heh... sattu hassusti poika olisi meille nyt sitten tulossa (ainoo ongelma on että nyt mulla meni sukset ristiin mieheni kanssa)

perjantaina kotiin tulee Jeppe aprikoosinvärinen keskikokoinen villakoira

Onnea tulevasta koirulista Joidenkin asioiden kanssa pääsee helpommalla kun ei ole ihan pentu kyseessä, mutta toki aikuinen koira voi asettaa omanlaiset haasteet alulle. Mutta toivotaan, että menee hyvin Eikö mies ole samaa mieltä koiran ottamisen suhteen?? Jos saa udella...

Jeppe siis on 1v4kk eli siis aika pentu.

Noh miehet on miehiä..kyllä se leppyy ku jeppe tuloo...

Onkos Jeppe rekisteröity??

	TUTTERI kirjoitti:
	Noh miehet on miehiä..kyllä se leppyy ku jeppe tuloo...

Kyllä ne miehet leppyy... Minäkin aikani ehdottelin ja varoittelin tuota ukkoa, että olisi mahd.mukavaa saada pentu.
Ilmoitin sitten kun oikean pennun löysin ukolle, että se on nyt semmonen juttu että meille muuttaa koira silloin ja silloin. Ei se mua lempannu uloskaan

Nyt, kun yhteiseloa on takana parikuukautta ei tosta miehestä voisi edes kuvitella, että se tota koiraa oli joskus vastaankin.. Pyh! Miehet...

Niin miehet leppyy....

Kyllä meillä kait jo lepytty huomena tosiaan Jeppe tuloo hieman jännittää kuinka sitten tottuu uuteen kotiiin....

Kyllä koira on reksteröity ja käynyt näyttelyissäkin (jos nyt muistan oikein)

Joo, kyllä leppyy ja innostuu jopa asiasta. Meidän Väinö on nyt 10 kk ja sit mun on alkanut tekee mieli toista koiraa... Ja kun ehdotin tuolle miehelle, että otetaanko toinen sitten kun valmistun (eli 2,5 vuoden päästä), niin se oli heti et otetaan vaan! Et niin se mieli muuttuu kun oma koira tulee taloon

Niin hih... isäntäkin jo rapsutteli ja höpötteli haukulle... .

nyt vain totutellaan miedän huussolliiin...
pientä vinnkiä kaipaan poika plekää miedän talon rappukäytävässä kamalasti eikä meinaa liikkua ulos eikä sisään... onko kellää neuvoa mitä voisin tehdä??

Onko se asunut kerrostalossa aiemmin? Onko sinulla havaintoa, mitä se tarkalleen ottaen rapussa pelkää? Ääniä? Liukasta lattiaa? Yleisneuvona se, että älä ala sääliä tai lullutella koiraa, vaikka se pelkää. Ole itse reipas, se todennäköisesti tarttuu koiraankin ennemmin tai myöhemmin (juuri kotia vaihtaneena se voi olla hämillään eikä luota sinuun eikä tilanteeseen). Ole jämpti ja rauhallinen, varsinkin, jos hurtta sutii lattialla.

Lisäksi puuhaile sen kanssa kaikenlaista kivaa, rakenna kontaktia ja leiki. Opettele tuntemaan, millainen elukka sen nahoissa on ja opeta se ennen muuta luottamaan sinuun. Sillä ratkaiset jo suhteellisen monta mahdollista ongelmaa.

Meikäläisen kodinvaihtaja oli pisliri housuissa, kun se tapasi meidän portaat (lakatut välikköportaat) asuttuaan koko entisen elämänsä yhdessä tasossa. Aikansa jahkailtuaan se lopulta voitti rappuspelkonsa ja nykyään se juoksee portaat sellaista haipakkaa, että miuta pelottaa Missään vaiheessa en houkutellut sitä. Ikävänä akkana kerran kyllä pakotin, kun tajusin, miksei se kulje rappuja alas, vaikka ylös se jo osasikin tulla. Ylimmän rapun yläkerranpuoleisella sivulla oli metallinen pieni kynnys ja se aiheutti alustaepävarmalle koiralle päänvaivaa. Nostin sen sitten vaan ylimmälle rapulle ja lompsin alas, se tuli perässä eikä sen koommin arastellut alasmenoakaan. (Tosin tässä pitää huomioida se, että se tiesi, mitä rappusissa tehdään. En samalla tavalla nakkaisi koiraa kylmiltään epämiellyttävälle pinnalle, en ainakaan tuon luontoista kuin tuo oma.)

luulen että jeppe pelkää niitä ääniä (tai kaikua) ja liukasta lattiaa.. koska etenimme jo kun 4 kerran kuljimme edes takaisin niin siihne että hissiin kuljetaa häntä kopien välissä uikuttaen mutta reippaammin kuin aluksi. olen yrittäny palkita jeppeä aina kun tekee oikein ja on reipas.. toivottavasti tämä pelko ei kestä kauan sillä pissalle lähtö on suuri haaste ja arveluttaa koska pisut pääsee tuohon rappukäytävään...

No teillähän on tapahtunut selkeää edistystä jo, en olisi huolissani. Jatkat vaan samaan malliin, älä huomio pelkoreaktioita, pidä oma pää kylmänä ja vaikka sitten namein palkkaat hyvästä suorituksesta. En kuitenkaan ryhtyisi houkuttelemaan koiraa niillä, ettei rapussa liikkumisesta tule yhtään sen kummempaa show'ta kuin se on nytkään.

Tsemiä!

Siirin alun epävarmuudet sain kitkettyä sillä että kehuin SIiriä ILOISELLA ja REIPPAALLA äänellä aina kun tuli jotakin joka olisi voinut olla pelottavaa, sihisevä bussi, ratikka, matkalaukku, tms. ja lopputulos on ettei Siiri pelkää mitään. Ainut joka osoittautui oudoksi näykis hänelle oli tänään oli perässä vedettävä matkalaukku, kun setä veti sitä perässään narulla (!??)

Kehu ihan hirveesti, ja anna namia, ja jos pelottaa, koeta keksiä rapussa jotakin mistä hän pitää.
Sirin mielestä on ihanaa tehdä asioita joita hän osaa hyvin. Jos on jokin outo asia, pyydän SIiriä istumaan ja maahan, tai tökkäämään kuonollaan peukkua, jotakin jonka hän VARMASTI osaa. Pelko unohtuu kun on muuta mietittävää.

En tiedä auttako teillä, meillä auttoi hyvin.

Demi tuntee meidät, ja voi varmasti olla kanssani samaa mieltä että tpäkämpää ja pelottomampaa villistä saa hakea kuin meidän pieni Siiri (Angerkoski on siis antanut Siirille muutakin kuin nimensä)!!!

toivottavasti aamulla pisu lenkki onnistuu ilman suurempia ongelmia... olen yrittäny "unohtaa" rappuun menessä että siinä jotain outoa on .... mutta kun tuntuu että väkisin saa rempoa perässä toista.... (nooh kait se siitä)

Kyllä se siitä, Tiipero antoikin jo joitakin hyviä neuvoja. Itse en kanssa tekisi rappuun menemisestä kauheata showta, kyllä se siitä kun saat vähän tutustuttua koiraasi ja se oppii luottamaan sinuun. Turhalla (liiallisella höpöttämisellä) pelkotilanteissa tuskin on mitään hyötyä, päin vastoin voi olla myöhempää ajatellen huonokin asia, että aina vahvistat epävarmalla käyttäytymiselläsi koiraasi.

Edesmennyt isoni meni ihan hulluksi, kun muutimme kerrostaloon hetkeksi. Se juoksi portaat ylös ja alas AINA täysillä ja oli ihan kiva aina pyydellä naapureilta anteeksi, kun koiran häntä/koko koira osui ihmisten oviin, että "me täällä taas, moi " Yö pissit hoidettiinkin alkuun sylissä kantaen, ennenkuin opittiin vähän rauhallisempaa rappukäyttäytymistä. HUH Sillä oli selvästi aina kiire ulos ja takas sisälle.

Edesmennyt isoni meni ihan hulluksi, kun muutimme kerrostaloon hetkeksi. Se juoksi portaat ylös ja alas AINA täysillä ja oli ihan kiva aina pyydellä naapureilta anteeksi, kun koiran häntä/koko koira osui ihmisten oviin, että "me täällä taas, moi " Yö pissit hoidettiinkin alkuun sylissä kantaen, ennenkuin opittiin vähän rauhallisempaa rappukäyttäytymistä. HUH Sillä oli selvästi aina kiire ulos ja takas sisälle.[/quote]

minusta tämä oli niin hauska-että on pakko kirjoittaa meidän rappukäytävä kokemuksia Hillalla meni tosi kauan ennenkuin oppi menemään portaat ylös ja alas (rapussamme on vain kahdet portaat asuntoomme.) saimme todella kauan suostutella-aina MELKEIN uskalsi,ja usein Hilla jäi itkemään alakertaan ja me kannustimme mieheni kanssa ylhäältä ja kun Hilla oli hyvin hyvin pieni,Hilla teki usein pissat rappukäytävään..reppanalla oli niin kova hätä ja oli reippaana pidättänyt koko yön.Siitä sitten opin että pidin toisella kädellä Hillaa sylissä ja toisella kädellä puin vaatteet päälle ja aukaisin oven.. ja nyt on sisäsiisti!