Nyt kun ollaan päästy Doron karkailusta eroon(oven raosta livahtaminen sillon kun lapsen ovea availevat) ja luoksetulo onnistuu lähes ongelmitta, otettiin takapakkia ihan niin helpon asian kun istumisen kanssa!!
Laitan aina koirat istumaan ennen ruoan antamista tai ennen lenkille lähtemistä kun laitan pannan tai ihan vaan koulutustilaanteessa kun ollaan harjoiteltu esim. sitä luoksetuloa.
Nyt Doro ei meinaa enää millään istua!
Saan jankata jatkuvasti istu sanaa eikä sillä näytä enää olevan mitään tehoa!!
Toinen koira kyllä istuu (ja saa esim. sen ruoan heti istuttuaan) ja Doron kanssa saatetaan ihan helposti odotella sitä istumista niin kauan että toinen on jo kerennyt söydäkkin...
Joskus olen jättänyt jopa eteiseen, kun ei ole suostunut istumaan pannan laiton ajaksi, ja jättänyt sisälle vinkumaan. Eli ei siis ole päässyt mukaan lenkille...
Alkaa tuntua tosi turhattavalle, kun koira vaan katsoo sen näköisenä että et voi olla tosissas että mun pitäsi istua
En ole antanut yhtään löysiä istumisen kanssa, ja muissa käskyissä ei tälläistä ole vastaan tullut.
Tuntuu siltä että mitä enemmän koira oppii uutta ja alkaa uskomaan, sitä vähäpätöisempänä pitää istumista
Enkä millään viitsisi enää minkään herkkujen kanssa alkaa opettelemaan vanhaa taitoa, jonka Doro jo varmasti osaa ja joka ei näytä sitä vaan kertakaikkiaan huvittavan tehdä.
Muutenkin tuntuu että kontaktini koiraan on katoamassa??
Ennen se oli paljon huomionhakuisempi ja kiinnostuneempi minusta ja siitä mitä sanon ja nyt tuntuu siltä ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa (varsinkaan ulkona ollessa) mitä minä siellä narunpäässä komennan...
voiko syynä olla ikä 1,5v? vai mistä ihmeestä nyt tuulee?!?

Istumisongelma kuulostaa aika tutulta. Meidän, myös 1,5-vuotias neiti, on päättänyt, että hän ei millään haluaisi istua ennen ulosmenoa. Piipander tottelee muuten hyvin, kontakti on kunnossa, todellakin osaa istu-käskyn ja koskaan ei ole lipsuttu vaatimuksesta istua. Silti ihan yhtäkkiä istuminen on tullut maailman vaikeimmaksi asiaksi. Meillä Piipander kyllä istuu ruokakuppia annettaessa ja muulloinkin, mutta uloslähtiessä ei sitten niin millään. Meillä Piipander kiertelee ja kaartelee eteisessä, tuijottaa ja seilailee minne sattuu, mutta istuta sitten ei niin millään. Olen miettinyt, että olemmeko tehneet tilanteesta jostain syystä liian uhkaavan? Mikään ei kyllä mielestämme ole muuttunut aiempaan verrattuna jolloin homma sujui. Silloin Piipander istui jo valmiiksi, kun hihnan otti esille. Minulla ei ole siis ratkaisua asiaan, mutta sympatioita kyllä.

Tutulta kuullostaa, mutta ihan samanlaista ongelmaa meillä ei ole. Heka (nuorin koirani), istuu jo vähän joka tilanteessa eikä millään malttaisi seisoa. Jimillä (vanhemmalla koirallan) istuminen on taas asia erikseen, nimittäin se ei tykkää istua.
Joka ikisessä tilanteessa takapuoli on n. 1 sentin verran koholla maasta, sekä ulkona että sisällä.

Meillä kyseiseen "ongelmaan" on auttanut käsimerkit. Hekalla pidän etusormea kuonon edessä ja vedän sormen itseeni päin, jolloin koira automaattisesti istuu.
Jimin kanssa taas olen käyttänyt vähän samankaltaistä tapaa, mutta se on pikkuriikkisen kuitenkin erilainen. Kun aikoinani opetin Jimiä istumaan, otin käteeni namin ja laitoin käden nyrkkiin. Vein kättäni Jimin pään yli, jolloin Jimi istui, nähdäkseen nyrkin jossa oli namipala.

Nämä olivat omia kokemuksiani istumisesta, eivätkä ne välttämättä toimi kaikilla mutta ainahan voi kokeilla.

no joo... nyt alan jo oikeasti miettiä pitäisikö jo huolestua...
Opeteltiin tai oikeastaan kerrattiin vanhoja oppeja ja samalla opetin pentua menemään maahan.
Doro siinä vieressä kertasi ja meillä kävikin nyt niin että pentu oppi maahanmenon ihan hetkessä, mutta doro ei mennyt maahan ollenkaan!
Oli kuin ei ikinä olisi kuullutkaan moista käskyä?!?
Lähes nukahteli istuvalleen (silloin kun ajatteli hetkeksi istahtaa) katseli tylsistyneenä maahan, eikä luonut minuun mitään kontaktia!
Ei edes herkuilla suostunut mennä maahan eikä edes kateuttaan, kun pentu sai herkkuja aina kun oivalti oikeen mitä siltä pyysin.
Eikai villakoirankaan ÄO voi pöntöstä alas valua...

Lopulta minimoitiin kaikki häiriötekijätkin pois, eli mentiin aivan toiseen päähän huushollia ja pentu jäi lasten kanssa toiseen huoneeseen ja edelleenkin puhuin puulle, en koiralle nyt istui kyllä, mutta ei mennyt maahan...

Ja tosiaankin se kontakti, mikä nyt normaalisti jokaisella on omaan koiraansa on häveksissä kokonaan!

Niin ja se vielä että tämä kontakti katoaa vain näissä "koulutustilanteissa", muuten kuuntelee ja uskoo kyllä mitä sille juttelen, tai käsken. (Esim: Mennänkö ulos tai ethän mene sinne)

Doro on ollut aivan normaali itsensä pennun tulon jälkeen, ehkä vähän sylisempi kun ennen. Muut käskyt kyllä handlaa, (luulisin ainakin) ja uuttakin ollaan opittu tässä pennun tulon jälkeen, mutta mitä ihmettä tämä on kun nämä ihan perusjutut ovat lakanneet aivan tyystin toimimasta

oliskohan uhma iästä kyse, tico oli just tuollainen ja että meinas mennä hermot! kun tietää että se osaa mutta ei vaan tee ja jurnuttaa paikallaan ja katselee tähtiä. voihan se tietysti olla jonkinlaista mustasukkaisuuttakin mutta uhmalta kyllä minusta kuulostaa. ticolla oli kaikki mahdolliset uhma iät samaan tahtiin kun lapsilla on tiettyina ikävuosina, murkku iän jälkeen se loppui luojan kiitos, ja aina oli sama virsi...nyt on onneksi jo 5 ja ihanassa tasaisessa iässä!

Meillä oli poju (7kk) viikon hoidossa tutussa paikassa kun oltiin reissussa. Viikon aikana oli saanut hypätä aika vapaasti ja nyt ovat komennot hukassa... Ei anna ottaa itseään enää kiinni kun on vapaana ja istuminenkin komennosta tuntuu unohtuneen. Ennen tätä oli luoksetulo ja muut komennot kohtuullisessa kuosissa, vaikka olisi ollut mielenkiintoisempiakin asioita näköpiirissä. Mistäs nyt kannattaa lähteä uudelleen liikkeelle? Tuo tänne-komennon unohtuminen harmittaa kyllä todella paljon. Juoksemalla kun tuota ei kyllä saa kiinni...

Sitä on taidettu juosta kiinni hoitoaikana...
Älä milloinkaan yritä sitä. Se se vasta on hauska leikki.

Aloita alusta turvallisella paikalla (aidattu alue/metsä kaukana teistä/tms.).

kunhan se muistaisi ettei yrittäisi ottaa ikinä kiinni kun vaikka trimmaa,tai leikkaa kynsiä,koska silloinhan se koira yhdistää siihen sen kun olisikin hätätilanne ja pitäisi koira saada kiinni..Hillasta on kans huomannut kun ikää tulee nyt 4kk melkein että välillä on mukava laittaa vastaa,eikä aina tarvi totella.eli selvä uhma-ikä..s4e vähän kokeilee että "pääsiskö tota pomoksi nyt "