Minulla on kk narttu ja tulossa myös narttu. Villakoirissa pidän enemmän nartun ulkonäöstä, vaikka onhan niitä siroja uroksiakin. Ja tuo pelko pissailusta sisälle on kyllä yksi syy. Luonne-eroihin en osaa sanoa oikein mitään, tuntuu että yksilöstä se on eniten kiinni.
Uroksista on myös kokemusta, mutta eivät olleet villakoiria. Niiden kanssa ei mitään ongelmia ja yksi lleikkautettiinkin, ei mitään negatiivista vaikutusta....

Mun kohdalle on sitten sattunut kaksi siroa urosta. Mulla on nimittäin ollut sellanen kuva, että nartut on massiivisempia
Fido on varsinkin tosi siro, paitsi kasvoista

Jännäsin samaa kun Neron leikkautin, että tuleeko herrasta superflegu vai miten käy... Ruoka vaihdettiin vähärasvaiseen ja se olikin hyvä, sillä ekan puolivuotta Nero oli tosi huono liikkumaan ja pulskistui vähän. Toisaalta, urbaanina citykoirana ei ilmeisesti oikein nauttinut rivitaloelämästä ja kun muutettiin takaisin kaupunkiin, on jälleen oma itsensä ja ulkoilee mielellään. Ja siis painohommakin saatiin haltuun.

Ulkonäöllisesti Nero on ollut koko ajan mamman kaunis poika, koska on keskariksi tosi pieni ja siro. Monet nartut ovat paljon isompia kun meidän herra ja hidalgo :-)

On pakko sanoa, että minulle koiran sukupuolella ei todellakaan ole merkitystä. Olin aina kuvitellut, että ikinä en ota narttua kun urokset ovat niin paljon helpompia - no nyt on kaksi narttua uroksen lisäksi ;-) Ja ne ovat kaikki megasuperhyperdeluxe rakkaita vatsanaluseen katsomatta.

Jos oikeasti joutuisitte tilanteeseen, jossa kysyttäisiin, että oletko mielummin kokonaan ilman koiraa vai ottaisitko nartun / uroksen, luulen että loppupeleissä aika moni kuitenkin päätyisi kokeilemaan sitä ennen niin hankalaksi koetua sukupuolta. Olin itse toooooodella pitkään ilman koiraa ja näin jälkikäteen ajateltuna se vasta on hullun hommaa. Nyt sitten otan menetettyä aikaa takaisin oikein kunnolla

Seuraavan kommentin annan ihan huumorilla, karrikoiden ja yleistäen, mutta minun kokemuksen mukaan siitä löytyy myös suuri totuuden siemen: Sekä uroksia että narttuja seuranneena luonnehtisin, että nartut ovat mieleltään enemmän tai vähemmän kieroja kuin korkkiruuvit ja urokset suorempia ja rehellisempiä omistajilleen. Ehkä joitakin uroksia voisi luonnehtia jopa hieman yksinkertaisiksi

Molemmissa on hyviä ja huonoja puolia, eikä mitään luonne- tai ulkonäköominaisuuksia voi rajata vain urokselle tai nartulle. Itse rakastan molempia narttujani, kierouksista huolimatta (tai ehkä juuri niiden vuoksi ), enkä urosta ottaisi nyt mistään hinnasta. Toisaalta luonnerikas Roope-vanhus on myös aivan yhtä rakas, joten pienempi villakoira ja/tai vieläpä uroskoira ei ole poissuljettu joskus myöhemmin!

Ei nämä meidän urokset kyllä ole merkkailu sisälle paitsi nuorempi anoppilaan minne toinen uros oli pissannu ja ikää mun koiralla silloin noin 4kuukautta. Eikä meidän poikia tarvitse yö myöhään lähteä ulos viemään nuorempi haluaa pihalle noin kahdeksalta ja vanhempi sillon kun lähetään poikkeuksena tietysti ripulit tai muuta sellaista. Vanhemmilla on myös 10 vuotias uros villa sen kanssa ei ole ikinä ollut mitään ongelmia sisälle pissaillussa tai muussa. Yhden kerran lähti pihalta nuorena poikana juoksu nartun perään mutta vain sen kerran on lähteny. On aina irti kun vaan saa olla ja tottelee todella hyvin. Toisista koirista ei niinkään välitä ainakaan uroksista, pelkää toisia kun on niin usein syyttä suotta isompi koira käyny kimppuun . Urokset ei ole millään tavalla huonompia kuin nartutkaan.

Yllättävän kuuma keskustelu tästä syntyikin!

Kumma, kun urosten merkkailu on niin suuri ongelma narttujen omistajille, mutta uroskoirien omistajilla ei koiriensa kanssa moista ongelmaa ole. Sulo ei merkkaile sisälle, ulkona koipi nousee kyllä usein. Se on myös helppo saada pissaamaan tarvittaessa nopeasti: kävelyttää vain lähimmälle lyhtytolpalle tai liikennemerkille.

Sulolla on ollut eturauhasen kanssa ongelmia. Eläinlääkäri sanoi, että eturauhasvaivat ovat tosi yleisiä, kun kaupunkialueella uroskoiran elinpiirissä on käytännössä aina joku narttu juoksussa. Hormonit käyvät sitten liian kuumana.

Mielestäni koiran sukupuolta ei tarvitse valita etukäteen. On sitten enemmän valinnan varaa, kun sopiva pentue osuu kohdalle.

Ihan yhtälailla nartut merkkailevat .Ainakin meillä .

	Cicci kirjoitti:
	Ihan yhtälailla nartut merkkailevat .Ainakin meillä .

Ei meillä vaan. Enya on koko ikänsä tehnyt ulos päästessään aina ne yhdet pissit ja se siitä (jos kävelyttää muutaman tunnin, voi se pissiä toki toisenkin kerran ). Ehkä tämäkin on opetuskysymys. Meillä ei yksinkertaisesti lenkeillä nuoren koiran anneta laahata jokaista ruohotupsua ja tienpenkkaa, vaan kävellään reippaasti eteenpäin niin, ettei koiralla ole edes tilaisuutta pissiä kaiken aikaa. Ja nytkin kun Enya aikuisena ulkoilee flexissä ja voisi mennä ja merkkailla mielin määrin, se ei sitä tee, ei edes juoksuaikana.

En voi sietää urosten jatkuvaa merkkailua ja sen sivutuotteena jatkuvasti pissaisia jalka- ja mahakarvoja. Narttu on yksinkertaisesti siistimpi. Ja uskon tosiaan, että on aika pitkälti lenkkeilytavasta kiinni, oppiiko narttu merkkailemaan vai ei. Narttu tekee, mitä sen annetaan tehdä. Urokselle ei yhtä helposti mahda mitään.

Olen siis narttujen puolesta liputtaja, enkä voi kuvitella, että minkään juoksujen, valeraskauden tms. takia päätyisin yhtäkkiä urokseen, jos lisää koiria pitäisi hankkia. Uroksilla on aina kuitenkin jossakin takaraivossa se narttumaailma, enemmän tai vähemmän, kun taas nartun päätä eivät muut koirat parhaimmillaan sekoita lainkaan. Esim. meillä Enyassa ei huomaa juoksujen aikana mitään epänormaalia käytöstä, eikä se edes sotke juurikaan. Juoksutkin ovat vain n. 7-8 kk välein sen normaalin puolen vuoden sijaan, tullut tässä äitiinsä. Ei siis kannattane ottaa narttupentua sellaiselta emolta, joka pitää juoksuja 5 kk välein ja kärsii väliajat valeraskaudesta, jos ei ehdoin tahdoin halua samaa riesaa omalle koiralleen (eihän se toki mikään itsestäänselvyys ole, että kaikki periytyy tuolla tavoin, mutta maalaisjärkeä tosiaan kannattaa käyttää). Valeraskauttakaan Enyalla ei ole koskaan ollut. Ja ei todellaakaan merkkaile lenkillä. Ei pissi jaloilleen. Muut koirat eivät ole sen mielestä koskaan omistajaa kiinnostavampia. En ole päivääkään kiroillut villikseni kanssa, että voi elämä näitä narttukoiria, kun taas lähestulkoon kaikki tuntemani uroskoirat ovat kuin eläviä muistutuksia siitä, miksi en uroskoiraa halua.

Ja sanotaan nyt vielä, että mielipiteeni ei perustu vain siihen, että perheessämme on ainoastaan narttukoiria. Olen ennen oman koiran hankkimista hoitanut, ulkoiluttanut ja kouluttanut jos jonkin rotuisia ja roduttomia uroksia ja narttuja ehtien tutustua ko. koiriin useiden vuosien ajan. Kyllä siinä tuli aika vesiselväksi, että oma koira pitää ehdottomasti olla narttu. Tosin ehdotonkin on suhteellinen käsite. Voisin kuvitella, että jos esim. pennuttaisin oman koiran ja se tekisi vain urospentuja, voisin siinä tapauksessa harkita vakavasti pitäväni itse uroksen. Mutta en jaksa uskoa, että ihan äkkiä lähtisin ostamalla ostamaan urospentua.

	Sulo Sukkulahäntä kirjoitti:
	Kumma, kun urosten merkkailu on niin suuri ongelma narttujen omistajille, mutta uroskoirien omistajilla ei koiriensa kanssa moista ongelmaa ole.

Jaahas... tähän liittyy kai se ilmiö, kun uroskoirat (myös ne villakoirat) kuseskelevat näyttelyissä toisten telttojen ja häkkien seiniin. Ei se ole koskaan tuntunut kyseisten urosten omistajia häiritsevän, mutta kyllä se nartun omistajana ottaa päähän, kun urosten omistajat eivät pysty hallitsemaan sitä, mihin heidän koiransa nostaa koipea. Noin niin kuin julmasti kärjistäen se ei tunnu urosten omistajia häiritsevän ennen kuin koipea nostetaan kotona sisätiloissa tai esim. omistajan omille jaloille. Niin kauan kuin vahinko kohdistuu jonkun muun telttaan, portinpieliin, postilaatikkoon jne., niin eihän se toki uroskoiran omistajaa häiritse.

	Sulo Sukkulahäntä kirjoitti:
	Sulo ei merkkaile sisälle, ulkona koipi nousee kyllä usein. Se on myös helppo saada pissaamaan tarvittaessa nopeasti: kävelyttää vain lähimmälle lyhtytolpalle tai liikennemerkille.

Kovin moni uros tuskin kuitenkaan tekee tuolla tavalla koko hätäänsä kerralla pois. Meidän perheessä sen sijaan on pelkkiä narttukoiria ja kaikki pissivät käskystä. Jos koira täytyy pissittää nopeasti, ei tarvitse edes puita eikä pylväitä etsiä, kun meillä vaan tytöille sanotaan pisu-pisu ja tekevät kerralla koko hätänsä hetkessä. Enya on soveltanut käskystä pissimisen niin pitkälle, että kyykistyy ja yrittää pissiä vaikkei olisi hätäkään ja katsoo sitten minua, että saako tästä jo nousta, kun ei mua oikeesti pissitä.

Noh, oli miten oli, jokaisella on varmasti tästä kaikesta omat näkemyksensä. Sanottakoon kuitenkin, että onnittelen niitä, jotka päätyvät villakoiraa hankkiessaan haluamaan urospennun, koska niitä tuntuu olevan ostettavissa huomattavasti helpommin kuin narttupentuja. Mitä pienemmän villakoiran haluat, sitä hankalampaa on nartun hankkinen, ja monesti kuuleekin, että ensin kauheasti pohditaan, ottaako uros vai narttu ja sitten päädytään narttuun vain jotta voidaan todeta, että sellaisen ostaminen voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Ja sitten kun on etsitty ja odotettu puoli tai pari vuotta sitä narttupentua, annetaan periksi ja otetaan uros.

Khenya kirjoitti:

En ole päivääkään kiroillut villikseni kanssa, että voi elämä näitä narttukoiria, kun taas lähestulkoon kaikki tuntemani uroskoirat ovat kuin eläviä muistutuksia siitä, miksi en uroskoiraa halua. tähän liittyy kai se ilmiö, kun uroskoirat (myös ne villakoirat) kuseskelevat näyttelyissä toisten telttojen ja häkkien seiniin. Ei se ole koskaan tuntunut kyseisten urosten omistajia häiritsevän, mutta kyllä se nartun omistajana ottaa päähän, kun urosten omistajat eivät pysty hallitsemaan sitä, mihin heidän koiransa nostaa koipea. Noin niin kuin julmasti kärjistäen se ei tunnu urosten omistajia häiritsevän ennen kuin koipea nostetaan kotona sisätiloissa tai esim. omistajan omille jaloille. Niin kauan kuin vahinko kohdistuu jonkun muun telttaan, portinpieliin, postilaatikkoon jne., niin eihän se toki uroskoiran omistajaa häiritse.

Järisyttävän totta ja järisyttävän ärsyttävää tuo omistajien asenne.

mä olen kans aina opettanut käskystä pissaamisen, on kivempi lähteä autollakin ja kun kylään mennään niin ensin pisut pihalle, ja just se että narttu tekee kaikki pisut kerralla, uroksella se ei lopu ikinä. monet vaan kerrostalo asujat ym kellä ei ole omaa pihaa että saapi lähtee yöllä iltalenkille, kun taas edellinen koirani teki kerrotalossa asuessa pisut heti sallittuun paikkaan ja tuli sitten yö unille. ja mua ällöttää se jatkuva mahanalusen lutkutus...

Täällä myös pojat osaa käskystä pissata ja meillä on käsky juuri pitkälle pissalle, lyhyitä tulee helposti milloin ja mihin vaan no ei, vaikka tarkkana täytyy kyllä olla etteivät nosta koipea kenenkään tavaroille... se on totta että mahanalus on pississä, samoin takajalkojen sisävälit ja etujalkojen takaosat ja Capon tukka kun Fido ruikkii sen päälle näin siis Fidolla. Mutta Capo on aivan siisti poika eikä pissi lainkaan päälleen. Sen pissa tulee sivuun, kun taas Fidon pissa etujalkojen välistä kauas eteenpäin..

Mä en tajunnut, miksi uroskoiraa pitäis käytellä kusella yömyöhään. Ei mun ole ainakaan tarvinnu. kyllä se osaa pidättää siinä missä narttukin ja väittäisin että uros voi pystyä pidättämään jopa paremminkin, justiinsa sen merkkailun takia, minkä vuoksi rakon toiminta on vieläkin hallitumpaa kuin nartuilla. Sisälle merkkailu on sitten asia erikseen, mutta sekään ei todellakaan ole hätäänsä kusemista. Vaan eipä tuota merkkailua ole meillä sisätiloissa näkynyt, kun ei tuo osaa merkata vielä ulkonakaan.

Missäs iässä muuten sukukypsyys alkaa saavuttaa isovillakoiraa? On päässyt unohtumaan. Turo täyttää juhannuksena 7 kk eikä vielä ole ollut käytännössä tippaakaan kiinnostunut muista koirista/nartuista, tai edes niiden hajuista, eikä mitään merkkausta ole vielä näkynyt. Pitkät pissit tekee vieläkin ihan niinku pienenä.

Kaikki uroskoirat eivät ole epäsiistejä pissijöitä vaan niillä on tarkka sihti. Elmeri ei kuulu noihin, ruiskii mihin sattuu ja kävelee pissiessään samalla . Mutta nartuista Elmeri ei tunnu olevan kiinnostunut. Ihan yhtä helppo mun mielestä tämä uros on kuin nartutkin. Jopa helpompi. Agilityharjoitus- ja kisakautta ei pilaa juoksut. Hirmu dominoivahan tämä on, mutta se on yksilöpiirre, ei riipu siis sukupuolesta.

	Hensku kirjoitti:
	Missäs iässä muuten sukukypsyys alkaa saavuttaa isovillakoiraa?

Usein n. 6-11 kk iässä. Isoilla roduilla varmaan pieniä myöhemmin.

Johvan pissipuheevuorosta tulikin mieleeni, että tuo klassinen "narttu tekee yhdet pissit" -juttu ei toimi meillä... Nella pissii kuin poika ja useasti myös. Ja pissii ja kulkee eteenpäin samalla. Että tosi ladylike ;-))