Meille muutti kuin muuttikin villakoira

Olin jo pitkään haaveillut harmaasta keskarista/kääpiöstä. Myös harlekiini on kiinnostanut. Narttuun päädyin suunnitelmissani ja syksy olisi ollut sopiva ajankohta.
No, niin siinä vaan kävi, että meille muuttikin valkoinen aikuinen keskariuros! Bongasin ilmoituksen ja jokin siinä kiinnosti, vaikkei koira ollutkaan sellainen johon mielessäni olin päätynyt. Tiedostin vahvasti riskit, jotka aikuisen koiran ottoon liittyivät, enkä oikeastaan saanut koirasta edes mitään tietoa kieliongelmien takia. Siltikin oli vahva tunne, että minun pitäisi tämä tilaisuus käyttää.
Niinpä Onni-poika kotiutui viime keskiviikkona, enkä ole hetkeäkään katunut

Poika on hyvin rauhallinen ja hyvähermoinen. On mahtavaa että koira kykenee täysin rauhoittumaan kotona, vaikka ympärillä kävisikin hyörinä. Kaikesta rauhallisuudesta huolimatta virtaa löytyy, ja Onnilla onkin vankka agilityhistoria takana. Hyvin hoikka poika se on, napakasta karvasta huolimatta kaikki luut ja nikamat tuntuu ihan kevyesti hivellessäkin. Ei tee mieli edes kunnolla hieroa sitä vielä (olen koirahieroja), kun se on niin luinen.
Nimen me vaihdoimme. Onni kuulostaa hyvin paljon samalta kutsuttaessa kuin entinen nimi.
Että tälläistä. Turkinhoidossa on paljon opeteltavaa, Onni tarvitsisi varmaankin melko pian pientä trimmiäkin.
Lisää kuulumisia piakkoin
Onni ensimmäisenä päivänä kotona.
