Loltsi on herkkä runotyttö ja taivaanrannanmaalari, paitsi jos se onnistuu löytämään riistaa. Sit se on metsästyskoira. Pirun älykäs se kyllä on, oppii mitä vain, missä vain ja milloin vain ja pyörittää myös ihmisiä kivasti pikkusormensa ympärille, ihan huomaamatta. Se on jokseenkin pidättyväinen (entisen elämänsä peruja), mutta antautuu kyllä siliteltäväksi, jos tilanteeseen ei sisälly pakkoa. Lolita on on-off-koira: sisällä se on seinään naulattu näädänraato ja sylieläin, ulkona dynamiittipötkö jousilla, kutikutoinen puskasinko.

Paavo on tahtoeläin. Se on Lolitaa selkeästi vilkkaampi, avoimempi ja tasaisempi. Patsu on inan leppoisampi ja sellainen äijä, kiinnostunut riistasta, kuten "systerinsäkin". Se ei ole yhtään niin ihonkipeä kuin Lolita, vaan asettuu esim. sohvalla kohteliaan etäisyyden päähän odottamaan rapsutuksia eikä tunge naamaansa tai ahteriaan joka kerta syliin.

"Lolita on on-off-koira: sisällä se on seinään naulattu näädänraato ja sylieläin, ulkona dynamiittipötkö jousilla, kutikutoinen puskasinko."

Kuulostaa ihan Nastalta

Täällä kääpiö aprikoosi uros. Todella arka ja epäsosiaalinen toisia koiria kohtaan. Ei siedä ketään iholla. Ihmisiä rakastaa, mutta on alkuun varautunut vieraita kohtaan. ERITTÄIN haukkuherkkä. Nirso ruoan suhteen. Säikkyy helposti ulkona (pelkää mm kaivonkansia).
Sisällä on rauhallinen, lähinnä makoilee. Mukavuudenhaluinen, haluaisi aina olla sohvalla ihmisen kyljessä kiinni. Jos ei saa moiseen lupaa, haluaa olla "jonkun" alla, esim pöydän, sängyn ym.
Helppo koulutettava, oppii nopeasti ja haluaa miellyttää. Viettiä ei tosin saa oikein nostettua, koska ei leiki ihmisen kanssa juurikaan. Hyvän namin eteen tekee mitä vaan.
On pehmeä, paineistuu mun jännittämisestä todella paljon.
Harrastaa myös tota mitä joku jo aiemmin kuvaili, eli kun kaikille koirille antaa luut, hää kerää kaikki itselleen, ei syö niitä vaan murisee muille kun koittavat tulla hakemaan omiaan pois.. Tosi rasittavaa.

Dino, musta keskari uros, on luonteeltaan tosi lempeä ja älykäs. Koskaan ei oo kenellekään murissu tai näyttäny hampaitaan. Se tykkä paljon toisista koirista ja ihmisistä. Se on semmonen kaikkien kaveri. Joskus pitää kyllä vähän pelätä suuria koiria, pelottavia miehiä tai pimeellä lastenvaunuja. Dino alistuu myös toisille koirille helposti, ainakin vielä. Energiaa sillä riittää liikaakin ja kovapäinenkin se osaa kyllä olla vähän turhankin usein.

Dinon veli Carlos on kyllä oikea adhd-tapaus, rakastaa kaikkia ihmisiä ja jaksaa aina olla iloinen energiapakkaus. Tosin hyvinkin aamu-uninen Koirissa on selvästi rotu- että värirasisti, parasta on villurit ikään, sukupuoleen ja väriin katsomatta mutta mäykyt ja ruttunaamat saavat Carlokselta vain tuhahduksen. Itseluottamusta on kyllä vaikka muille jakaa mutta kotona osaa olla sellainen mamman kultamussukka. Välillä on myös sellainen drama queen jos on vaikka risu jalassa kiinni, välillä taas rypee itsensä ihan kamalan näköiseksi eli persoonia on joka lähtöön