Hekan leikkiessä huomasin, että sillä on mahassa outo patti. En ole ennen sitä huomannut, että onkohan vissiin tullut ihan viime päivien aikana...?

Patti sijaitsee n. 1-2 senttiä siittimen päästä ylöspäin, hieman oikealla. Heka kävi tämän kuun kolmantena päivänä ensimmäisessä tehosterokotuksessa ja silloin eläinlääkäri tunnusteli vatsaa, että missään ei näy merkkejä napatyrästä. Tiedä sitten onko kyseessä napatyrä...?

Netistä katselin kuvia niistä, mutta ne eivät näytä samanlaisilta mikä Hekalla on.
Patti on halkaisijaltaan n. 5mm.

Jos kyseessä on napatyrä, niin onko siitä kokemuksia? Pitääkö leikata yms?

Hei
Meillä on ollut molemmilla koiralla syntyessä pikkuriikkinen napatyrä, mutta ne ovat olleet ja jääneet pehmeiksi ja painettaessa menneet sisään, joten syytä huoleen ei ole ollut. Ninnin tyrä kuitenkin leikattiin steriloinnin yhteydessä 1,5 v. sitten.

Eilen ohimennen tunsin mahassa aavistuksen jotain tyrää muistuttavaa. Unohdin asian saman tien, mutta muistin sen tänään huomatessani Ninnillä valtavan (koira siis 27 cm ja 3,2 kg) eli miehen peukalonpäätä huomattavasti suuremman kovan ja kipeän tyrän, joka ei mennyt painettaessa sisään. Olimme juuri ajaneet 50 km päähän naapurien mökille, ja ei kun suunta kohti kotia ja päivystävää el.lääkäriä, jossa Ninniä parhaillaan leikataan. Lääkäri päätti leikata, kun tyrä oli tullut ja laajentunut niin nopeassa tahdissa, vaikka rtg-kuvissa ei näkynyt suolia.

Tässä sitä nyt odotellaan lääkärin soittoa, että pääsisi hakemaan tytön kotiin.

Samalla mietin, että mistä hitsistä sellainen nyt on tullut. Toivottavasti tämä ei merkitse sitä, että emme voisi jatkaa agilityä, koska nautimme molemmat siitä suunnattomasti. Ja onhan tokossakin se hyppy. Olimme maanantaina viimeksi agilityssä ja keskiviikkona tokossa, ja tunsin siis tyrän alun mielestäni eilen. Voi kökkö. Mitään onnettomuutta ei kuitenkaan ole sattunut. Maanantain agilityssä ehdimme mennä pitkän radan poikkeuksellisesti monta kertaa, mutta Ninni vain paransi loppua kohden ja ihmettelin sitä ääneenkin.

Ainoa mihin olen kiinnittänyt huomiota on se, että Ninni on ollut tosi tarkka siitä, että hänen takapäätään ei haistella. Mietin juuri tällä viikolla, että miksi se pitää häntäänsä kotonakin pepun suojana, paitsi josta aletaan tehdä jotain. Sitten se on heti valmiina menoon häntä pystyssä. Milloinkaan se ei ole aristellut mitään paikkaa, ennen kuin eilen vingahti nostaessa, mutta painelin takapään läpi, eikä enää vinkunut. Ja viime kesänä kuulin, että sen siskollakin on tapana pitää häntää alhaalla ihme tilanteissa, joten en siksikään ole ollut enempää huolissani.

Mutta tänään siis yht'äkkiä huomasin sen patin. Koira oli juuri juossut ja leikkinyt aivan intona, ja sitten sillä onkin mahan alla patti melkein maahan asti. No ei nyt ihan...

Sietämätöntä tämä odotus.

Paranemisia Ninnille!

En ole ainakaan vielä soitellut eläinlääkärille asiasta, sillä netissä neuvottiin painelemaan pattia ja ajan myötä sen pitäisi painautua kokonaan takaisin sisälle.
Hekalla patti on aika onneton, esimerkiksi syliin nostaessa sitä saa oikein hakemalla etsiä. Se on pehmeä eikä tunnu vaivaavan Hekaa ollenkaan, toisin kuin minua.

Hekan seuraava rokotus on 4.elokuuta, joten täytyy silloin mainita eläinlääkärille asiasta ja kysellä miten asian kanssa edetään. Mikäli kyseessä nyt on napatyrä...melko varmasti.

Kiitoskiitos.
Täällä ei ole kyllä pahemmin nukuttu yöllä eikä päivällä, paitsi Ninni, jolle ainoa hyvä asento on ollut mun pohkeitten päällä. Siinä mahaan ei ole kohdistunut painetta.

Hain Ninnin vasta klo 02.30, ja 'nukkumaan' päästiin sitten 03.30. Puolet niistä muutamasta tunnista lattialla, kunnes takapuoli puutui ja siirryin sohvalle, jossa en voinut nukkua sitäkään vähää, kun piti vahtia, ettei Ninni putoa eikä nuole haavaa. Parin tunnin välein ylös. Tänään olen mielelläni ollut makuualustana jo ihan silkasta väsymyksestä.

Kauluria en viitsi pitää, koska sen kanssa on niin hankala olla, ja viimeksi se huopaannutti karvan niin, että jouduin ajamaan koko koiran lopulta. Täksi yöksi se pitää kyllä laittaa, kun tyttö ei enää ole niin tokkurassa ja itse taas olen niin tööt, etten taatusti heräisi vaikka tuo repisi koko haavalaastarin pois.

Tänään päivällä nousi kova kuume, mutta nyt antibiootin ja tulehduskipulääkkeen vaikutus on tainnut vähän laskea sitä. Vesi ja ruokakin on kyllä maistunut, ja on käynyt pihallakin pari kertaa. Eli kyllä tämä tästä.

Se pehmeä, sisään painuva tyrä on juuri sellainen, mitä meillä on ennen ollut. Tämä oli kivikova eikä todellakaan mennyt mihinkään. Eli onneksi mentiin rauhassa eilen, eikä hengenhädässä tänään. Jos ne suolet olisi sieltä ehtineet pullahtaa ulos, niin eipä tässä oltais näin rauhallisia.

Onpahan saatu Ninnin vakuutukselle vihdoin jotain käyttöä .

Ihan mielenkiinnosta kyselen, että paljonko Ninnin tyräleikkaus maksoi kaiken kaikkiaan? Netissä katselin hintavertailuja ja ne vaihtelivat 130-210 euron välillä.
Kuinka usein tuota pattia uskaltaa painella? En kuitenkaan haluaisi ottaa sitä riskiä, että painelemalla voin saada sen pahempaan vielä entistä pahempaan kuntoon.

Sanoiko Ninnin leikannut eläinlääkäri mitään siitä, pääsekö Ninni vielä tulevaisuudessa agilityradoille ja tokoilemaan?

Eikös kasvattajan kuulu maksaa napatyrän leikkaus?

	Ninni kirjoitti:
	Kauluria en viitsi pitää, koska sen kanssa on niin hankala olla, ja viimeksi se huopaannutti karvan niin, että jouduin ajamaan koko koiran lopulta. Täksi yöksi se pitää kyllä laittaa, kun tyttö ei enää ole niin tokkurassa ja itse taas olen niin tööt, etten taatusti heräisi vaikka tuo repisi koko haavalaastarin pois.

Jos ei kauluria tykkää käyttää,niin hyvä vaihtoehto on vauvojen bodyt
nimim.kokemusta on>äitini kaksi koiraa on steriloitu>ja silloin oli bodyt käytössä

	krisse kirjoitti:
	Eikös kasvattajan kuulu maksaa napatyrän leikkaus?

Kyllä.
Napatyrän ilmetessä myyjä maksaa leikkauksesta ja hoidosta aiheutuneet tarpeelliset kulut.

Mikäli tuohon nyt tarvitsee puuttua. Soitan tänään eläinlääkärille ja katsotaan sitten mitä tapahtuu.

Hei
Ehdin nyt vasta koneelle...

Meillä onkin varsinainen neiti Houdini täällä.

Laitoin Ninnille steriloinnin jälkeen 1,5, v. sitten yhdeksi yöksi potkuhousut. Sidoin vielä kaulapantaan kiinni, ettei vaan saisi keploteltua itseään niistä ulos.

Aamulla housut olivat poissa. Myös irti pannasta. Mutta ilmeisesti tuo oli vienyt koko yön, koska tikkeihin ei oltu koskettu.

Tällä kertaa laitoin Ninnille yhdeksi yöksi bodyn, jonka päälle laitoin vielä vaippahousut. Koira nukkui sänkyni vieressä lattialla.

Aamulla heräsin siihen, kun neiti horjahti sänkyä päin. Sekä body että housut olivat poissa. Bodyn nepparit olivat edelleen visusti kiinni.

Eli en voi suositella .

Sitten siitä hinnasta. Meillä hinta oli tietenkin kaksinkertainen tavalliseen verrattuna, koska tehtiin päivystyksessä.
430,- sisälsi rtg-kuvan, ultrauksen, leikkauksen ja siihen liittyvän lääkityksen. Apteekista piti sitten hakea kotihoitoon antibiootti ja kipulääke (päivystys tapahtuu kaupungin el.lääk. tiloissa, mutta itse vaihtuvat päivystäjät tulevat sitten muualta), mikä teetti vajaat 30,- lisää.

Joku voi kauhistella hintaa, mutta nyt kun olen nähnyt mitä tuo päivystäminen on, maksan kyllä mielelläni tälle ihanalle ihmiselle, joka on siihen ryhtynyt. Edellisen koiran aikana päivystystä ei ollut, ja lehdestä sai harva se päivä lukea kauhujuttuja vammautuneista lemmikeistä, joita kukaan ei suostunut hoitamaan virka-ajan ulkopuolella.

Itse soitin äidilleni (ihmislääkäri) ennen päivystävälle el.lääkärille soittoa kuullakseni, miten akuutti tilanne hänen mielestään oli, ja hän oli ehdottomasti sitä mieltä, etten voisi odottaa maanantaihin, jolloin olisin siis päässyt vasta näyttämään tyrää virka-aikana. Tämä kaikki kun tapahtui juuri ennen virka-ajan loppua perjantaina.

Ninni voi jo huomattavasti paremmin. Tänään piti jo toppuutella, ettei juoksisi pihalla. Huomenna annan tulehduskipulääkettä viimeisen kerran, mutta haava on jo nyt tosi siisti. Siinä on onneksi tällä kertaa sulavat tikit. Se haavateippi oli tosin kamalaa poistaa; kuvitelkaa itse miten arka paikka maha on, ja se teippi oli valtava ja kiinni karvoissa, kun tuo rääpäle on niin pieni. Teki tosi pahaa, mutta selvittiin hengissä.

Ai niin ja siiten kasvattajan vastuuseen.

Synnynnäinen napatyrä kuuluu kasvattajalle, jos sellainen pitää el.lääälärin mielestä poistaa. Eli siis muuttuu kovaksi.

Ninni on kuitenkin jo 2,5 v. En koe tätä kasvattajan vastuuksi enää.

Mitään näkyvää tyrää ei ollut ennen tätä. Syntyessä oli pikkuriikkinen pehmeä napatyrä, joka poistettiin steriloinnin yhteydessä. Leikkauksen teki silloin erittäin kokenut ja arvostettu el.lääkäri.

Tyrä voi siis huonolla tuurilla uusia (ja siis muuttua alkuperäisestä pehmeästä leikattavaksi), mutta ei kasvattajakaan voi loputtomiin olla koirasta vastuussa.

Nyt leikannut el.lääk. oli sitä miletä, että voin huoletta jatkaa tokoa ja agilityä Ninnin kanssa. Kertoi vielä omasta kotikissastaan, jolle oli tullut paha tyrä.

Agilityn lopettaminen tämän takia tuntuisikin hullulta; sehän tarkoittaisi, etten koskaan voisi päästää Ninniä edes omaan pihaan, koska se on täynnä esteitä: kalliota, puita (pystyssä ja vaakatasossa), yms. yms. Enhän voisi päästää sitä edes hyppäämään sohvalle, koska sehän on paljon korkeammalla kuin agiesteet konsanaan! Puhumattakaan mistään hepulikohtauksista, jotka pitäisi estää (miten?).

El.lääk. käski pitää taukoa 12 päivää (minkä normaalit tikit olisivat), mutta aion pitää taukoa vielä viikon sen lisäksi. Tuolloin tosin meinasin mennä tokokentälle. Mutta kaikki riippuu tietenkin Ninnin voinnista. Ensin pitää saada lääkekuurit loppuun ja päästä edes hihnalenkille. Metsälenkeistä en uskalla vielä uneksiakaan.

Muuten siitä tyrän painelusta. En minä kiinnittänyt kummallakaan koiralla siihen erityistä huomiota pehmeänä. Kyllähän sitä koskettelee koiraa päivittäin muutenkin sen verran, että jos se yht'äkkiä muuttuu kovaksi, sen kyllä huomaa ihan painelematta. Kun vetää kädellä mahaa pitkin. Siksihän nytkin huomasin sen välittömästi.

Eri asia sitten, jos ei hoitaisi koiraansa ollenkaan. Jollain pihakoiralla tai oikein paksuturkkisella sellainen menisikin huomaamatta pidempään.

Mites Heka voi, ja mitä el.lääk. sanoi?

Kiitos jälleen kerran Ninni.
Hekan napatyrä ei ole synnynnäinen, sillä kasvattaja kertoi kaiken oleellisen ja vielä enemmänkin kun kävin pentuihin tutustumassa ennen luovutusta.
Vielä luovutusvaiheessakin sain kuulla viimeisimmät seikat terveydestä yms, sain tietenkin myös eläinlääkärin todistuksen asiasta.

Soitin eilen el.lääkärille ja kysäisin asiasta samalla kun varasin Hekalle rokotusajan elokuun alkupuolelle. Hän oli sitä mieltä, että kun on kerran ihan lähipäivinä tullut ja ei ole iso, niin voidaan hyvin odottaa tuonne elokuuhun. Silloin saadaan tarkempi diagnoosi asiasta...

No niin...Rokotuksella käytiin maanantaina ja eläinlääkäri myös tutki tuota pattia.
Napatyrä se on. Lääkärin mielestä se on hyvin pieni ja harmiton, eikä sitä siis tarvitse ruveta leikkaamaan.