Heipä hei villisporukka,
palasinpa oksennukselleni hyviä neuvoja hakemaan.

Sissin kimppuun hyökkäsi viime viikolla saksanpaimenkoira. Syyttä suotta, vapaana pidetty koira nappasi niskasta kiinni, ravisteli eikä päästänyt irti.
Nyt noin viikon kuluttua Sissi alkaa olla jo melko kuosissa, kävely ei oikein vielä onnistu (vaikkei luita murtunutkaan) mutta eiköhän se pikkuhiljaa tokene.

Olen kuitenkin suunnattoman huolissani henkisestä puolesta. Aina niin iloinen Sissi jännittää selvästi ulos menemistä. Se on aina ollut vähän varovainen, mutta kuitenkin mennyt mielellään tutustumaan kaikkiin rauhallisiin koiriin, mutta nyt ylipäänsä ulos meneminen on sen mielestä stressaavaa. Luonnollisesti oon sitä vienyt vaan asioilleen pihalle, ja koko tapaus sattui eri paikassa kuin tässä kotinurkilla.

Tää oli mulle ensimmäinen kerta kun mitään tällasta tapahtuu, kumpikaan noista ei ole koskaan ollut minkäänlaisessa tappelussa tms. Ymmärrän jos Sissille jää pelko vaikkapa isoja koiria kohtaan, mutta jos se pelkää aina ihan vaan ulos menemistä, niin mitä mä sit teen? Tai siis, miten mä sen estän?

Oma asenteesi on tärkein!
Kunhan elät kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, et lässytä ja hoe koirallesi mitään "ei mitään hätää" -hössytyksiä niin kyllä siitä vielä reipas tulee! Ole hyvänä esimerkkinä vain!
Reippaille lenkeille vain MARS!
(onhan koiran terveys varmistettu esim. röntgenissä ja lääkäri antanut luvan normaaliin liikuntaan jo?!)

^Olen täysin samaa mieltä. Teet koirallesi karhunpalveluksen, jos tavallaan muistutat sille omalla käyttäytymiselläsi, että ikävä asia on sattunut, ts. vahvistat koiran pelkoa. Ole kuin ei mitään olisi sattunut, viet sitä lenkille kuin ennenkin (edellyttäen että ell on tosiaan koiran terveeksi todennut) ja koirasi kyllä unohtaa asian. Säälittelyhän ei koiraa auta millään lailla, päinvastoin.

Ensinnäkin, kirjoitin tuohon ylle että koira ei vielä pysty kävelemään eikä sitä näinollen vielä viedä lenkille.
Ja asennejuttuhan nyt on ihan sanomattakin selvää.

Enemmän olisin kaivannut jotain viitettä siitä, miten pitkään tämmönen pelkääminen on "normaalia" posttraumaattista jännittämistä ja mitä niksejä koiran innostamiseen voisi olla. Kyseessä kun on muutenkin vähän varovainen kaveri.

Täytyy myöntää että itsekin säikähdin kyseistä tilannetta niin, ettei hetkeen kyllä tule varmaan luotettua yhteenkään koiraan. Mikä siinä on ettei noita epäluotettavia elukoita voi pitää HIHNASSA?

"Täytyy myöntää että itsekin säikähdin kyseistä tilannetta niin, ettei hetkeen kyllä tule varmaan luotettua yhteenkään koiraan. Mikä siinä on ettei noita epäluotettavia elukoita voi pitää HIHNASSA?"

Varmasti säikähdit ja tuon muistaa liki lopun elämää niin koirasi kuin sinäkin. Ja samaa peräänkuulutan minäkin, miksi niitä epäluotettavia elikoita ei voi pitää hihnassa, argh kun pistää vihaksi.

Mutta siis asiaan. Meillä ei ole kokemusta koiran kimppuun käymisestä, mutta kerron Demin epämääräisistä pelkotiloista josko tästä jotain apua vaikka olisi.

Demi alkoi yhtäkkiä viime kesänä pelätä kumeita epämääräisiä ääniä. Jos/kun ääniä kuului niin koira meni selkä kaarelle ja häntä koipien väliin ja sitten minun jalkojen väliin tai muuta vastaavaa. Ensin en ymmärtänyt mikä mättää, mutta sitten viimein osasin yhdistää pelkotilan niihin kumeisiin ääniin.
Aluksi Demi pelkäsi jopa ulos lähtemistä, mutta aika nopeasti tai no parin viikon aikana se sitten tasaantui kun me vaan reippaasti mentiin ulos ja olin niin kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan. Jotenkin vaan tuntui että kaikki auton ovien paukahdukset ym sellaiset tapahtuivat just aina meidän kohdalla ja jo valmiiksi säikky koira säikkyi entisestään. Ja siis mitään paukkuarkuutta ei koskaan aikaisemmin ole ollut.

Mutta siis reippaasti vain ulos ja teillä toki koiran voinnin mukaisesti.
Meillä namit, pallot ja vinkulelut ovat aina olleet Demin supersuosikkeja joten niiden avulla päästiin pienen alkukankeuden jälkeen liikkeelle. Namia annoin kun kaikki sujui hyvin ja tokoa kun muutenkin treeenattiin niin otin muutamia tokojuttuja matkan varrella ja siitä Demi tykkäsi ja samalla ikään kuin unohti pelätä. Myös vinkulelua vinguttelin ja se vei koiran ajatukset muualle. Välillä jopa heittelin vinkua/palloa vähän matkan päähän ja siitä koira sen nappasi ja kuljetti sitä suussaan. Yritin siis tehdä ulkoilusta super kivaa ja sitä se toki oli aina ollutkin, mutta nyt siis ylikorostetusti hetken aikaa. Nyt meillä sujuu jo ihan hienosti tai siis on sujunut jo kauan aikaa. Mutta tokikin jos/kun niitä kumeita ääniä kuuluu niin joskus Demi saattaa vetäytyä selkä kaarelle yms. mutta olen niin kuin ei mitään olisikaan ja pääsääntöisesti kaikki sujuu vallan mainiosti. Vinkulelun vingutus tai pallo tosin vieläkin vievät voiton ja siksi aika usein pidän jompaa kumpaa varalla taskussa. Myös herkkupeppu Demille namit ovat kaikki kaikessa, joten niitä sitten jos ei lelut ole mukana.

Eli siis jotain koirallesi kivaa matkaan mukaan ja ulkoileman vaan. Varmasti kaikki sujuu ihan hyvin. Niin ja koita rentoutua ja unohtaa ikävä tapahtuma vaikka se on varmasti kauhukuvana mielessäsi tuon tuostakin. Tiedän helppo sanoa, mutta tsemppiä ja voimia sinulle ja paranemisia koirallesi.

varmasti koirasi sai pelon sakemanneja kohtaan ja pakoilee niitä ja niitä muistuttavia koiria lopun elämäänsä, jos tuntisitte entisestään jonkun kiltin sakemannin niin se voisi lievittää pelkoa. ticon kimppuun hyökkäsi 3v sitten musta belkkari, ja aluksi tico hyppäsi niin kauas kuin remmi meni,vaikka ojan toiselle puolelle kun huomasi sitä koiraa muistuttavankaan koiran tulevan vastaan, sitten se siirtyi pikkuhiljaa mun taakse piiloon, ja nyt se tulee vierelle kun musta pörröinen lähestyy. mutta kiinnostavaa on se että villakoiria tico ei pelkää,vaan vain karhumaisia otuksia. olin aluksi ihan normaalisti ja annoin super hyvän namun kun pelotus lähestyi, ja sillä tico sitten alkoi yhdistämään namun ja hyvän asian. lentokoneita se pelkäsi myös alussa että hätäkakat tuli ja paniikki, hornetit meni suoraan silloisen asunnon ja lenkkireittien yli, makkaroillapa siitäkin päästiin, ja nyt jos menee helikopterikin yli niin se tulee äkkiä viereen ja lipoo huulia että saiskos namun. koira ei unohda mutta pelkoa saa lievitettyä onneksi... kyllä se siitä, pikkuhiljaa... ystävälläni oli vanha sakemanni joka oli pentuna säikähtänyt pimeässä nurkan takaa tulevaa naista millä oli musta pusero, no, vielä vanhanakin se tutkaili jonkun aikaa että ketä sieltä autosta nousee jos oli tummaa päällä, ja hirmu riehunta kun otin tumman paidan pois. toivottavasti koirasi toipuu!!

Mä olin ihan kauhuissaan kun Fidon kimppuun hyökkäs 2kk sitten rottweiler. Ei sille tullu muuta ku arpi silmän yli, mutta sen jälkeen en ole viitsinyt esim. koirapuistoihin mennä, kun tajusin miten helposti iso koira voi vahingoittaa pientä. Toi hyökkäys ei kylläkään tapahtunu koiriksessa vaan treeneissä
Onneksi Fidolle ei jäänyt mitään traumoja.

Mutta jos koirasi on tosiaan arka, niin varmaan kannattaa namittaa ja kehua ulkona tosi paljon ja vähitellen kun koira parantuu, siirtyä kauemmas. Tosi kurjaa aina kun tollasta sattuu

Täällä on samantapainen kokemus. Edellis kesänä Famin (kääpiövillis 3v) hyökkäsi iso luultavasti jokin metsästyskoira. Juoksi omalta pihaltaan kun äitini oli Famin kanssa lenkillä. Luulisin johtuvan siitä, että tämä kyseinen koira oli uros ja Familla oli juuri juoksut. No joka tapauksessa Fami pääsi valjaistaan läpi ja karkasi metsään. Etsimme sitä kunnolla joka paikasta ja kutsuttiin hellyttely nimillä yms. No kuitenkin äidilleni soitti läheiseltä itseasiassa n. 4km päästä olevalta kioskilta nainen joka oli napannut Famin kiinni. Familla on siis tälläinen nimilaatta kaulapannassa jossa on numero.

No joka tapauksessa Fami oli mielestäni melko normaali ei ruhjeita yhtään. Henkisiä vain. Nykyään joka kerta kun Fami näkeekin koiran jota ei tunne se haukkuu peloissaan niin paljon kuin ääntä lähtee ja saattaa vielä kaukaakin ilmoittaa haukkumalla samasta koirasta. Vaikka tekisi mitä, se ei lopeta sitä. Pitää vain vetää sitä eteenpäin. Eniten tässä kypsyttää se, että muiden koirien omistajat katsovat kuin me emme olisi kouluttaneet koiraa. Vaikka tosiasia on näin. Fami oli ennen niin sosiaalinen, halusi leikkiä kaikkien koirien kanssa. Nyt asia on toisin.

Kun otimme uuden pennun muutama kuukaus sitten. Famia pelotti hirveästi. Se kiersi pennun kaukaa yms. Nyt on näyttänyt tottuvan siihen. Mutta muita koiria kohtaan pelko on suunnaton.

Nimimerkillä, näinkin voi käydä.

Rullikselle kävi juuri noin vuoden ikäisenä. Tolleri pureutui niskaan useiksi minuuteiksi. Koira huusi kauhun vallassa ja irti päätyään juoksi paniikissa kotiin. Sen jälkeen se useita vuosia pelkäsi irtaallaan vastaantulevia koiria ja pakeni huutaen selän taa jos yrittivät nuuskia. Kytkettyihin koiriin se ei pelkoa yhdistänyt eli ei pälännyt koskaan kytkettyjä koiria.

Ajan kanssa kituuttamalla tuo pelko sitten saattaa laimentua. Lisäksi suosittelen DAP-suihketta. Eli laita koiran kaulaan jenkkihuivi sumutettuna ko. aineella aina nyt ennen uloslähtöä. Se saattaa lievittää koiraparan ahdistusta. Kokeilla kannattaa ehdottomasti. Raportoithan huivin ja suihkeen vaikutuksista sitten meillekin?

Ikävä tilanne. Minkä ikäinen Sissi on?

Olen samaa mieltä siitä, että heti kun koiran kunto antaa periksi, niin lähdet sen kanssa ulos - ja jo ennenkin sitä jos Sissi on sen kokoinen, että voit sitä kantaa. Ihan kokonaan ei kannata mökkiytyä.

Koiran kovuus tai pehmeys ratkaisee paljolti sitä, miten pitkällinen toipumisesta tulee. Viime talvena norfolkinterrierini (7 kg) päälle kävi tuttavani sileäkarvainen noutaja, kurkkuun kiinni, ravisti ja hakkasi sitä maata vasten ja tarvittiin kolme ihmistä, ennenkuin flatti saatiin irti terrieristä. Koirat olivat tunteneet toisensa vuosia ja olleet aina ystävällisissä väleissä, emmekä tiedä vieläkään mikä hyökkäyksen laukaisi. Norfolkki oli vähällä kuolla kuristumalla. Kun tilanne oli ohi, kokeilin raajat ja kylkiluut enkä tuntenut murtumia, mistään ei tullut verta. Laskin koiran maahan, taputin kylkeen ja sanoin että hieno homma, nyt mennään. Kymmenisen minuuttia se käveli jalkojeni vieressä (mitä se ei normaalisti ikinä tee), mutta sitten se lähti pinkomaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Päästimme flatin irti uudelleen ja kaikki oli niinkuin aina ennenkin. Sen jälkeen olemme tehneet kymmeniä lenkkejä yhdessä, eikä terrierille jäänyt siitä mitään pelkoja. Käytin norkkini eläinlääkärillä kaiken varalta, ja myös hän totesi meidän päässeen suht'vähällä tilanteen rajuuteen nähden.

Tällaisissa tapauksissa ei tarvita mitään isompaa terapiaa tapauksesta selviämiseen. Sen sijaan rhodesiankoirani, joka on aasin kokoinen mutta luonteeltaan huomattavasti pehmeämpi, säikähtäisi tilanteesta ihan eri tavalla ja tarvitsisi siedätystä selviytyäkseen traumoitta.

On ihan hyvä idea se, että yrität ensin saada koirasi innostumaan leluista tai nameista ja sitä kautta ulkoilusta ilman, että tarkoitus on tavata muita koiria tai siedättää sitä niihin. Kun Sissi taas lähtee vähän rohkeammin ulos, värväisin kavereita kilttien, hihnassa olevien koiriensa kanssa (yksi kerrallaan) ja aloittaisin siedätyksen riittävän pitkältä matkalta, eli niin kaukaa, ettei Sissin pelkoreaktio ehdi yhtään kertaa alkaa. Matkaa lyhennetään Sissin edistymisen tahdissa ja pidetään huoli siitä, ettei takapakkeja pääsisi sattumaan kertaakaan. Menkää vaikka johonkin teollisuusalueelle tai muulle mahdollisimman vähän koiraihmisille soveltuvalle alueelle ensin, että pystytte välttämään kaikki hallitsemattomat "nii mutta ku ei tää tee mitää" kontaktit. Riittävän hidas tahti ja pitkäjänteisyys auttavat huomattavasti, mutta aikaahan se vie, sekä sinulta että kavereiltasi joita käytät avustajana.

Ymmärrän kyllä että sinulle itsellesi(kin) jäi pelko muita koiria kohtaan, mutta yritä voittaa pelkosi ja olla mahdollisimman luonteva ja varma. Tarpeen tullen näyttele varmaa, vaikka hirvittäisikin. Se auttaa Sissinkin toipumista.

^Hyviä neuvoja. tosin sinun terrierisi taitaa olla kovapäisempi kuin diamantin pikkuinen.

Samainen tolleri josta yllä mainitsin oli muuten aiemmin käynyt samaan tapaan reikiä päähän purren vanhemman ja hyvin itsevarman, dominoivan koirani päälle. Se ei ollut hyökkäyksestä moksiskaan.

DAP-suihke voi tosiaan auttaa tällaisessa tilanteessa. Signen kasvattaja käytti sitä yhdellekoiralle tuossa huivissa. Koira oli tullut heille rescue-tapauksena ja stressasi muista koirista. Auttoi! Kokeilethan sitä nyt ensin?

Joo niin on Johva, kovempi meinaan, mutta tuo siedätysjuttu on nimenomaan tarkoitettu pehmeille koirille jotka tarvitsevat totutteluunsa paljon aikaa. Toivottavasti diamantin pikkuinen siitä pian tokenee

Kiitos viisaista ja viitseliäistä vastauksista! Nyt alkoi jo olla sitä mitä kaipasinkin...

Tuota DAPpia ajattelin kokeilla ja mahdollisesti tuttuja koiria (valitettavasti kaveripiirin koirat on kaikki väliltä rotikka-bulldoggi), mutta!!!!

Tänään kun sitä kainalossa (4v, 3kg) kannoin tohon parkkipaikalle, kulki viereisellä kävelytiellä tyttö bichonin kanssa, ja Sissi aloitti kainalossa tutun kimeän ininän ja vimmatun hännän vispaamisen!
Siis aivan entiseen malliin olisi ollut innoissaan ainakin sitä koiraa moikkaamassa (tämä siis ennestään tuntematon koira). Mielettömän helpottunut fiilis! Toivottavasti isojen koirien kohdalla homma on sama, toivotaan että tuo tilanne silloin tapahtui niin nopeasti ettei Sissi ehkä ehtinyt edes tajuta mimmonen mötikkä se oli.

Muutenkin se lähtee jo ulos tosi mielellään, ja fyysinenkin paraneminen on ottanut ison harppauksen viime päivinä.
Taisin itse säikähtää aivan liioitellun paljon, mutta kun seitsemän vuotta on näitä pitänyt ja ensimmäinen tämmönen tapaus niin kyllä kai sitä vähän säikähtääkin... Isot koirat nyt vähän viel jänskättää, taidan joka tapauksessa sitä DAPpia hommata ja yrittää etsiä jostain takuukiltin ja rauhallisen ison koiran.

^Kyllä tuo säikäyttää. Itse pelkään milloin tähtien asento vain on jonain päivänä väärä ja menetän jonkun tai jopa useamman rakkaista koiristani jonkun sekopääpedon hyökkäyksen kohteena. Hyökkäyksiä ei ole tapahtunut muita kuin tuo tolleri ja siitä on hieman yli 10-vuotta aikaa. Nuorempi koira söi puremien vuoksi antibiootin ja sai traumoja. Vanhempi ilmeisesti sai keskenmenon joko tuon takia tai sitten kohtuifektion takia (epäselvää kumpi asia syynä vaiko molemmat, kohtuinfektio kuitenkin todennäköisempi syy - tosin seuraava raskaus eteni kohtuinfektiosta huolimatta, mutta sai ab-hoitoa samalla).

Mun vanhempien keskikokoisenvillakoiran kimppuun kävi sakemanni metsässä. Iskä joutu nostaa koiran hartioilleen ja vielä sakemanni yritti Jasun sieltä saada. Eikä iskä edes mikään pieni mies ole vaan yli 190cm, että kyllä sillä sakemannilla oli jotain todella paljon jasua vastaan. Nyt Jasu murisee kaikilli sakemanin näköisille koirille varsinkin uroksille :/ Tapahtu viime kesänä ikää jasulla silloin 9 vuotta nyt 10 siis kymmenen (sai raukka sydän lääkkeetkin). Toi pelko jää nyt varmaan koko iäksi mutta onneks jasun ei tarvitse olla tekemisissä isojen koirien kanssa.