aihe tuli taas vastaan, kun hulluilla päivillä oli tuo koirankorjauskirja 15 eurolla. en kyllä ostanut ainakaan vielä..

	toadstool kirjoitti:
	aihe tuli taas vastaan, kun hulluilla päivillä oli tuo koirankorjauskirja 15 eurolla. en kyllä ostanut ainakaan vielä..

Pitäisi varmaan käydä ostamassa. Tuntuu olevan niin muodissa nyt että olisi ehkä hyvä tietää lisää ennen kuin tuomitsee täysin

Peetsalla on paljon hyviä menetelmiä ja fiksuja ajatuksia, mutta ihan niinkuin mikä hyvänsä oppi, nekään eivät sovi kaikille koirille. Esimerkiksi kolinapurkki toimii joillekin koirille loistavasti, mutta joku herkempi yksilö voi mennä siitä ihan lukkoon, ja taas joku kovempi tyyppi pistää vain yhä enemmän hanttiin. Pitää katsoa koiraa yksilönä ja soveltaa käytettävät menetelmät sen mukaan.

Minulla oli konsultoitavana perhe, jossa on kaksi parson russelia. Uros on nyt 6 v, erittäin itsenäinen koira joka ei tarvitse ihmistä mihinkään. Siihen ei ollut minkäänlaista kontaktia. Koira oli ojentanut perheenjäseniään aikaisemminkin puremalla, jos kaikki ei toiminut sen haluamalla tavalla. Perheen miehen mielestä tämä oli kuitenkin vain osoitus siitä että se koira on tosi miäs, ei mikään marjanpoimija Kaikki siis balanssissa, perhe eli aggressiivisen koiransa kanssa, kunnes se puri liian pahoin. Isäntä poikkesi kioskille ostamaan iltapäivälehden, ja kun hän palasi takaisin autolleen, koira istui kuskinpenkillä eikä päästänyt häntä sisään autoon. Kun mies hääti koiraa penkiltä, se puri häntä kasvoihin. Ylähampaat osuivat kulmakarvoihin, alahampaat alahuulen alle, eli täyden suun voimakas puru oli nyt totta. Tikkien ja sairasloman jälkeen mies myönsi että jotain tarttis tehdä, ja aloimme palauttaa koiraa maanpinnalle. Jääkausi, mikään elämässä ei ole ilmaista jne. Koiran käytös parantui huomattavasti, eikä se ole enää purrut ihmisiä (tai ainakaan he eivät ole sitä minulle kertoneet). Koira-aggressiivinen se sen sijaan on edelleen ja varmaan pysyykin, eikä sitä voi päästää hihnasta irti tai se häipyy kuin pieru saharaan.

	NM kirjoitti:
	toadstool kirjoitti: aihe tuli taas vastaan, kun hulluilla päivillä oli tuo koirankorjauskirja 15 eurolla. en kyllä ostanut ainakaan vielä.. Pitäisi varmaan käydä ostamassa. Tuntuu olevan niin muodissa nyt että olisi ehkä hyvä tietää lisää ennen kuin tuomitsee täysin

Voi se kirja vasta hienosti onkin kirjoitettu! Sen luettuani hullaannuin itse täysin ja ajattelin, että noilla opeilla millainen koira vain "korjaantuu"... Toisin kävi käytännössä vaikka kouluttajalta saatiin ohjeet eikä siis itse alettu soveltamaan. Koirani ei edes ollut todellakaan pahimmasta päästä! Ei puremisia tms. Ja sille yksilölle vilanderin menetelmät olivat aivan liian kovia. Kuitenkin kaava on aina sama miten koulutus etenee! Ihan sama mikä ensimmäisessä "luonnetestissä" tulokseksi tulee. Nyt kuulin kultaisesta noutajasta, joka rakastaa ihmisiä ja yrittää kuulemma lenkillä rynniä ihmisten luo yms., niin sen kanssa mentiin kouluttajalle ja nyt kotona on mikäs muukaan kuin jääkausi... Tuskin poistaa ongelmaa, ehkä hetkeksi, mutta jos ei omistajille opeteta tehokasta menetelmää miten saada koira kävelemään nätisti hihnassa, niin tuskin on jääkaudesta mitään hyötyä, kun joskus sekin loppuu.

Kaikki tietänevät Tuire Kaimion, ja Suomessa on paljon hänen kaltaisiaan koirien kouluttajia, joita hyödyntämällä rahojaan tuskin heittää hukkaan. Vilanderin neuvot vaan saattavat tässä kiireisessä maailmassa tuntua kovin helpoilta ja nopeilta, mitä ne ei välttämättä ole... Todella vaikean koiran kanssa kannattaa vaikka aloittaa jääkaudella jonkun kokeneemman opastuksella, koska kun siihen perehtyy löytyy siitäkin pointti, eikä koira luultavasti pääse tekemään lisää tuhoa, mutta sitten äkkiä hankkimaan oikeanlaista apua.

Sipuli kirjoitti:

NM kirjoitti: toadstool kirjoitti: aihe tuli taas vastaan, kun hulluilla päivillä oli tuo koirankorjauskirja 15 eurolla. en kyllä ostanut ainakaan vielä.. Pitäisi varmaan käydä ostamassa. Tuntuu olevan niin muodissa nyt että olisi ehkä hyvä tietää lisää ennen kuin tuomitsee täysin Voi se kirja vasta hienosti onkin kirjoitettu! Sen luettuani hullaannuin itse täysin ja ajattelin, että noilla opeilla millainen koira vain "korjaantuu"... Toisin kävi käytännössä vaikka kouluttajalta saatiin ohjeet eikä siis itse alettu soveltamaan. Koirani ei edes ollut todellakaan pahimmasta päästä! Ei puremisia tms. Ja sille yksilölle vilanderin menetelmät olivat aivan liian kovia. Kuitenkin kaava on aina sama miten koulutus etenee! Ihan sama mikä ensimmäisessä "luonnetestissä" tulokseksi tulee. Nyt kuulin kultaisesta noutajasta, joka rakastaa ihmisiä ja yrittää kuulemma lenkillä rynniä ihmisten luo yms., niin sen kanssa mentiin kouluttajalle ja nyt kotona on mikäs muukaan kuin jääkausi... Tuskin poistaa ongelmaa, ehkä hetkeksi, mutta jos ei omistajille opeteta tehokasta menetelmää miten saada koira kävelemään nätisti hihnassa, niin tuskin on jääkaudesta mitään hyötyä, kun joskus sekin loppuu. Kaikki tietänevät Tuire Kaimion, ja Suomessa on paljon hänen kaltaisiaan koirien kouluttajia, joita hyödyntämällä rahojaan tuskin heittää hukkaan. Vilanderin neuvot vaan saattavat tässä kiireisessä maailmassa tuntua kovin helpoilta ja nopeilta, mitä ne ei välttämättä ole... Todella vaikean koiran kanssa kannattaa vaikka aloittaa jääkaudella jonkun kokeneemman opastuksella, koska kun siihen perehtyy löytyy siitäkin pointti, eikä koira luultavasti pääse tekemään lisää tuhoa, mutta sitten äkkiä hankkimaan oikeanlaista apua.

No pakkohan se Koirankorjauskirja oli käydä ostamassa, maksoi muuten vain 12,90 lauantai-iltapäivällä Nyt rupean lukemaan sitä kuin piru raamattua

Meillä on nyt jääkaudet lusittu. Siitä oli paljon apua niin mulle kun koirillekin.
Voi ku mä oon niin huono kirjottamaan asioita.
Olen tutustunut koiriini uudestaan, eri näkökulmasta. Olin aika uupunut ennen koulutusta, kahden teinihirviön kanssa ei oo aina helppoa. Ja itse itselleni hankin stressin. Elin ihan liikaa koirille.
Kausi oli opettava. Ja tajusin että oon itse "pilannut" koirani. Kuri meillä on ollut, mutta olen kuitenkin ollut ihan liian lässyttävä. Olen antanut koirien toimia pomoina. Jääkauden jälkeen molemmat koirat makailevat kotona rentoina, eivätkä koko ajan seuraa minua, kuten ennen tekivät. Kun nousin sohvalta mennäkseni vessaan, oli parivaljakko heti perässä ja odottamassa oven takana. Rappukäytävän ääniä ne ei enää juurikaan hauku. Tai pahempi haukkuja tuo Heta on ollut ku Monic.
Remmikäyttäytyminen oli myös yksi stressaavimmista jutuista. Siinä ei veläkään olla täydellisiä, koska en suostu purkittamaan ulkona koiria.
Jääkauden tarkoituksena olikin, että koirilta löytyis korvat. Monicilta ne löytyi, sille tehoaa ulkona Ei-sana. Heta on edelleen kuuro. Tai ainakin puolikuuro. Heta ei tosin koskaan ole rähjännyt. Se alkaa haukkua jos ei saa mennä haistelemaan vastaan tulevaa koiraa.
Kumpikaan ei enää vedä hihnassa, tosin eipä noi ennenkään ole kieli vyön alla kiskoneet.
Itse luotan koiriini enempi, uskalla päästää ne metässä vapaaksi.
Kirsin tuomio oli, ettei koirat luota muhun. No, olen sen itekkin tajunnut. En tiedä onko luottamusta tullut, ehkä, ehkä ei.
En todellakaan ole mikään expertti näissä jutuissa, enkä koskaan tule olemaan.
Koulutus oli siis opettava ja auttoi meitä monissa asioissa mutta en välttämättä lähtis suositteleen tätä muille. Ehkä just ton kolinapurkin takia. Ite oon sitä käyttänyt himassa muutamia kertoja, kun Monic on rynninyt ovelle ku mikäki tappaja konsanaan. Nykyään riittää Ei-sana, esim postin tullessa.

Heta on nyt 2.5-vuotias eikä edelleenkään täysin sisäsiisti. Mutta kun olen oppinut koiraani tuntemaan, epäilen pissaamisen johtuvan pienestä eroahdistuksesta. Se on niin kiinni minussa, joten pitkä työvuoro on sille liikaa. Clomit ja Serenet ja Dapit on kokeiltu, ei auta.
Oon oppinut elämään asian kanssa, toivottavasti myös mun vuokranantaja; parkettilattiat ei ole niin kauheen kivat.
Kauheeta sanoa, mutta ongelmat meillä meni siihen pisteeseen että melkein vihasin Hetaa. Joo, saa ampua. Nyt kun katson tuota nukkuvaa rääpälettä, valtaa minut suuri rakkaudentunne. <3

Näit asioita on niin vaikee kirjottaa. Varsinkaan kun täällä kukaan ei tunne Hetaa ja meidän ongelmia.

Toivottavasti tästä jotain irtosi.

Kyllä minä ainakin ymmärsin mitä tarkoitit, garfield. Minä olen neuvonut kädestä pitäen jääkauden pitämisen yhdelle pariskunnalle, jonka parsonrusseli määräsi tahdin koko talossa. Omistajat hymistelivät koiran ongelmia pitkään, vaikka koira mm puri heitä mennen tullen ja palatessa, mutta kun koira puri isäntää todella pahasti kasvoihin, oli jotain tehtävä. Jääkausi ja sitä seuranneet opetustoimet auttoivat tämän koiran kanssa hyvin. On se edelleenkin dominantti ja päällepäsmäri, mutta ei käy enää kiinni eikä käy jokaisen näkemänsä koiran päälle.

Meillä ei onneksi ole noin pahaksi koskaan mennyt. Heta eikä Monic kumpikaan ole ikinä yrittänyt purra ketään. Saan ottaa herkutkin nenän edestä pois, ei pure.
Mä haluisin mennä Hetan kanssa jollekin koirapsykologille. Mä en osaa kuvailla millainen tuo likka on. Arka mutta uppiniskainen kakara. Ulkona ihan erilainen ku kotona.

Kuka se Pertti sit oikein on?

Pertti Vilander on koirankouluttaja, jonka koulutusmetodi perustuu koiran omaan logiikkaan ja laumakäyttäytymisen ymmärtämiseen.

Tästä linkistä voi lukea lisää:

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Mie sain aikanaan apua koiraneuvolan keskustelupalstalta kun meillä ei mikään auttanut irti ollessa rähisemiseen. Kaikki keinot kokeiltiin, mutta ei. Pertti Vilander neuvoi silloin käytämään tuota kolinapurkkia ja se tehosi. Ei tarvinnut kuin muutaman kerran käyttää ja se katkaisi käytöksen ja päästiin opettelemaan uusia käyttäytymismalleja ulkona. Yhäkin Roksu rähisee anopilleni ja miehen siskolle, mutta sille minä en voi mitään, kun he itse lellittelevät neitiä ohjeista huolimatta ja palkitsevat koko ajan tuosta käytöksestä. Muille ei enää En kuitenkaan olisi käyttänyt Roksun kanssa kolinapurkkia enempää kuin tuon, koska Roksu on aika pehmeä ja arka koira, vaikka pyrkiikiin pomputtamaan ihmisiä herkästi.

Äitini kävi viime kesänä Kirsi Salon kurssilla leonarttunsa kanssa (siis sen joka kerran hyökkäsi Roksun kimppuun). Tämä narttu on aivan ihana, mutta todella suojelevainen ja esim. toisten koirien tullessa vastaan veti itsensä näiden luokse muristen ja koko kroppa jäykkänä. Haisteltuaan rupesi kyllä yleensä leikkimään. toinen ongelma tämän nartun kanssa oli se, että se ahdistui heti kun joku perheenjäsen ei ollut sen näköpiirissä, varsinkin jos äiti puuttui. Ja karkailu oli tosi iso ongelma, sillä narttu lähti hajujen perään eikä kuullut sen jälkeen enää mitään. Kirsi Salon tuomio oli että narttu oli todella puolustamishaluinen leoksi eikä kunnioittanut äitiäni ollenkaan. Neuvoi pitämään jääkautta pari viikkoa ja sitten harjoittelemaan toisten koirien ohituksia niin että jos narttu ei totellut EI käskyä ohitustilanteessa vaan lähti toista koiraa päin tai edes murisi niin purkkia vaan jalkoihin. Itse pidin tuota silloin liian kovana kouluna nartulle, mutta täytyy sanoa, että nykyään narttu on kuin enkeli. Ainoa mitä eivät ole kokonaan saaneet kitkettyä pois on tuo eroahdistus, mutta muuten narttu kuuntelee äitiäni todella tarkkaan ja on selvästi rauhoittunut. Eikä karkaile jänisten jälkien perään ellei nyt jänis ihan nenän edestä lähde. Silloinkin tulee kuitenkin heti takaisin. Äitini käy nartun kanssa nykyään tokoilemassa ja narttu ei välitä toko kentällä muista koirista ollenkaan. Muualla peuhaa ja leikkii toisten koirien kanssa turhaan uhoamatta.

	Jimipuudeli kirjoitti:
	Pertti Vilander on koirankouluttaja, jonka koulutusmetodi perustuu koiran omaan logiikkaan ja laumakäyttäytymisen ymmärtämiseen. Tästä linkistä voi lukea lisää: Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Aijaa, vähän hyvä, että joku osaa lukea "koiran ajatuksia"

Hehe, ei se kyllä mihinkään logiikkaan perustu Patta kommentoikin tuossa edellisessä viestissä hyvin ajatusten lukemista.. Taitaa perustua Peetsan omiin tulkintoihin ja omiin sovelluksiin vanhoista myyteistä (sitähän mm. dominanssiteoria on).

^Ei dominassiteoria ole mikään vanha myytti vaan kuvaa keskeisesti koiran käyttäytymistä lauman osana. Koira on dominanssihierarkian muodostava eläinlaji. Tosin Peetsa on puoskari eikä ymmärrä paljon enempää kuin että dominanssihierarkia on olemassa. Sitten kaikki koiraongelmat eroahdistuksesta remmiräyhäämiseen on tietysti dominanssiongelmista johtuvia ja tarvitaan jäääkausi ja kolinapurkkeja

Tuo peetsan palsta on kyllä "helmi"...

Oon kyllä miettinyt näitä dominanssi- ja laumanjohtajuusteorioita ja "-teorioita" monasti ja tullut siihen tulokseen, ettei arjen ja koiran kanssa elämisen kanssa ole karvankaan väliä sillä, mitä teorioita on olemassa, jos koiraa kohtelee oikein, reilusti ja johdonmukaisesti ja ymmärtää sitä niin yksilönä kuin lajinsa edustajana. Reiluus, johdonmukaisuus ja lajille ominaisen käytöksen ymmärtäminen ovat joka tapauksessa useimmiten juuri ne seikat, jotka ovat keskeisimmässä asemassa kaikissa koiria koskevissa teorioissa, puhuttiin sitten Peetsan tai Fennelin laumahierarkiaan perustuva kokonaisuus tai jokin "pehmeämmän" linjan juttu.

Peetsallahan on toisinaan varsin yksioikoisia ja mustavalkoisia neuvoja tapaukseen kuin tapaukseen, mutta olen onnistunut kaivamaan hänen metodeistaan jotain punaisen langan tyyppistä ja se on juurikin tuota yllämainittua reiluus ym. -juttua. Osa koirista varmasti tarvitsee jääkautta ja osa sitä, että omistaja tallustelee ensin ovesta ulos jo ihan sen takia, että omistaja on muuten niin kädetön ja koira häneen nähden esimerkiksi kovin dominoiva (lisää lainausmerkit, jos koet sen tarpeelliseksi) eikä sen elämässä ole pisaraakaan omistajan omaperäistä jämeryyttä. Tällöin on mielestäni perusteltua antaa omistajalle selkeä kaava toimia. Selvähän se on, että joiltakuilta koiran hallintaan ottaminen ja sille sopivalla tavalla kohteleminen sujuvat luonnostaan ja arki koiran kanssa on helppoa ja selkeää, mutta jo se, että Peetsalla ja muilla ongelmakoirakouluttajilla on viljalti asiakkaita kielii siitä, että kaikkien koirankäsittelytaito ei tosiaan ole samalla tasolla.

	johva kirjoitti:
	Sitten kaikki koiraongelmat eroahdistuksesta remmiräyhäämiseen on tietysti dominanssiongelmista johtuvia ja tarvitaan jäääkausi ja kolinapurkkeja

Peetsan selvin heikkous (ja tämäkin vältettävissä koiransa perinpohjaisella tuntemisella). Lolitalta ei olisi koskaan voinut kitkeä sen alkuaikojen remmirähjäämistä Vilanderin kolinapurkilla tai muulla sen kaltaisella metodilla. Kyseessä oli (ja on) epävarma ja sosiaalistamaton koira, joka minusta riippumatta pelkäsi toisia koiria ja huusi ja haukkui kuin syötävä ennen kuin se oppi, millainen tilanne on kyseessä, rupesi luottamaan minuun kuin seinään ja rauhottui. Syytä käytöksen dramaattiselle muutokselle voinee etsiä teoriasta kuin teoriasta, minä vain tiedän, että käyttämälläni metodilla oli toivotut tulokset.

Olen nähnyt koiria, joita Peetsa on korjannut ja siihen joukkoon on mahtunut laajanlainen valikoima niin koiria, omistajia kuin ongelmiakin. Osalle Vilanderista on ollut apua, osalle ei. Sitä en joka koiran kohdalta osaa sanoa, miten yhteistyö Peetsan ja ohjaajan välillä on toiminut ja mitä metodeja on siirretty teoriasta käytäntöön.

Riikka (tai joku muu mahdollisesti asiasta tietoinen, Johanna?), tiedätkö, onko kotikoiran mahdollista laumahierarkiaa ja sen muodostumista tutkittu mitenkään? Pyörittelen silloin tällöin asiaa päässäni ja olen miettinyt, onko kukaan etologi päässyt tekemään tutkimusta juuri kesykoiran nykyisestä "ekolokerosta" vai ovatko ainoat vähänkään tähän suuntaan viittaavat tutkimukset juuri niitä viime vuosisadan puolenvälin susitutkimuksia, joihin Peetsa&Pack tuntuu toistuvasti viittaavan? Onko tutkittu esimerkiksi villi- ja kulkukoiria, tai koiria, jotka esimerkiksi Italian maaseudulla ovat jonkun lemmikkejä, mutta viettävät silti päivänsä laumoissa muiden samalla tavalla elävien koirien kanssa?