Yleensä koiran hankintaa ennen pyritään kartoittamaan, että mikä rotu olisi minulle juuri sopivin. Mutta entäpä, jos asetetaankin kysymys päin vastoi, siis koiran näkökulmasta. Minkälainen omistaja olisi juuri villakoiralle sopivin? Tähän kysymykseen toivoisin vastauksia erilaisista omistajan luonteenpiirteistä, harrastuksista, ominaisuuksista, perheestä, lasten iästä, ihan mistä vaan, mitä mieleen juolahtaa - leikkimielellä tai ihan tosissaan. Kiitän ja kumarran jo etukäteen.

Jos tälläinen ketju on jo olemassa, niin ohjatkaa minut kärsivällisesti tiedon lähteille.

Mulla ainakin tulisi mieleen luonteesta: Kärsivällinen (villat kun keksivät itse tekemistä jos sitä ei niille tarjota...), energinen (pysyy koiran vauhdissa mukana), pystyy sitoutumaan kauaksi aikaa (koira ei ole hetken mielijohde, jota ei enää kuukauden päästä jakseta hoitaa), leikkisä ja huumorintajuinen (kuten villakoiratkin), liikunnallinen (villikset eivät todellakaan ole ns. "laiskan miehen koiria"!) jne...

Oikealla iällä ei niinkään ole väliä, enemmänkin sillä henkisellä iällä, että pystyykö kantamaan vastuun niin isosta asiasta kuin omasta koirasta, uudesta perheenjäsenestä. Itsekin olen vasta 14 mutta mielestäni hoidan Nastan tosi hyvin ja vastuullisesti, ja samaa mieltä ovat vanhemmatkin. Myös koko perheen yhteisen Nikun asioita hoitelen (käyn agilityn, puhdistan korvia ja niin päin pois). Eli pitää olla myös halua ja kiinnostusta koiraharrastuksiin, tai jos ei harrasta mitään koiran kanssa niin kotona sitten keksii tarpeeksi aktivointia ja liikuntaa

Hauska kysymys.... mun tuntemat villakoira ihmiset ovat olleet iloisia ihmisiä, ja tykkäävät ulkoilla ja omaavat hyvän mielikuvituksen!! enpä oo kyllä yhtään surullista villaihmistä tavannut.......

kärsivällinen ja tietty siis energinen ja actiivinen, villakoira tarttee paljon paljon tekemistä, joten ei mikään sohvaperuna....niin ainakin ne kaks, ja siis lapsii saa olla, musta villikset tykkää niistä aika paljon

Maru kirjoitti:

Mulla ainakin tulisi mieleen luonteesta: Kärsivällinen (villat kun keksivät itse tekemistä jos sitä ei niille tarjota...), energinen (pysyy koiran vauhdissa mukana), pystyy sitoutumaan kauaksi aikaa (koira ei ole hetken mielijohde, jota ei enää kuukauden päästä jakseta hoitaa), leikkisä ja huumorintajuinen (kuten villakoiratkin), liikunnallinen (villikset eivät todellakaan ole ns. "laiskan miehen koiria"!) jne...

tai oikeastaan komppaisin sana sanalta marua

Edellisiin lisäisin vielä että viitseliäisyyttä turkinhoitoon pitää löytyä.

Niin joo, hyvä huomio Eihän siitä turkinhoidosta mitään tuu jos sitä ei ikinä tee mielellään

Maru kirjoitti:

Mulla ainakin tulisi mieleen luonteesta: Kärsivällinen (villat kun keksivät itse tekemistä jos sitä ei niille tarjota...), energinen (pysyy koiran vauhdissa mukana), pystyy sitoutumaan kauaksi aikaa (koira ei ole hetken mielijohde, jota ei enää kuukauden päästä jakseta hoitaa), leikkisä ja huumorintajuinen (kuten villakoiratkin), liikunnallinen (villikset eivät todellakaan ole ns. "laiskan miehen koiria"!) jne... Oikealla iällä ei niinkään ole väliä, enemmänkin sillä henkisellä iällä, että pystyykö kantamaan vastuun niin isosta asiasta kuin omasta koirasta, uudesta perheenjäsenestä. Itsekin olen vasta 14 mutta mielestäni hoidan Nastan tosi hyvin ja vastuullisesti, ja samaa mieltä ovat vanhemmatkin. Myös koko perheen yhteisen Nikun asioita hoitelen (käyn agilityn, puhdistan korvia ja niin päin pois). Eli pitää olla myös halua ja kiinnostusta koiraharrastuksiin, tai jos ei harrasta mitään koiran kanssa niin kotona sitten keksii tarpeeksi aktivointia ja liikuntaa

Minusta noiden ominaisuuksien pitäisi löytyä minkä tahansa koiran omistajalta. Ei sellaista olekaan kuin laiskan miehen koira, kaikki koirat tarvitsevat liikuntaa, seuraa ja tekemistä ja niiden pitäminen kysyy vastuuntuntoa ja kärsivällisyyttä. Ehkä villakoira on sieltä aktiivisemmasta päästä, mutta kyllä niitä löytyy muitakin vähintään yhtä toimintatarmoisia rotuja.

Nimenomaan villakoiran omistajalta ehkä vaaditaan enemmän mielenkiintoa (tai ainakin viitseliäisyyttä) turkin hoitoon. Toisaalta villakoiranomistajan ei tarvitse rakastaa imuroimista pitääkseen kämppänsä ja vaatteensa karvattomina.

Älykkäänä ja oppivaisena koirana villakoira menee mielestäni vähän hukkaan sellaisella omistajalla, joka ei halua opettaa koiralle kuin ihan perusasiat, joten mielenkiintoa kouluttamiseen ja harrastamiseen on hyvä olla. Villakoiran kouluttaminen on toisaalta paljon palkitsevampaa kuin ei-niin-fiksun tai hyvin itsepäisen koiran kouluttaminen.

Söpö villakoira (varsinkin pieni) on myös osoittautunut erinomaisen sopivaksi kaupunki-ihmiselle, joka haluaa kuskata koiraansa mukana kaikissa liikennevälineissä, ostoskeskuksissa, kahviloiden terasseilla jne paikoissa, joihin joku "vaarallisen näköinen" koira ei ole niin tervetullut. Pienen villakoiran kanssa on myös helppo matkustaa, eikä se myöskään jätä kyläpaikkoihin koirankarvaa, mikä saattaa tehdä siitä keskimääräistä toivotumman koiravieraan.

Ainakin minun villakoirani on aika pehmeä luonteeltaan, mikä täytyy ottaa huomioon koulutuksessa ja kasvatuksessa. Koirastani tulisi varmaan äkkiä arka ja/tai aggressiivinen, jos sitä kouluttaisi kovalla kädellä. Kovalla kädellä ei kyllä mielestäni pitäisi kouluttaa mitään koiraa, mutta erityisen haitallista se on hyvin pehmeälle koiralle. Pehmeää koiraa pitää myös muistaa vähän enemmän suojella pelottavilta asioilta, ettei se saa traumoja mistään.

Aikas moni mun tuntemista villakoiraihmisistä on myös esteetikkoja Maru jo muuten laittoikin tuonne noita muita tärkeitä juttuja, joihin voisi lisätä ehkä kyvyn itsekin joskus rauhoittua aloilleen, sillä villis on perheenkoira ja niin kauan kun perheessä tapahtuu, koiruus voi nenineen olla mukana sangen aktiivisesti Fean mielestä omistajan pitää myös neuloa, tai ainakin yrittää, sillä Fea rakastaa lankakeriä, vaikkei muuten mikään kissamainen olekaan.

candelifera kirjoitti:

Aikas moni mun tuntemista villakoiraihmisistä on myös esteetikkoja Maru jo muuten laittoikin tuonne noita muita tärkeitä juttuja, joihin voisi lisätä ehkä kyvyn itsekin joskus rauhoittua aloilleen, sillä villis on perheenkoira ja niin kauan kun perheessä tapahtuu, koiruus voi nenineen olla mukana sangen aktiivisesti Fean mielestä omistajan pitää myös neuloa, tai ainakin yrittää, sillä Fea rakastaa lankakeriä, vaikkei muuten mikään kissamainen olekaan.

jeps, toi on harvinaisen totta, todistetusti ja silleen musta pitää just olla vielä sellanen kokeilun haluinen että villiksen kanssa kun täytyy tehdä jotain, tai muute se tylsistyy, niin silleen ja sit et rauhallinen kun villis seuraa ihan kauheesti ihmisen ruumiin kieltä, niin pitää osata hallita ittensä
tai jotain tollasta

	candelifera kirjoitti:
	Villakoiran kouluttaminen on toisaalta paljon palkitsevampaa kuin ei-niin-fiksun tai hyvin itsepäisen koiran kouluttaminen.

En ihan ymmärtänyt tätä. Koska mun mielestä on ainakin paljon palkitsevampaa kouluttaa jotain oikeasti hankalaa rotua ja onnistua sen kanssa esim. tokokisoissa.

Mutta muuten komppailen NM:ää, villakoiran omistajan tulee olla kiinnostunut turkinhoidosta ja koiran kanssa harrastelusta.

poodlegirl kirjoitti:

candelifera kirjoitti: Villakoiran kouluttaminen on toisaalta paljon palkitsevampaa kuin ei-niin-fiksun tai hyvin itsepäisen koiran kouluttaminen. En ihan ymmärtänyt tätä. Koska mun mielestä on ainakin paljon palkitsevampaa kouluttaa jotain oikeasti hankalaa rotua ja onnistua sen kanssa esim. tokokisoissa. Mutta muuten komppailen NM:ää, villakoiran omistajan tulee olla kiinnostunut turkinhoidosta ja koiran kanssa harrastelusta.

Taisi olla hiukan huonosti muotoiltu ajatus. Tottakai on palkitsevampaa onnistua "vaikean" rodun kanssa kovan työn jälkeen. Tarkoitin jotain sen suuntaista, että villakoiran kouluttaminen on helppoa ja nopeaa ja siksi mukavaa. Ainakin minun mielestäni. En tiedä, riittäisikö minun koulutusintoni kokemattomana kouluttajana sellaiseen koiraan, jolla ei vielä tuhannennenkaan toiston jälkeen syty mikään lamppu, ja jota en millään saa tajuamaan mitä haluan sen tekevän Olisihan se oikea taidonnäyte vaikkapa saada jostain oikein luupäisestä koirasta tokovalio, mutta kyllä minusta on kivempaa kouluttaa nopeaälyistä koiraa. Ja aloittelevan kouluttajan (siis meikäläisen) onnistumismahdollisuudet ovat villakoiran kanssa ehkä keskimääräistä suuremmat.

Oon ihan samaa mieltä kaikkien edellisten kanssa, hyviä lisäyksia omaan lyhykäiseen listaani, ja enkä sitä väitäkään, että jonkun koiran omistaminen olisi vaivannäköä vaatimaton tms.

reipas,ja iloinen-koska villakoirat ovat meneviä ja vikkeliä.ja erittäin kekseliäitä,joten pitää olla kärsivällinen ,sillä pieni pentuu keksii hyvin sillä aikaa miten saa kaikki eteisen naulakossa olevat vaatteet alas sillä aikaa kun olet vessassa.

Mä jo hetken mietin mitä olen kouluttamisesta sanonut, mutta se olikin väärin lainattu; meni mun nimiin, vaikka en kouluttamisesta puhunutkaan...Vaan se oli kun olis heittänyt Fealle luun, eli perään ampaisee hän... Kouluttamisessa mun mielestä villurin kanssa täytyy olla johdonmukainen; nämä oppivat tosi nopeasti hyviltä tavoilta huonommille/ pahoille, jos itse lakkaa olemasta johdonmukainen. Oma kokemukseni mm. snautserin kanssa oli, että kun jonkun sai päähän uppoamaan, se löytyi sieltä pitkänkin ajan jälkeen vaikka välissä olisin ollut saman asian kanssa "piuhaton". Tarkoitan tällä sitä, että snasun kanssa onnistui mm. se, että aluksi pyysin lenkille lähtiessä koiran vierelle pannan laittoa varten ja ulos lähdettiin vasta kun panta oli kaulassa nätin sivullaolon jälkeen. Välillä sitten mentiin irti ulos ja panta laitettiin muualla yms. Noh, kun koiran taas pyysi sivulle eteisessä, se tuli hetkeäkään empimättä. Vaan mitä tekee Fea; jos rutiineja rikotaan pari päivää peräkkäin, koiruus katsoo mua selkeästi käskyn jälkeen sillä mielellä, että eihän se eilenkään mennyt noin ja kun vaan odottaa, tekee kyllä, mutta selkeästi miettien "mietis nyt mami mitä sä oikeasti haluat"...Oma kokemukseni on siis, että villurin omistajan täytyy olla joko johdonmukainen tai huumorintajuinen selvitäkseen, ja nauttiakseen molempia -Koira kouluttaa mua selkeästi tuohon ensimmäiseen