Niku on aina jonkun verran osoittanut mieltään (jos on esim. ollut pitkän aikaa yksin kotona tai muuten vain huomiotta) kanniskelemalla lasten pehmoleluja itselleen ja murissut sitten jos olen koittanut ottaa pois.
Yleensä olen saanut maanittelemalla, makupaloihin vaihtaen lelut pois siltä, tai yksinkertaisesti vetämällä ylös niin että se roikkuu tavarassa vain leuoillaan, kunnes vihdoin on päästänyt irti, ja kun olen muutenkin alkanut olemaan enemmän Nikun kanssa ja aloittanut agilitynkin, niin se käytös on vähentynyt huomattavasti, enää ei ole löytynyt siltä melkein koskaan mitään takavarikoitavaa pitkään aikaan.

... Kunnes nyt näiden muutamien lähipäivien sisällä, se ei kyllä ole vienyt niinkään toisten leluja, mutta on alkanut vahtimaan omaa koriansa ja lelujansa, esim. jos olen aloittanut leikin sen kanssa heittämällä jonkun lelun niin sepä onkin pitänyt sen itsellään ja mulkoillut pahasti minuun päin, jos on kävellyt koria kohti, niin se on rynnännyt pää viidentenä jalkana koriin ja mököttänyt siellä sitten. Olen kuitenkin saanut lelut pois siltä ilman mitään murinoimista, mutta tuntuu siltä että sitä ei enää huvita leikkiä vaan se tahtoo vain uhmailla ja koittaa näyttää olevansa pomo.

Tosin käytös voisi liittyä siihen, että se on ärtynyt siitä kun se oli tämän kuun alussa leikkauksessa ja se haava on sitten ärsyttänyt sitä ja ollaan jouduttu pitämään housuja ettei nuolisi haavaa, vai?

Neuvoja, neuvoja tänne päin! Viikon päästä tulossa toinen keskaripentu taloon enkä halua sen olevan samanlainen vielä silloin! Jos se vaikka alkaa ärhentelemään pennullekin

Niin ja muutenkin se on ollut aika ärtyisä eikä pidä siitä jos siihen koskee (paitsi silittely)

Maru, minkä ikäinen Niku on? Minulla on norfolkinterrieri, joka aikuistuessaan, noin vähän alta kaksivuotiaana, yritti osoittaa merkkejä omistusaggressiivisuuteen. Se kokeili, miten pitkälle on mahdollista mennä tässä "minun,minun,minun!" leikissä. Näin käyttäytyvälle koiralle vain ei pidä antaa periksi kertaakaan, vaan jos olet päättänyt jotain siltä ottaa pois, niin otat myös. Jos et ole varma siitä saatko, älä yritä.

Jos homma toimii tavaraa vaihtamalla tai namilla, hyvä, mutta se ei välttämättä poista syytä. Ehkä Niku on leikkauksen jälkeen ärtyneempi kuin normaalisti, ehkä sillä on ollut kipuja tai se on kokenut olevansa kykenemättömämpi "normaaliin", rajumpaan menoon. Jos se on aikuistumisen kynnyksellä, voi olla että se kokeilee rajojaan kuten minun norfolkkini teki.

Minä tein niin, että menin hyvin itsevarmasti koiran ja sen vartioman tavaran väliin. Kävelin siis niiden väliin ensin, edes yrittämättä kumartua, ennenkuin sain jalkani peittämään tavaran koiralta. Sitten reipas ote poisotettavasta tavarasta ja tilanne on ohi. Älä jää hetkeksikään epäröimään, 10-20 sekuntia entten-tentten-meinikiä riittää jo kertomaan koiralle, ettet ole varma siitä mitä teet.

Meillä norkki uhitteli puolisen vuotta, ennenkuin lopetti koska ei saanut ikinä periksi, eikä ole sen koommin kokeillut. Jos perheessäsi on lapsia, yritä hoitaa juttu niin, että aina aikuinen ottaa tavarat pois tai siirtää koiraa, mikäli on tarpeen. Jos lapsi on pienehkö ja pelästyy koiran vartiointia, se voi alkaa pompottaa lapsia enemmän kuin aikuisia, joiden manipulointi on vaikeampaa. Riittävä määrä puuhastelua koiralle auttaa myös pääsemään eroon energiasta, jonka on pakko suuntautua johonkin. Toivottavasti saatte vartioinnin aisoihin piakkoin.

Kiitti vastauksesta! Noin juuri olen tehnyt Nikun kanssa, ja se on nyt oikeastaan loppunut, enää se vahtii tavaroitaan vain uudelta Nasta-pennultamme Tosiaan, Niku on jo 8-vuotias, luulen että vahtiminen johtui tekemisen puutteesta ja juuri siitä leikkauksen jälkeisestä ärtyneisyydestä
Kiitos paljon

Ok, hieno juttu että tilanne meni ohi noin hyvin