Meillä on pian 4kk täyttävä toyvillakoira narttu. Se hyppii ihan älyttömästi vasten. Ei auta komentamiset, eikä selän kääntäminen kun se kiertää kehää ympäri ja hyppii ja pomppii. Haluaisi nuola kasvot, mikä ei sekään ole kovin toivottua. Eli millä sen saa näin pieneltä koiralta kitkettyä? Toinen on sisäsiisteys, eli pennulla oli paha tapa ulostaa ja virtsata meidän kenkiin. Minusta tuntuu, että se lähinnä osoitti mieltään sillä, sillä kun emme esim. nostaneet sitä sänkyyn kanssamme, niin se meni kakkalle kenkiin, ollessaan yksin kakkaa kenkiin ja jos me syömme jotain mitä emme sille anna jne.. Nostimme kengät ylös, mutta nyt tyttö jyrsii johtoja sellaisissa tilanteissa. Mitään ei myöskään voi jättää lattialle, kun tyttö menee heti pissalle siihen, vaikka koko ajan olisi vieressä. Ilopissaus on myös ongelmana, sekä eroahdistus. Hihnassa vedetään, ääniä haukutaan ja kaikkea näykitään. Eli siis pentuvaiheen kaikki ongelmat on päällä. Vähän meinaa välillä hermot loppua, kun tuntuu että mikään normaali koiran koulutuskeino ei tähän puudeliprinsessaan toimi. Mutta yritysten ja erehdysten kautta. Tähän mennessä ollaan kitketty hamstereiden haukkuminen ja sänkyyn vinkuminen. Näykkiminen on vähentynyt kummasti, mutta tottakai puhkeavat hampaat kutiavat ja lisäävät kiusausta kalvaa. Kai se tästä.

Sivi kirjoitti:

Meillä on pian 4kk täyttävä toyvillakoira narttu. Se hyppii ihan älyttömästi vasten. Ei auta komentamiset, eikä selän kääntäminen kun se kiertää kehää ympäri ja hyppii ja pomppii. Haluaisi nuola kasvot, mikä ei sekään ole kovin toivottua. Eli millä sen saa näin pieneltä koiralta kitkettyä? Toinen on sisäsiisteys, eli pennulla oli paha tapa ulostaa ja virtsata meidän kenkiin. Minusta tuntuu, että se lähinnä osoitti mieltään sillä, sillä kun emme esim. nostaneet sitä sänkyyn kanssamme, niin se meni kakkalle kenkiin, ollessaan yksin kakkaa kenkiin ja jos me syömme jotain mitä emme sille anna jne.. Nostimme kengät ylös, mutta nyt tyttö jyrsii johtoja sellaisissa tilanteissa. Mitään ei myöskään voi jättää lattialle, kun tyttö menee heti pissalle siihen, vaikka koko ajan olisi vieressä. Ilopissaus on myös ongelmana, sekä eroahdistus. Hihnassa vedetään, ääniä haukutaan ja kaikkea näykitään. Eli siis pentuvaiheen kaikki ongelmat on päällä. Vähän meinaa välillä hermot loppua, kun tuntuu että mikään normaali koiran koulutuskeino ei tähän puudeliprinsessaan toimi. Mutta yritysten ja erehdysten kautta. Tähän mennessä ollaan kitketty hamstereiden haukkuminen ja sänkyyn vinkuminen. Näykkiminen on vähentynyt kummasti, mutta tottakai puhkeavat hampaat kutiavat ja lisäävät kiusausta kalvaa. Kai se tästä.

No, kymmeniä vuosia susien kanssa työskennellyt Kolmårdenin eläintarhan johtaja totesi mm. minulle, että on julmaa kieltää koiraeläimeltä kasvojen nuoleminen, koska se on koiran luonnollinen tervehtimistapa, samoin hyppiminen. Itseasiassa hänen mielipiteensä oli sellainen, että ihmiset, jotka eivät anna koiran nuolla kasvojaan eivät saisi edes omistaa koiraa. Nuolemisen kieltäminen hänen mielestään on sama kuin tervehtimistilanteessa ihminen kääntäisi selkänsä käden ojentavalle toiselle ihmiselle.

Varsinkin villakoirat ovat kovia hyppimään. Miksi koira ei saisi hyppiä, varsinkin jos se on noin pieni (isovillakoiran hyppiminen voi ollakin rasittavaa ihan oikeasti)? Minun kaikki koirani hyppivät hervottomasti ja ne nauttivat siitä, se on osa koiran luonnetta ja villakoiralla erityisesti rotupiirre. Ilopissaus on ollut meillä myös arkipäivää kahden nuorimmaisen kohdalla. Urokselta se karsiutui 2-vuoden ikään mennessä, mutta 10 kk vanha pentu pisuttelee melkeinpä aina kun tulen kotiin ja se tervehtii. Ilopissaus, nuoleminen ja hyppiminen kyllä vähenevät normaaleihin mittasuhteisiin iän myötä kun et tee asiasta numeroa. Ignoraat vaan koiran, jos hyppiminen häiritsee jne.

Kenties pentu pissii kummallisiin kohteisiin koska se on seurassanne epävarma (esim. että sitä komennetaan monista sille täysin epäloogisista asioista, kuten nuoleminen ja hyppiminen). Älä kiinnitä asiaan mitään huomiota, pidä lattia puhtaana kaikista esineistä/tavaroista/kankaista ja yritä pitää säännöllinen rutiini. Minunkin pentuni söi viimetavena johtoja poikki. Tietsikan kaapelikin on koottu ilmastointiteipillä monesta palasta yhteen, mutta kyllä se johtojen katkominen sitten vain loppui kun olin kärsivällinen. Pennut ovat tuollaisia, ihan normaalia . Minun koirani innostuu näykkimään kiihtyessään mm. agilitykentällä, vaikka on jo 10 kk, eikä ihan vain näyki vaan puree verihaavoja käsiin. Kyllä se pureskelee käsiä joskus vielä kotonakin ja innostuessaan 3-vuotias uroskin vielä napsii pohkeita ja housuja. Pikkuhiljaa hyvä tulee. Kärsivällisyys on usein koetuksella, mutta parhaaseen tulokseen pääset käyttämällä lehmän hermoja ja silloin kun oikein ottaa päähän huokaat syvään ja lasket sataan.

Meillä on ihan saman ikäinen pentu ja kaikki tuo kuulostaa niin tutulta
Tietysti se purkaa energiansa vanhempaan koiraan ja ne leikkivätkin nätisti yhdessä, mutta kun vanhempaa ei enää huvita, pentu kyllä keksii kaikkia jäynää

Olen yrittänyt silloin varata pennulle omaa aikaa, kivoja etsintäleikkejä (piiloteteen vaikka napuja mukien alle) ja pieniä koulutusharjoituksia mistä Siru näyttää hirveästi nauttivan. Se on iki-onnellinen kun oppii jotain uutta, sitä kehutaan ja joku uhraa sille aikaa.
On yllättävää kuinka nopeaälyinen ja viisas noinkin pieni pentu voi olla ja meillä on tuo "terrorisointi" saatu aivan minimiin tälläisellä pienellä touhaamisella.

Hyppimisestä olen samaa mieltä johvan kanssa. Annan koirieni hyppiä ja tervehtiä kotiimme tulevia vieraitakin hyppimällä (kaikki eivät kyllä siitä pidä) mutta kuinka muuten näin pieni koira voisi ihmistä tervehtiä?
Meillä isommat koirat (jo edesmennet lapukat) eivät ole saaneet hyppiä mutta näille kahdelle sen kyllä suon. Tämä vanhempi koirani ei hypi lasten päälle, ymmärtää varmasti että kyseessä on pieni ihminen, ja tekee tuttavuutta aivan maan tasalla.

Kakkajutut vaativat meilläkin jatkuvaa harjoittelua...
Ylimielinen kehunta tehoaa parhaiten, eli kun pissa tai kakka tulee ulos, kehun pentua aivan yliampuvan kovasti (ja taas se on älyttömän onnellinen että se on tehnyt jotain oikeen ja siihen kiinnitetään huomiota )

Pentu vei paljon aikaa, ja siihen päälle vielä vähän lisää nämä touhuamiset, mutta maksaa kyllä vaivan
Saman ajan voi käyttää joko EIn hokemiseen tai sitten niihin kivoihin yhteisiin hetkiin!

Tsemppiä pennun kanssa!

Minun agilityseurakaverini sanoi tuossa taannoin, että hänen tuttavansa suunnittelee villakoiran hankintaa ja kysyi voisiko tuttava jutella minun kanssa agilitykilpailuissa. Esitteli sitten meidät ja minulla oli Elmeri narun päässä, joka heti innokkaana tervehti vierasta ja nousi takajaloilleen häntä vasten häntä heiluen odottaen ystävällistä vastaanottoa rapsutuksineen. "Ei hypi" ärjähti tätsy ja minä siihen, "että niin, nämä villakoirat yleensä ovat sellaisia jotka hyppivät paljon". Hän sanoi, että heillä koirat eivät saa tervehtiä hyppimällä eivätkä muutenkaan kun hän tulee kotiin eli saavat mennä olohuoneeseen eikä hän niitä edes tervehdi kotiin tullessaan. Minä sanoin, että harrastusvillakoiran luonne kyllä menee pilalle, jos se ei saa edes hyppiä. Että tämä rotu ei sitten varmaan sovi teille ollenkaan. Olin aika tyly, mutta niin oli se nainenkin koiralleni. Nään paljon villakoiria, jotka on ns. opetettu liian hyville tavoille kotona, ei saa hyppiä, ei saa iloisesti häseltää. Sitten ihmetellään kun koira ei innostu harrastamaan omistajan kanssa ja on kuin perässävedettävä lahna. Miten yhtäkkiä koiran pitäisi olla vauhdikas ja sähäkkä agilityssä, kun sen kotona pitää olla näkymätön ja rauhallinen. Ei mene koiran logiikkaan sellainen. Toki jos haluaa vain hissukan kotikoiran niin saahan sille villakoirallekin pitää vaikka minkämoista armeijakuria, mutta ei sitten kyllä kannata odottaa, että siitä olisi välttämättä harrastuskoiraksi, pirteästi askeltamaan näyttelykehässä tai pinkomaaan turbovauhtia agilityradalla. Toki jokunen poikkeuskin varmaan on, mutta suurin osa noista hitaista ja haluttomista koirista on just niitä liian "hyville tavoille" opetettuja ressukoita. Villakoira on kuitenkin aika tunteikas otus ja jos sen positiivisetkin tunteenilmaisut tukahdutetaan jo kotona, niin ei se jaksa olla iloinen ja pirteä sitten harrastuspuolellakaan.

Mulla menee ajatukset yksiin Johvan kanssa tässäkin, rupes ihan naurattamaan kun ajattelin miten meillä suurinta hauskaa on koirien kanssa kissa ja hiiri-leikki ympäri takkasaarekkeen, kaikki rakastavat sitä, mä juoksen kiljuen karkuun, hyppään kulmasoffalle ja juoksen sen läpi, koirat haukkuen perässä, takas lattialle ja takan ympäri... Mies on jopa varoittanut etten nyt siunatussa tilassa mene ja lennä pitkin lattioita ja loukkaa itseäni Siinä ois varmaan tämä tätsy pyörtyny kauhusta miten holtitonta menoa meillä. No, sanotaanko että ei ole ikinä ollut ongelmia agikentällä innostaa ja saada vauhtia koiraan leikkimällä, ei tarvi kuin katsoa veikeästi ja vähän härnätä "mennäänkö, tuuksä mukaan"
Koirat kuitenkin rauhoittuvat käskystä, eli meillä ei todellakaan riehuta jos haluan että ollaan rauhassa. Mutta tossa asiassa olen kyllä niillä linjoilla, että kyllä elämän pitää olla hauskaa, kun mä pääsen töistä kotiin, haluan että on kivaa ja leikitään ja riehutaan ja nauretaan ja pidetään meteliä

Meillä on Fido opetettu, ettei hypi muita kuin minua vasten ja aika kovasti komennan jos hyppii. Keskikokoiselle koiralle toi ei musta enää sovi. Fido nimittäin hyppää 180cm korkean ihmisen suun korkeudelle ja yrittää antaa pusun ja siinä on pari kertaa Fidon hammas kolahtanut vieraan kasvoihin Kääpiö nousee jalkoja vasten kuopimaan, mutta ei hypi, joten sitä ei olla kielletty.

Musta ois vähän outoo jos joku muu alkais koiriani komentaa, mä hoidan sen ainakin itse,jos on tarpeen..

Mutta se on varmasti totta, että agilityyn tollanen "hyville tavoille" opetettu koira, kuten johva asian ilmaisi, ei välttämättä sovi. Se huomattiin Fidon kanssa, kun oltiin akeiskurssilla. Sellanen tietty sähäkkyys puuttui. Mutta onni onnettumuudessa: itse en pitänyt lajista ja tokoon tämä yksilö on erinomainen

musta kans villakoiran luonteeseen kuuluu se iloisesti pomppiminen, ja vaikka jotkut tuttavat ärsyyntyvätkin siitä niin sanon aina että mene itse polvilleen että tico saa tervehtiä, toki se osaa käskystä olla hyppimättä mutta kun se on sen luonne, eri asia sitten isot koirat että meinaa kaatua jos hyppää vasten. myöskään lapsia vasten tico ei hypi, kiemurtelee vaan innoissaan. naaman nuolemisen olen kieltänyt pennusta asti eikä se sitä teekkään, korvaa vaan nuolee tai nenää sievästi. tico kans rakastaa sisä-agilityä ja takaa-ajo leikkejä ja musta luonne muuttuisi liikaa jos jotain pomppimista alkaisi poistamaan, iloisuus häviäisi. yritän muutenkin mennä aina koiran ehdoilla, (järkevillä). koska jos koiralla on hauskaa niin mikäs sen nautittavampaa katsottavaa!! tico on nyt 5v ja vieläkin tulee ilopisut jos joku kuka ei ole pitkään aikaan käynyt tulee kylään, tippoja vaan lattialle mutta nehän pyhkäsee äkkiä pois. kyllä se sivi siitä rauhoittuu, niin meillekin sanottiin että 4v iässä villakoira rauhoittuu ja odotin kun kuuta taivaalta maagista 4v, ja kas kummaa, siitä koheltajasta tuli järkevä, iloinen aikuinen koira!!

Meilläkin pojat hyppii vasten kun tullaan kotiin tai tulee vieraita.Kääpiöllä se ei nyt niin haittaa ku on niin pieni, mut toi keskari kun hyppii niin hyvä että ei suuhun hypi moikataankin aina niin että mennään kyykkyyn niin pääse koira hyppimättä moikkaamaan

Meilläkin Vilma saa hyppiä vasten kun tervehtii. Ei se meitä häiritse. Vilma on sen verran arkaa sorttia että vieraita joita se ei ole nähnyt kovin montaa kertaa niin se ei hypi heitä vasten. Mutta jos joku tutumpi tulee kylään niin sitten..

Mä olen Johvan ja Shatsumasin kanssa samoilla linjoilla hyppimisestä. Ne jotka ei halua että Iiris pomppaa niitä vasten saa luvan kyykistyä tai ainakin laittaa kätensä sen tasolle. Lapsia vasten Iiris ei pompi (puhun pienistä lapsista), jotenkin se tajuaa ettei se ole suotavaa.

Shatsumas: mun kämpässä pääsee juoksemaan ympyrää olohuone-makkari-keittiö, voit vaan kuvitella kuinka usei me ollaan Iiriksen kanssa leikitty vastaavaa leikkiä Epäilen että alakerran naapurit pitävät mua aavistuksen outona...

Oon vaan ollut kauheen kauhuissani kun niitten "oikeitten koirien" omistajat, oikeat irvileuat ovat päätä puistellen leimanneet minut huonoksi koiran kasvattajaksi, kun meidän pieni on sellainen kohelo. Pitäisi sisätiloissa kuulemma köllöttää jossain sängyn alla hiljakseen ja itten mennä ja tehdä kun käsketään. Luulen, että otetaan Sivin kanssa sellainen linja, että meitä omaa väkeä saa tervehtiä hyppimälä, mutta vieraita vain luvan kanssa. Eli odota käskyä treenaamaan. Sisäsiisteys on edistynyt tosi ison harppauksen. Näykkimisen kanssa ollaan myös jo ihan hyvällä mallilla. Kasvojen nuolemisesta sellainen päätös, että kasvoja ei nuolla, mutta se onkin lähinnä ihmisen asia sitten olla niin, että pieni ei sinne kasvoihin yllä ja antaa sellainen paikka, jota saa nuolaista, esim. käsi. Tuntuu, että heti kun kirjoitin ongelmista, niin ne lähtivät etenemään ja sumpliutumaan ihan itsestään. Takki oli vähän tyhjänä, mutta nyt taas pursuan uutta intoa.

Ja mitä tulee rotuvalintaan, niin tottakai osasin odottaa iloista ja touhukasta koiraa. Enpä anna siis enää niitten sotilaskoirien omistajien haukkujen tehdä haavaa, enkä ahdistu niistä. Eli Sivi-tyttösen kanssa jatketaan villakoiraan asiat ehdollistaen.

^Olet selvästikin joutunut huonoon seuraan. Kannattaa tosiaan aina muistaa, että villakoirat ovat hieman eri kastissa kuin ns. tavalliset koirat, jotka ovat ns. "vain koiria". Ne muiden koirien omistajat eivät ymmärrä niin tasokasta, tunteikasta ja älykästä eläintä kuin villakoira. Ei sinun niitä ihmisiä kannata kuunnella ja heidän typeriä neuvoja noudattaa, kuuntele meitä villakoiran omistajia sen sijaan . Toyvillakoira on aivan käsittämättömän pieni ja kevyt koira, en käsitä mitä haittaa hyppimisestä tervehdittääessä voisi olla. Kerro niille oikeiden koirien omistajille, että hyppiminen koirilla johtuu siitä, että ne haluavat ylettyä tervehtiessä mahdollisimman lähelle ihmisen kasvoja (perustuu susien tervehtimistapaan nuolla tervehdittävän huulia ja ottaa kontakti tervehdittävän pääosaan kuonollaan). Koska koirasi on hyvin pieni tottakai se hyppii sitä enemmän mitä ylempänä tervehdittävän kasvot siitä ovat, edes ihmisen kyykistyessä toyvillakoira ei yllä kasvojen tasolle kuten keskikokoinen.

Minusta on vain hyvä merkki, että pentu pomppii, koheltaa ja näykkii. Se on ilmeisesti lupaava harrastuskoiraksi. Haluaisitko muka sellaisen tossukan, joka hiljaa vain nököttää pedillään ja välillä tyyliin tyhjentää ruokakuppinsa, no et varmasti. Mitä iloa sellaisesta pennusta on?

Kaikilla koiranomistajilla ja monilla koirattomillakin on omat käsityksensä siitä, mikä on koiralta hyvää käytöstä. Kannattaa muodostaa itse oma mielipiteensä. Tälläkin palstalla on välillä tiukkaa vääntöä monista periaatteista .

Kannattaa harkita kuinka paljon erilaisia sääntöjä ja käyttäytymismalleja osaa ja jaksaa koiralleen opettaa. Itse ensimmäisen koirani omistajana olen sitä mieltä, että se mitä vaatii koiralta täytyy suhteuttaa myös omien koulutustaitojen mukaan. On stressaavaa sekä koiralle, että koiran omistajalle, jos yhteiselo on pelkkää jatkuvaa koulutustilannetta. Harkitse siis, mitkä ovat ne tärkeimmät asiat, mitä haluat koirallesi opettaa. Esimerkiksi pienen villakoiran voi hyvin nostaa syliin odottamaan, että vieraat ehtivät riisua ulkovaatteensa. Tai sitten sen voi opettaa istumaan paikallaan ja odottamaan tervehtimisvuoroaan.

Kun luin Johvan ensimmäisen postauksen tästä aiheesta, luulin että aiheesta syntyisi kiivas väittely

	Sulo Sukkulahäntä kirjoitti:
	Kaikilla koiranomistajilla ja monilla koirattomillakin on omat käsityksensä siitä, mikä on koiralta hyvää käytöstä. Kannattaa muodostaa itse oma mielipiteensä. Tälläkin palstalla on välillä tiukkaa vääntöä monista periaatteista

juu kyllä omat ajatukset mukavasta elosta koiran kanssa on hyvinhyvin erilaiset verrattuna aiempiin mielipiteisiin, mutta mitäs se haittaa mutta kuten sanoit: jokaisella olkoon oma mielipiteensä. kurissa on niin monta kultaista keskitietä.

^Näinpä, itse tykkään antaa otusten olla kuin pellossa, kunhan tietävät paikkansa laumassa (aggressiivisuutta ja dominointia en suvaitse ja sen suhteen rajat ja kuri on tiukat), mutta pidän positiivisena vilkkautta ja riehakkuuta. Tästä moni muu ei tykkää. Osa haluaa rauhallisen koiran kotiinsa. Tosin toadstoolilla onkin isovillakoira ja niiden tempperamentti on yleensä hyvin rauhallinen, eli tämä käynee yksiin omistajan toiveiden kanssa