Hei! Aivan tuore koiranomistaja täällä huolehtii, kun ensimmäisenä päivänä koiralla ei tunnu joko olevan tarpeeksi leluja tai sitten tarpeeksi kiinnostavia sellaisia. Se on koko ajan kiinni mun housunpuntissa, repii sitä ja puree varpaita. Yritän sanoa eitä ja tarjota heti perään leluja, mutta puntit ovat kaikkein kiinnostavimmat. Hetkeksi jo luovuin pitkistä housuista, kun ei tuntunut tehoavan taktiikkani. Mutta mitä neuvoja voisitte te muut antaa kokemuksestanne?

Kärsivällisyys!

Villakoiranpennut ovat juuri tuollaisia, onneksi olkoon pienestä riiviöstä ! Jos pentu roikkuu puntissa kannattaa pysähtyä ja mahdollisuuksien mukaan heittää pentulle käsillä oleva lelu. Liikkuvat puntit ovat kiinnostavimpia, eli pysähtelemään juodut usein. Muista kehua ja rapsutella pentua silloin kun se ei roiku puntissa ja kärsivällisesti yritä kiinnittää huomio muuhun. Älä ole alussa liian ankara, että et nujera pennun harrastuspootentiaalia pois. Kun Elmeri tuli meille, mulla meni hajalle parit farkut. Nykyäänkin se napsii mun housuja, mutta vain innostuessaan agilityharjoituksissa, ja silloin tietysti komennan. Mutta kiihkeänä jos käy, niin napsimista valitettavasti vieläkin tapahtuu. Nuo muut ovat oppineet tavasta pois pentuiän jälkeen.

Meilläkin nämä viisi villispentua (ikä muutamaa päivää vaille 7 vkoa) yrittää roikkua lahkeissa, varpaissa, sukissa yms. Tuntuvat irrottelevan naskaleita kun kiljahtelen (naapurit tykkää kun aamulla klo 6:30 kiljun kuin tapettava )... Odotankin hetkeä jolloin vaan yksi riiviö on kotona, sillä noi tuntuvat oikein innostavan toisiaan mun kiusaamiseen Mutta tälläsiähän ne villakoiralapset aina on, muistan että Iiriskin pentuna oli ihan kamala naskali, mutta se loppu kyllä muutamassa viikossa.

Meilläkin täällä 8kk ikäinen pentu yrittää hyökkäillä lahkeisiin Ja olevinaan vielä ihan vahingossa, esim. Fidon kanssa leikkiessä juoksevat ohi ja pentu ihan kiusallaan näykkää ja kaasuttaa ohi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tai sitten tulee leikkimään lelulla varpaiden päälle ja olevinaan vahingossa nappaa varpaista.. kärsivällisyyttä todellakin koetellaan!

Meidän koira onneksi on lopettanut tuon lahkeessa roikkumisen suurimmaksi osaksi vaikka on nyt vasta 14 vkoa vanha.. minulla meni niinpäin että aluksi tuntui olevan kiinnostavampaa jos on paljaat sääret joten pidin mieluummin pitkiä housuja ettei toinen hyökkäile paljaiden säärien kimppuun nyt voi olla jo sortsit jalassa eikä ole enää niin kiinnostunut jaloistani onneksi. Tietenkin se on kiinnostavinta varmaan mikä on siinä samalla tasolla kuin pentu itse..

Kiitos neuvoista ja vertaistuesta! Ja onnitteluista Oon tietysti tajuttoman onnellinen omasta karvapallostani, mutta heti alkuun iskee huoli siitä, kuinka oikein osaan olla pikkuisen kanssa!

Täällä tosiaan vasta toista kokonaista päivää kotona, 8-viikkoinen poika. Hienosti kyllä mennyt siihen nähden, kuinka pieni se vielä on. Paperille osuu ja ruoka ja vesikin maistuu, sekä tietysti uni, joten ei kaikki ihan pelkkää leikkiä (onneksi ) ole. Pureminen ja puntin repiminen on tänään jäänyt vähemmälle kun eilen, mutta varaudun siihen, että tätä opetellaan vielä pitkään...

Mun kaverin koira oli samanlainen jalkaan hyökkäilijä pentuna (rotu oli länsiylämaan terrierin näköinen koira mut erivärinen ja rotunen, hyvä muisti mulla) . Se hävis sit kun koirakin kasvo. Mun villa pojilla tuollaista ongelmaa ei onneks ollut. muita kyllä

Meillä on kaikenlainen pureminen vähentynyt selvästi, ikää kääpiövillakoiralla on kohta 5 kk. Jos koira roikkuu lahkeessa, jähmetyn paikalleni enkä katso sitä. Silloin se keksii nopeasti muuta tekemistä. Käsien ja jalkojen kipeää tekevästä puremisesta kiljaisen ja jos jatkaa niin nousen seisomaan ja jähmetyn paikalleni. Pentupureminen on ihan normaalia ja loppuu tai ainakin vähenee huomattavasti iän myötä, mutta se on todella rasittavaa.

Kaverin sekarotuinen iso aikuinen uros yrittää edelleen leikkiessä näykkiä käsiä ja se todella sattuu. Siihen on tehonnut sama taktiikka, vaikka ison koiran kanssa voi joutua menemään itse nurkkaan naama nurkkaan päin ja kädet rintaa vasten suojaan... Mutta koira älyää silloin äkkiä, ettei tämä kannata kun tuo vaan menee nurkkaan eikä leiki enää.

joo,naapurit varmaan ihmettelee kun minäkin kiljuin ku pikku possu aamulla kuudelta! kerran naapuri tulikin vastaan ja kysyi" niin,tekö asutte siinä kolmoskerroksessa,minun naapurissa?" JEP JEP!!

Kuulostaa niin tutulta Carlos jaksaa terottaa hampaitaan milloin käteen, nilkkaan, sukkiin, lahkeisiin, hihansuihin, mistä ikinä vaan saa kiinni. On nyt vähentynyt (tai sitten mä olen niin turtunut siihen ) eli varmasti tässä 5kk:n iässä alkaa tulla järkeä päähän.

Parhaiten sen tosiaan saa loppumaan kun kiljasee korkealta kun ipana upottaa hampaat. Myöhemmällä iällä totesin myös pienen murinn olevan hyvä ase. Välillä kun tuo ipana on lietsonut itsensä oikein mahdottomaksi, olen tyrkännyt sille aina solmulelua nokan eteen kun se yrittää ottaa kiinni hihasta.