Meillä on ollut kääpiövillakoiranpentu vasta vajaan viikon ja jo nyt on herännyt paljon kysymyksiä - vaikka olenkin lukenut useamman koirakirjan ja oppaan. Mutta kun tämä on ensimmäinen oma koira...
Päällimmäisin kysymys ensin: onko se totta että pentua ei saisi yhtään leikittää vaan sen pitäisi antaa vaan leikkiä yksin omilla leluillaan? Olen kieltänyt tyttöämme vetämästä leluja pennun suusta ym riehaannuttavat leikit, mutta kun hän niin mielellään leikkii pennun kanssa, niin olisi sääli kokonaan kieltää yhteiset leikit. Lähinnä hän varmaan antaa pennulle leluja, heittää niitä vähän matkan päähän, pyytää pentua tulemaan luokseen, otta syliin jne. Tietysti naminpiilotusleikit ovat ilmeisesti sallittuja? ja opastuksella hän tietysti pystyisi jo opettamaan pennulle istumista ym.?
Entä käsien pureminen, olen sanonut (ja itsekin tehnyt niin) että pitää kieltää, jos pentu puree niin että sattuu, ja lopettaa leikki siihen vähäksi aikaa. Mutta jos se leikkinäykkii - pennun pureminen ei minun käsissäni tunnu miltään - en ole sitä kieltänyt. Mutta jossain oppaassa sanottiin, että kaikki ihmisen käsien näykkiminen pitäisi karsia pois ja heti lopettaa leikki kokonaan.
Koiramme on luonteeltaan vilkas ja reipas, haukkumaan se on innostunut vaan muutaman kerran, mm leikkiessään yksin vessapaperirullalla:-) Murissut se ei ole vielä kertaakaan.

Hei

Leikki koiran kanssa on todella mukava tapa viettää aikaa ja samalla kenties hioa haluttuja käytösmallejakin. Joitakin asioita voi leikissä katsoa läpi sormien. Lelu on koiralle myös joskus oiva palkkio kun harjoitellaan erilaisia käskyjä. Pentu rupeaa toistamaan käytöstä jolla se lelun saa. Istuminen on yksi esimerkki. Meillä kerjätään, istutaan, mennään maahan ja annetaan tassua ennenkuin lelun saa.

Leikki 1

Näytät pennulle lelun ja odotat että pentu istahtaa. Pidät hellästi pennusta kiinni ja heität lelun ja sanot hae kun kakara ryntää perään. Odotat kunnes pentu tuo lelun takaisin ja toistat saman uudelleen. Samalla voi myös harjoitella irti käskyä. Pentu oppii nopeasti että leikki ei jatku ennenkuin kun lelu on toimitettu emännälle.

Leikki 2

Odotat kun pentu on halutussa asennossa ja laitat lelun käden ulottuville ja pennusta hiukan kauemmas. Pidät lelua sen verran silmällä ettei pentu pääse sitä nappaamaan. Kun pentu katsoo silmiin sanot saa ottaa ja annat pennun ottaa lelun. Jos yrittää ennakoida nappaa lelu itselle.

Lelun kanssa saa murista, haukkua yms. jos itse niin haluatte. Jos lelua ei anneta kun pentu haukkuu niin ei se sitä kovin kauaa tee. Käsistä pureminen lakkaa ajan kanssa kun leikki loppuu puraisuun. Jos haluat sallia kevyen hampailla kiinnipidon käsistä se on ok. Se on sun asias, todennäköisesti siitä ei ongelmia koidu.

Leikki 3

Pyydät pentua paikalleen viet lelun piiloon ja käsket etsimään. Leikki jatkuu kun lelu on sulla.

Leikki 4

Pyydät pentua paikalleen ja menet piiloon. Kaveri voi käskeä etsimään sinut. Sen jälkeen kehut kun pentu on sinut löytänyt.

Varmaan mun kirjoittama opas ollut . Tuon leikkimisen, ja monen muunkin asian osalta opasta pitäisi tarkentaa ja modernisoida.

Mutta mielestäni on ehdottoman tärkeää edelleen se, että jos pentu on vilkas ja/tai dominoiva LAPSET eivät missään nimessä saisi leikkiä ja riehua sen kanssa vaan antaa pennun olla ihan rauhassa ja seurailla sen leikkejä sivummalta. Sen sijaan kokenut aikuinen saa leikkiä pennun kanssa koulutusmielessä esim. vetoleikkejä ja lelun heittelyä. Mutta tällöin leikki aloitetaan ja lopetetaan aina ihmisten aloitteesta ja puremista ja näykkimistä ei saa sallia käsiä/hihoja/lahkeita kohtaan vaan ainoastaan lelua purraan ja kiskotaan hallituissa koulutustilanteissa. Lapsiperheen koiran kanssa olisin hieman varovainen, sillä leikkiminen myös aikuisen kanssa, oli se tehty miten tadiolla ja koulutusmielellä hyvänsä nostaa pennun aktiivisuustasoa pysyvästi ja tämä voi olla haitaksi, jos on pieniä lapsia. Tuloksena saattaa olla liian riahakas koira, joka tarttuu roikkumaan lasten vaatteisiin, käsiin, jopa kasvoihin aivan sekopäänä riehuen. Sinun pentusi kuulostaa kyllä aika rauhalliselta viestisi perusteella. Rajumman pennun kanssa lapsi olisi jo hätää kärsimässä, jos sen kanssa lattialla leikkii kuten kuvailit.

Oletko kiinnostunut kilpatason agilitystä tai tokosta tai muusta vastaavasta käyttöharrastuksesta? Jos vastaus on KYLLÄ, sinun kannattaa leikittää pentua aktiivisesti koulutusmielessä alusta asti, esim. taisteluleikein. Muussa tapauksessa en leikkisi pennun kanssa varsinkin kun kyseessä on lapsiperhe.

Noi saija81 laittamat leikit on ihan kivoja. Paitsi että pentua ei kannata käskeä pysymään paikallaan esim. ennenkuin viet lelun piiloon, ellei liikettä ole opetettu huolella. Tää on yks Fidon lempileikeistä ja se tietää, että leikki alkaa kun valkkaan kivan lelun, näytän sen Fidolle, jätän Fidon kodinhoitohuoneeseen ja lopuksi pyydän sen menemään istumaan, maahan tai seisomaan, jonka jälkeen vapautus etsimään lelua

Ja koiraa ei kannata palkita leikkimällä edes pentuna ilman että pyytää tekemään ensin jonkun pennun osaamaan tempun. Meillä harrastetaan tokoa ja leikit kuuluu vaan kentälle. Mutta mielestäni ihan kotikoiraltakin kannattaa vaatia jotain ennen leikkimistä.

Meillä on ollut kääpiövillakoiran pentu kohta 2 viikkoa ja minäkin välillä mietin että leikinkö sen kanssa oikein. Myös sen takia että se on niin nuori ja leikkii mielestäni aika rajusti ja pomppii hirveästi että onko siitä haittaa sen kehitykselle tms.? Viime viikonloppuna kun kävimme vanhempieni luona maalla jossa se sai juosta isolla pihalla se veti ihan älytöntä vauhtia siellä ympyrää ja vaihtoi suuntaa yhtäkkiä.. saako sen antaa revitellä vai voiko se olla jotenkin vaarallista? Heittelen sille usein jotain lelua ja se tuo sen takaisin. Annan sen kuitenkin järsiä sitä hetken ennen kuin taas otan sen. Onko tämä ok? Joskus kyllä pentu ei halua edes järsiä vaan vain istuu ja odottaa että heitän pallon ja irroittaa otteen ihan ilman mitään käskyäkään...

Minä luulin, että meidän pentumme oli erityisen riehakas mutta ehkä niitä on vielä vilkkaampia... se on totta että ei ole kovin dominoiva kyllä, sen saa kellistettyä helposti selälleen eikä pyristele siitä pois. Mutta kyllä tyttäremme on välillä hätää kärsimässä ja sanoo, että pentu puree kovaa ja sattuu kun vetää tukasta jne. Olen sanonut että pitää heti kun se tekee jotain, mikä tekee kipeää, kieltää napakasti, eihän se muuten opi, että se tekee kipeää.

Tarkennuksena perheestämme, että meillä on yksi 9-vuotias tyttö, eli ei varsinaisesti "pieniä lapsia". Hän on se innokas koiranomistaja, joten sellaista vaihtoehtoa ei oikein ole että hän vain seurailisi koiran touhuja sivusta. Hän voi kyllä jo viedä pennun ulos, opettaa pennulle asioita ja harjata sitä sylissä - ja tätä on jo tehtykin. Tiedän, että päävastuu koirasta pitää olla perheen aikuisilla, ja niin se onkin. Mutta haluan että hänellä on alusta asti oma, sovittu vastuualueensa, josta pidetään kiinni. Joten siis etsin yhdessäolon tapoja tytölle ja koiralle, jotka eivät olisi vahingollisia koiralle, eivätkä liian vaativia tytölle.

Tässä alussa on niin paljon opittavaa ja vaikka olen lukenut useampaa koirakirjaa ja opasta, niin silti on pää pyörällä. Mikä on se oikea määrä huomiota/opetusta/leikkiä pennulle päivässä? Kirjoissa kerrotaan kyllä, että opetustuokiot pitää olla lyhyitä ja että pennun olisi paras jäädä yksin väsyneenä jne, mutta jos ottaa nyt vaikka meidän esimerkin: pentu on 13 viikkoa vanha, ollut viikon uudessa kodissa. On ollut päivittäin noin neljä tuntia yksin kotona, josta noin puolen tunnin ajan on isovanhemmat käyneet katsomassa. Eli ihan rautalangasta vääntäen, kun aikuisesta koirasta sanotaan, että se tarvitsee vähintään kaksi tuntia aikaasi päivässä, josta puolisen tuntia pitäisi olla muuta kuin ulkoilua (?) niin miten on pennun laita? Onko ihan hyvä, että päivässä on pitkiä aikoja, jolloin ollaan kotona mutta ei huomioida pentua millään lailla? Olen sanonut että ruokapöydässä istutaan ja syödään eikä leikitä samalla koiran kanssa. Ja tietysti välillä pentu väsyy ja meneekin koriinsa lepäämään. Mutta mietin juuri eilen että saako se liikaa huomiota, kun istahdin illlalla tv:n ääreen enkä ollut huomaavinaankaan, niin silloin pentu alkoi haukkumaan minulle. Arvelin että se halusi komentaa minua leikkimään kanssaan.

	amandine kirjoitti:
	Tiedän, että päävastuu koirasta pitää olla perheen aikuisilla, ja niin se onkin.

Tää on nyt ihan OT, mutta kuitenkin. Olin silloin 12 kun sain Fidon ja äiti oli alusta asti huolissaan siitä, että koiran hoito jää sen harteille. Vaan kuinka kävikään, äiti ei ole esim 2½ vuoden aikana kertaakaan pessyt koiria, leikannut kynsiä tai trimmannut koiria

Mutta siihen huomion/koulutuksen/leikin määrään. Meillä Capo on 4kk asti käynyt kentällä kanssani päivittäin ½ h, josta on tehty ihan huippupaikka, jossa leikitään ja koulutetaan. Ja suunilleen sama määrä Fidolla paitsi ma 1½ agility treenit ja ke 1h tokotreenit. Eli näin meillä. Ja sisällä koiria ei huomioida juuri lainkaan, ja harvemmin myöskään koulutetaan tai leikitään.

Tuire kaimion kirjassa sanotaan, että ei kannattasi heitellä palloa tai repiä lelua enempä kuin kerran viikossa riehakkaalla pennulla, koska se voi saada koiran johonkin stressitilaan. Mutta kannattaa itse kokeilla miten koiraan vaikuttaa kerran viikossa leikkiminen tai joka pvä leikkiminen. Fidolle ja Capolle sopisi se kerran viikkoon leikkiminen, koska ovat niin paljon innostuneempia silloin. Muttakun on niin paljon opetettavaa, että treenit kerran viikkoon ei riitä, niin melkein päivittäin leikitään, koska se on mieluisin palkka pojille

Tuntuu vaikealta asettaa mitään aikamääriä siihen miten paljon aikaa koira tarvitsee, siis eihän sitä voi ajatella niin, että koira on 2 tuntia "käytössä", lopun ajan jossain sivussa Jos ajattelen normaalia arkeani, aikuisten koirien kanssa tulee touhattua vähän väliä jotain kotosalla, pentujen kanssa enemmän koska hakevat kontaktia ja minä kyllä mielelläni vastaan kontaktin hakuun. Sitten tietysti erikseen kun agitreeneissä ollaan. Joka päivä en aikuisten kanssa mitään erityistä tempputuokiota pidä, mutta jatkuvastihan niitä jollain lailla huomioi, joko hellittelee ja pitää hyvänä, leikittää, hoitaa, touhuaa pihassa ym.

Eli kyllä pennun kuuluu saada olla siinä koko ajan mukana, eihän huomiosi tarvitse koko ajan olla keskittyneenä pentuun, mutta kyllähän se mukaasi tulee kun kotosalla touhuat, ja päivittäin voi pari minuuttia silloin tällöin pikkupennun kanssa tehdä harjoituksia esim. sitä erästä tärkeää helposti unohtuvaa harjoitusta, eli rauhoittumista. Kun pennulla kierrokset korkeimmillaan, ota se kesken leikin sivuun ja rauhoita se istumaan, pidä paikoillaan, silitä rintaa ja juttele ystävällisen rauhallisesti kunnes pentu rauhoittuu ja unohtaa riehumisen. Tämä auttaa mm. siihen kun yöllä pentu, jolla ei vielä ole selkeää rytmiä, herää leikkimään, meillä saimme pentulaumankin rauhoittumaan kun ne oppivat että silloin kun isäntäväki haluaa että ollaan rauhassa, myös ollaan! Tää on mun mielestä tärkeä perusasia opettaa koiralle, rauhoittuminen!

että arvelin, että joku vastaa, että olemme vastuuttomia kun olemme hankkineet 9-vuotiaalle koiran ja aikuisillahan se vastuu pitää olla.
Kaimion kirjan olen lukenut ja tosiaan tuollaset palloleikit ja varsinkin lelun suusta vetämisen olen kieltänyt kokonaan.
Täytyy yrittää päästä, nyt kun pentu on ollut muutaman päivän meillä ja kotiutunut, jonkunlaiseen rytmin, jossa tosiaan pentua ei huomioida kotona kaiken aikaa vaan vaan pienien opetus/leikkituokioiden ajan. Aika harvolla leluilla se innostuu kovasti leikkimään omin päin, suosikkion ollut tyhjä vessapaperrulla sillä ei ole annettu leikkiä kun silloin kun olemme kotona, kun siitähän irtoaa sitä pahvia.
Toinen hassu juttu on - tämä kyllä kuuluisi varmaan ravinto-osioon - että pentu on alkanut nuolla kiivaasti kylpyhuoneen kaakeleiden saumoja. Voiko tuo olla merkki jostain puutoksesta vai mikä niissä saumoissa voi kiinnostaa? vettäkin litkii mielellään kylpyhuoneen lattialle jääneistä pikkulätäköistä. Olen aikeissa mennä hankkimaan uutta ruokaa pennulle, koska nykyinen ei maita, enkä ole vakuuttunut että pennulle pitäisi syöttää aikuisten ruokaa. En myöskään halua alkaa itse laittamaan ruokaa ja laskemaan vitamiineja, vaan haluan löytää hyvän ja maittavan kuivamuonan. Ehdotuksia otetaan vastaan Sitäpaitsi pentu rapsuttaa aika paljon itseään - eikö se voi olla jonkun allergian tmv puutoksen merkki?

ettei pennun huomionti ole vaan pahasta! Aloin jo pelätä, että se pilaa sen että sille jutellaan ja silitellään paljon. Se tulee niin luonnostaan kun sellainen suloinen söpöliini pyörii jaloissa. TIEDÄN ettei saa ajatella pentua söpöliininä vaan miettiä koko ajan mitä siltä sietää kun se on aikuinen koira.
Meidän pentu rauhoittuu aika hyvin, kun sitä silittelee. ja yötkin on nukkunut aika hyvin ensimmäisen yön jälkeen. tällä viikolla meillä on ongelma, että miehellä soi kello viideltä ja tietysti pentu herää silloin täynnä tarmoa. Kun mies puolen tunnin päästä lähtee eikä kukaan enää liiku, se kyllä suhteellisen hyvin rauhoittuu takaisin koriinsa kun sitä silittelee (minä herään 6.45). päivä päivältä paremmin.

Sulon ollessa pieni annoin sille yksin leikkimistä varten solmitun rievun, jonka sisään olin piilottanut nameja. Eli vanhaan kollegepaitaan laitoin kuivanappuloita ja juustonpaloja ym. Sitten käärin paidan ja laitoin usealle solmulle. Sulo pakersi pitkään, että sai solmuja avattua ja nameja suuhunsa. Aluksi kannattaa aloittaa helppolla versiolla, eli käärö hyvin löyhille solmuille ja osa nameista niin, että tippuvat kääröstä helposti.

Pennun huomiointi ei ole pahasta! Kannattaa vain tiedostaa, kumman aloitteesta yhteinen toiminta alkaa, koiran vai ihmisen. Meillä on ollut alusta asti sellainen sääntö, että ruokapöydästä koiralle ei anneta ruokaa eikä huomiota. joidenkin ihmisten on vaikea ymmärtää, että on sääntö, ettei koiraa silitetä pöydästä.

Suosittelen myös käymään jonkin pentukurssin sitten, kun rokotukset on kunnossa. Annat tytön ohjata koiraa ja olet itse mukana.

Ite käyn koulutuskentällä tällähetkellä aika harvakseltaan. Tulee lähinnä ulkoiltua ton kanssa. Koira on tällähetkellä 3 vuotias. Leikki on hyvä tapa kouluttaa ja palkita koiraa. Siinä leikin varjolla on helppo opettaa uusia asioita ja mun koira ainakin motivoitunut. Liikaa ei saa vaatia, mutta kyllä sen koiran kanssa on touhuttava.

Kun koira on mulla irti niin mun puolesta juoskoot vaikka ympyrää tai mitä tahansa, silloin se saa tehä mitä haluaa. Ympäristön kyllä valkkaan silleen että on turvallista pitää irti. Välillä pyydetään koiraa luokse ja heitetään vaikka keppiä palkaks. Tai annetaan nami hyvästä suorituksesta.

Toiminnan pitää kyllä lähteä ihmisestä. Ja leikkikin alkaa ihmisen aloitteesta. Tuntuu vaan että pentu kyllä leikkii yksinään mutta ei se enää vanhemmiten leiki.

En tiiä tosin itellä on perhonen ja sen kanssa on kyllä pärjätty. Kyllä tuo näyttää osaavan huilatakin.