Minulla on kaksi keskikokoista villakoiraa, joiden kanssa käyn aktiivisesti näyttelyissä. Minulla on myös kennelnimi ja olen siis suorittanut kasvattajakurssit. Nyt haaveissa siintää ensimmäinen pentue ensi kevääksi ja mielessäni on liuta kysymyksiä, joihin toivoisin saavani täältä vastauksen. Rotu terveystilanteineen on minulle tuttu vuosien takaa, joten tästä puolesta en ole kiinnostunut. Lähinnä näin ensikertalaisena minua kiinnostaa käytännön asiat pentueen kanssa. Kysymykset voivat tuntua osittain tyhmiltäkin, mutta toivottavasti jaksatte ymmärtää ensikertalaista hieman hysteeristä kasvattajaa Nämä kysymykset on siis suunnattu henkilöille, joilla itsellään on ollut pentuja. Tästä se alkaa:

1. MIten käytännössä olette järjestäneet yhtälön pennut ja työelämä? Minulla on säännöllinen päivätyö ja mahdollisuus saada melko joustavastikin muutamia päiviä vapaaksi. Olen ajatellut, että pyrin olemaan pentujen ja emon kanssa synntyksen jälkeen vähintään 3 vuorokautta, mielellään viikon, pentujen synnyttyä. Entä tämän jälkeen? Miten olette järjestäneet pentujen ja emon poissalojenne ajaksi? Tuttavani narttu, joka muuten hoivasi pentujaan hyvin, hyppäsi aina omistajan poistuttua kotoa pois aidatusta pentulaatikostaan. Pelkään omani kohdalla samaa. Pitääkö siis hommata jostain todella korkeaa hirviaitaa, vai miten te muut olette tilan järjestäneet? Oletteko kenties sallineet nartun poistua laatikosta poissaolonnekin aikana vapaasti ja vain luottaneet, että se kyllä palaa ajallaan vauvoja hoitamaan? Pentujen ja emän alue tulee luonnollisesti rajattua esim. portilla siten, ettei toinen koirani pääse pentujen ja emon kanssa samaan tilaan ilman valvontaa.

2. Entäpä näyttelyt? Uskallanko käydä toisen koirani kanssa näyttelyissä kun pennut ovat pieniä? Olen saanut tämän asian puitteissa toooodeeellllaaa ristiriitaisia neuvoja ja olen ihan ymmälläni. Osa sanoo, että tottakai voi käydä normaalisti, mutta osa tuomitsee tämän tartuntavaarojen vuoksi ehdottomasti. Myös eläinlääkärien kommentit ovat olleet melko lailla ympäripyöreitä ja olenkin hieman hukassa. Minulla on tapana ilmoittattutua todella hyvissä ajoin näyttelyihin halvempien maksujen vuoksi ja siksi olen hieman huolissani tästä tilanteesta: en tietenkään halua riskeerata pentuja, mutta mielisin näyttelyihin kovasti... Siispä tähän kaipaisin teiltä kokeneilta neuvoja ja vinkkejä.

3. Missä vaiheessa olette sallineet perheen toisen/toisten koirien lähestyä pentuja? Minulla on siis kaksi narttua ja nartun kanssa täytyy aina olla enemmän varuillaan kuin uroksen. Olen ajatellut, toki tilanteesta riippuen, noin 5 viikon ikää. Mitä mieltä olette tästä?

4. Leikkaatteko aina itse napanuorat vai sallitteko emon hoitaa tämän niin halutessaan itse?

Tässä siis kysymyksiä, jotka eivät tällä hetkellä vielä ole ajankohtaisia, mutta joita pohdin paljon. Teoriassa kaikki pennutukseen liittyvät asiat ovat hanskassa, mutta näitä käytännön kokemuksia janoan. Erityisesti tuo tartuntatautien mahdollinen varominen kiinnostaa hurjasti!! Toivottavasti saan nopeasti paljon vastauksia

Saisinko udella että mikä on kennel nimesi??

1. Mulla on käynyt tuuri noiden synnytysten aikana että olen silloin aina ollut vapaalla. Mutta olen kumminkin töissä sopinut että lähden kotiin jos synnytys alkaa työaikana. Ihan normaalisti kävin töissä. Pennut ja emo olivat omassa huoneessaan. Siinä sitten vaan toivoin että emo hoitaa poissa ollessani. Pentujen ollessa vanhempia jätin runsaasti ruokaa että kestävät sen 8 tuntia kun olen töissä. Hyvin tuo malli ainakin meillä toimi.

2.Miksi ei uskaltaisi näyttelyissä käydä. Meillä ei ainakaan muut koirat päässeet lähellekkään pentuja. Enkä siellä näyttelyissä paljon muiden koirien seassa liikukkaan että sais kaikki pöpöt. Eihän se nyt hyvä liian steriilissäkään ympäristössä ole olla. Samahan on ihan lastekin kanssa.Ja kyllä se on aika huonoa säkää että näyttelyistä jonkun taudin saa. Mun koirista ei kukaan ole saanut minkäänlaista pöpöä tässä 13 vuoden aikana mitä näyttelyissä olen käynyt.

3.Meillä emo on pitänyt huolen että toiset eivät tule lähelle. Enkä kyllä ole pentujen antanut muiden kanssa peuhatakkaan. Ainakin nämä kaksi vanhempaa kyllä voivat komennella pentuja joten en senkään takia ole viitsinyt. Ettei sitten tule pennuille huonoja kokemuksia. Miksi niiden nyt tarvisi päästä toisien koirien kanssa temuamaan?

4.Napanuorat leikkaan jos siihen tulee tarvetta.
(Emolla tulee niin kiire ettei millään kerkiä kaikkia katkomaan tai yksinkertaisesti emo ei niitä katko.Toisia koiria yököttää sellainen sitkeä purtava mitä saa tosissaan jyystää poikki)

MÄ en nyt osaa kovin hyvin yksien pentujen huimalla kokemuksella neuvoa,mutta voin kertoa miten meillä meni. Itse en kyllä olisi pärjännyt ilman koiran kasvattajaa Eijaa (jonka kasvatteja nämä mun luona syntyneet pennut periaatteessa on), Cicciä ja Johvan puhelinkonsultaatioita
Eli ihan tärkeintä mun mielestä aloittelijalle on hyvä kokeneemman tuki, vaikka itse oli lukenut aiheesta kuinka paljon tahansa, niin se käytäntö on kuitenkin aina ihan toista Hyvä olisi jos saisit synnytykseen jonkun kokeneen kätilön paikalle tai edes puhelimen päähän 24h/vrk.

Mulla oli sattunut kätevästi 1kk loma juuri toukokuuksi (pennut synty 8.5.), eli viikon ennen synnytystä olin kotona ja kolme sen jälkeen. Olin suunnitellu kaikkea mitä muuta sinä vapaakuukautena tekisin (suursiivous, shoppailua yms): kesäkuun alussa en ollut toteuttanut mitään suunnitelmistani. Itse en oisi voinut lähteä töihin viikon kotonaolon jälkeen, sillä Iiris kyllä imetti ja meni aina tarvittaesa pentujen luokse (joskus sitä tosin täyty käskeä), mutta se ei missään vaiheessa alkanut hoivaamaan pentuja, eli minun piti 3 ensimmäisen viikon ajan pyyhkiä 1-2 tunnin välein pentujen mahanaluset että ne ulostaisi ja pissaisi. Kolmen viikon ikäsinä pennut alkoivat itse hallitsemaan rakkonsa tyhjentämisen.

Alkuun muutaman päivän ajan Iiris oli laatikossa pentujen kanssa, sitten alko oleilemaan muualla ja meni tosiaan lähes aina kun pennut huusi laatikkoon. Yritin kyllä pitää Iiristä kaiken maailman verkkovirityksillä laatikossa, mutta silloin Iiris ahdistu niin että istu vaan surullisen näköisenä verkon takana eikä lainkaan kiinnittänyt huomiotaan pentuihin. Jos olin itse muualla (käytännössä kauppareissut yms nopeat toiminnat) laitoin laatikon ympärille kompostiaitaa, ajoittain Iiris pysy siellä, ajoittain ei. Hassua oli että vaikka se pääsi jotenkin keplottelemalla pois häkistä, niin se ei päässyt takaisin, näin ollen aloin pitämään poissa ollessani vain pentuhuoneen ovea kiinni ja luottamaan siihen että kyllä emo hoitaa pentunsa. Iiris muuten hoisikin pentuja paremmin jos itse olin poissa ja joku muu oli hoitamassa koiria, eli toisinsanoen kotona ollessani Iiris luotti siihen että mä hoidan pennut ja sen ei tarvitse Eli antaisin emon tulla pois laatikosta ja luottaisin siihen että kyllä se pennut hoitaa (etenkin kun en luota siihen että emo pääsee poistuessaan takaisin aitaviritysten yli). Tietenkin jos alkaa tuntuman ettei pentujen painot nouse ja ne on muutenkin levottomia (huutaa koko ajan yms) niin sitten arvioisin tilannetta uuudelleen. Mä laitoin pentulaatikkoon lämpöpulloja ettei pennut palellu kun emo seikkailee muualla.

En itse ehkä veisi perheen toista koiraa näyttelyihin jos se on kotona kontaktissa emoon tai pentuihin ainakin kunnes pennut on kuukauden vanhoja. Näyttelyissä kun kiertää usein ripulia, flunssaa tms, jonka toinen koira voi kuljettaa kotiin (yleensähän aikuinen koira voi olla vaan kantaja eikä sairastua itse). Mutta tästä tosiaan on montaa eri mielipidettä, ja periaatteessa onhan pennuilla emon vasta-aineita elimistössään, mutta minimoisin riskit kunnes pennut alkaa olla vähän vanhempia (eihän se ole kuin 1-2kk näyttelytauko).

Joku kokeneempi osaisi varmaan vastata napanuorakysymykseen paremmin, mutta teoriassahan parempi on jos emo itse puraisee napanuorat poikki (ilmeisesti verisuonet supistuvat paremmin).

Saanko udella kuka on tämä tuleva mamma?

Kiitos vastauksista Lisää otetaan innolla vastaan. Äläkä Tmaatta väheksy itseäsi, sinulla on jo yhden pentueen jäljiltä sitä kultaakin kalliimpaa kokemusta, jota minäkin kovasti janoan. Toivottavasti en ole epäreilu jos haluan kitjoittaa anonyymina? Ymmärrän kyllä jos se ei kuulu tällä palstalla hyviin tapoihin, mutta haluaisin tässä tilanteessani pysytellä anonyymina. Minulla on koirieni kasvattajan tuki kasvatustyössäni ja muutenkin villakoirien parissa kaikessa. Arvostan hänen tukeaan suuresti, mutta välillä haluan saada useampiakin mielipiteitä ja tästä syystä haluaisin pysytellä anonyymina jos se vain suinkin palstalla on mahdollista

Ja edelleen, käytännön kokemuksia otetaan avosylin vastaan

2. Olen miettinyt ihan samaa, siis tätä tartuntavaaraa nyt kun itse suunnittelen pentuetta talveksi. Nykyään kun kennelyskäepidemia tuntuu vellovan hervottomasti syksyn ja talven aikana melkein joka vuosi . Viimevuonna minulle tuli pentu saksasta ja kun vein sen rokotettavaksi se sai tartunnan sieltä , yskä, kuumeilu ja nuha alkoivat 4 vrk:n kuluttua rokotuksesta ja 1/2 vrk myöhemmin silloin vajaa 14-v. vanhus sairastui melkoiseen röhään ja nuhaan, se ilmeisesti sai samalla kertaa tartunnan. Se kävi siis sydäntutkimuksissa samalla rokotusreissulla! Yskiä alkoi melko pian myös 11-vuotias koira, mutta oireet olivat lieviä vanhukseen ja pentuun verraten. 3-vuotias ei saanut oireita. Agilitykerhon piirissä vaikuttava cotton/havaneesi-kasvattaja kertoi, että ei uskalla kennelyskän takia käydä missään harrastuksissa muiden koiriensa kanssa silloin kun on pentuja kotona/odotettavissa pian, koska useilla kasvattajilla kävi viime vuonna niin huono tuuri, että näyttelyistä tms. kontakteista tuli tauti taloon ja siirtyi viimeisillään olevaan/imettävään emoon ja pikkupentuihin ja useitakin pentueita kuoli . Tauti kun voi levitä kasvattajan keholta narttuun ja pentuihin, harvemmin ihminen kykenee täysin steriloimaan itseään, vaikka kädet pestäisi ja vaatteetkin vaihdettaisi ennen pentujen luokse menoa silloin kun kenties kennelin muut koirat ovat oireettomia taudin kantajia (itse uskon mm. viime vuonna 3 v. urokseni olleen oireeton kantaja, ja peruin sen kohdalta yhdet agilitykisat tän takia, ja olin jopa kuulevinani sen niiskuttavan pari kertaa).

Itse en aio näyttelyihin joka tapauksessa nuorimman koirani kanssa lähteä, koska se tarvitsee lisää massaa keholle ja turkkia myös, jos meinaa serteistä kilpailla. Eli näyttelyt on siis pois suljettu jokatapauksessa tuli pentuja tai ei. Pidämme niistä lomaa. Mutta entäpä agilityvalmennusprojektit 1 ja 3,5 vuotiaan kanssa. Sieltäkin tauteja voi tulla mukana kotiin...Kurjaa olisi tietysti jättää nuorten koirien harrastukset tautien pelossa kokonaan pois pikäksi aikaa. En osaa toistaiseksi sanoa, mikä on päätökseni, mutta toisaalta, eihän pentueesta ole vielä varmaa tietoakaan että tuleeko narttu tiineeksi jne., niin en jaksa murehtia etukäteen noita skenaarioita turhan paljon.

1. Minullakin on ollut vain 2 pentuetta, vanhimmalla koiralla, mutta olen tämän 10-vuoden aikana, tässä "väliajalla" opiskellut ahkerasti mm. jalostusgenetiikkaa (sisältyi sekä jatko- että perusopintoihinikin yliopistolla + ihan oman mielenkiinnon vuoksi). Eka koirani oli sellaiselta kasvattajalta, joka ei opastusta jalostusasioissa pystynyt antamaan. Opiskelin kaiken itse kirjoista ennen synnytystä (en ollut edes tietoinen mistään kasvattajakursseista, tosin niitä ei siihen aikaan vaadittukaan) ja sain olla katsomassa yhden villakoiran synnytyksen 2 viikkoa ennen omien pienokaisten syntymää. Siinä se sitten olikin.

Älä turhaa stressaa etukäteen, jokainen narttu on erilainen, ja jokainen pentue. Yksi narttu saattaa pentuineen kaivata ympärivuorokautista valvontaa ekat viikot, toinen selviytyy omin nokkinensa yllättävän paljosta. Mutta turhia vatsanväänteitä saat pelkäämällä pahinta jo etukäteen. Kenties kaikki sujuu kuin tanssi. Itse olen yrittänyt omaksua rauhallisen asenteen hommaan, eli huolet alkavat vasta sitten, jos niitä todella on. Etukäteen ei pidä murehtia liikoja, mutta työssäkäyvällä ihmisellä (varsinkin jos on tiukka pomo) kuitenkin on hyvä olla varasuunnitelma sen varalle, että kaikki ei menekään kuten piti. Jotkut joutuvat ottamaan palkatonta vapaata. Koirankasvattajan arki ei aina suinkaan ole siis niin helppoa ja yksinkertaista rahanansaitsemista kuin noilla lemmikkifoorumeilla kuvitellaan .

Alle 2-3 viikkoisia pentuja en sinuna jättäisi koko työpäiväksi yksin, vaikka narttu olisi hyväkin emo, ettei mitään yllättävää vain sattuisi poissaollessa. Eikö joku dogsittertyttö voisi käydä teillä hoitamassa narttua ja pentuetta jos joudut töihin? Paljon riippuu myös pentujen määrästä: jos narttu synnyttää 3 tasakokoista ja vahvaa otusta, jotka kasvavat ja imevät tasaiseen tahtiin ja narttu syö hyvin, huolta on vähän, mutta 5-7 erikokoista ja vahvuista pentua ja huonosti syövä pienikokoinen narttu onkin vaikeampi yhdistelmä. Sellainen pentue kaipaa tiukempaa seurantaa.

Vaikea tilanne tulee, jos narttu keisarileikataan. Minun narttuni toisella kerralla joutui leikkaukseen ja se oli sille hyvin uuvuttavaa, ei jaksanut hoitaa ja nuolla pentuja, ei maistunut ruoka (piti tuputtaa väkisten lähinnä), ei jaksanut käydä edes juomassa vettä, piti nostaa pois ja takaisin pentulaatikkoon, sitten kun pennut alkoivat kasvaa alkoivat ne raastaa imiessään haavaa auki (haavaa piti hoitaa erittäin tihein väliajoin, lopulta narttu voitiin päästää imettämään vain säännöllisin väliajoin) niin, että sitä piti suojata käsin sideharsotaitteella kun pennut imivät. Tuskallista touhua kertakaikkiaan! Ja tämä narttu ensimmäisellä kerralla synnytti ja hoivasi pikkuisiaan kirjojen oppien mukaan. Mutta keisarinleikkaus todella voi väsyttää ja heikentää joitakin narttuja tehokkaasti.

Eli kannattaa olla jonkinlainen varasuunnitelma tämän osalta, vaikka normaalistihan keskarinartut synnyttävät ilman ongelmia (en halua siis maalata piruja seinälle!). Minun nartullani oli ollut 1 varhainen keskenmeno - syynä kohtuinfektio + ajoissa hoitoon saatu kohtuinfektio (nestekeräymä kohdussa) myös ko. keisarinleikkaukseen päättyneen raskauden alussa, mitkä seikat ehkä altistivat synnytyksen epäonnistumiselle toisella kertaa. Tuosta kuitenkin opin, että en ole koskaan turhan toiveikas enkä toitota pentujen maailmaantuloa turhan innokkaasti ennenkuin itse olen asiasta varma (mm. että nartun raskaus onnistuu). Tämä voi tietenkin heikentää pentujen menekkiä, sillä osa haluaa varata pentunsa hyvinkin ajoissa, mutta minä en uskalla luvata mitään ennenkuin nään, että vauvoja oikeasti on tulossa

3. Meillä oli silloin vain 1 toinen narttu kun tuo keisarileikattu pentue syntyi. Tämä narttu ei halunnut olla missään tekemisissä pentujen kanssa. Se inhosi niiden hajuakin, käsistä kun haistoi ja peruutti silmät kauhusta muljahdellen jos näytin sille pentua sylistä. Se halusi majailla perimmäisessä huoneessa mahdollisimman kaukana pennuista eikä suostunut vapaaehtoisesti lähestymäänkään pentujen tiloja. Se ei edelleenkään pidä pienistä pennuista eikä halua tekemisiin niiden kanssa. Muita narttuja ei saa tietysti päästää pentuhuoneeseen, voi syntyä hirmuinen tappelu, jopa vakavia vahinkoja myös pennuille, kun ne ovat ihan pieniä. Sitten kun taapertavat ympäriinsä voi varovasti portin läpi kokeilla suhtautumista. Mutta jos emo ei tätä salli tai toiset koirat eivät pidä pennuista on sitten oltava erillään ettei satu mitään vahinkoa.

4. Napanuoran voi katkaista myös steriloiduilla saksilla ja sen voi sitoa vaikkapa hammaslangalla niin, että nuoranpätkä ei jää liian pitkäksi ja että langan päät leikataan lyhyiksi. Myös narttu voi puraista nuoran, mutta Elmerin veljelle kävi niin ikävästi, että emo puraisi nuoran liian lyhyeksi ja pentu oli menehtyä verenvuotoon. Kasvattaja sai jotenkin kurottua mahanahkan langalla yhteen ja pentu selvisi hengissä, mutta tarvitsi erityistoimia alussa menetettyään usean prosentin painostansa verta. Emoa pitää kieltää nyhtämästä jo kertaalleen poikki purtuja/katkaistuja napanuoranpätkiä. Jotkut emot tekevät sitä ja se voi altistaa pienelle napatyrälle.
__________________________________________________________________________________________________________________
Ja muuten, tietystikään kenenkään ei ole pakko paljastaa kuka on, mutta kuten arvata saattaa pian kaikkia alkaa kovasti kiinnostaa kuka tämä "mystinen" kasvattajaksi aikova henkilö on , ja moni voi ihmetellä miksi ei uskalla kertoa kennelnimeään jne. koska eihän noissa kysymyksissä mitään noloa ole tms. Kun toisaalta esiinnytäänhän me muutkin aikuiset täällä omina itseinämme, vaikka nyt nimimerkki muodollisesti tuossa profiilissa on. Nimimerkin käyttö on täällä mahdollista myös siksi, että se rohkaisee myös nuorempia harrastajia osallistumaan keskusteluun, kun monet vanhemmathan nykyään varoittavat jälkikasvuaan oman nimen käyttämisestä foorumeilla, varsinkin jos kyseessä on alaikäisiä tyttöjä esimerkiksi. Ja mitä kasvattajaan tulee, en usko, että asiallinen kasvattaja pahastuu, jos kasvatin omistaja hakee tällaisissa asioissa mielipiteitä myös muualta (tämä kai ei ole mikään pahamaineinen foorumi ) . Tai no, minä olen niin itsenäinen ja haluankin olla, että en antaisi moisen häiritä omaa tiedonhankintaani

Eipä minullakaan ole vasta kuin yksi oma pentue, mutta yllättävän samanlaisten ajatuksien kanssa olen pyöriskellyt Itse olen siitä oneekkaassa asemassa että hoidan lapsiamme kotona, joten olen voinut koko ajan olla läsnä pennuille. Meillä emä on muutaman kerran hypännyt myös aidatusta pentulaatikosta pois kun olen piipahtanut kaupassa tai lasten kanssa ulkona, mutta pennut ovat olleet niin rauhallisina laatikossaan, että olen tuumaillut että ehkä narttu hyppää pois vasta kun kuulee minun tulevan. Joka tapauksessa olen päättänyt olla tässä kotosalla kaikessa rauhassa kun siihen kerran mahdollisuus on ja vasta sitten olen pitempiä aikoja poissa kun pennut syövät jo muutakin ravintoa. Joo, olen ylihysteerinen, mutta näin nyt aion oman mielenrauhani vuoksi toimia Kyllähän jos laatikon saa turvallisesti rajattua, olisin jo huoletta useamman tunnin kerrallaan pois. Ehkä tuo Johvan ehdottama dogsitter tai joku tuttu voisi käydä kurkkaamassa vauvoja päivällä? Tosin kurkkaajan on oltava emälle tuttu, sillä ystävällinenkin emä on varuillaan pentujensa vuoksi.

Nuo tartuntataudit ovat tosiin monimutkainen juttu...Itse olen pohtinut aivan samaa. Toisaalta huonolla tuurillahan sen saa lenkkipolun varresta, mutta toisaalta kyllähän näyttelyissä riski tartuntaan on moninkertainen ja paine tarttumiselle voimakas. Ehkä aivan pienten pentujen kohdalla näyttelyitä kannattaa välttää. Oma eläinlääkärini sanoi, että viisiviikkoiset ovat jo mukavammin turvassa rajuimmilta infektioilta.

Napanuorat leikkasin ihan itse. Emo ei tosin osoittanut edes haluaan tähän toimenpiteeseen, sillä pennut tulivat aika vauhdilla perä kanaa. Monet konkarikasvattajat suosittelevat npanuoran leikkaamista itse, ettei emä kalva napanuoraa liian lyhyeksi. Liian lyhyeksi kalvettu napanuora saattaa tehdä napaan patin, ei siis varsinaista napatyrää, mutta pientä tyrää muodostavan patin.

Toivottavasti ajatuksistani oli jotain apua

Meillä pennut syntyivät sopivasti hiukan ennen pääsiäistä, oli 2 päivää töistä poissa ja sitten pitkän viikonlopun sain olla kotona rauhassa. Emolla oli vapaa pääsy pentulaatikosta pois, öisin heräsin siihen, että se kävi välillä nukkumassa lattialla, mutta palasi takaisin laatikkoon kun pennut alkoivat kitistä. Kävimme mieheni kanssa vuorotellen kotona ruokatunnilla kunnes pennut olivat lähteneet uusiin koteihinsa, ja myös tämän kotiin jääneen uroksen kanssa on tehty samoin äitiyslomani alkuun asti --> ei ole oppinut tekemään tuhoja tms. Mä koin, että varsinkin varttuneille pennuille se 8h olisi ollut liikaa, ne olivat jo riehuneet ja sotkeneet pentuhuoneen 4 tunnissa, en halunnut nähdä minkälainen jälki olisi koko työpäivän jälkeen... Ja 6:sta isovillanpennusta tulee järjetön määrä pissaa!!!!! Bensaa kului näiden kuukausien ajan hurjasti kun työmatka 20km suuntaansa molemmilla, mutta näin meillä.

	Lainaus:
	Jotkut joutuvat ottamaan palkatonta vapaata. Koirankasvattajan arki ei aina suinkaan ole siis niin helppoa ja yksinkertaista rahanansaitsemista kuin noilla lemmikkifoorumeilla kuvitellaan

Samaa mieltä, nim merk 1kk palkattomalla lomalla oleillut

	johva kirjoitti:
	Alle 2-3 viikkoisia pentuja en sinuna jättäisi koko työpäiväksi yksin, vaikka narttu olisi hyväkin emo, ettei mitään yllättävää vain sattuisi poissaollessa. Eikö joku dogsittertyttö voisi käydä teillä hoitamassa narttua ja pentuetta jos joudut töihin?

Tähän dogsitter-osapuolen kommentti Olen itse ollut varahoitajan ja apukäden asemassa kahdessa synnytyksessä ja useamman pentueen kaitsijana nartun omistajan tai haltijan töissä ollessa ja homma oli erittäin palkitsevaa ja antoi näkökulmaa pentulaatikon arkeen. Sitteri kannattaa toki valita huolella ja hyvissä ajoin; kuten arvata saattaa, pennunpalluttelijoita olisi esimerkiksi 4H-yhdistystenkin listoilla varmasti jonoksi asti, mutta useamman viikon päivittäinen työ vaatii sitoutumista, vastuuta ja sumplimista sitteriltäkin ja kaikista ei siihen valitettavasti ole.