Nyt taas kaivattaisiin apuja teiltä villisfoorumilaisilta...Mitä tehdä pennulle, joka hyökkäilee vanhempaa koiraa kohti? Tämä voi tapahtua milloin vain, kun molemmat koirat ovat samassa huoneessa.
Ongelma on kutakuinkin tämmöinen:

Heka voi ensin omassa rauhassaan leikkiä, pureskella luuta yms mutta kun Jimi menee ohitse, pentu hyökkää Jimiä kohti ja melko rajusti. Joskus Jimi ei uskalla edes mennä pennun ohitse, koska se ilmeisesti pelkää että kohta tuo taas hyökkää.
Tuntuu hieman pahalta Jimin puolesta, ettei se enää liiku omassa kodissaan yhtä paljoa kuin ennen.

Muuten ne tulevat varsin hyvin toimeen keskenään; Nukkuvatkin joskus yhdessä ja iltaisin molemmat saavat riehumiskohtauksia ja painivatkin yhdessä.
Olen myös kuluttanut Hekalta "ylimääräisen" energian pois, esim. leikittämällä pentua ja antamalla sen juosta ulkona, jotta se ei purkaisi energiaansa Jimiin.

Haluaisin vain vinkkejä siihen, miten tuon hyökkäilyn voisi lopettaa, että Jimikin uskaltaisi liikkua kotona niin kuin ennenkin.

Eikö Jimi laita penikkaa ruotuun? Mielestäni tämä olisi se paras ratkaisu, koska pennunkin on tärkeää oppia arvostamaan vanhempia koiria, ja sitä et sinä pysty tekemään Jimin puolesta. Varo ainakin antamasta Jimille sitä käsitystä, että sinä valvot ettei Jimi vahingoita pentua, se saattaa luulla ettei saa puolustautua. Meillä ovat vanhemmat nartut laittaneet pennut ojennukseen kun ovat käyttäytyneet röyhkeästi, eikä mun todellakaan ole tarvinnut pentuja hakea pois aikuisten kimpusta.

Koita olla tosi neutraali kun pentu hyökkii, jotta Jimi ymmärtäisi että se saa ratkaista tilanteen ja vääntää pennulle rautalangasta että tämä ei käy. Ehkä se totuttuaan pentuun paremmin uskaltaa paremmin sitä kasvattaa!

Meillä tuskailtiin ihan saman asian kanssa. Vanhempi koirani (narttu) on arka ja pidättyväinen luonteeltaan, eikä ole ikinä ollut kiinnostunut muista koirista. Pentu (uros) taas on astettava aktiivisempi ja dominoivampi tapaus, mutta ei missään nimessä aggressiivinen. Pentu yritti ärsyttää narttua ja hyökkäili sen päälle (ei ollut kuitenkaan vihainen), mutta vanhempi koirani ei osannut puolustautua tarpeeksi voimakkaasti. Sain itse samankaltaisia ohjeita, että pitäisi antaa niiden selvittää välinsä, mutta ei siinä voi katsoa vain vierestä, kun puolet isompi pentu yrittää hyökkiä pientä koiraa kohti. Välillä odotin mihin tilanne kehittyy, ja jos narttu uskalsi sanoa vihaisesti, kehuin sitä. Muutamaan kertaan olen selättänyt pennun tai muuten torunut sitä aiheettomista hyökkäilyistä. Pentu on niin kovapäinen, ettei se torumisesta juuri edes välitä...

Oma tapani ei varmasti ole ollut oppikirjojen mukainen, mutta itse en olisi pystynyt vain katsomaan vierestä tilannetta, jossa toinen kärsii. Nyt puolen vuoden jälkeen tilanne on alkanut helpottumaan, mutta välillä narttuni kulkee edelleen seiniä pitkin, kun varoo pentua. Mutta nyt se sanoo jo kunnolla takaisin ja uskaltaa taas leikkiä innokkaasti omilla leluillaan. Koirien yhteisistä leikeistä voi vain haaveilla, ehkä joskus kun pentu aikuistuu. Ei muuta kuin pitkää pinnaa sinulle...

Jimi on ärähtänyt ja antanut pennulle ns. "kyytiä", mutta välillä saattaa taas olla pidättyväinen eikä välttämättä edes ärähdä takaisin.
Heka on kuitenkin kooltaan pienempi kuin Jimi.

Tänään on mennyt jo paljon paremmin, mutta välillä tulee näitä hyökkimis-tilanteita ja ymmärtäähän sen kun toinen on vasta pentu, mutta tuntuu silti pahalta katsoa vierestä.
Hekan ja Jimin yhteiselo sujuu muuten todella hyvin, nukkuvat joskus vierekkäin yms.

Ehkäpä tässä tosiaan vaaditaan pitkää pinnaa niin kuin Kata sanoi...Hiljaa hyvä tulee.

Kehu Jimiä kun se laittaa pennun ruotuun. Rohkaise Jimiä kulkemaan pennun läheltä ja vahdi ettei pentu pääse hyökkimään. Älä kuitenkaan suojele Jimiä, vaan kehu vain ja rohkaise puolustautumaan. Kyllä se siitä kun pentu kasvaa. Meillä oli aluksi vähän sama ongelma, kun Aida ei halunnut pienelle pennulle sanoa pahasti.

Täällä taas kyselen vinkkejä erääseen asiaan.
Hyökkäily on loppunut suurimmaksi osaksi ja sitä tapahtuu enää harvoin. Joka tapauksessa Heka tietää jo ettei Jimiä saa kiusata, mutta viime sunnuntaina tapahtui näin:
Jimi nukkui rauhassa ja sikeässä unessa omalla paikallaan, kunnes Heka pääsi livistämään makuuhuoneeseen, hyökkäsi Jimin päälle ja näin ollen Jimi hyppäsi sänkyyn karkuun.

Jimi viettääkin enemmän aikaa makuuhuoneen sängyssä, leikkii ja syö makupaloja siellä kun se ei välttämättä uskalla aina nukkua omalla paikallaan.
Ulkoilun ja treenien jälkeenkin painuu suoraan sänkyyn tai sohvalle Hekaa karkuun. Entä sitten kun Heka pääsee myös hyppäämään sänkyyn? Olen yrittänyt pitää makuuhuoneen Jimin ns. "omana alueena", mutta aina jostain pentu onnistuu sinne livahtamaan.

Ulkona on seuraavanlainen tilanne: Jimi kulkeen nykyisin pari metriä jäljessä ja antaa Hekan mennä edellä. Jos Heka jää haistelemaan, Jimi pysähtyy ja jatkaa matkaa vasta sitten kun Heka lähtee kävelemään. Jimi ei myöskään uskalla ohittaa Hekaa ulkona, vaan pelkää selvästi ja odottaa milloin pentu hyökkää päälle. Käytän koiria välillä samaan aikaan ulkona, jotta ne tottuisivat kävelemään kahdestaankin.
On meillä kuitenkin positiivisiakin kokemuksia; Olen kovasti kehunut Jimiä siitä, että se joskus kulkee ulkona reippaasti Hekan vierellä.

Heka saa aina ulos lähtiessään kamalia "riekkumis"-kohtauksia ja siksi sekä lenkille lähtiessä, että kotiinpäin tultaessa se aloittaa leikkimielisen rähinän ja uhittelee Jimille.
Hihnassa kulkeminen onnistuu hyvin, mutta suoraan sanoen olen ihan solmussa kahden koiran kanssa, kun Heka riekkuu puolelta toiselle, välillä edestä ja välillä takaa yms.

Muuten meillä menee tosi hyvin, mutta jos kellä tahansa on neuvoja (pienikin auttaa), niin voisi kertoa niitä.