Luin tätä ketjua ja oli helpottava huomata, että ei ole mitään pakkoa karsia kaikkea pennun hyppimistä pois. Opettamista ja uoppimista itselle koiranomistajana on ollut niin paljon, etten ole pitänyt sitä niin ihan ykköslistalla - meillä on siis kääpiövillakoiranpentu, pieni sellainen.
MUTTA ongelmaksi on muodostunut se, että pentu saa välillä reihakkuuskohatuksia joissa pyörii ympärillä ja hyppii ja puree kipeästikin. Mikään kieltäminen ei saa loppumaan. Olen yrittänyt ottaa pentua kiinni että saisin pidettyä sitä aloillaan niin että joutuisi katsomaan minua kun kiellän terävästi, mutta pentu on niin vikkelä etten saa sitä millään kiinni. Tai sitten kun saan riehakkuuskohtaus on ohi ja on vähän myöhäistä... Onko kellään vinkkiä tähän? Ainoa mikä on vähän auttanut, on että työntää lelun suuhun - silloin pentu jää usein vähän hölmistyneenä katsomaan.
Jostain luin että esim vesisuihkua kuonolle voisi käyttää rankaisuna, mutta jotenkin epäilen että tuollainen voisi vain innostaa lisää meidän koiraa. Se tykkää esimerkiksi leikkiä kastelukannun vesisuihkussa... Ja useimmiten riehakkuuskohtaukset tapahtuvat ulkona. Olimme juuri mökillä missä se saa riehua paljon itsekseenkin, lampaankorvien ja muiden lelujensa kanssa. Silti sielläkin se välillä riehaantuu ja alkaa pyöriä jonkun ympärillä ja näykkiä.

^ Ja yleensä tuossa vaiheessa itse kikattaa katketakseen kun katsoo kieli pitkällä peppu maata viistäen vilistävää kakaraa, mulla yleensä auktoriteetti kärsii siinä vaiheessa kun pissat housussa nauran ite.... Meillä pennut ovat pomppineet ja tehneet mun paitoihinkin reikiä kun ovat riehuneet ja hyppineet ja siinä sivussa napanneet paidanhelmasta kiinni Mä oon rääkässy kiukkusesti vain kun riehumiskohtauksessaan kohdistavat hulluutensa muhun, muuten oon antanu niiden nauttia omasta lapsellisuudestaan noiden "kohtausten" aikana. Koitappa päästää kunnon apinarääkäsy, kyllä ne kummasti oppii että leikkiä saa, mutta ei purra ja näykkiä. Tuommonen älytön villiintyminen laantuu kummasti iän myötä.

	johva kirjoitti:
	Osa haluaa rauhallisen koiran kotiinsa. Tosin toadstoolilla onkin isovillakoira ja niiden tempperamentti on yleensä hyvin rauhallinen, eli tämä käynee yksiin omistajan toiveiden kanssa

niinpä. ja pentueestakin halusin sen rauhallisen pojan onneksi kaikille löytyy sopiva puudeli!

Pennut saavat just noita hulluuskohtauksia ja vilistävät sekona omistajan ympärillä, niin, ettei liukaslassesta saa mitäään otetta ja napsivat hampaillaan. Minä en ole kiinnittänyt näihin kohtauksiin huomiota, asettuvat ajan kanssa (jos pentua yrittää saada kiinni ja asettumaan siinä nimittäin helposti jää toiseksi ja pentu oppii lällättelemään omistajalle eli viileä rauhallisuus on paras suhtautumistapa. Kiljaissut/rääkäissyt olen minäkin jos purrut on pentu kipeästi. Pian se oppii, ettei kauheasti kannata napsia kun emäntä rääkyy korvia vihlovasti

Kun olin harkitsemassa ensimmäistä koiraa halusin kokemattomuuttani ehdottomasti rauhallista pentua, sellaista joka olisi aloittelijalle hyvin helppo käsitellä. Soittelin kennelliiton neuvontaan ja kyselin mitä he ovat mieltä. Siellä täti töksäytti, että älä nyt ainakaan rauhallisinta pentua ota, sillä voi olla sydänvika ja siksi se ei jaksa leikkiä No, minä sitten pätin kuunnella tädin neuvoa ja valitsin virkeimmän pennun. Se oli mielestäni hyvin haasteellinen kasvatettava, aivan hullu riiviö Melkoisen vauhdikas tuo on vielä 14 vuotiaanakin, esimerkiksi ui vielä täyttäpäätä keppien perässä. Ainoastaan niskakivut ovat tänätalvena rauhoittaneet koiraa. Kun tämän otuksen sain, en ole enää koskaan ollut oikein innostunut rauhallisista koirista. Olen niin tottunut, että villiksessä on loputon määrä virtaa ja kujetta.

Ei sekään että valitsee pentueen rauhallisimman, takaa että se sitä olisi. Siskoi ihastui Ninnin pentueesta kaikkein rauhallisimpaan poikaan,mutta kuinkas ollakkaan kun veivät pennun kotiinsa. Pentu oli aivan muuta kuin rauhallinen. Eipä edes pallien poisto sitä paljoa rauhoittanut. Itse kyllä tarjosin sitä vilkkaampaa poikaa mutta kun halusivat rauhallisen yksilön. Tästä vilkkaammasta tuli sitten loppujen lopuksi rauhallisempi. Paljon on kiinni kyllä tulevasta kodistakin minkälainen koirasta lopulta tulee.

^Jostain syystä Signen kasvattaja oli sitä mieltä, että Signe on aivan äärettömän rauhallinen ja ehdottomasti rauhallisin kuudesta pennusta. Olin kasvattajan luona useita päiviä, enkä huomannut mitään merkittävää eroa nyt kuitenkaan. Signe on kokoajan ollut ihan kauhean vilkas täällä meillä! Tai no, ekoina päivinä meillä se oli ehkä hiukan rauhallisempi matkaväsymyksenkin vuoksi (lentomataka ja pitkä junamatka, saksasta asti matkaa tänne Kuopioon kertyi tosi paljon) tai oliko vähän hämmentynyt sitten elämänmuutoksestaan. Signe kaipasi kovasti emoaan ja vikisi alussa paljon, mutta viikon päästä siitä oli kuoriutunut sellainen teutoni, että huh huh! Vauhti ei ota vieläkään hiljentyäkseen, mutta toisinaan se käy sentään ruokalevolle nykyään (kuten nyt!), mutta se on aika harvinaista vieläkin....9 viikon vanhana se alkoi riehua ihan hirveästi ja yritti jo hypätä sohvalle ja 10 viikon iässä se alkoi panna vastaan harjaamisesta siihen malliin, että heikompia hirvitti. Ja kokoajan hirmuinen meno päällä. Yölläkään ei tahtonut malttaa nukkua kuten aiemmat pentuni pieneninä.

se on kiva leikki ja riehaantui entisestään. Itse selviydyn kyllä, mutta tyttäreni on välillä hätää kärsimässä. Sanoin kuitenkin hänelle, että hänen pitäisi itse selvitä tilanteesta, sitä on vaikea toisen vierestä hoitaa. Tänä aamuna vaikuttikin että hän sai kiljaistua sopivalla äänellä ja pentu pysähtyi. Ainahan hän on hokenut aii! ymv mutta pentu ei mihinkään pieneen valitukseen reagoi, riehaantunut kun on. Täytyy pitää peukkuja että keino toimii jatkossakin - ja tyttö muistaa sopivan kiljaisutavan.
Mieheni on jyrkempi ja sanoo että pentu pitää työntää kädellä pois, kun sde tulee näykkimään. Muta siinä on sekin ongelma, että vaikka hän ehkä onnistuu siinä, ei 9-vuotias välttämättä onnistu - pentuhan on tosi nopea.
Ja myös hyvä hyppäämään, nyt se pystyy hyppääämään jo sängylle. On niiin epäreilua, että tytön sängyllä on valtavasti pehmoeläimiä ja hänellä on vain yksi ainoa pehmo reipoteltavana...

Tuo pentujen luonteiden muutos kun ne erotetaan muusta laumasta uuteen kotiin näkyi myös meillä, ne ovat todella erilaisia sisarusparvessa ja sitten muutettuaan! Usein laumassa ne päällepäsmärit erottuvat, mutta kun jokainen on yksilöitynyt omassa kodissaan, tulevat myös niiden luonteet selvemmin esille.

Mä suosittelen kyllä ottamaan aina sen virkeimmän pennun, jotenkin jäänyt mieleen siskon tapaus kun halusivat pentueen rauhallisimman, että pääsisi helpommalla, no, pentu oli vakavasti sairas, ja eli 1 1/2 vuotiaaksi, rankkojen hoitojen avulla... Eihän tätä voi yleistää, mutta silti vaan tuntuu, että turvalllisempaa ottaa se, jolla virtaa piisaa.

Meilleki kävi sillä tavalla että pentu oli todella rauhaksiin kun käytiin kylässä ja kun muutettiin sitten uuteen kotiin niin oli todella rohkea ja villi pentu ei se kyllä sillä parin tunnin tarkkailulla selviä se luonne.

Kasvattaja kuitenkin sanoi että rauhallisin pennuista, joten varmaan ne muut pentueesta ovat myös aika villejä tapauksia Ja tietenkin kun ikää ja voimaa tulee lisää niin pentu pääsee koko ajan kovempaa juoksemaan eikä sitä enää ihminen saa kiinni.. Meidän kääpiövillakoira on nyt 13 vko enkä todellakaan saa sitä kiinni jos se ei halua ja luulee että leikin sen kanssa. ja sen lihakset eivät vielä ole edes kehittyneet siihen mihin ne tulevat kehittymään niin siitä kyllä taitaa tulla aika vauhdikas tapaus. Mikä on hyvä asia kun agilityä aikoo harrastaa..

Heippa Sivi!
Ihanaa kuulla, ettei minun Irmani ole ainoa rasavilli tapaus. Irmalla tulee 4.7. 4kk täyteen ja kokoajan vaan pahemmaksi menee. Kenkiä hajoaa, mattoja ei voi pitää lattioilla, 2 talutushihnaa on jo mennyt katki, vessapaperirulla on heti pitkin kämpää, jos vessan ovi unohtuu auki, pyykkiteline kaatuu, vaatteissa on ihmeellisiä reikiä, kaikki mitä on lattialla tai ulkona maassa, menee Irman suuhun, Irman omat kakatkin joskus, vedet Irma läikyttelee vesikupista pois tassuillaan ja sitten pomppii innoissaan lätäkössä, myös ulkona kaikki lätäköt täytyy käydä testaamassa, Irma puree käsiä ja varpaita, ei lujaa, mutta inhottavasti kuitenkin, pissat tulee sanomalehdille, mutta mielenosoituspissat, kun olen lähdössä ulos ilman Irmaa, tulevat aina lattialle jalkojeni juureen...

Ja kaiken tämän Irma jaksaa tehdä sen lisäksi, että käymme 4 kertaa päivässä ulkona, leikimme piilotusleikkiä joka päivä, harjaan turkin ja tutkin koko koiran aamuin illoin, pidän sylissä, leikitän, koulutan jne...

Aluksi luulin, että olen epäonnistunut koiran koulutuksessa, mutta sitten kuulin, että Irman sisko on ihan samanlainen adhd. Tyttöjen äiti taas on itse rauhallisuus, ollut pienestä pitäen kiltti ja tottelevainen. Sen sitten tietää, kummalta vanhemmista tytöt ovat tämän yliaktiivisuuden perineet. Näyttelykoiraa Irmasta ei tule, mutta agility ja toko voisivat olla omiaan energian purkamiseen. Säästyisi edes tuo uusi sohvani ja ruokapöydän jalat ehjinä.

Toivon ja uskon, että tämä vaihe on ohimenevä ja koiran kanssa eläminen helpottuu pikkuhiljaa. Tätä pentuvaihetta ei voi jatkua loputtomiin!

Nyt Irma nukahti vihdoin. Täytyy hiipiä hiljaa sänkyyn, ettei se herää taas riehumaan. Hyvää ja rauhallista koiran unta!

Meillä Wanda (keskari) on jo 3v, joten tuo ylienerginen pentuikä on jo takanapäin Mutta hyvin on vielä muistissa kaikki jutut...Tuo vilkkaus oli kyllä nähtävissä jo ennen luovutusikää. Wanda ei ole koskaan hajottanut yhtään mitään, ei edes kenkiä tai vaatteita, mikä tietenkin helpotti pentuaikaa tosi paljon. Mutta se näykkiminen ja hyppiminen ja kaikki muu uhittelu oli jotain aika kamalaa... Jouduimme lopettamaan koirakoulunkin kesken, kun uhmaikä oli niin raju, että olimme lähinnä häiriöksi muille... Wanda oppi kaikki käskyt tosi hienosti, jo oikeastaan ennen koirakoulua, mutta kovapäinen se oli jo on kuin mikä. Meillä kokeiltiin silloin nuorempana kaikki mahdolliset keinot saada tuo uhittelu loppumaan, kouluttajat neuvoivat koirakoulussa, että tee niin ja näin, mutta olivat itsekin ihan ällistyneitä, kun mikään ei tehonnut riiviöön Vaikka koiran alistikin oikein kunnolla, niin se vain murisi maassa takaisin... Huoh, noh onneksi tuosta on päästy jo eteenpäin ja Wanda on rauhoittunut tosi paljon. Ja jos alkaa uhittelemaan, niin saan sen kyllä nopeasti loppumaan.
Nyt meille on tulossa huomenna toypentu, saas nähdä miten sen kanssa käy

Just aamulla ihmettelin miten pääsen ikinä töihin, kun parin sekunnin välein otin Milliltä pois vessapaperia, tytön kenkää, kielsin repimästä pyykkikoria, reikkumasta lahkeessa... koko ajan tarjosin omia leluja tilalle, mutta nehän ei oo ollenkaan yhtä kiinnostavia. Ja ne lelut jotka kiinnostaa enemmän, kun pallot ja lasten auto joka liikkuu"itsekseen", aiheuttaa hirveän haukkumisen.
Eilen kun koiruli piti pestä lääkeshampoolla kun mahan iho on vähän tulehtunut, se meni pesun jälkeen sohvalle pissi sohvayynylle. Mietin oliko se jonkunlainen mielenosoitus..? Sille on yritetty tehdä sohvalle oma pyyhkeellä suojattu paikka, mutta se ei tietenkään ole se paikka jonka se haluaisi vaan kivempi on nimenomaan silkkityynyn päällä
Olin jo ehtinyt ajatella että onneksi se on aika pieni eikä yltä joka paikkaan. heh, johan se oppi hyppäämään myös sängylle ja eilen aamuna se oli hypännyt ensin tuolille ja siitä pöydälle. Agility-esteet, täältä tullaan!

Meillä oli tuhoamis vaihe varmaan kaks viikkoa poissa. Ja sit pojat taas aloitti sen. eli kääpiö puol vuotta ja keskari vuoden. Taitaa olla tuon keskarin aloittamia ainakin nuo tuhomiset. koska sohvan kangasta olivat niin hyvin saanut tuhottua ja samoin on aina olohuoneen verhot revitty lattialle kun kotiin tullaan. Koirat kun eivät joudu edes yksin olemaan kun noin kaksi tuntia, koulut kun alkaavat niin alkaa pojillakin kuuden tunnin yksinäiset päivät niin mitähän ne siinä ajassa tekevät. pelottaa jo valmiiksi. Ei auta vaikka mitä aktivointi leluja jättäisi.- no onneks nyt mitään mielenosoitus pissoja eivät ainakaan vielä ole keksineet-. iiik. toivottavasti eivät keksikään. ja tämä tuhoaminen menisi joskus ohi.

Neiti painaa muuten jo 2 kg, minkähän kokoinen köriläs tuosta tulee, taitaa kasvaa kääpiöksi ainakin. Säkääkin jo 20-22 cm neljän kuukauden ikäisenä. Ja värikin on vähän hakusessa, ruskeana se myytiin, mutta kovin punertava on ruskeaksi ja taas ruskea punaiseksi. Valkoinen länttikin löytyy rintakarvoista. (juu, paperiton on, elkäähän teilatko, tiedän että on käytännössä sekarotuinen).

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Toinen kuva:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!