Huono otsikko tiedetään, mutta nyt on pää sekaisin isovillakoira-ajatuksesta ja ei kykene ajattelemaan viisaasti

Mutta siis minulla on kaiketi mahdollisuus saada se kauan unelmoimani isovilla ja valkoinen tietysti. Mutta, mutta kun minulla on jo kaksi keskaria, joista toinen 3v7kk ja toinen 1v3kk. Tyttöjä ovat ja tulevat mainiosti toimeen keskenään. Mutta sekoittaako tuo kolmas pakan, no tuota nyt ei voi kukaan satavarmasti tietää. Niin ja siis nartuista kyse ja tuo vanhempi on steriloitu.

Millainen isovilla on pentuna?
Sählääkö se paljon?
Miten paljon liikuntaa tarvitsee isovilla? Ehkä hieman tyhmiä kysymyksiä, mutta minulla on aina ollut keskareita ja niistä tiedän lähes kaiken mahdollisen, mutta isoista ei ole mitään tietoa.
Tuhoaako paikkoja?
Mites jos joskus ei puuhastella niin hirmuisesti niin hyppiikö isovilla seinille? No, koulutusjuttuja mutta yleisesti ottaen...
Kertokaa kaikki mahdollinen niin hyvät kuin huonotkin jutut, kiitos.
Ja kait se olisi paras kuulla nyt vaan niitä syitä, miksi sitä koiraa ei todellakaan kannata ottaa.
Olen koko ajan sanonut, että tämä kaksi on maksimi ja yhtään enempää ei tule. Mutta kun nyt vaan olisi tilaisuus ja olen aina halunnut ison valkoisen villurin.

Jaksaako/pystyykö sitä kaikki kolme kunnialla hoitamaan? No, näyttelyissä en pakosti käy joten jonkun koirista voi sitten pitää lyhyessä turkissa. Mutta kun mun mielestä villurilla kuuluu olla hieman pidempi turkki, kun se on niin kauniskin sellaisessa,...
Minä olen erittäin tarkka koiran turkin hoidon suhteen eli töitä tulisi olemaan rutkasti enemmän, mutta en usko sen olevan ongelmista suurin. Kaikki välineet ja vempeleet jo löytyykin eli eiköhän niillä hoidu yksi isompikin villa.

Mietityttää ulkoilutus kolmen koiran kera, onko mahdoton yhtälö? Arkiaamuna en todellakaan ehdi käydä jokaisen koiran kanssa erikseen. Me ulkoillaan aamuisin 1-1 1/2 tuntia, riittääkö tuo isolle? Ja se miten herkästi tuhoaa paikkoja tuhoaako? No, joo ja miten hitsissä mä osaisin ison turkin hoitaa...tai kait sen sitten oppii tekemällä. Eihän se muuten eroa keskarista kuin kokonsa puolesta, vai eroaako?
Viikonloppuisin pääsääntöisesti ulkoilen ja harrastan koirieni kanssa, joten silloin pääsee riekkumaan enemmänkin. Arkisin ulkoilen ja puuhastelen koirieni kanssa vähintään 3-4 tuntia, riittäisikö tuo isolle?

On niin sekava olo, että auttakaa te joilla on useampi koira ja jos vaikka olisi kokemusta keskari+isovilla yhdistelmästä.
Saa myös sanoa ihan suoraan jos on tuhoon tuomittu ajatus. Ja oikeastaan sitä just kaipaankin, miksi mun ei todellakaan kannata kolmatta koiraa ottaa.

Kuviakin saa laittaa.

Huoh

Niin ja jos kaikki hyvin menee niin pentu kotiutuisi jo tulevana kesänä. On jo loma-asiat hoidettu
Sen mä tiedän jo nyt, että äitee ja sisareni perhe ei hyvää tykkää...äitee oli huonona jo kun otin toisen koiran. Mutta onneksi mulla on oma koti ja oma lupa

Meillä on sekä isovillakoira Hessu että keskikokoinen Mortti, kumpikin uroksia. Kyllä ne hyvin tulevat toimeen keskenään. Samat lenkit tehdään ja ihan on kotona ehjää Meillä ei kumpikaan koirista ole pentuaikanakaan tehnyt mitään ilkeyksiä. Hessu oli ehkä vähän häslä, tai huomionkipeydessään pyöri ihmisten ympärillä ja toisaalta riehui lasten kanssa enemmän kuin Mortti pentuna (koska Mortti purki energiansa Hessun kanssa riehumiseen). Meidän koirat ovat tottuneet siihen, että koulutuksissa käydään viikottain ja aina treenitauolla Hessu alkaa vähän villiintyä. Eli tuijottelee perheen gerbiilejä tavallista enemmän tai vastaavaa. Mortti purkaa energiansa yksin leikkimiseen. Muutoin koirien kanssa ei ainakaan säännöllisesti puuhastella kotona erityisesti mitään. Joskus lapset juoksuttavat niitä pihalla tai sisällä. Hessu on tyypiltään paljon haukkuherkempi kuin Mortti. Haukkuu kun joku tulee (tai luulee niin) tai jos se riehaantuu. Mortti ei tuollaisia hauku ollenkaan, ei ole sen arvolle sopivaa. Muuten Hessu on kotona aina ollut melko rauhallinen, ei riehu tai leiki ilman ihmisiä tms kuten Mortti tekee. Kuitenkin Morttiin verrattuna Hessu on vähän tyhmä. Mortti keksii kaikkea jännää (ei kuitenkaan ilkeyksiä) ja sillä on aina pilke silmäkulmassa, mutta Hessu on totinen ja äärettömän nöyrä. Esim päätimme muutama viikko sitten, että sängyn jakaminen koirien kanssa loppuu. Hessu oli nukkunut meidän sängyssämme 6,5 vuotta ja Mortti 3. Iltaisin Hessu jää nyt täysin alistuneena nukkumaan olohuoneeseen, mutta Mortti on makkarin ovella toiveikkaana ja valmiina livahtamaan sinne nukkumaan, vaikka tietää, ettei pääse. Sanonkin aina, että Hessu on kunnon pessimisti (sen alter ego on Ihaa) ja Mortti optimisti (alter ego Kamujen Kati). En sitten tiedä täysin, onko tässä kyse yksilöiden vai rotujen välisistä eroista, mutta mitä olen lukenut ja muita isovillakoiria tunnen, ne ovat yleensä erittäin nöyriä, jopa "lapasia".

Huomattavin ero koirilla on kaikesta huolimatta turkin määrässä, vaikka Hessu on pienikokoinen (56-57 cm) rotunsa edustaja ja Mortti suuri (44-45 cm). Kun iso oli näyttelyturkissa, turkinlaittoon meni noin 8 tuntia kerralla, keskarilla selviää varmaan puolella ajasta. Toki noilla on turkinlaadussakin eroa, mutta määrässä on myös todella suuri ero.

Itse olen sitä mieltä, että kolmen koiran ulkoilutus hoituu kyllä yhdellä kertaa, kun siihen asennoituu oikein. Varsinkin jos on mahdollisuus totuttaa koirat tiettyyn rytmiin ja järjestykseen pennusta alkaen. Itselläni on kokemusta kolmen siperianhuskyuroksen ja lastenvaunujen yhteislenkeistä (koirat siis remmeissä) enkä kokenut niitä lainkaan ongelmallisiksi. Kuitenkin kaksi koirista oli tullut minulle aivan aikuisina. Tällä hetkellä meidän kahta villakoiraamme ulkoiluttaa kerralla kaikki muut perheenjäsenet paitsi 9-vuotias (siis 11-vuotiaasta ylöspäin).

Valitettavasti minulla ei ole sinulle varsinaisesti esitellä syitä miksi isovillakoiraa ei kannata laittaa keskareiden seuraksi Ainoa ongelma itselleni sinun asemassasi olisi turkinhoito ja toisaalta se, että kannatan samaa sukupuolta olevilla koirilla vähintään 2 vuoden ikäeroa.

Kiitos Päivi.
Ihanan seikkaperäisesti kerrottu ja ei tuossa tullut mitään sellaista ilmi etteikö isovillaa voisi ottaa.
Eli jatkaa miettimistä. Alkaa pikku hiljaa savu päästä nousemaan.

Tuo ikäero on hyvä ja varsin oleellinen huomio ja se minuakin hieman mietityttää. Demi eli tuo vanhempi on varsin leppoisa ja ei tee pahaa kärpäsellekään. Kärsivällisyyttä siltä löytyy roppa kaupalla. Nanica taas on säpäkämpi luonteeltaan tosin ei ikävällä tavalla. Juniori saattaisi vielä kaiketi tarvita aikaa aikuistumiselle.

	Päivi Ollila kirjoitti:
	Kun iso oli näyttelyturkissa, turkinlaittoon meni noin 8 tuntia kerralla

Miten voi...

Itselläni on Toyvillakoira Nanni (s.14.9.2002) ja Isovillakoira Peppi (s.14.9.2007)
mulle toiset sanoivat ettei kannata toyn kaveriksi ottaa isoo,mutta minähän en muita kuunnellut>kun tiesin hyvin toyni luonteen>pieni mutta pippurinen..ja hyvin tulevat toimeen keskenään..nykyään..(aluksi Nanni ei sulattanut peppiä ollenkaan>kun on oikein mamman mölöhousu..)
äiten keskari ja mun isovillis tulee oikein mainiosti juttuun keskenään>kokoero ei ole niin suuri,että voi huolella antaa temmeltää keskenään ilman vahtimista..ja tossa mun isovillassa ainaskin virtaa riittää>mutta kun tekee pitkiä lenkkejä(1-2tuntia kerralla),niin kyllä sitten väsähtää hetkeks aikaa..
ja kun tarjolla on paljon luita ym,niin paikat pysyy ehjänä(kengät on ainaskin kovasti Pepin mieleen)
en keksi mitään syitä miksei isoa voisi ottaa keskareiden kaveriksi...

Nanni ja Peppi(7vko) (vielä samankokoiset tytöt)

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Nanni ja peppi (kokoero on valtava)

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Äiten keskari Mocca ja Peppi leikkii..

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Pepin tyyli nukkua;)

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Peppi seisoo>ikää 7kk

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

kuvia kyllä löytyy

Minua vähän huvittivat nuo kysymykset, että tuhoaako isovilla paikkoja ja hyppiikö seinille, sählääkö jne ...minulla on keskaripentu, pian 9 kk, joka tuhoaa kaiken mitä saa hampaisiinsa ja todellakin hyppii seinille ihan joka päivä. Sählää ihan joka hetki , harvoin lepäilee tai nukkuu, vaikka on vähän oppinut siihenkin ajan kanssa. Olen kuvitellut, että Signe rauhoittuu poissaollessani, mutta alan epäillä uskomustani, kun se viimeaikoina on seisonut keskellä korkeaa pöytää kun olen tullut yllättäen kotiin takaisin (esim. unohtanut lähtiessäni jotain). Kaikesta huolimatta Signe on mulle järjettömän rakas, enkä voisi kuvitella elämää ilman sitä. Näihin asioihin vain tottuu. Ja koira aikuistuessaan varmasti vielä rauhoittuu ja viisastuu .

Käsitykseni mukaan useimmilla isovillakoirilla on hieman rauhallisempi tempperamentti kuin näillä mun keskareillani (mustat, aprikoosi on ihan erilainen). Elmeri myös hyppi seinille nuorempana ja keksi monenmoista puuhaa, tosin ei tuhonnut näin paljon kuin tämä Signe. Hirveä säheltäjähän se myös oli (ja on edelleen kun jotain tehdään), joskin nyt aikuisena osaa rauhoittua sisätiloissa tosi ihanasti niin toivoessani.

Kolmen koiran ulkoiluttaminen yhtäaikaa käy kuin tanssi, vaikka yksi olisi villimpikin. Olen lenkkeillyt menestyksellisesti myös neljän kanssa nykyään. Sekin onnistuu, tosin tietyllä tapaa on hieman hankalaa kun jokainen on eriluontoinen ja kiinnostunut erilaisista asioista, haluaa kävellä eri tahtiin jne. mutta on täysin mahdollista pienen totuttelun ja synkronoimisharjoitusten jälkeen.

	Shatsumas kirjoitti:
	Päivi Ollila kirjoitti: Kun iso oli näyttelyturkissa, turkinlaittoon meni noin 8 tuntia kerralla Miten voi...

Takutus 2-2,5 h, pesu vajaa 1 h, kuivaus käsiföönillä 2-2,5 h, loppuaika konetöille ja turkin muotoilulle. Ihan helposti meni 8 h. Edelleen Hessun turkki takkuuntuu, vaikka ikää kohta 7 vuotta, joten takuttamiseen pitkässä turkissa menisi edelleen kauan aikaa. Nyt osaisin kuitenkin ehkä jättää sen pesun jälkeen joksikin aikaa valumaan, mikä lyhentäisi kuivausaikaa. Kokeilin sille kerran tehofööniä enkä säästänyt kuin 20 min. Tosin myönnän, että oikeaa tekniikkaa en osannut, sen oppimiseen olisi fööniä pitänyt kokeilla useammin. Hessulla on erittäin tiheä mutta pehmeä turkinlaatu. Sellainen, että yksittäisiä karvoja on erittäin paljon, mutta ne ovat ohuita. Mortilla on onneksi ihan toisenlainen. Sen kuivaa erittäin pitkässä leijonassa käsiföönillä noin tunnissa. Tietysti Hessun takuttamisaikaa olisi voinut säästää sillä, että olisi harjannut koiraa tunnin toista esim joka toinen tai kolmas päivä, mutta eipä ollut aikaa.

Päivi Ollila kirjoitti:

Shatsumas kirjoitti: Päivi Ollila kirjoitti: Kun iso oli näyttelyturkissa, turkinlaittoon meni noin 8 tuntia kerralla Miten voi... Takutus 2-2,5 h, pesu vajaa 1 h, kuivaus käsiföönillä 2-2,5 h, loppuaika konetöille ja turkin muotoilulle. Ihan helposti meni 8 h. Edelleen Hessun turkki takkuuntuu, vaikka ikää kohta 7 vuotta, joten takuttamiseen pitkässä turkissa menisi edelleen kauan aikaa. Nyt osaisin kuitenkin ehkä jättää sen pesun jälkeen joksikin aikaa valumaan, mikä lyhentäisi kuivausaikaa. Kokeilin sille kerran tehofööniä enkä säästänyt kuin 20 min. Tosin myönnän, että oikeaa tekniikkaa en osannut, sen oppimiseen olisi fööniä pitänyt kokeilla useammin. Hessulla on erittäin tiheä mutta pehmeä turkinlaatu. Sellainen, että yksittäisiä karvoja on erittäin paljon, mutta ne ovat ohuita. Mortilla on onneksi ihan toisenlainen. Sen kuivaa erittäin pitkässä leijonassa käsiföönillä noin tunnissa. Tietysti Hessun takuttamisaikaa olisi voinut säästää sillä, että olisi harjannut koiraa tunnin toista esim joka toinen tai kolmas päivä, mutta eipä ollut aikaa.

itse kuivasin juuri tänään isovillurin käsiföönillä 1h 25min>kohta 8kk:n ikänen>karva on todella tihee ja paksu..kunnon föönillä aikaa menee n.45min..

Laura Ja Puudelit : Kiitos ihanista kuvista, kauniita koiria sinulla. Niin ei niitä syitä ole minullakaan ja sehän tässä huolestuttaakin...suorastaan pelottaa että minulle saattaisi tulla isovilla. Aina siitä olen unelmoinut, mutta se koko mietityttää. Ei se mikään este ole, haaste vain.

"keskaripentu, pian 9 kk, joka tuhoaa kaiken mitä saa hampaisiinsa ja todellakin hyppii seinille ihan joka päivä. Sählää ihan joka hetki"

No, tuo nyt on ihan tuttua ja tiesin tuon että joillakin keskarilla taipumusta tuohon on. Meillä Demi aikoinaan päätti pistää nahkasohvan nahat riekaleiksi ja pehmusteet iloisesti pompsahteli pitkin kämppää. Sitten se iloisesti esitteli saavutuksiaan ja nyt se jo hieman naurattaa. Tuon kaiken se aloitti ollessaan kolmen kuukauden ikäinen ja laajensi puuhastelujaan kasvettuaan hieman isommaksi. Eli ensin alareunat sohvasta ja sitten siirryttiin hieman ylemmäksi jne.. Meni lattialistoja, antenninpiuhat ja leluja nyt en viitsi edes luetella. Ja puruluita ja leluja yms oli saatavilla yllinkyllin. Nanica taas ei ole tuhonnut muuta kuin kännykän laturin ja yhden piuhan eli johdot on sen juttuja. Demi myös sanan varsinaisessa merkityksessä hyppi seinille, jos ulkoilua ja aktivointia ei ollut riittävästi. Joo ja joka päivä oli metkuja/sähläilyä tiedossa, huoh. Nanicalla taas ei ole mitään vastaavaa. Se neiti viihdyttää itseään leluillaan ja/tai katselemalla ikkunasta pihalle maailmanmenoa yms.

Isovilloista minulla ei vielä ole tietoa, mutta olen kuullut että olisivat hieman rauhallisempia eli sen toivossa joo. Ei muuten mitään, mutta kun minulla on ihan uusi sohvakalusto pöytineen ja en todellakaan haluaisi että ne saavat uuden muotoilun. Joo, tiloja voi rajata, mutta kunhan tässä nyt niitä mahdollisia epäkohtia pohdiskelen. Parempi perehtyä asiaan etukäteen

Tuo ulkoilutus varmaan on ihan ok juttu. Demi ja Nanica osaavat hihnakäyttäytymisen ja eivät ole rähisijöitä eli esimerkkiä voisivat pennulle tarjota.

Turkkihuoltokaan ei suuremmin pelota ja Liberty löytyy, joten föönaus sujuu varmastikin jouhevasti. Takkuvaihe kyllä hieman huolestuttaa, mutta Nanican takkuilut on takkuiltu eli tilaa on uudelle. Tosin olin kyllä päättänyt että yhtään takkuvaihetta ei enää tule tai siis joo sitten joskus kymmenen vuoden kuluttua ehkä, mut ei vielä.

***Jatkaa pohdiskeluja***

Haluan korostaa, että kyllä niissä isovillojen luonteissa ja temperamentissa ja vilkkaudessa ylipäänsä voi olla melkoisia eroja.
Meidän isovillaviikari 5,5 kk on huomattavasti edellistä isovillaani vauhdikkaampi ja sellainen säheltäjä, jollainen tietty pennun kuuluukin olla. Mutta todellakin ero edelliseen koiraani on valtava! Turo on kylläkin kiltti ja nöyrä, mutta jos sen antaisi riekkua miten sattuu ja hyppiä seinille, niin kyllä se hyppisi, siitä ei epäilystäkään. Mutta meillä on pienestä asti keskitytty kasvattamaan tuota nimenomaan siihen, että sisällä koetetaan olla suht rauhassa ja ulos jätetään se yletön riehuminen. On tuo nyt jo sen kokoinen (ollut pitempään), että eihän siitä tulisi mitään jos koko ajan olisi pää viidentenä jalkana menossa sisätiloissa.

Aika hyvin on tuo oppi jo mennyt kaaliin, mutta välillä ikä tekee temput ja seinät uhkaa kaatua päälle, sellaista rallia se välillä päästelee sisällä! onneksi koko ajan harvemmin; purkaa energiaansa nyt rauhallisemmilla tavoin, kuten riepottelemalla isohkoja pehmolelujaan (lempileikki) tai järsimällä vimmassa puruluita. Tuhoja tuo ei ole tehnyt minkäänlaisia, tosin paljon se on yksin ollessaan ollut rajattuna yhteen huoneeseen, mutta edes pikkupentuna sitä ei kiinnostanut jyrsiä esim. huonekaluja tai johtoja vaan on aina keskittynyt leluihinsa, jotka on sille ykkösasia edelleen. Kissatkin ovat alusta asti saaneet olla melko hyvin rauhassa.

Tuo on siis niin vauhdikas pakkaus ja täynnä räjähdysmäistä energiaa, että kyllä on onni että kissat on niin vikkeliä jaloistaan; Turolla kun ei vauhti päätä huimaa ja olisi varmasti juossut kissat lyttyyn monta kertaa, jos eivät älyäisi mennä karkuun! Ja voi sitä ihanuutta ja autuutta, kun Turo pääsee ulos kunnon metsään juoksemaan vapaana. Sitä nautintoa on ihana katsoa.

Joten isovillakoiran rauhallisuus-käsite koki Turon myötä minulla inflaation, ts. en todellakaan voi väittää että Turo olisi sitä. Kyllä tuo olisi melkoinen terminaattori, jos antaisi sen elää kuin pellossa. Mutta ihana veitikka, aina valmis kaikkeen, oikea ilopilleri! En voi kuin suositella isovillaa!

Ai niin, meinasin vielä sanoa, että jotenkin olin sellaisessa uskossa, että villakoirat ovat luonteeltaan melko herkkiä. Tämä luulo kyllä on karissut Turon myötä, kun taas edellinen koirani oli ehkä jopa yliherkkä ja pehmeä. Mutta tuota on kyllä joutunut komentamaan välillä kovastikin, varsinkin tuossa 4kk:n iässä oli joku uhmaiän tyyppinen, jolloin ei mikään tuntunut menevän perille. En olisi uskonut, että villakoiralle joutuisi olemaan niin tiukkana.

Meiltäkin löytyy isovillis-keskari parivaljakko ja ihan hyvin menee Aika erilaisia nuo kaksi on kyllä keskenään. Isovillis on sellainen mamman mussukka kiltti poika, joka innostuessaan menee kuitenkin vaikka läpi harmaan kiven ja kovaa. On-off-koira. Keskari taas on itsenäisempi ja nopeampi oppimaan, jotenkin joustavampi kaikessa.

Isompi on tarvinnut koulutuksessa huomattavasti enemmän toistoja, ennen kuin uudet asiat menee jakeluun. Sitten kun ne on kerran taottu kalloon, niin ne myös pysyy siellä. Keskari taas on sellainen väkkärä, joka oppii tempun kuin tempun viidellä toistolla ja soveltaa sitten oppimiaan asioita miten kulloinkin parhaaksi näkee. Se on mestari ketjuttamaan juttuja ja meinaa välillä viedä mammalta hermot syöksymällä haukkuen kohti horisonttia ihan vaan luoketulokutsun ja parempien namien toivossa. Isovillis ei koskaan ole keksinyt harrastaa vastaavaa "kieroilua", vaan on aina luotettava ja helposti ennakoitava "putkiaivo".

Meidän koirista molemmat on aika riista/saalisviettisiä. Keskarilla tässä on kuitenkin joku tolkku, mutta isovillis on pari kertaa häipynyt teille tietymättömille riistan perässä ja meinaa hihnassakin ollessaan haljeta liitoksistaan kun näkee oravan. Hyvänä puolena tässä on se, että se on pallon avulla motivoitavissa mihin vain.

Aktiivisuudessa noilla ei juurikaan ole eroa, samalla lenkki- ja harrastusmäärällä pärjäilevät ja yhtä levottomia ovat jos ei tekemistä ole tarpeeksi. Nykyisin nuo ei juurikaan leiki keskenään, koska keskaria ei nappaa isomman jyrän kanssa painiskelu, eikä isovillis osaa leikkiä pienemmän kanssa nätisti. Se on joko täysillä tai ei ollenkaan Kun koirat oli nuorempia sai välillä olla erotuomarina kun isovilliksestä oli hauskaa saada keskari ensin härkkimällä hermostumaan ja pinkoa sitten vihaista pikkupuudelia pakoon. Nykyisin ne lähinnä satunnaisesti kiskoo jotain lelua ja hoitelee lenkillä lähinnä omia bisneksiään. Hyvin tulevat toimeen, mutta eivät varmaan kaipaisi toisiaan jos "joutuisivat" ainoina koirina olemaan.

Itsekin elättelen välillä sekopäisiä haaveita kolmannesta koirasta, mutta järki koittaa sanoa väliin, että noissakin on vähintään tarpeeksi hommaa. Jospa sitä ainakin pari vuotta saisi vielä hillittyä itsensä... Pojat on nyt 5 v. ja 3,5 v., eli parhaassa harrastusiässä. Ehkä sitten kun alkavat olla "veteraaneja" olisi resursseja sille kolmannellekin.

Iso kiitos vastauksista kaikille
Ihanan myönteisiä juttuja teillä kaikilla. No, villurit nyt vaan ovat niin ihania kokoon katsomatta.

Niin tuo ison rauhallisuus on varmasti koira kohtaista, kuten kaikki muukin koiran ominaisuuksista, ja minun tuurillani se minun isovilla olisi vallan ehtivää sorttia eli hommia kyllä tulisi olemaan siltä osin kaiketi. Mutta koulutuksella toki asiaan saa mitään tolkkua ja kokemusta villisten kouluttamisesta onneksi löytyy. Ja mielestäni koira kuin koira on koulutettava vähintäänkin yhteiskuntakelpoiseksi ja mieluummin vähän enemmänkin.

Sara : Ovatko koirasi keskenään kun ovat yksin kotona vai ovatko eristettyinä toisistaan?
Mietin vaan, että pitäisiköhän varautua siihen, että keskarit olisivat keskenään ja isovilla sitten omassa huoneessa? Vaan tuokin tietysti riippuu koirista ja selviää sitten myöhemmin. Nanica vaan on sellainen siro rakenteinen keskari ja se saattaa joutua koetukselle tuollaisen isomman kanssa. Tosin isovilloja se on jo tavannut ja hyvin on mennyt yhtä tapausta lukuunottamatta. Nanica peloitteli yhden isovillan niin että se reppana tutisi kauhusta. Nanica on varsin innokkaasti ja iloisesti "päällekäypä" tuttavuutta tehdessään eli siis rynnii kohti.

Mites helposti isovilla haukkuu tai siis ovatko haukkuherkkiä? Asun kerrostalossa ja ihan vaan naapureita ajattelin
Tosin jos mä olen kaikki keskarini saanut haukkumattomiksi (siis sisällä eivät koirani saa haukkua) niin eiköhän se yksi isokin koulutuksen voimin opi, vai mitä luulette?

Keskustelin tänään aiheesta sisareni perheen kanssa ja he jo lupasivat ottaa koiran hoitoon eli hoitopaikkakin olisi jo plakkarissa, jos ja kun sellaista tarvitsisi. Olin ihan varma että tyrmäävät haaveeni oitis vaan kuinkas kävikään

Siis apua, eipä ole just mitään syytä olla ottamatta tai siis kyllähän tuo ikäero suhteessa Nanicaan mietityttää vieläkin, mutta mutta...

Omista isoistani voin sanoa, että ne ei ole olleet ollenkaan haukkuherkkiä. Tosin ovat olleet ainoita koiria, joten ei ole ollut kaveria provosoimassa haukkumaan. Turokin haukkuu vain, kun ovikello soi tai joskus kun leikin tiimellyksessä innostuu, saattaa leluilleen pari kertaa haukahtaa. Mutta pääasiassa haukkuu siis "oikeita asioita", joita minusta koira saakin haukkua. Mutta esim. jos se on ite sisällä ja kuulee, että joku kävelee pihalla (sorapiha joten kuuluu herkästi sisälle), ei se sellaista hauku, mutta vaan jos se tyyppi on pyrkimässä sisälle.

Meillä on pienestä asti kitketty haukkumista ja hyvin on onnistunut, vaikka Turo ihan pienenä haukkui enemmän kuin aikaisempi koirani koko elinaikanaan. Jos olet saanut keskarisi opetettua olemaan haukkumatta tyhjänpäiväisyyksille, niin kyllä sen pitäisi isonkin oppia On sitten tietysti myös näitä poikkeuksia, jotka on tosissaan niin haukkuherkkiä että haukkuvat vaikka itseään viihdyttääkseen, jos ei mitään muuta syytä löydy. Myöskin useamman koiran kesken yksi haukkuva koira herkästi provosoi sitten muutkin haukkumaan, mutta en käsittänyt sellaista ongelmaa teillä olevan

Ja tosiasiahan on, että kun koira pienestä asti tottuu siihen, että viereisistä asunnoista kuuluu ääniä, niin kyllä sen pitäisi oppia myös olemaan reagoimatta niihin. Ainakin oma järki sanoo niin. Me asutaan rivitalossa ja päädyssä, joten ei kuulu ääniä kuin toiselta puolen, mutta naapuri on sellainen että kävelee hirmu kuuluvasti (hakkaa kantapäitä lattiaan) ja muutenkin tekee kaikkia asioita niin, että ääntä lähtee, esim. paukauttaa aina ulko-oven niin että melkein lasit helisee Eikä Turo ole niihin ääniin reagoinut mitenkään koko aikana.

"Ja mielestäni koira kuin koira on koulutettava vähintäänkin yhteiskuntakelpoiseksi ja mieluummin vähän enemmänkin. "

Täysin samaa mieltä, tosin vaihtaisin sanan "kouluttaa" sanaan "kasvattaa". Ja sen kasvatuksen on alettava heti kun pentu muuttaa taloon

Mutta eihän isolla ja keskarilla edes ole kovin paljon painoeroa, joka on mun mielestä se ratkaiseva, jos harkitaan eristämistä tms. Harva isovillisnarttu painaa yli 20 kiloa, mitä olen itse omistajilta kuullut, niin sellainen 17-20 tuntuu olevan melko yleinen paino, omistajat voivat toki korjata, jos olen väärässä.

Mulla on kaverina 9-10-kiloisella keskarilla n. 30-kiloinen sekarotuinen, eikä kokoero ole tuottanut ongelmia. Koirat viettävät nykyisin yksin ollessaan melko paljon aikaa toisistaan eristettynä, mutta syyt ovat aivan muusta kuin kokoerosta lähtöisin. Tietenkin juttu on eri, mikäli koirat kyräilevät toisiaan tai ovat kovin mustasukkaisia esimerkiksi jostain tietystä nukkumapaikasta tai vesikiposta, mutta itse en jättäisi tappelualttiita koiria keskenään, vaikkei kokoeroa olisikaan.

Eniten mua mietityttäisi toi Nanican ikä, vaikka Jarolla ja Viivillä onkin ikäeroa vain 19 kk, eikä meillä ole ollut mitään ikäeroon liittyviä ongelmia, alkaa päätös kahdesta noin samanikäisestä koirasta vähitellen kaduttaa, kun molmmat alkavat olla jo keski-ikäisiä, 7-vuotias Viivi rotuihinsa nähden jo suorastaan vanhahko. Viivi on myös luonteeltaan todella rauhallinen ja omassa laumassa äärimmäisen alistuva, ja sillä oli kaikki peruskoulutus kunnossa ennen Jaron tuloa. Jarokin tuli meille "jo" puolivuotiaana, eli senkään kanssa ei tarvinnut aloittaa kaikkea alusta.

DEMI kirjoitti:

Sara : Ovatko koirasi keskenään kun ovat yksin kotona vai ovatko eristettyinä toisistaan? Mietin vaan, että pitäisiköhän varautua siihen, että keskarit olisivat keskenään ja isovilla sitten omassa huoneessa? Vaan tuokin tietysti riippuu koirista ja selviää sitten myöhemmin. Nanica vaan on sellainen siro rakenteinen keskari ja se saattaa joutua koetukselle tuollaisen isomman kanssa. Tosin isovilloja se on jo tavannut ja hyvin on mennyt yhtä tapausta lukuunottamatta. Nanica peloitteli yhden isovillan niin että se reppana tutisi kauhusta. Nanica on varsin innokkaasti ja iloisesti "päällekäypä" tuttavuutta tehdessään eli siis rynnii kohti. Mites helposti isovilla haukkuu tai siis ovatko haukkuherkkiä? Asun kerrostalossa ja ihan vaan naapureita ajattelin Tosin jos mä olen kaikki keskarini saanut haukkumattomiksi (siis sisällä eivät koirani saa haukkua) niin eiköhän se yksi isokin koulutuksen voimin opi, vai mitä luulette?

Meillä on koirat aina olleet työpäivät ym. keskenään. Vaikka ne ei olekaan mitään paita ja peppu bestiksiä, niin nuorempi isovillis on tyytyväisempi kun on edes koirakaveri seurana. Yksin ollessaan nuo kuitenkin lähinnä nukkuu, eikä koskaan ole sattunut mitään.

Meillä isovillis osaa kyllä kiihtyessään metelöidä ihan kiitettävästi, mutta esim. rappukäytävän äänistä se ei välitä. Tutut ihanat kaverit tervehditään kyllä aina haukkuriehukonsertilla sekä ulkona että sisällä Tätä riekkumista on kyllä koitettu saada koulutuksella aisoihin, mutta (toistaiseksi...) vähän heikolla menestyksellä. Välillä on saanut tuntemattomille selitellä, että ei se koira vihainen ole, se vaan luuli sua kaukaa mun äidiksi/mieheksi/kaveriksi kun sulla on saman värinen takki ja vähän innostui...