Eli, voiko pentueen laatu heikentyä, jos isänä käytetään 10-vuotiasta urosta, jota ei ole aikaisemmin käytetty siitokseen? Herättäisikö tämä teissä epäilyksiä miksi urosta ei ole aikaisemmin käytetty?

Mikä on mielestänne korkein sukusiitosprosentti, josta voisitte harkita ottavanne pennun ja mikä prosenttiluku alkaa arveluttaan?

Mikä on arviolta sellaisen isovillapennun hinta, jonka vanhemmat ovat usean maan muotovalioita? Laskeeko hinta, jos vanhemmat ovat "ainoastaan" yhden maan muotovalioita?

En osaa muuta sanoa tähän kuin, että hinta vaihtelee. Ainakin uskoisin että 1000e ylöspäin. Siis jos molemmat vanhemmat ovat muotovalioita. Nykyään on aika mahtavissa summissa nuo hinnat.

En nyt usko että pentueen laatu heikentyy, voihan olla että sen ikäisellä uroksella ei enää ole niin elinvoimasia siittiöitä, mutta sehän vaikuttaa vain hedelmöittymiseen, ei syntyneiden pentujen laatuun. Toisaalta on hyväkin asia että uros on vanhemi: jos uroksella olisi jotain mahdollisesti periytyviä sairauksia (lähinnä nyt tulee mieleen epilepsia, onhan niitä muitakin), niin niiden olisi pitänyt jo tuohon ikään mennessä tulla esille.

Itselleni jos jalostustietokannan sukusiitoksia katsoo (nehän heittää kai aika laillakin kun ei ota kaikkia asiaoita huoioon) niin itselleni maksimi olisi 3-4% kun kyseessä on musta keskari, näissä kun on mahdollista saada pienempiä prosentteja. Roduissa jossa on vähän jalostusmateriaalia kaikin puolin, ymmärrän että prosentit on korkeammat. Toi prosenttiosuus on vaan päästäni heitetty, eikä siihen ole mitään rationaalisia perusteita. Onhan linjaus tiettyyn sukuhaaraan/koiraan taitavissa käsissä tulevaa populaatiota "tasaava" tekijä, mutta silloin täytyy hyväksyä se että riski saada esiin perinnöllisiä sairauksia kasvaa.

Itse nyt en katsoisi pelkkiä muotovalion arvoja (että kuinka monesta maasta on arvo napsahtanut) vaan ulkomuodollisesti sitä etä miellyttääkö vanhemmat omaa silmää, ja ne asiat mitä ei nyt päällepäin nää (esim lavat, hampaat, joskus tassut yms) lukisin näyttelyarvosteluista joita suomalaisista villakoirista on kiitettävästi Villakoirakerhon sivuilla (viime vuosilta). Tiedän monta valiota jonka pentua en kuitenkaan ottaisi kun koira ei omaa silmää miellytä
Tietysti valionarvojen hakemiseen menee koiran kanssa rahaa ja aikaa, joten periaatteessa ymmärrän ett niistä pyydetään enemmän.
Ja onhan se viite että joidenkin tuomareiden mielestä koira on laadukas ko. rodun edustaja.

Verde kirjoitti:

Eli, voiko pentueen laatu heikentyä, jos isänä käytetään 10-vuotiasta urosta, jota ei ole aikaisemmin käytetty siitokseen? Mikä on mielestänne korkein sukusiitosprosentti, josta voisitte harkita ottavanne pennun ja mikä prosenttiluku alkaa arveluttaan? Mikä on arviolta sellaisen isovillapennun hinta, jonka vanhemmat ovat usean maan muotovalioita? Laskeeko hinta, jos vanhemmat ovat "ainoastaan" yhden maan muotovalioita?

Kuten tmaatta sanoikin, ei voi. Narttu voi kuitenkin helpommin saada vain muutaman pennun tai jäädä kokonaan tyhjäksi.

Mun molemmat koirat on nollayhdistelmästä, mutta voisin kyllä ottaa linjatustakin pentueesta pennun. Sisarusparituksia tai vanhempi-lapsi-parituksia en hyväksy, mutta siististi johonkin tiettyyn yksilöön SYYSTÄ linjatun pennun voisin halutakin. Jos pitää valita niin linjaus ei ehkä näkyisi parissa polvessa vaan vaikkapa viiden-kuuden polven sukutaulussa.

Prosemtteja tuijottamalla pentuja teetetään tyylillä Herran haltuun. Sinänsä se on hyvä asia, mutta jos joitain tiettyjä ominaisuuksia halutaan periyttää pennuille niin linjaus on parempi vaihtoehto. Syyn täytyy kuitenkin olla pätevä. Pelkän ulkomuodon vuoksi linjattuja pentuja en ottaisi. Linjatulla koiralla täytyy olla mielestäni erittäin hyvä luonne ja hermot sekä hyvät käyttöominaisuudet kauniin ja terveen rakenteen lisäksi. Kaikki sairaudet estävät linjauksen, sillä niiden toistuminen on liian suuri riski mielestäni.

Ei pentujen laatu liity millään tapaa uroksen ikään eikä ole millään tapaa epäilyttäävää jos 10-vuotiaalla uroksella ei aikaisempia jälkeläisiä ole. Samat geenit niissä siittiöissä on kuin nuorellakin uroksella . Itseasiassa pidän viisaana käyttää vanhaa urosta, jolla ei ole vielä jälkeläisiä; ensinnäkin koira on elänyt terveenä 10 vuotta (paljon riskaabelimpaa on käyttää hyvin nuorta urosta) ja kasvattaja on viisas kun ottaa aiemmin käyttämättömän uroksen käyttöön, laventamaan nykyisin kovin suppeaa geneettistä diversiteettiä.

Mitä tarkoitat sukusiitoskertoimella, siis mitä sukupolvitasoa tarkoitat? Ei ole olemassa yhtä sukusiitoskerrointa tietylle yhdistelmälle vaan sukusiitoskertoimeen ja sen informatiivisuuteen vaikuttaa olennaisesti laskettujen sukupolvien määrä ja tiedossa olevien esiisien määrä kutakin sukupolvea kohden. Esim. kennelliiton tietokannassa olevat kertoimet ovat lähes yhtä tyhjänkanssa (elleivät sitten jo 4.-5- sukupolvessa näytä tähtitieteellisi lukemia), koska ulkomaiset esi-isät eivät ole mukana laskennassa ja kertoimet viittaavat hyvin alhaisiin sukupolvien määriin. Esim. sukusiitoskerroin, joka on otettu kuuden sukupolven perusteella ei ole kovin mielenkiintoinen (se voi olla nolla kuudennessa sukupolvessa, mutta jos kerroin lasketaan 10 sukupolven perusteella, mikäli tarpeeksi esi-isiä on mukana, voi kerroin ollakin jo tähtitieteellinen, siksi kennelliiton "nollaprosentit" alhaisissa sukupolvitasoissa voivat olla hyvin harhaanjohtavia). Kertoimet pitää laskea mahdollisuuksien mukaan 10-12 sukupolven perusteella, ja tämän voi tehdää poodlepedigree.com:issa jos tiedossa on riittävä määrä koiria kaukaisemmissa sukupolvissa. Nämä pitä täydentää "salapoliisityötä" käyttämällä, sillä kaukaisemmat esi-isät eivät todellakaan ole aina helposti saatavilla, Kennelliiton tietokannoissa niitä ei juuri ole.

En panisi mitän painoarvoa hinnalle muotovalioarvojen perusteella. Nuo arvot kertovat enemmän omistajan harrastuksista kuin koiran laadusta. Tiedän koiria, jotka ovat minun silmääni todella rumia, mutta omistaja on aktiivinen harrastaja, joka on kierrättänyt koiraa ahkerasti useassa maassa keräämässä sertejä. Ja sitten on kuvankauniita koiria, joita omistaja ei ole vienyt näyttelyihin ollenkaan. Minun urokseni on kaunis, mutta "vain" yhden maan valio, siitä syystä, että en ole kiinnostunut ulkomaisista näyttelyreissuista. Ei se mielestäni hintaan saa vaikuttaa.

Linjaamisesta olen eri mieltä tulppiksen kanssa. Itse en arvosta linjausta missään määrin. Oli yksilö johon linjataan sitten kuinka erinomainen ja terve tahansa se aina kantaa jotain haitallisia geenejä, joiden riski tulla esiin linjattaessa kasvaa. Lisäksi on yleisesti tiedossa, että yksilön keskimääräinen elinvoima heikkenee geneettisen diversiteetin pienentyessä ja linjaaminen pienentää yksilön geneettistä diversiteettiä aivan suoraan.

Juu, tosiaan jäi tuo sukupolvien määrä ottamatta huomioon kysymyksessä. Itse olen katsonut sukuja lähinnä koiranetistä, jossa lasketaan kertoimet vain viiden sukupolven mukaan. Erään yhdistelmän sukusiitoskerroin näytti olevan hieman yli 6, mikä tuntuu huiman korkealta omasta mielestäni. Mitä mieltä te olette? Olen vasta harkitsemassa pennun hankintaa ja siksi kyselen viisaammilta mielipiteitä..

Mikäli et tunne kertautuvia koiria/niiden omistajia etkä ole aikeissa tunteakaan, niin harkitse tarkkaan. Villakoirissa kun käytetään valitettavan paljon "pientä" vaivaa omaavia koiria ja huonoluonteisiakin. Semmoisia tuskin haluat kertautuvaksi.

Tärkeää on muistaa, että vaikka miten ottaa sukusiitosprosentiltaan nollapentueesta koiran, VOI SILTI SAADA SAIRAAN YKSILÖN!! Sukusiitoksen välttäminen, esivanhempien täydellisten terveystietojen hankkiminen ja ennakkoon hyvinsuunniteltu pentuvalinta voi joka tapauksessa johtaa pieleen. Villakoirissa on kokoon katsomatta paljon sairauksia, joista useimmat periytyvät resessiivisesti tai monimutkaisemmin niin, ettei sairautta voida mistään linjasta kitkeä kokonaan ilman geenitestiä. Ja koska ei ole täysin terveitä linjoja, on pennun hankinnassa aina olemassa omat riskinsä.

Minulla on erinomainen esimerkki Johvan jo mainitsemasta suuresta erosta sukusiitosprosenteissa riippuen laskettavien sukupolvien määrästä. Omalla vanhemmalla isovilliksellä on KoiraNetissä 0-sukusiitosprosentti 5 sukupolven ajalta. 10 sukupolvella laskettaessa prosentit nousevat hurjasti 8,4 prosenttiin. Se on kuitenkin hyvin keskiverto tulos isovillakoirissa. Nuoremman koiran sukusiitosprosenteista ei tarvitse puhuakaan, siinä otin täysin tietoisen riskin...

Hei !
Haluaisin kysyä onko kukaan tietoinen sellaisesta mahdollisuudesta kuin että :
perheessämme on koira-allergikkoja, mutta mikä olemme oikein ymmärtäneet ei kaikista koirista ( kuten esim villakoirista ) tulisi allergiaa. Olemme pohtineet sijoitus koiraa, mutta yksi asia mietityttää. Olisikohan mahdollista ottaa koiraa "testiin" vähäksi aikaa jotta näkisi tuottaako koira allergiaa ? JOs allerigaa tulisi, voisikohan koiran palauttaa omistajalle ?

Sain nyt kuullostamaan tämän kysymyksen jotenkin tosi hassulta, mutta kiitos jo valmiiksi vastauksista !

Hei vveni!

Täältä löytyy allergiakeskustelua:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!