Meillä on sellainen ongelma, että kääpiövillakoiranpentumme (reilut 3kk) haluaa usein ulospäästyään heti sisälle. Välillä tuntuu että se pelkää jotain, kun jää vaan istumaan eikä liikahdakaan. Ja maanitteluista huolimatta ei tule, vaan kääntyy mielellään takaisinpäin kotiovelle. Vaikka näköpiirissä ei ole ketään. JA mikä huvittavinta, vieraita ihmisiä kohti se ryntää lähes aina, ja muut koiratkin useimmiten vaikuttavat kiinnostavan sitä (ei erityisesti piiloudu mun taakse tmv)
Joskus sit kun sen saa kävelytielle asti, niin se saattaa kipitellä innokkaastikin, mutta varsinkin omasta pihasta poismeno näyttää olevan vaikeaa. (Asumme kerrostalossa, joten piha ei ole erityisen suojaisa tmv, koiriakin on talossa vaikka kuinka)
Hankimme sille Jokken valjaat taannoin ja olen alkanut epäillä, ettei se liittyisi valjaisiin, ettei halua mennä ulos. (Valjaiden laittaminen vaatii namin joka kerta) Ajattelin kokeilla, olisi siitä panta kivempi, mutta en muista mihin laitoin pannan
Jokken valjaathan ovat nahkaa ja vankat, eli voisivatko olla liian painavat tmv noin pienelle?
Kun koiran päästää vapaaksi, se juoksee vaikka kuinka, eli kävely ei ainakaan satu sen tassuihin tmv.
Tähän liittyen myös lisäkysymys, miten ulkoilutatte pentujanne - monissa oppaissa sanotaan, ettei pentuja saisi juuri taluttaa hihnassa, mutta kaupungissa pentua ei voi juuri pitää vapaana, koska se ei vielä tule aina käskystä luokse. Olemme yrittäneet taluttaa niin, että se ei juuri huomaisi talutinta. Vetämisharjoituksia eri vielä tarvitse paljon tehdä, se kun ei tosiaan vedä.

No meillä ainakin molemmat koirat pani vastaan hihnassa kävelyä pienenä. Olisivat suoraan halunneet takaisin omaan pihaan (asumme rivitalossa, jossa on pieni nurmipiha). Eli itse sanoisin tuon olevan normaalia. Meillä oli käytössä panta, mutta 3-4 kk:n iässä siirryttiin valjaisiin eikä niiden käytössä ollut minun mielestäni eroa koiran liikkumista ajatellen.
Dicon sain houkuteltua liikkeelle siten, että menin kyykkyyn, jolloin Dico ryntäsi onnessaan kohti luullen, että pääsee syliin. Juuri, ennen kuin se oli luonani, nousin ylös ja kuljin eteenpäin ja koira kulki edelleen perässä toivoen pääsevänsä syliini. Siten se sitten alkoi liikkua. Asiaa myös varmasti helpotti se, että ulkoilutin pentua yhtä aikaa aikuisen koirani kanssa, jota se matki kaikessa. Eli varmaan otti mallia myös hihnassa kävelyssä. Lenkkeilin Dicon kanssa pienestä pitäen tuttujen koirakamujen seurassa, jolloin se myös liikkui rohkeammin ulkona.
Itselläni ei ole kokemusta noista Jokken valjaista, en tiedä kuinka painavia ovat, mutta noin pienellä pennulla olisi toki kiva pitää joitain mahdollisimman kevyitä ulkoilutusvälineitä, jotta ulkoilu tuntuisi mukavalta.

namipaloilla, mutta jos joka 5-10 metrin välein saa antaa namipalan, niin äkkiä tulee namikiintiöt täyteen...
mutta kiva tietää, että se on ihan normaalia. Minusta nimittäin se alkoi vasta muutama päivä sitten (no välillä pentu oli melkein viikon mökillä) ja ihmettelin, onko tapahtunut jotain pelottavaa, mitä kukaan muu ei ole huomannut.
ja tosiaan, pahinta on se pihasta lähtö ja alkumatka, vähän kauempana kävely helpottaa. kerran huomaisin, kun lopulta otin sen syliin, että se tärisi. Eli jotain se ilmeisesti pelkää tai jännittää...
Hissiisn se ei myöskään uskalla tulla muuta kuin sylissä, en tiedä pitäisi sitäkin alkaa opettaa, kun ei kai se kannata loppuelämää sylissä kannella? Onko kokemuksia, milloin olisi sopiva ikä? Meillä on siis sellainen vaarallinen hissi, jossa on ns liikkuva seinä.

Meillä oli sama ongelma Jimin ollessa pentu, mutta se oli hiukan erilaista. Jimi vain istui ja köksi paikallaan, ei liikkunut mihinkään, ei edes kotipihaan tehnyt mieli. Jimi kiipesi aina kenkien päälle istumaan kun piti kävellä. Yhtenä päivänä päädyin ottamaan Jimille nameja mukaan ja niillä houkuttelin kävelemään. Tein myös saman kuin Nemaide, eli menin kyykkyyn ja koira tuli aina iloisena luokse, oli hihnassa tai ei.
Nameilla ja houkuttelemisella sain Jimin kävelemään. Alkuaikoina Jimi kuitenkin kulki vain takana mutta käveli joka tapauksessa.

Nyt uusin koiramme, Heka (2 kk), kävelee todella hyvin hihnassa. Hekalla vauhti kiihtyy aina hirmuiseksi kotiin päin mentäessä, Jimikin tekee sitä silloin tällöin vaikka onkin jo 3½-vuotias.
Ensimmäisinä päivinä pidin Hekaa vapaana (panta kaulassa) ja hihnaa pidin taskussani mukana. Heka kulki kiltisti nätisti perässä ja oli koko ajan silmä tarkkana, että mihin menen. Pikkuhiljaa otin hihnan mukaan ja nykyisin kulkee siinä jo kuin vanha tekijä.
Meillä tosin tilannetta on saattanut helpottaa se, että Heka matkii kaikessa Jimiä. Ulkonakin kulkee sievästi Jimin vierellä.

Minä olen aina käyttänyt koirillani pantoja, valjaista en ole oikein koskaan pitänyt.
Jimillä & Hekalla ovat käytössä Hurtan puolikuristavat pannat ja kevyet kangashihnat + flexit, joita harvemmin tulee käytettyä. Olen samaa mieltä kuin Nemaide, että kevyet ulkoiluvälineet voisivat olla paikallaan.
Kokeile myös tuota houkuttelemista, että menet maahan ja kutsut pennun luoksesi. Voit ottaa avuksi myös nameja.

Onnea matkaan!

meidän villislapsi ulkoili pienenä pannan kanssa, mutta ilman hihnaa. lähinnä leikittiin pihalla. ja jos jonnekin kävelylle halusin niin sitten varasin paaaljon aikaa ja tutkiskeltiín rauhassa ja mentiin ehkä korttelin ympäri.

meilläkin hissit pelotti ja rappurallit ym mutta rauhassa tutkiskeltiin jännittävempiä paikkoja. ja tietty palkittiin paljon nameilla ja leikillä ja juteltiin rohkaisevasti. kiireellä ei päästy mihinkään

että parkkipaikka on niin lähellä, etten enää uskalla omassakaan pihassa ulkoiluttaa ilman taluntinta, koska pentu ei välttämättä tule silloin kun kutsutaan vaan saattaa rynnätä auton alle. Luoksetuloa yritetään harjoitella ahkerasti, mutta se ei olekaan niin helppoa opettaa.
Se mikä tosiaan on hassua, on että yleensä kun päästään omasta pihasta vähän matkaa poispäin, niin sitten kävelee jo aika mielellään. Varsinkin jos pääsee metsäpolkua eikä tarvitse kävellä hiekkatietä

Meillä on nyt 3 kuukautta vanha kääpiövillis, jolla myös tulee toisinaan kova hinku kotiin. Vetää niin lujaa, että maha on melkein maassa ja jalat vaan kuopii (joskus myös huutaa kuin vietävä). Olenkin miettinyt mahtaako tuosta vetämisestä olla jotain haittaa? Olen jostain joskus lukenut, että henkitorvi voisi vahingoittua, kun panta painaa siihen. Meillä on käytössä ihan tavallinen panta. Olenkin nyt miettinyt valjaiden hankkimista. Ovatko ne hyvä ratkaisu pennulle?

En usko, että pennulla on pelkäämisestä kyse. Jos mennään vieraalle alueelle (ei tiedä mistä pääsee kotiin), niin kävelee oikein reippaasti eikä vedä yhtään. Ihan kuten amandinen pentu, meidänkin pentu olisi aina menossa tervehtimään vieraita ihmisiä.

vaikka välillä vieläkin seisahtuu tai istahtaa eikä meinaa millään jatkaa matkaa.
Me hankimme pennulle valjaat aika pian sen jälkeen kun se tuli meille, mutta nyt kun kävimme trimmauttamassa sen turkkia ensimmäistä kertaa - pentu on nyt siis 5kk - niin trimmaaja sanoi, että valjaat ovat kuluttaneet niskatukan eikä villakoiralla saisi käyttää valjaita. Valjaat tuntuivat kuitenkin villille pennulle muuten hyvältä vaihtoehdolta - meidän pihapiirissämme on muitakin pentuja, ja kyllä villakoira on paljon muita rotuja villimpi ja nopeampi:D
Meillä on siis Jokken nahkaiset valjaat. Koira on kyllä tykännyt valjaista, mutta nyt koitamme välillä käyttää Hurtan pehmustettua puolikuristavaa pantaa, jota monet villakoiranomistajat suosittelevat. Sitä on kokeiltu vasta muutaman kerran, joten en osaa vielä oikein sanoa onko se hyvä. Turkun kohentumiseenhan menee joka tapauksessa viikkoja. Panta on tosi leveä ja tuntuu siinä mielessä jotenkin mukavammalta pennun kiskoessa kun ihan kapea panta. En usko että tuo panta pääsee kiristymään liian kireäksi, koska ainakaan pentu ei yhtään varo sen kiristymistä = sen on aina ihan kireällä ja kun löysytän sitä, pentu kiskoo sen heti taas kireälle.

Vosinkin tosiaan kokeilla niitä valjaita rinnakkain pannan kanssa. Vetämistä kun esiintyy vain pissatusreissuilla jolloin ei lähdetä kauas kotoa. Jos pentu ulkoilee ns. tuntemattomassa paikassa, se siis kävelee oikein nätisti. Hirvittää jotenkin se kova vetäminen ja kurkkuun kohdistuva paine. Saatan toki vaan olla hysteerinen ensimmäisen koiran omistaja. Tuollainen vähän leveämpi panta kuulostaa myös hyvältä vaihtoehdolta. Voiko puolikuristavaa pantaa käyttää jo näin pienellä? Täytyy mennä lemmikkiliikkeeseen vähän tutkailemaan.

Minusta ei kannata pakottaa. Se pentu rupeaa ihan varmsti jossain vaiheessa kiinnostumaan itsekin ulkomaailmasta. Meilläkin taisi olla koira jo 4kk tai jtain ennenkun käytiin korttelin väliä pidemmällä. Joskus kannoin sen kauemmas ja käveltiin sitten nätisti kotiin pin. Useimmiten mentiin autolle jonnekin missä se oli irti ja sai juosta tutkiskelemassa paikkoja vapaasti.
Sitten houkuttelu tai ihan juoksupyrähdys sai koiran mukaan. Nämä liikkumattomuus ongelmat meni meillä ainakin iän mukana ohi. Mutta pääohjeena mielestäni olisi että ei pakolla vaan innostaen ja kehuen. =)

Meillä kävellään innostuen pois pihasta ja tutkiminen on alusta asti tehty nimenomaan pennun omilla ehdoilla (no okei ihan kaikkea ei ole saanut laittaa suuhun ). On jo kova nuuskija tuo meidän pentu. Vapaana saa juosta sukulaisen pihalla eikä arastele sielläkään yhtään. Jos hihnassa mennään vähän pidemmälle pentu kulkee reippaasti ja tutkii ympäristöään. Tuota vetämistä ei siis tapahdu joka kerta vaan ainoastaan joillakin pissatusreissuilla. En ole oiken osannut yhdistää, mistä se olisi seurausta. Joskus alkaa vetää heti, kunhan on tarpeensa tehnyt (tämä siis voi olla jo pidemmän kävelyn jälkeen). Toisinaan taas aloittaa vetämisen, kun on kävellyt pihasta ulos ja nuuskinut muutaman metrin. Kun totean ettei mennä vielä kotiin, kääntyy kyllä ja seuraa. Yleensä tarpeetkin tulee hetken päästä. Joskus, mutta onneksi harvemmin, kuten tänä aamuna, ei suostu lopettamaan vetämistä ollenkaan ja joudun lopulta viemään sen takaisin sisälle.

Pentu on vielä pieni, joten ongelma ei välttämättä ole suuri. Saattaa mennä vetäminenkin iän myötä ohi. Kauhistutti vaan niin tänä aamuna tuo meno, että aloin harkitsemaan niitä valjaita. Tuntuu melkein omassa kurkussa, kun koiraa katsoo.

Kannattaisi ehkä kuitenkin paneutua ongelmaan eli hankkiutua eroon vetämisestä kuin alkaa välineurheilijaksi. Kaikilla ihme välineillä ei pitäisi lähteä ongelmia korjaamaan vaan mieluummin korjata sitä vinksallaan olevaa suhdetta siihen koiraan (siitähän vetämisessä on kyse että koira mielestään määrää tahdin). Koita ainakin sitä, että pysähdyt/vaihdat suuntaa välittömästi hihna kiristyessä, käytä aina lyhyttä hihnaa ei mitään fleksejä tai muita jotka lisää vetämistä, voit kokeilla hihnan ravistamista sen kiristyessä, voit palkita vaihtelevin väliajoin aina kun koira on pohkeesi kohdalla siinä missä pitää tai itse opetin katso sanan lopultakin , jolloin sanon katso ja herkkupalkka aina kun sellainen tilanne lähestyy jossa koira on vetänyt (toinen koira, lapsia). Meillä vetäminen on loppunut ja koira pysyy irtikin käskyn alla vierellä (eli ihan lähellä), kun tarpeen (9kk nyt). Kannattaa tehdä sen kanssa intensiivisesti töitä muutama viikkokin, niin oppii varmasti olemaan! Vetäminen on raivostuttavaa ja rasittaa narun molemmissa päissä olevia ja voi olla liukkailla vaarallistakin.

Olen kokeillut jo kaikkia mainitsemisia keinoja. Jatketaan harjoittelua edelleen. Ajattelin vain josko harjoittelu olisi helpompaa ollut niillä valjailla. Fleksiä en edes omista. Irti ollessa pysyy kyllä jo hienosti vierellä. Se vetäminen todellakin on raivostuttavaa. Viimeisen 200 metrin matka ennen kotiovea on joskus kestänyt tolkuttoman kauan, kun olen aina pysähtynyt jne. koiran vetäessä. Kyllä siinä meinaa hiki tulla molemmilla.
Vähän ehkä meni tämä keskustelu väärän otsikon alle, mutta kun tuossa aloitusviestissä oli mainittu pennun vetäminen, niin tartuin siihen.

	illa kirjoitti:
	200 metrin matka ennen kotiovea on joskus kestänyt tolkuttoman kauan, kun olen aina pysähtynyt jne. koiran vetäessä. Kyllä siinä meinaa hiki tulla molemmilla.

tiedän tunteen. meinas välillä usko loppua, kun koira vaan veti ja veti. mutta toisaalta jos et halua tapella ongelman kanssa koiran loppuelämää, niin kannattaa aloittaa harjoittelu heti tai jatkaa edelleen jos kerta näitä jo tehty. ja muista namit tai muu palkkaus!

Jjuu tosiaan muutaman viikon sitkeys, että ei kerta kaikkiaan edetä vetäen kotiin, vaikka itsellä ois kuinka kiire ja hiki auttanee. Elä menete hermoja myöskään, niin tulee oppimiseen mukava ilmapiiri!
Sekin ois kokeilemisen arvosta, mä oon joskus tehnyt, että kun vetää tai hinkuu kotiovelle, niin ette meekkään vielä kotiin vaan kävelette ohi ihan pokkana, vaikka sata metriä ja sitten takasin.