Sani on nyt jonkin aikaa, muutamia viikkoja ehkä, nuoleskellut ja jyrsinyt vasemman etujalan polvea. Ajattelin ensin, että kutisee vaan, jos on pesussa huuhdeltu huonosti tai vaikka takiaisia mennyt turkkiin. Nyt on kuitenkin iho katsastettu läpi, eikä mitään ulkoisia muutoksia näy. Alkoikin aika lailla huolestuttaa, onkohan kysessä joku vakavampi vamma. Tultiin äsken lenkiltä, jonka jälkeen Sani jyrsi polvea pienen hetken, ehkäpä parisenkymmentä sekuntia. En ole aikaisemmin erityisen tarkkaan seurannut, mutta saattaa olla, että jyrsimistä esiintyy enemmän iltaisin.

Sanooka nyt, että polveen on vain hyökännyt paikallinen kirppuarmeija, eikä jalassa ole mitään pahasti vialla

Onko muilla kokemusta tällaisesta oirehtimisesta, ja miten homma ratkesi? Ajattelin että seuraan tilannetta vielä jonkin aikaa, ja käyn sitten näyttämässä lääkärille. Jalka ei tunnu mitenkään muuten Sania häiritsevän, liikkuu erittäin mielellään eikä onnu.

Ehkä hyvä vielä mainita, että rapsuttelee hampailla välillä muutenkin jalkojaan. Sannillahan on hirmuisen kuiva ja kutiseva iho, että periaatteessa voisi johtua ihan siitä. Toisaalta tuo polvi on nyt ollut jyrsimisen kohteena muita alueita enemmän. Muistan kuulleeni, että jalkojen järsiminen voi olla oire selän alueen vaivoista myös...

En kyllä yhtään tiedä, että mistä tuossa voisi olla kyse, jos mitään muuta vaivaa ei näyttäisi olevan eikä kerran ihossakaan mitään näy. Mutta jos kuivaihoisuus on jo muutenkin ongelmana, niin siihenhän se minusta voisi liittyä. En nyt keksi että tuo mitään kuolemanvakavaa voisi olla

Oletko kokeillut kieltää Sania polven narskuttelusta, miten silloin reagoi? Onko pureskelu "vimmaisen" oloista eli vaikuttaako polvi kutisevan?

Turolla oli pienempänä tapana jahdata häntäänsä aivan vimmalla. Sitten se keksi ruveta pitämään häntäänsä purulelunaan. Se jyrsi sitä kovaa, melkein jatkuvasti, kesken muidenkin leikkien se yhtäkkiä aina kävi sen kimppuun. Sitten huomasin, että hännän iho oli ruvennut aivan hilseilemään kaikesta siitä pureskelusta, vaikutti siis kutisevankin. Niinpä meillä ruvettiin kieltämään ko. toimintaa, ja se saatiin kitkettyä pois ihan kielloin melko lyhyessä ajassa. Ja nyt hännässä on taas terve iho eikä häntä vaivaa koiraa enää mitenkään.

Turolla siis siitä jyrsimisestä tuli vaan tapa, joka jäi päälle. Kannattaa kokeilla teilläkin polven puremisen kieltämistä, loppuisiko sekin, jos ei mitään syytä käytökseen löydy, ettei siitä jää tapa, alkaa se iho kärsiä siitä kuitenkin.

Onko Sanin polvia aiemmin tutkittu? Mä menisin kyllä tutkituttamaan varmuuden vuoksi. Varsinkin kun agilityäkin harrastatte.

En tienny että agility kuuluu harrastuksiinne. Sitten kyllä tutkituttaisin polvet minäkin

Kyllä Sani aika varmasti järsimisen lopettaa, jos sitä kiellän. En vaan toisaalta halua sitä tehdä, jos kyse tosiaan on kivun oireilusta. Jyrsiminen ei myöskään vaikuta miltään hauskalta huvilta, vaan jotain siinä polvessa on oltava.

Polvia ei ole aikaisemmin kuvattu, vaikka se suunnitelmissa on ollut. Varaan huomenna ajan eläinlääkäriltä varmuuden vuoksi.

Ok, hyvä varmasti käyttää lääkärillä, siellä se syy toivottavasti löytyy. Toivotaan ettei ole mitään sen kummempaa vaan jotain ihan viatonta!

Juu, täytyy soitella aika. Olen tässä nyt pari päivää miettinyt ihan hirveästi, että mitä jos kyse onkin jostain vakavasta. Kaikenmaailman nivelviat kun on mulle ihan hirveä mörkö. Mitä jos olenkin joillain Sanin pentuaikana tekemilläni virheillä (esim. ruokinta) aiheuttanut pysyviä vaurioita?

No, ei nyt kannata mennä asioiden edelle. Koeta odottaa rauhassa mitä se tohtori sanoo. En vielä pelkäisi pahinta, kun hauva ei onneksi onnu tms., ole muulla tavalla kipeän oloinen, eli olet ihan ajoissa liikkeellä viemässä sitä lääkärivisiitille.

Ymmärrän kyllä huolesi, ei siinä mitään. Mutta koeta pitää mielesi kurissa niiltä itsesyytöksiltä, kun ei edes vielä tiedetä mistä narskuttelu johtuu! Tsemppiä!!

Jos siellä jotain on, itsensä syyttely ei ainakaan auta mitään eikä ketään. Tärkeintä on saada Sani kondikseen, eikö vain? Toisekseen, nivelongelmat ovat sen sortin juttuja, että niiden syntyä on vaikea eritellä. Perimällä on suuri rooli, joten omaa päätään ei kannata uuniin työntää! Ja jos Sani nyt oireilee jotakin vakavampaa, olet huomannut sen ja lähdössä oikeaan suuntaan selvittämään sitä.

Kaverin seropinartulla ilmeni vähän aikaa sitten ihan samoja oireita, mutta ko. haukku narskutteli kyllä takajalkaansa, polvesta irtosi karvatkin. Pureskelu meni ajastaan ohi. Sen kummemmin koiraa näkemättä ja kaverin elämäntilannetta tuntematta on vaikea sanoa, oliko kyseessä esim. stressioire tai toispuoleinen lihasjumi vaikkapa selässä. Tämä tapaus on vielä erityisen liikkuvainen rämäpää, joten jonkin isomman lihaksen jumiutuminen on sekin voinut olla aivan mahdollista. Kipu tuli yleensäkin ensimmäisenä mieleen, mutta oireet katosivat tosiaan niin yllättäen, ettei se kaveri sinne tohtorille asti kerennyt piskiään kiikuttaa.

Kiitos teille lohdutuksesta ja taustatuesta!

Käytiin äsken Sanin kanssa lääkärissä. Korjaan nyt tännekin, ettei kyseessä suinkaan ollut etupolven vaan etujalan ranteen järsiminen . Aiheutti hieman hilpeyttä lääkärissä anatomian tuntemukseni...

Asiaan. Lääkäri kokeili varmuuden vuoksi samalla Sanin polvet, joissa ei kuulemma käsikopelolla ainakaan ole mitään vikaa. Myös selkä/niska taivutettiin, eikä siinäkään tuntunut olevan vialla mikään. Sanihan siis järsi vasenta etujalkaa, mutta taivuttelussa reagoi oikean ranteen vääntämiseen aika selkeästi yhden kerran. Myöhemmin koittaessa ei sitten enää mitenkään. Vasemman ranteen taivutukseen ei reagoinut.

Lääkäri epäili, että kyseessä on vain joku esimerkiksi hypystä aiheutunut venähdys tai tärähdys. Epäili vahvasti, että mitään vakavempaa löytyisi. Nyt sitten Sanille tuli kaksi viikkoa lepoa ja tulehduskipulääkettä, mistä päästäänkin seuraavaan ongelmaan. Kuinka hitossa tuo väkkärä on tarkoitus saada pysymään paikallaan?! Jalka kuulemma kestää kävelyä ja normaalia lenkkeilyä, mutta nyt lahteen viikkoon ei saa hyppiä, riehua, juosta, rynnistää kepin perässä, leikkiä koirakavereiden kanssa, käydä agissa jne. jne. Tultiin kotiin, niin Sani aloitti jo heti saman tien järjettömän rallin lelu suussa ympäri kämppää. (Eli tästä voinee päätellä, ettei jalka nyt mitenkään julmetun kipeä ole ). Ajattelin käydä tentin jälkeen ostamassa tuolle sellaisen rauhalliseen puuhailuun sopivan lelun, ja keksiä muutenkin jotain aivojumppaa parhaani mukaan...

Hienompi homma, onneksi olkoon

Tuskin sitä riekkumista tarvitsee hirveän tiukalla kädellä olla rajoittamassa, kun ei kerran kipeältä vaikuta (kertomasi perusteella) Tietysti on hyvä keksiä rauhallisempaa tekemistä ja välttää sen kummemmin harrastamasta rasittavaa liikuntaa/riekkumista ulkona, mutta muuten ei taida olla niin tarkkaa, kun ei tuo tosiaan kipeältä vaikuta.

Tsemppiä!

Ongelma on vaan siinä, että kipulääkekuurin aikanahan koira ei sitä kipua niin tunne. Saattaa siis riehua ja revitellä enemmän kuin tekisi ilman lääkettä --> jalka kipeytyy entisestään. Aika hankala tilanne siis, mutta eiköhän tästä selvitä.

Älä anna lääkettä jos sille ei ole tarvetta.

Voiko tuon tulehduskipulääkkeen jättää sitten antamatta? Eikö sillä muka ole mitään muuta tarkoitusta kuin estää kipua? Sani määrättiin kahden viikon kuurille, ja luulin että lääkkeellä on muitakin tarkoituksia, kun kivun pois pysyminen, esimerkiksi mahdolliseen tulehdukseen vaikuttaminen. Olenko taas hakoteillä?

Lääkekuuri ei ole juurikaan tuohon järsimiseen vaikuttanut. Ehkä on vähentynyt aavistuksen verran, mutta silloin tällöin kalvaa sitä edelleen...

Etsin netistä ko. lääkkeestä (ja muista vastaavista) tietoa, ja edelleen olen sitä mieltä, että lääkkeen ainoa tehtävä ei ole kivun lievittäminen vaan myös tulehduksen esto/lievittäminen.

Jos kyseessä on NSAID-ryhmän tulehduskipulääke (esim ketoriini, ihmisillä iuprofeini yms) niin kyllä tehtävänä on tulehduksen lievittäminen etenkin js sitä on noin kuurina määrätty. Lihasjumeissa juuri kuurina syöty NSAID auttaa todella hyvin, ehkä siksi Sanillekin se määrättiin?