Kuullostaa hyvin tutulta. Nuorempi villakoirani Heka (4kk), oli alussa aivan samanlainen käytökseltään kun sitä yritti trimmata tai saksia. Kynsien leikkaamisessa meillä ei tosin ole ollut mitään ongelmia. Alkuun leikkasin kynnet, mutta nykyisin käytän kynsien lyhentämiseen hiomakonetta niin kuin Jimin kanssa olen tehnyt jo kahden vuoden ajan.
Koiratkin ovat oppineet nauttimaan kynsien hoitamisesta, tuo kone on selvästi mukavampi vaihtoehto.

Esimerkiksi tavallisista kaupoista kosmetiikkaosastoilta saa käsikäyttöisiä kynsiviiloja muutamalla eurolla. Suosittelen kokeilemaan.

Sitten hieman omia kokemuksia tuosta trimmaamisesta koneen käytöstä. Tämäkin oli Hekan kanssa alussa hyvin haastavaa, kun olen kuitenkin aina onnistunut konettamaan Jimin, joka on helppo trimmattava yms.
Alkuun pidin Hekaa pöydällä ja totutin sitä koneen ääneen. Pikkuhiljaa sain tassujakin ajettua, kuono oli ainut haaste. Siihen en alkuun uskaltanut itse edes koskea, pelkäsin että kun koira rimpuilee niin saatan nirhaista sitä.

Niin kuin jo tuolla aiemmassa viestissäni sanoin, minä käytin Hekan Intken Elinan luona trimmattavana ensimmäistä kertaa varten. Eihän siitä helpolla päästy, mutta paremmin meni kuin mitä osasin odottaa. Pientä vastustelemista tapahtuu vieläkin, mutta ei lainkaan sellaista mitä se oli alussa.

Loppuun vielä korvakarvojen nyppimisestä ja korvien putsaamisesta. Meillä Heka ei tykännyt tästä hommasta lainkaan, toisin kuin Jimi josta näkee että se nauttii kun korvakarvoja nypitään ja korvia putsataan. Silloin tällöin otin Hekan syliin, syynäsin ja kopeloin sitä. Koskettelin ja pyörittelin korvanlehtiä käsissäni ja rapsutin korvien juuresta.
Ensimmäisen kerran kun rupesin karvoja nyppimään, se vasta taistelua olikin. Mutta määrätietoisella ja päättäväisellä käyttäytymisellä koirakin rentoutui ja antoi tehdä hommat kunnolla.
Tämäkin toimenpide sujuu nykyään rutiinilla.

Tsemppiä kovasti amandine!

Millä terällä koira kannattaa ajella, jos aikoo pitää sen lyhyessä karvassa kotikoirana? En halua aivan älyttömän lyhyttä karvaa, mutta niin että se on kuitenkin helpompi hoitoinen. Ja olen ajatellut ostaa Moser Rex/Max koneen, mutta pitääkö siihen erikseen ostaa joku ohjauskampa tai jotain muuta? Olen ihan ulapalla tästä trimmaamisesta vielä, kun koirakin kotiutuu vasta ylihuomenna. Jaiks, jännittää jo. Niin ja vinkkejä saa tietenkin antaa.

Itse harjoittelin trimmaamista kuvan avulla ja näyttelyissä katselin kun muut saksivat villojansa. Aikas järkkyjä kyhäilmiähän niistä alkuun tuli mutta pikkuhiljaa rupesi malli hahmottumaan. Tähän oli suurena apuna villakoirien tekeminen puusta ja piirtäminen. Olen jo aiemminkin niistä alkuajan trimmeistä puhunut ja luvannut kuvia laittaa mutta en ole saanut aikaiseksi. Täytys nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja skannata kuvat. Niistä ainakin näkisi ettei se ihan kaikilla heti hallussa ole. Ei ainakaan mulla ollut .

Nyt on skannattu. Trimmit on sen verran järkkyjä että hyvä kun kehtaa tänne laittaa. Tässä ekassa kuvassa ensimmäinen trimmi joka oli niin hieno ja onnistunut.

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Tässä toisessa ollaan lakattu tukka niin hienoksi . Korvatkin ovat tosi nätit .

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Tämä viimenen kuva on jo sitten näyttelystä josta Ninni sai ensimmäisen sertinsä. Siinä trimmauskin on jo ihan kelvollinen ja tukkaki pystyssä niin kun pitää.

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Ei tuota leikkaamisen rutiinia saa muuten kuin leikkaamalla. Vuosien saatossa se oma leikkausmalli sitten siitä muovautuu mieleiseksi. Että ei sitä heti kannata lannistua jos ei onnistu.

Nyt olisi postissa tulossa Moser Rex, ja hirvittää kun täytyisi alkaa kotitrimmiä opettelemaan. Tunnen itseni ihan tumpeloksi fööni- ja harjausjutuissakin

Onni on nyt vähän Pikku Kakkosen Ransun näköinen Tosi sööttihän se tuossa karvassa on, mutta ilmeisestikin naama on tapana ajella villiksiltä aina? Olen pessyt Onnin tässä 1,5kk:n aikana nyt 3 kertaa, ja tosi helppo kaveri tuo on. Pesut sujuu tosi hyvin, mutta tuntuu etten osaa edes föönätä turkkia auki. Esimerkiksi niskassa, kaulassa, hännän juuressa ja jaloissa karva on niin napakan kiharaa, että ei sitä tunnu suoraksi saavankaan. Mun mielestä se ei ole takussa mutta palaa kiharasykkyrälle melkein heti. Pesin Onnin juuri sunnuntaina ja yritin föönata ja harjata hyvin, mutta nyt se on jo kuin kiharakarvainennoutaja

Tekisi mieli viedä se kunnon trimmaajalle ensimmäistä kertaa, jotta näkisin itsekin vähän miten homma toimii, mutta ei niitä trimmaajia tunnu täälläpäin kovin montaa olevankaan (länsi-uusimaa).

Tähän loppuun tiedoksi, että minullehan tämä Onni on ensimmäinen villakoira. Herra on 6v ja ollut meillä vasta heinäkuun alusta asti.

Täälläkin ollaan opeteltu ihan itse trimmaamaan. Kaksi kertaa olen ihan trimmaajalla käyttänyt, mutta muuten olen pyrkinyt trimmaamaan aina itse, kun eihän sitä muuten ikinä opi. Reilu 2 vuotta on harjoiteltu ja omasta mielestäni leikkaukset eivät ole nykyisin olleet läheskään niin kamalia, kuin alkuaikoina. Nyt sentään osaa jo suhteuttaakin mittoja sun muita mitä nyt lähes aina kuitenkin onnistun toisen takajalan leikkaamaan huonommin kuin toisen. No oppia ne on kaikki epäonnistumisetkin.

Vanhimmat villatytöt täyttävät kohta 11v. jonka kunniaksi ilmoittauduin viimeinkin näyttelytrimmauskurssille. Nyt katson olevani jo sen verran kärryillä perusasioista että uskallan ryhtyä unelmoimaan näyttelytrimmeistä...

Yrityksen ja erehdyksen kautta on opittu paljon, mutta paljon on vielä opettelemistakin.

Tämä on vähän sama asia kuin isännän kanssa pohdimme autolla ajamisesta: Harjoitellaan tätä ammatiksemme ja sitten kun osataan niin joutaa lopettamaan.

mun villikseni melkein nukahtavat trimmaukseen. olen itse yrittanyt trimmailla noin vuoden verran, mutta ei se vielakaan suju. kotikoiran trimmauksella ei ole niin kauheasti valia, sen aloitin tehda heti eika koira pannut yhtaan vastaan. mut nayttelyturkki - apuva! asun belgiassa, eika taalla ole mitaan trimmauskursseja!

Lyhykäisyydessään:

"Katsos, olenpa hankkinut villakoiran, pitäisiköhän sitä opetella trimmaamaankin..."

ja

"Kas vain, Fridapa on ilmoitettu näyttelyyn, kukapa sen sinne trimmaisi? Ai ei kukaan? No miäpä tuherran sitten itse."

Eli "pakosta" olen alusta trimmannut itse. Nyt on reilu vuosi trimmausharjoittelua takana, ja vaikka nämä miun tekeleet eivät edelleenkään ole mitään kummallisia, ovat ne silti reilusti järkevämpiä kuin ensimmäiset pentutrimmit. (Ihan kuin joku olisi ajanut Fridan yli ruohonleikkurilla ) Olen harjoitellut lähinnä kuvia katsomalla ja piirtämällä, ja nyt myöhemmin näyttelyissä tiiraillut nätisti trimmattuja peppupampulapuudeleita.

( Ihan samaa mieltä olen siis muiden kanssa siitä, että parhaiten oppii kun karkeasti ottaa vaan sakset käteen ja alkaa kokeilemaan. Jos omaa minkäänlaista muototajua, niin kyllä se oma malli ja silmä kehittyy yllättävän nopsaan. Kannattaa myös kuvata omaa koiraansa mahdollisuuksien mukaan aina trimmin jälkeen ja verrata lopputulosta omasta mielestä mukavaan malliin. )