuin sinä haluat.

Ja koira pois sängyiltä/sohvilta/yms. Sen paikka on muualla kuin makuuhuoneessa, ja lattialla tai ainakin pois ihmisten istuimilta. Nosta jotain sohville esteeksi alussa. Koiralla on oltava selkeä oma paikka (tai kaksi).

Ovista yms. aina ihminen ensin, koira viimeisenä.

Jos tassut on ulkoa tultaessa kuivattava ja koira murisee, takaisin ulos hihnassa vaikka ulko-oveen kiinni tai eteisen vessaan (eikös teillä ollut sellainen?). Vähän ajan kuluttua uusi yritys. Ja taas takaisin, jos murisee. Älä anna periksi. Ja huimat kehut, kun menee hyvin.

Kun sitten myöhemmin tilanne alkaa helpottaa, niin sitten vasta leikit ja leiki sen kanssa vain omasta aloitteestasi, ja lopeta omasta aloitteestasi.

Toivottavasti helpottaa.

Ja haukkumiseen voit kokeilla laittaa suihkepulloon loraus etikkaa ja täyteen vettä. Sillä kun ruiskautat kuonolle, oppii aikas pian. Mutta ehkä nyt voisi ottaa ovikellon hetkeksi pois päältä, jotta saatte tilannetta vähän kuriin. Ei Roomaakaan nääs päivässä...

Ja tietenkin on otettava huomioon onko sillä mahdolisesti kipuja, joiden takia tämä oireilu, (eli onko tämä tullut vähitellen vai yht'äkkiä? Ihan kuin sen takapäässä olisi kipuja?), mutta tuosta yllä olevasta ei ole haittaa muutenkaan, jos koira käyttäytyy noin. Ja äkkiäkös se el.lääk. tarkastaa, onko kipuja. Pidät vaan koiraa etupäästä kunnolla kiinni tarkastuksen ajan. Jos mitään ei löydy, aloittakaa sitten tilanteen vähän rauhoituttua _vähitellen_ totuttamaan sitä takapään käsittelyyn ihan kuin pentua kehuin ja namein palkiten.

Kärsivällisyyttä. Ja _koko_ perheen on sitouduttava tähän 100%. Muuten menee ihan hukkaan koko juttu.

Ja muuten, huuto ei auta monestikaan yhtä hyvin kuin puhe. Sekin voi saada koiran huomion paremmin, jos se on nyt tottunut vihaiseen komentamiseen, ja alattekin puhua sille 'nätisti'. Komennotkin rauhallisella äänellä. Siis selkeän tiukasti, mutta ei vihaisesti.

Tsemppiä koko poppoolle!

Muut - vinkkejä?

Edit: Kävin lisäämässä yhden selvennöksen tähän, kun joku oli ymmärtänyt jotain väärin. Niinhän sitä monesti käy netissä... Edelleen kaikkien muiden kirjoitukset lukeneena olen vahvasti kirjoitukseni takana. Dominoivan rodun dominoivan uroksen antaman kokemuksen syvällä rintaäänellä vahvistettuna...

Edit2: Ai niin ja muista myös aamulla suhtautua koiraan samoin kuin kotiin tultaessa, eli ei mitään huomiota koiran aloitteesta. Tee aamutoimet, ja vasta sitten taas käske se tekemään jotain (ihan simppelikin käy), ja oikeasta käytöksestä vasta huomio eli runsaat kehut.

Kuulostaa siltä, että koiranne elämä on kovin stressaavaa Koiralle äriseminen, sen kurittaminen jne. ei kyllä helpota tilannetta. Sillä tavoin saat vain koiran joka ei uskalla olla rentona ihmisten lähellä. Kun stressitaso nousee, yhä pienemmät asiat saavat koiran mennettämään itsehillintänsä. Mielestäni se ei suinkaan johdu "dominanssista", vaan epävarmuudesta tilannetta kohtaan. Ja kun joka päivä on täynnä pelottavia, stressaavia asioita, ei stressitaso pääse normalisoitumaan ollenkaan.

Olisiko paikoillaan rauhoittaa koiran elämä? Muokata ympäristöä niin, että koiralla on mahdollisuus toimia oikein? Ja että se olisi vielä todennäköisempää kuin ei toivottu käytös. Ja sitten pikkuhiljaa muokata käytöstä (=kouluttaa) meille ihmisille suotuisaan suuntaan: eli koiralle pitää viestiä mitä siltä halutaan, se ei voi osata heti. Koiran oppiminen edellyttää mahdollisimman alhaista stressitasoa -- kaikki ovat varmasti huomanneet, että kovin kiihtyneelle koiralle on huomattavasti vaikeampi saada viestiä perille.

Minä vetäisin nyt koiralle sentin siilin, jottei sitä tarvitse harjata kunnolla vähään aikaan (jos koira ehtii muuttua turilaaksi ennen kuin trimmausharjoittelussa päästään riittävän pitkälle, voisi joku toinen vetää sille uudelleen siilin, jottei teille tulisi niin paljoa takapakkia). Rauhoittaisin sen elinympäristön. Kävisin rauhallisilla kävelyillä sellaisessa ympäristössä, jossa on mahdollisimman vähän koiraa kiihdyttäviä asioita. Kaiken ruuan koira saisi tekemällä todella helppoja asioita, mutta ei ilmaiseksi. Päivän aterioista saa lukuisia toistoja, kun ruokaa antaa suupalan kerrallaan. Listaisin asioita, jotka koira kokee palkitseviksi (= joiden eteen se on valmis näkemään hieman vaivaa), jotta voisin käyttää näitä hyväksi, mutta unohtaisin toistaiseksi kiihdyttävät palkat, niiden aika tulee sitten kun koira on hieman rauhoittunut ja sen on hyvä olla.

Kun koira sitten lopulta nauttii teidän lähellänne olosta, ottaisin mukaan sen kropan kopeloinnin (aloittakaa helpommista kohdista) ja sitten trimmauksen todella asteittain. Heti ei tarvitse harjata takajalkoja, harjalla koskettaminenkin voi olla alkuun iso juttu. Etenisin niin hidasta tahtia, että koiran on mukava olla ja että se haluaa olla tilanteessa, saahan siitä ruokaa (osa päivän ateriasta, aluksi voi käyttää ekstrahyvää). Eräs tuttava, jonka koira inhosi harjaamista, opetti tämän koiran tulemaan vapaaehtoisesti makaamaan kyljelleen -- vasta tämän jälkeen otettiin mukaan harjan lähestyminen jne. jolloin koira valitsi harjaamisen. Tällöin tilanne kääntyy toisinpäin: nyt sinä pidät koiraa pakolla aloillaan, miltä tuntuisi jos voisitkin käyttää "rangaistuksena" (negatiivinen rangaistus, poistetaan jotain koiran tavoittelemaa -> käytös vähenee) harjan pois ottamista koiran turkilta, sillä koira tietäisi, että se tarkoittaa namin mahdollisuuden poistumista? Tähän päästään pikkuhiljaa.

Huikkaa jos tälläinen linja kiinnostaisi sinua, niin voin auttaa koulutussuunnitelman teossa vaikka yksityisviestein. Parasta tietysti olisi jos kävisit ihan ongelmakoirakouluttajalla, jonka koulutus ei perustu positiiviseen rangaisuun (eli remmistä kiskomiseen, rähjäämiseen, ravistamiseen, ym. ikävän lisäämiseen), vaan positiivisiin vahvisteisiin (lisätään mukavaa) ja negatiiviseen rankaisuun (poistetaan mukavaa).

Mä neuvoisin sinnikkäästi aloittamaan kotitottiksen, eli joka päivä, joku perheenjäsenistä pilkkoo kourallisen namipaloja ja teettää koiralla kaikkea mahdollista, istumista, makuulle menoa, paikalla oloa, jalkojen ympäri pyörimistä (kaikki liikkeet pystyy auttamaan namipalaa noka edessä viemällä jos koira ei osaa kunnolla) ja palkitset. Yrittäisiin siis saada koiran mielenkiinnon heräämään ihmiseen ja sitä kautta kunnioitusta palkitsevaa auktroriteettiä kohtaan. Tämä olisi myös positiivinen tapa saada kontaktia koiraan. Myös lapset voisivat tätä mielellään tehdä, jotta koira näkisi heidät positiivisesti kiinnostavina emäntinä ja isäntinä.

Haukkumisen tai muun epätoivotun asian edessä ottaisin heti pienen tottishetken, ja katkaisisin koiran käyttäytymisen näin, koira siis automaattisesti keskeyttäisi oman tekemisen ja kohdistaisi huomionsa sinuun, jatkossa haukkukieltokin toimii paremmin kun koira tietää, että voi seurata jotain muuta tekemistä, ja räksyttämisen lopettaminen on siis kannattavaa.

Pääideana olisi kuitenkin se, että tekemistä koiran kanssa lisättäisiin, jostain syystä sen välit teihin eivät ole sellaiset kun pitäisi. Mukava yhteinen päivittäinen tottishetki/namin piilotus/palloleikki joka palkitsee koiraakin, voisi mielestäni paremmin korjata välejänne kuin ketju rankaisua ja eristämistä, ja jatkuvaa kieltämistä.

Tuohon kuivaustapahtuman irvistelyyn kokeilisin käsitellä takajalkoja ja koko kroppaa päivittäin, itsevarmasti ja näyttäen koiralle, että niitä tutkitaan ja kosketellaan riippumatta sen mielipiteestä, ja toimenpide on mukava ja siitä saa ihailuja kun käyttäytyy hyvin. Eli joka päivä otat koiran eteesi, käyt sen reippaasti painellen ja tutkien läpi, ihan kuin tuomari näyttelyssä. Lopuksi kiität sitä poistut muina miehinä, koira jää hölmistyneenä katsomaan mitä tapahtui, emäntä kopeloi hänet läpi ja vielä kehui!

Satu

Niinkuin huomaat, on neuvoja ja kuppikuntia monia. Jokainen sitten päättää mikä on omalle koiralleen sopivin.

Minä en murisevaa, purevaa koiraa kehuisi makupaloin taikka ilman. Se, että ei purra, ei ole minusta mikään erityistaito niinkuin agility tai toko vaan normaalia kohteliasta arkikäytöstä. En kehu koiraa siitäkään, kun se ei varasta pöydältä, ei hypi päälle tai ei pissaile nurkkiin. Mikäli koiran pentuajan koira- ja laumakokemukset ovat edes jossain määrin normaaleja, koira ei pure sitä jota se kunnioittaa, sen hampaat eivät vahingossa osu keneenkään.

nanne kirjoitti:

Niinkuin huomaat, on neuvoja ja kuppikuntia monia. Jokainen sitten päättää mikä on omalle koiralleen sopivin. Minä en murisevaa, purevaa koiraa kehuisi makupaloin taikka ilman. Se, että ei purra, ei ole minusta mikään erityistaito niinkuin agility tai toko vaan normaalia kohteliasta arkikäytöstä. En kehu koiraa siitäkään, kun se ei varasta pöydältä, ei hypi päälle tai ei pissaile nurkkiin. Mikäli koiran pentuajan koira- ja laumakokemukset ovat edes jossain määrin normaaleja, koira ei pure sitä jota se kunnioittaa, sen hampaat eivät vahingossa osu keneenkään.

En todellakaan neuvonut kehumaan purevaa koiraa makupaloin, ei kai tämä koira nyt jatkuvasti pure niin ettei sen kanssa voi mitään tehdä ja palkita ilman että vahvistaa puremista ja räyhäämistä.... Kuten mielestäni selkeästi kirjoitin, vahvistettaisiin positiivisia asioita, eli silloin kun koira on normaali, touhataan sellaisia asioita jotka vahvistavat kunnollista emäntä-koira-suhdetta. Kropan käsittelyllä totutetaan se hyväksymään ja alistumaan käsittelylle. Turha kai sitä koiraa on rangaista osa-aikaisesta huonosta käyttäytymisestä eväämällä kaikki ilo sen elämästä ja kääntämällä selkä rangaistukseksi, pakkohan sen kanssa on tehdä jotain kivaakin ja palkita sitä. Eli tätä puolta neuvoisin treenaamaan, nimenomaan sitä kontaktia koiraan jolloin siihen saa auktoriteettia. Ei auktoriteettia kasvateta vain eristämällä, näppäilemällä kuonolle, nakkelemalla niskoista tai karjumalla eitä, nämä ovat niitä huonompia keinoja.

^ En tarkoittanut sitä, vaan sitä että jos koira on tottunut tekemään niinkuin sitä huvittaa, harkitsisin tarkkaan ennen kuin alkaisin sitä makupaloilla maanittelemaan. Auktoriteettia ei vahvisteta aiheuttamalla koiralle kipua / huutamalla, mutta kielletyt asiat ovat kiellettyjä ja niitä seuraa aina jotain ikävää. Kontakti ja omistajan kuunteleminen on seuraus auktoriteetista ja hyvästä suhteesta, ei esim. tokoliike jota voisi tokoliikkeiden tavalla harjoitella.

Tuo käsittely on kyllä hyvä juttu, se on nyt tärkeää että hommat hoidetaan tykkäsi koira siitä tai ei. Eli ennen ei lopeteta ennen kuin koira alistuu kohtaloonsa. Kangaskoppa päähän jos meinaa tokkailla.

Osaahan koira ns. perustottiksen eli luoksetulon, istumisen (tai vastaavan) ja odottamisen? Totteleeko hyvin? Pyri nyt ihan ensiksi takomaan koiralle että totteleminen kannattaa. Eli huippuhyvät namit aina kun tottelee. Ruokaa ja välipaloja ei anneta muuta kuin tottelemisesta, eli ruuan eteen on aina tehtävä jotain.

Lisätkää koiran liikuntaa, jotta sillä ei ole patoutunutta energiaa purettavaksi.

Minäkin lyhentäisin turkkia ainakin vähän, jotta voitte harjoitella hoitotoimenpiteitä rauhassa. Jos harjoittelette joka päivä, kuukausikin voi riittää ja näin ollen turkkia ei välttämättä tavitse lyhentää paljon.

Harjoitus perustuu käskyihin. Koira kuivauspaikalle ja namikippo jonnekkin missä koira näkee sen, mutta ei pääse siihen käsiksi. Pyydä joku apuriksi palkitsemaan koiraa. Namien on oltava sellaisia, että koira kiipeisi vaikka puuhun niiden perässä. Eli vaikkapa juustoa, kanaa, lihapullaa tai vastaavaa.

Aloitat sellaisesta kohdasta koiran kopeloinnin (silittely/karvan oikominen/jakausten tekeminen/kynsien ja hampaiden tutkiminen yms), joka häiritsee koiraa vähiten. Jos koira on keskittynyt namikippoon/toiseen ihmiseen, sanot kehun ja koira saa namin. Sitten siirryt vähitellen lähemmäs ja lähemmäs inhottavia kohtia ja koira saa tasaisin väliajoin nameja käyttäytyessään hyvin. ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ etene liian nopeasti, vaan koko harjoituksen ajan koiran on oltava rento. Tarkoitus ei ole pakottaa koiraa, vaan muodostaa sille erittäin positiivinen mielikuva hoitohetkestä. Jos koira vilkaisee sinua tai on muuten vaivautuneen oloinen, palaa heti taaksepäin ja koiraa palkitaan taas sen ollessa nätisti. Sitten etenet taas aavistuksen ja lopuksi palkkaatte huimasti. Koiralle siis jää se mielikuva että tilanteessa a) ei tapahtunut mitään pahaa ja b) koira onnistui loistavasti.

Älkää leikkikö koiraa stressaavia leikkejä, vaan esimerkiksi naminpiilotusta ja muita rauhallisia leikkejä. Pallonheitto kiihdyttää koiraa ja nostaa stressitasoa.

nanne kirjoitti:

^ En tarkoittanut sitä, vaan sitä että jos koira on tottunut tekemään niinkuin sitä huvittaa, harkitsisin tarkkaan ennen kuin alkaisin sitä makupaloilla maanittelemaan. Auktoriteettia ei vahvisteta aiheuttamalla koiralle kipua / huutamalla, mutta kielletyt asiat ovat kiellettyjä ja niitä seuraa aina jotain ikävää. Kontakti ja omistajan kuunteleminen on seuraus auktoriteetista ja hyvästä suhteesta, ei esim. tokoliike jota voisi tokoliikkeiden tavalla harjoitella. .

Vaikka koira olisi tottunut tekemään niinkuin huvittaa, jossain välissähän siihen pitää tehdä loppu, muutenhan tässä ei päästä puusta pitkälle. Ymmärrän tuon "tottunut tekemään niinkuin sitä huvittaa" jatkuvana vallitsevana faktana, eli silloinhan kyseistä koiraa ei voisi treenata mitenkään nameille....Eli silloin kun kotona on rauha maassa, voidaan aloittaa nämä kontaktin parannusharkat, ja mun mielestä myös silloin, kun meno on ei-toivottua. Koira yhdistää palkan juuri siihen hetkeen mikä silloin vallitsee, eli jos koira ensin räksyttää vieraille, haet sen tomerasti pois ja aloitat pienen tokohetken, ei koira yhdistä tokoilusta saatavia palkkioita aikaisempaan räyhäykseen, vaan juuri siihen mitä olit käskenyt ja mistä sen palkkasit.

Koira oppii ihan kuin rotta joka sai toisesta napista sähköiskun, toisesta namin. Koira huomaa kyllä toiminnassaa eron kun se saa kiitosta, tai kun sen toimintaa ei huomioida tai kun sitä jopa paheksutaan. Mä ottaisin purevan koiran tiukkaan katsekontaktiin pannasta kiinni pitäen, sanoisin vakavan ei:n, päästäisin koiran irti, yrittäisin uudelleen, jos näykkiminen jatkuisi, ottaisin uudelleen kiinni ja rauhoittaisin tilanteen, niin kauan kunnes koira yhden kerran alistuisi tekemiseeni, silloin kiittäisin ja antaisin tilanteen laueta enkä siltä erää enää vaatisi mitään.

Koiralle itselleenkin elämä ilman agressiota olisi varmasti stressittömämpää, eli luulisin että kun se pääsee jyvälle mitä haette, se hoksaa nopeasti miten paljon helpommalla se pääsee ilman jatkuvaa tappelua joka varmasti aiheuttaa sillekin pelkoa ja ahdistusta. Vitsi kun koirat joskus ymmärtäis puhetta, voi pitää kunnon saarna, ja homma ois selvä

Mäkin kannatan tota ihmisten aktoriteettiaseman vahvistusta, tokoilua ja mielekästä yhdessä tekemistä.
Riikan teoria stressittömän elämän luomisesta kuulostaa kyllä hienolta, ja toisaalta koirallehan kai luo stressiä se jos perheen laumajärjestys ei ole selvä vaan koiran pitää koko ajan testata sitä.

Kieltämisestä sen verran, että Iirikselle ei pienenä tehonnut kunnolla mikään muu kieltäminen kuin rauhoittaminen: koira kyljelleen maahan, toisella kädellä kyljestä pidetään maassa ja toisella kädellä kuonoa kiinni ja paikallaan ettei pääse näykkimään. Mitkään murinat, kiellot, ravistukset tms ei auttanu kun toi viillinty ja yritti näykkiä, repiä lahkeesta tai jotain muuta yhtä järkevää. Irti päästetään vasta kun koira on rauhallinen eikä pyristele vastaan. Tilanne ei meillä kyllä koskaan ole ollut noin paha mitä ketjun aloittajan kertoma. Nykyään ei tarvitse kieltäessä (jos siis toiminta johtuu siitä että se ihan selvästi villiintyy ja alkaa kiusaamaan mua) kuin kääntää kyljelleen maahan, ja Iiris rentoutuu heti ja sen jälkeen lopettaa toiminnan. Nykyään tosin kieltäminen toimii myös sanallisesti.

Mitään uutta ja järkevää en siis osaa tähän sanoa

Minä taas olen ehdottomasti sitä mieltä, että aloittajan koira on äärimmäisen dominoiva persoona ja pomputtaa omistajaansa aggressioillaan. Tosin tuossa vaiheessa kun koira on jo saanut sinusta ja tyttärestäsi yliotteen ei koiran kanssa tappeleminen ja painiminen enää auta. Luulen, että se kerrassaan tällähetkellä vain sisuunnuttaa koiraa lisää ja vaikeuttaa tilannetta eli on aika kokeilla muita menetelmiä. Voi olla, että et ole osannut pysäyttää ensimmäisiä merkkejä aggressiivisesta käyttäytymisestä tykkänään seinään silloin kun ne pikkupentuna alkoivat tulla ensimmäistä kertaa hoitotilanteessa esiin. Nyt kun yrität rankaista koiraa, voi koira vaistota, että olet turhautunut (heität lopulta koiraa niskasta pitkin lattiaa tai läimäytät kuonolle) ja epätoivoinen. Koira vaistoaa, jos koet tällaisia tunteita ja silloin se tietää, että olet heikoilla jäillä ja hän pääsee voitolle jokatapauksessa räyhäsi emäntä miten paljon hyvänsä.

Murina, irvistys ja kaulanahkasta kiinnipitäen puhuttelun pito, tai oikein hankalalle pennulle selätys, tehoaa yleensä melko nopeasti niskuroivaan pikkupentuun. Itse olen tätä kautta opettanut kaksi pikkupeijoonia viihtymään käsittelyssä. Nuorin ja vanhin koirani olivat aivan hirviöitä 9-12 viikkoisina ja tulivat silmille raivona (ja vanhin myös surutta kävi kiinni), kun niiden turkkia käsiteltiin esim. harjalla ja vanhin raivosi jopa siitä, jos sitä kiellettiin esim. rappaamasta parkettia tai laitettiin panta kaulaan. Ensimmäisen koiran kanssa olin epävarma, aluksi, mutta kun sain itsevarmuutta homma alkoi heti luonnistua ja koira mukautua sääntöihin hyvin nopeasti. Pennun kohdalla kuitenkin on tärkeää, että silloin kun ensimmäinen ärinä kuuluu, puhutellaan koiraa ankarasti ja jatketaan turkinhoitoa kehuen heti kun irvistely ja räyhääminen loppuu ja nimenomaan ollaan itse itsevarmoja vailla epäilyksen häivääkään siitä kumpi on tilanteen herra. Turkkia harjataan niin kauan kunnes pentu luopuu sillä kertaa aggressioista. Harjataan siis vielä hetki kehuen pentua kun ärinävaihe on ohi ja pentu päästetään alas vasta sitten kun se on ollut kiltisti hoitotilanteessa ja tottakai pentua kiitetään ja palkitaan oikeasta käytöksestä pöydällä. Sama käsittely toistetaan vähintään kerran päivässä ja pentu yleensä parissa viikossa on luopunut pahimmasta irvistelystä olettaen että omistaja on itsevarma ja tietää mitä on tekemässä. Pentu ei kauan niskuroi, kun omistaja luottaa paremmuuteensa pentuun nähden. Sen sijaan, jos omistaja on sisimmässään epävarma eivät mitkään irvistelyt tai murinat kyllä tehoa pikkupentuunkaan. Koiraa ei voi huijata.

Tämä käsittely olisi siis pitänyt tehdä koirallesi jo pentuna, mutta nyt se on tässä nimeomaisessa muodossaan myöhäistä, koska koiran päähän on jo iskostunut, että sinä olet heikompi etkä saa vietyä tahtoasi läpi vaikka kuinka murisisit ja ärisisit ja niskasta sitä nakkelisit. Eli koiralle tämä käytöksesi on vain teatteria, jolla peität epätoivon ja turhautumisen tunteen (oletan kirjoituksesi perusteella sinun kokevan tällaisia tunteita ) mielessäsi. Koira näkee lävitsesi. Ehkä itsetuntosi on myös koiran kanssa toimiessa heikko? Koira tietää sen, jos näin on.

Kirjoituksestasi kuvastuu, että koira ei kunnioita teitä muutenkaan. Räksyttää miten sattuu, komentaa jos halataan tai tanssitaan, ei tule luokse (ellei juuri satu itse haluamaan) ei anna lelua helpolla takaisin jne. Koira pomputtaa teitä siis ihan joka tilanteessa. Ensimmäinen seikka on, että heikoin lenkki eli lapsi on saatava koiraan nähden käyttäytymään viileämmin. Älä anna lapsen enää leikkiä koiran kanssa vaan käske tyttäresi ylenkatsoa koira kokonaan. Jos koira vaatii tytön rapsutuksia, niin neuvo, ettei tytär kajoa koiraan ollenkaan. Lapsen on vaikea monesti tajuta miten toimia koiran kanssa niin rationaalisesti, että koira häntä kunnioittaisi. Esim. harva lapsi osaa leikkiä koiran kanssa sillätavalla, että leikki vahvistaisi lapsen asemaa koiraan nähden. Yleensä koiran kanssa lattialla leikkiminen asettaa lapsen koiran tasolle tai sen alle ja koira käyttää leikkiä asemansa lujittamiseen lapseen nähden.

Ensimmäinen askel sinulle puolestaan on kerätä itsetuntoa ja päättää, että koiran käytös saadaan korjattua. Sinun täytyy näyttää koiralle, että et enää ole moksiskaan koiran ärinöistä tai muista temputuksista vaan uskot tästälähin itseesi ja ylenkatsot koiran kurmotukset TYYSTIN . Koira selvästikin mittelee sinun kanssasi aivan riemukseen. Pyri siihen, että pysyt kärsivällisenä ja ylemmyydentuntoisena joka tilanteessa. Älä menetä malttiasi ja hermostu. Koira vastoaa silloin, että et hallitse tunteitasi ja sinusta ei ole luotettavaksi johtajaksi.

Villakoirat vaativat kärsivällisyyttä. Varsinkin alle 1,5 vuotiaat. Minulla on pian 8 kk vanha dominanssitaipuvainen pentu. Tärkeimpänä seikkana pidän sitä, että malttiaan ei saa menettää missään vaiheessa kun koira tekee tihutöitä tai kokeilee rajojaan. Mun pentukoira mm. varastelee tavaroita ja pureskelee niitä tohjoksi. Silloin minä toimin niin, että tavara otetaan mitään sanomatta pois ja koiraan ei kiinnitetä mitään huomiota. Jatkuva äyskiminen "ei, hyi, prrrkele jne...." menettää merkityksensä nopeasti tihulaisen kohdalla ja korkeintaan innostaa hupaisuutensa vuoksi pentua tekemään lisää jäynää ja se alkaa hauskuttaa itseään omistajan kiusaamisella. Eilen olin väsynyt ja kiireinen ja pentu tempaisi talouspaperirullan kädestäni ja hetkessä se oli juossut rullan pää hampaissaan pitkin olohuonetta niin, että kaikki paperi oli vedetty pitkin huonetta ja huonekaluja ja rullasta vain hylsy oli tähteenä. Pentu selvästi vain halusi taas kokeilla minun reaktioani. Vähin äänin kaavin paperin pois ja poistuin keittiöön, aivan kuin koiraa ei olisi ollut olemassakaan. Meillä tihulainen saa huomiota vain silloin kun se käyttäytyy toivotusti . Tämä tietysti on hidas projekti, sillä pentu keksii joka päivä jotain uutta. Mutta kun pysyn itsevarmana, että tihuvahe menee ohi, niin se varmasti myös menee. Pentu kunnioittaa minua päivä päivältä enemmän. Murisee yhä harvemmin sohvalla siirrettäessä tai syliin nostettaessa (vielä 2-3 kk sitten se murisi lähes aina). Eilen tehtiin ensimmäinen oikea takunavausoperaatio ja pentu ärähti vain pari kertaa kamman kiskaistessa takkua ja heti kun juttelin sille rauhallisesti se oli tosi kiltisti. Se muisti, että pahemmin ei sovikaan kimmastua.

Eli toistaen itseäni, niin ota nyt ylemmyydentuntoinen ja rauhallinen linja. Pyri siihen, että et menetä malttiasi missään tilanteessa. Kun pystyt tähän voit rueta soveltamaan erilaisia niksejä käytöksen korjaamiseen, joita me alamme täällä hyvää vauhtia sinulle suositella

Pakko todeta, etten ollut stressittömän elämän perään, sillä täysin stressitön koira on kuollut Alhaiseen stressitasoon kannattanee sen sijaan itse kunkin pyrkiä.Te olette varmaan toisaalla lukeneet mun käsityksistä laumajärjestyksestä ja dominanssista, eli kyseessä on niin lavea ja epämääräisesti määritelty käsite, johon liittyy tosi paljon myyttejä, etten tykkää selittää sitä kautta asioita.

Sen sijaan kannattaa katsoa koiran todellista käytöstä, jolloin ratkaisujakin on helpompi löytää. Positiivisen rankaisun käyttäminen (maahan painaminen jne.) pelkotilanteissa on kovin huono idea, sillä pelot yleistyvät kovin helposti emmekä me ihmiset voi olla varmoja mihin koira vetää mielleyhtymän rankaisuhetkellä. Esim. ihminen haluaa rankaista murinaa painamalla koiran maahan sen seurauksena. Koira sen sijaan saattaa ajatella, että samaan aikaan läsnäolleista lastenvaunuista seuraa ikäviä asioita ja murina vain pahenee. Koiran elämästä tulee ennalta arvaamattomien ikävien asioiden välttelyä -> turhaa ja voimakasta stressiä.

Mielestäni koirien elämän tulisi olla suht mustavalkoista, ei mielivaltaista rankaisua (jälleen kerran, koiran mielleyhtymät saattavat olla aivan erilaiset kuin ihmisen). Lisäksi jos jokin ei toimi, meidän pitäisi tarkastella ensin omaa toimintaamme. Jos koira ei suoriutunut sille asetetusta tehtävästä, ehkä emme olleet luoneet riittävää pohjaa? Tieto pitää välittää niin pienissä palasissa, että koiralla on mahdollisuus oivaltaa se. Koiralle olkkarissa ja eteisessä istuminen voivat aluksi olla ihan eri juttu, puhumattakaan suuremmista muutoksista ympäristössä oli se sitten paikka, häiriöt tai meidän eleet.

Auttaako rangaista, kun on todennäköistä ettei viesti mene ymmärryksen puutteen vuoksi perille? Entä jos kaupanpäälle tulee vielä pelkoja? Olisiko turvallisempaa pistää käytökset palasiksi ja keskittyä vahvistamaan haluttua sekä hallitsemaan aluksi ympäristöä/tilanteita niin, ettei ei-toivotulle olisi sijaa?


Shatsumasin ja Tulppiksen ajatuksethan osuivat aika lähelle omiani Näin netissä joutuu myös yleistämään ja olettamaan. Ketjun aloittajalle tsemppiä, toivottavasti et pelästy meidän keskinäistä sanojen vääntelyä, vaan löydät tästä ketjusta jotain teitä auttavaakin!

Meinasi päivän linkkivinkki unohtua

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

^Minusta tämänkään kirjoittajan koira ei kuulosta kovin pelokkaalta vaan erittäin itsevarmalta. Harvemmin nuo omatkaan koirani ovat pelokkaita kun komentavat toisiaan (jonka tosin katkaisen heti, jos näin pääsee käymään). Joskus niille tulee riitaa ja silloin ylemppiarvoinen kurmottaa alempiarvoista juuri tasan samalla tavalla kuin sippehannelen koira kuvauksen mukaan heitä ihmisiä.

Pakko Johanna kysyä auttaako mielestäsi agressio agressioon? Jos joku mottaa sinua tai vetää tukasta, niin koetko olosi rauhaisemmaksi? Tai pitää pihtiotteessa? Paraneeko tilanne?

Pointtini on, etten näe "dominanssiin" "dominanssilla" vastaamistakaan hyvänä ratkaisuna. Hallitkaa ihmiset resursseja, niin koira haluaa pelata teidän pussiinne.