Kasper on ollut meillä nyt jo reilun kuukauden, ja musta ei vieläkään tunnu siltä että se on oma ja että se on koira ja että se on tullut tänne jäädäkseen Tottakai sitä alussa odotti, vaikkei tiennyt yhtään mitä odottaa. Poikaystävä sanoo, että olen mennyt ihan sekaisin kun pentu on tullut meille voi olla, mutta kun siitä on tullut niin valtavan rakas ja tärkeä. Hauskinta onhuomata, kuinka erilaisia persoonallisuuksia koirillakin voi olla

Huomasin juuri, että minullahan on ollut koira kohta puoli vuotta, Kikka täyttää kohta 8 kuukautta. Nyt tuntuu kuin se olisi ollut tuossa aina ja on vaikeaa kuvitella elämää ilman sitä. Vaikka ennen pennun tuloa välillä mietinkin, että mitä nyt olen tekemässä, niin Kikan tulon jälkeen en ole katunut kertaakaan sen ottamista. Vieläkin kyllä ihmettelen, miten koira voi kaikin puolin olla juuri sellainen kuin toivoinkin

Meillä on ollut Väinö nyt vähän päälle 6 viikkoa. Eilen oli sitten ensimmäistä kertaa yökylässä vanhemmillani kun meillä oli kaverin synttärit. Oli se kyllä outoa tulla kotiin yöllä kun ei kukaan tullut vastaan ja heiluttanut iloisena häntää. Kyllä sitä huomasi, ettei voisi enää elää ilman tuota otusta, on se vaan niin ihana kaikista pienistä (koputtaa puuta ettei isompia kauheasti tulekaan) kolttosistaan huolimatta. Nytkin on niin söpö kun nukkuu tuossa jaloissa

^Eikös ne sun vanhemmat sanoneet, että eivät varmasti ota koiraa sitten hoitoon (???), vai muistelenko ihan väärin

Uskoisimpa, että porukoidesi sydämet on jo ihan sulaneet pikkuiselle ja huomaavat itsekin oman typerän asennevammansa koiria kohtaan melko pian, kenties jopa myöntävät olleensa väärässä

Juu siis vanhemmathan oli koiran ottamista kovastikin vastaan. Tosin kun näkivät Väinön, olivat heti myytyjä. Äitikin on päässyt jo osittain eroon koirapelostaan ja uskaltaa (ja haluaakin ) ottaa Väinön syliin. Ja hoitoon ei pitänyt sinne ikinä mennä. Nyt oli kuitenkin ja ihan itse ehdottivat että voivat ottaa kun kuulivat että meillä olisi kaverin synttärit. Isä varsinkin on ihan hurahtanut Väinöön, vie itsekseen ulos jos ollaan kylässä (ei siis aina edes huoli seuraa ulkoiluun) ja leikkii ja paijaa. Ovat myös aina kysymässä että millos tulette taas kylään Usein käydäänkin siellä kerran, kaksi viikossa.

Ja kun mainitsin vain että kaverit suunnitelevat Ruotsin risteilyä marraskuulle niin heti sanoivat, että lähtekää vaan, kyllä me otetaan Väinö hoitoon. En siis ehtinyt pyytämään edes, vain sanomaan että kaverit ovat suunnitelleet. Niin sitä mieli vain muuttuu Väinö tosin on sulattanut lähes kaikkien sydämet hurmaavalla olemuksellaan, ulkonäöllään ja luonteellaan. En sitä kyllä pois antaisi mistään hinnasta!

^Kuuluisat sanani: "Mitä minä sanoin"

Meillä on Antero ollut jo viitisen kuukautta kotona, enkä kyllä enää osaa kuvitellakaan kotia ilman sitä. Viikon oli hoidossa kun oltiin reissussa ja eilen sain hakea taas pojun kotiin. Taisi emännällä olla isompi ikävä kuin koiralla.. Myös minun vanhempani ilomielin hoivaavat Anteroa, vaikka ennen tapaamistaan oli tuhinaa tyyliin "mitä sitä semmoisella koiralla tekee"...

En malta olla hehkuttamatta pentuonnea! Tällä palstalla se varmasti suodaan Pieni valkoinen Kerttu-kääpiövillakoiratyttöni kotiutuu perjantaina! Hihna, panta, peti, peitto ja pari lelua on jo tullut ostettua ja ties mitä sitä vielä tämän kuumeen kourissa tulee kilpavarusteltua... Jännittää kamalasti miten Hapsu ottaa uuden tulokkaan vastaan. Olenkin ajatellut tutustuttaa koirat ulkona "ei-kenenkään-maalla", jonka jälkeen sitten kotona saavat tutustua lisää. Jos jollakulla on hyviä vinkkejä ensitapaamieen ja ensimmäisten päivien sujumiseen, niin niitä otetaan ilolla vastaan.

On tää jännää aikaa!

9 yötä vielä !

sitten tulee oma kääpiövillakoira, paavo, kotiin juuri sopivasti syysloman aikana niin ehdimme viettää hetken ainakin aivan rauhallista elämää uuden pentusemme kanssa!:>
tällä hetkellä hankittuna on vasta sänky, ruoka/juomakupit ja alusta, valjaat ja hihna, sekä pieni koirien jalkapallo ^_^ tänään vielä ostelemaan peittoa ja muita leluja.
jännittää miten kaikki tulee sujumaan ja saadaanko kasvatettua siitä ihana koira:p innostusta kuitenkin on kovasti emmekä jaksa enää odottaa uutta perheenjäsentä!
ensi viikon keskiviikon jälkeen voinkin sitten jo laittaa ilmotusta miten pennun kanssa sujuu :] !

No tietääkö kukaan mitään pentujen ilmeistä ja eleistä??
Minä haluaisin tietää vähän. Villakoira harkinnassa!!
Esim. miten voi tietää milloin koira haluaa ulos?? Vai tuleeko ne eleet ja ilmeet vähän erit joka koiralle? Et oppiiko siihen sit ajan myötä??

Odotan vastauksia!!

Koiran tultua taloon oppii aika pian tunnistamaan koiran tarpeista kertovat eleet ja ilmeet. Meillä ainakin vieraat kattoivat kummissaan kun sanoin, että sirulla on pissahätä kun se näyttää ihan siltä. Vieraista siru ei näyttänyt yhtään sen erilaisemmalta kun hetkeä aiemminkaan meidän koira on ainakin oppinut saamaan mun huomion eleillään ja ilmeillään...ja tekosillaan niin hyvässä kun pahassa mielessä joten älä siittä huoli.

	daim kirjoitti:
	No tietääkö kukaan mitään pentujen ilmeistä ja eleistä?? Minä haluaisin tietää vähän. Villakoira harkinnassa!! Esim. miten voi tietää milloin koira haluaa ulos?? Vai tuleeko ne eleet ja ilmeet vähän erit joka koiralle? Et oppiiko siihen sit ajan myötä??

Voisit vaikka pentua odotellessa etsiä käsiisi Tuire Kaimion kirjan Koirien käyttäytyminen ja Turid Rugaasin kirjan Rauhoittavat signaalit. Ne kun kahlaat läpi, niin pennun tultua kotiin on hyvä lähteä soveltamaan teoriaa käytäntöön.

Englanninkielisiä kirjoja löytyy sitten rutkasti enemmän myös koirien eleistä, niitä voi etsiä nettikirjakaupoista, esim. Dogwise, Clean Run ja Amazon.

- Riikka

hehe,olipas hauska lukea kun olin kirjoittanut tunnelmia kun Hilla oli tullut meille,noh,nyt meille on tullut jo uusi tyttö taloon!
Kun Tete tuli taloon,en jännittänyt niin paljon.Tiesi jo vähän että mistä oli Hillan kanssa stressannut ja miettinyt ja murehtinut ei jaksanut enää teten kanssa kun tiesi että se oli ok.Pientä stressiä joskus tulee kun Tete on sijoituspentu,että osaanko tehdä asiat tarpeeksi hyvin,että kasvattaja tykkää vaikka sitäkin murehdin ihan turhaan.

Vielä 3vrk
Tunnelmat nyt: Iloinen, odottavainen, ylipirteä-trallallaa!

Olemme hankkineet niin paljon tietoa viimeisen vuoden aikana, että ei kyllä enää jännitä/pelota yhtään. On varma olo ja uskon, että pärjäämme vallan mainiosti tulevan pennun kanssa, vaikka ensimmäinen oma koira onkin

hei minulle on tulossa keskikokoinen villakoira aprikoosinvärinen ja en malta enää odottaa!! pentu tulee meille 3 viikon päästä ja sekin aika tuntuu todella pitkältä!! onkos kenenkään mies/poikaystävä ollut vastaan villakoiran hankkimista?? silä minun oli ensin mutta sitten kun kävimme katsomassa pentuja ei ollut enää mitään valittamista ja ei edes tirmmaaminen ollut esteenä kun näki pentujen emän!!