Veljeni keskikokoinen villakoira, nyt noin puoli vuotias, omaa mielestäni lievän yläpurennan. Tämä harmittaa veljeäni kovasti, sillä koira on hommattu näyttelyitä ajatellen. Kyselenkin täällä hieman hänen puolestaan vinkkejä. Eli, etu ylähampaat ja kaikki kulmurit ovat vaihtuneet sataprosenttisella varmuudella. Ala etuhampaat näyttävät kovasti pienemmiltä kuin vastaavat ylähampaat ja niistä en tiedä, ovatko maito- vai rautahampaita. "Yläpurentahan" saattaisi selittyä sillä, että pienet nysähampaat jäävät vähän näiden isompiensa varjoon vielä tässä vaiheessa. Eläinlääkärikään ei osannut sanoa, ovatko alahampaat jo pysyviä hampaita vai eivät, joka tapauksessa ne ovat selkeästi pienemmät kuin ylähampaat. Yläpurenta on tällä hetkellä varsin lievä, eli alahampaat eivät jää nytkään ylähampaiden taakse piiloon, mutta pieni rako ala-ja ylähampaiden välillä on havaittavissa. Tällainen puute ei varmaankaan näyttelyissä haittaa, mutta veljeni on kovasti huolissaan, josko purenta voi vielä tästä pahentua. Miten menetellä? Seuratako purentaa rauhassa ja toiveikkaana, vai viedäkö koira heti hammaskuvauksiin?

Tärkeämpää lienee se, miten kulmahampaat ovat asettuneet. Eli ovatko yläkulmurit saksiasennossa niin että alakulmurien kärjet ovat yläkulmurien juurten edessä? Veljesi voisi painaa alaetuhampaita peukalolla eteenpäin, se saattaisi auttaa tässävaiheessa vielä jonkinverran. Mutta jos kulmurit ovat väärin, niin sitten kyllä purenta on auttamattomasti virheellinen, sille ei voi tehdä mitään.

Meidän Piipanderia uhkasi purentavirhe. Sen alakulmurit osuivat yläkitalakeen. Vielä 6kuisena tilanne näytti ikävältä, mutta kun kävimme seitsemän kuukauden ikäisen pennun kanssa koirahammaslääkärillä, oli purenta asettunut aivan oikeaksi. Nyttemmin olemme käyneet myös näyttelyissä, ja näyttelyarvosteluissakin on maininta oikeasta purennasta (ja kyseinen tuomari katsoi oikein pitkään ja hartaasti koiran purentaa). Pentujen luusto (ala- ja yläleuka) sekä hampaista kehittyvät vielä, mutta ymmärsin tuolloin, että jos vielä seitsemän kuukauden ikäisellä on purenta pahasti pielessä, niin silloin toivo alkaa jo hiipua, mutta sitä ennen ei kannata vaipua epätoivoon. Meillä luultavasti auttoi koiran kehittyminen (leukojen luusto) sekä hampaiden venyttely oikeaan suuntaan siinä vaiheessa, kun hampaat olivat vielä pehmeitä ja kasvuvaiheessa.