Onko kenenkään koiralla ollut epilepsiaa tai oletteko joskus törmänneet kehenkään epileptiseen koiraan? Ressulla oli eilen epilepsian oireita, tai siihen ne vittasivat kun netistä kävin katselemassa mistä Ressun outo käytös saattoi johtua. Ressu ihan yhtäkkiä rupesi heittelemään päätään ja hyppimään leuat louskuen jonkin näkymättömän perässä. Netistä katsoin tästä, ja molemmat (pään kääntely sekä näkymättömien tavoittelu) oireet kuuluvat epilepsiaan. Meillä ei ole nyt rahaa viedä Ressua eläinlääkäriin, niin emme voi saada varmuutta mihinkään. :/ Olisi kiva kuulla muiden kokemuksista epilepsian suhteen.

Gialla on epilepsia. Todettiin kolmevuotiaana kun kaikki muu mahdollinen oli ensin karsittu pois. Ensimmäinen kohtaus oli yöllä ja tippui sängyltä ja tärisi ja pyöri ympäriinsä. Heti soitettiin lääkäriin ja sanottiin, että jos toistuu niin sitten tullaan paikanpäälle. Muutamien päivien päästä kohtaus toistuikin, joten lekuriin... Siellä käytiin oireet läpi ja otettiin verikokeet jne.
Lääkityshän siihen määrättiin ja kyllähän se auttoi, tosin tuli kohtauksia vielä joskus harvakseltaan. Lopulta kohtauksia ei tullut enää ollenkaan ja myönnän, että itsenäisesti tein sen päätöksen, että lopetin lääkityksen. En muista tarkkaan koska kohtaukset loppuivat, nythän koira täyttää jo 13v, mutta olisiko suunnilleen 8 vuotiaana ollut viimeinen. En muista koska lääkityksen lopetin.
Eläinlääkärinhän kanssa pitäisi aina neuvotella nuo lääkitysasiat, aloittamiset ja lopettamiset. Mutta tällä kertaa tein sen itsenäisen päätöksen, koska olin jo puhunut, että voisiko lääkitystä kokeilla vähentää, koska kohtauksia ei tule ja vastattiin, että ei kannata vähentää. Minä en kumminkaan halua pumpata koiraa täyteen lääkkeitä ihan vain turhaan, koska kyllähän tuollainen lääkitys elimistöä rasittaa.
Muistan joskus aikoja sitten lukeneeni jostakin toisenkin villiksen tarinan jolta loppuivat myös kohtaukset vanhempana.

Kummasti muuten oppii näkemään omasta koirasta, että koska kohtaus alkaa. Muistan siitäkin lukeneeni, että jos juuri siinä vaiheessa saisi koiran huomion muualle niin kohtaus voisi mennä ohi, mutta ei kyllä tepsinyt Giaan sellainen.

Suosittelisin seuraamaan koiraa, että jatkuvatko kohtaukset ja sitten ehdottomasti lääkäriin selvittämään syytä. Kohtauksethan voivat olla hyvinkin voimakkaita ja jos se jatkuu pitkään niin on hengenlähtökin lähellä. En nyt mitenkään halua pelotella, mutta täytyy tietää ne kauheimmatkin asiat. Me saatiin sellaisia peräpuikkoja hätätilanteita varten, mutta onneksi kohtaus ei ikinä kestänyt niin pitkään, että niitä pitäisi käyttää.
Ja onneksi epilepsiaa on myös lievää mallia Gialla oli/on jotakin siltä väliltä.

Koskaan sairaus ei haitannut meidän harrastamista/kisaamista. Vain kerran sai kisapaikalla kohtauksen, mutta se meni ohi ja päästiin radalle. Ensin kysyttiin lupa joltakin kuka nyt on vastuussa siellä kisapaikalla ja se totesi koiran aivan järjelliseksi ja saatiin startata viimeisenä omassa luokassa, jotta olisi hetki aikaa rauhoittua. Sattui niin hyvin, että tällä henkilöllä itsellään on epileptikkokoira niin tiesi millaista se on ja osasi suhtautua asiaan ilman mitään kauhua.

Mitään sellaista tiettyä asiaa en keksinyt joka laukaisisi kohtauksen vaan niitä tuli esim, nukkuessa, yöllä, ihan vain pällistellessä jne. Juoksujen aikana oli ehkä vähän useammin, mutta koska muutenkin meinattiin koira steriloida niin se tehtiin.

En edes tiennyt, että villakoirilla epilepsia on niinkin yleistä kuin mitä se on. Vasta kun omalle koiralle sairaus tuli ja asiaan perehtyi niin tilanne valkeni. Eka koira kun vielä oli niin ei sitä osannut ajatella mitään perinnöllisiä sairauksia. Arvaattekin varmaan, että nykyään tenttaan kasvattajan läpi ja kyselen mitä sairauksia suvusta mahdollisesti löytyy

Villans kirjoitti:

Lopulta kohtauksia ei tullut enää ollenkaan. Kummasti muuten oppii näkemään omasta koirasta, että koska kohtaus alkaa. Muistan siitäkin lukeneeni, että jos juuri siinä vaiheessa saisi koiran huomion muualle niin kohtaus voisi mennä ohi, mutta ei kyllä tepsinyt Giaan sellainen. Suosittelisin seuraamaan koiraa, että jatkuvatko kohtaukset ja sitten ehdottomasti lääkäriin selvittämään syytä. Kohtauksethan voivat olla hyvinkin voimakkaita ja jos se jatkuu pitkään niin on hengenlähtökin lähellä. En nyt mitenkään halua pelotella, mutta täytyy tietää ne kauheimmatkin asiat. Me saatiin sellaisia peräpuikkoja hätätilanteita varten, mutta onneksi kohtaus ei ikinä kestänyt niin pitkään, että niitä pitäisi käyttää. Ja onneksi epilepsiaa on myös lievää mallia Gialla oli/on jotakin siltä väliltä.

Ohhoh, en tiennyt, että kohtaukset voivat loppuakin.

Minä luin eräältä sivulta, että kohtaus on mahdollista estää, jos koiraa rauhoittelee ja sille puhuu sun muuta. Kun Ressulla oli tämä kohtaus päällä, silittelin sitä ja puhuin sille. Tänä aikana Ressu ei pomppinut eikä sen pää kääntyillyt. Kyllä se ainakin hetkellisesti meitä auttoi, mutta heti kun lopetti silittelyn ja puhumisen, se näkymättömän jahtaaminen ja pään kääntely jatkui. :/

Ehdottomasti mennään käymään eläinlääkärillä, jos kohtaus toistuu vielä kerrankin.. Annetaan vaikka talo sinne pantiksi jos ei sillä hetkellä rahaa ole. Ja tiedän kyllä, että epilepsia voi johtaa kuolemaan ja että se lyhentää elinikää, mutta haluan pysyä toiveikkaana ja ajatella, ettei tämä edes ole epilepsiaa. :S Ja mihin niitä peräpuikkoja tarvitaan? Tuskin mikään ummetuslääke epilepsiaan auttaa (?).

willer kirjoitti:

Minä luin eräältä sivulta, että kohtaus on mahdollista estää, jos koiraa rauhoittelee ja sille puhuu sun muuta. Kun Ressulla oli tämä kohtaus päällä, silittelin sitä ja puhuin sille. Tänä aikana Ressu ei pomppinut eikä sen pää kääntyillyt. Kyllä se ainakin hetkellisesti meitä auttoi, mutta heti kun lopetti silittelyn ja puhumisen, se näkymättömän jahtaaminen ja pään kääntely jatkui. :/ Ehdottomasti mennään käymään eläinlääkärillä, jos kohtaus toistuu vielä kerrankin.. Annetaan vaikka talo sinne pantiksi jos ei sillä hetkellä rahaa ole. Ja tiedän kyllä, että epilepsia voi johtaa kuolemaan ja että se lyhentää elinikää, mutta haluan pysyä toiveikkaana ja ajatella, ettei tämä edes ole epilepsiaa. :S Ja mihin niitä peräpuikkoja tarvitaan? Tuskin mikään ummetuslääke epilepsiaan auttaa (?).

Gialla ei tuntunut auttavan kohtauksen aikana vaikka sille puhui ja silitteli. Tai sehän oli käytännössä tajuton silloin, eli sen verran voimakkaita kohtaukset olivat. En tiedä voiko puhua tajuttomuudesta, mutta tiedottomassa tilassa kumminkin. Äkkiä kyllä tokeni ja oli vain vähän höynähtänyt sen jälkeen. Kiire oli aina pihalle pissalle ja kakalle. Joskus tarpeet tuli kohtauksen aikanakin, mutta harvakseltaan.

Se peräpuikko sisälsi ilmeisesti jotakin sellaista ainetta, joka lopettaisi kohtauksen. Kaipa se nopeiten toimisi sieltä peräpäästä käsin. Ei muista enää tarkemmin kun niiden saamisesta on jo se kymmenisen vuotta

Peräpuikko on näissä tapauksissa rauhoittavaa lääkettä, joka siis lopettaa yleensä (ellei ole todella vaikea pitkittynyt kohtaus) kohtauksen. Sen takia peräpuikkona, että suun kauttahan kouristelevalle/tajuttomalle/muissa maailmoissa olevalle ei voi tablettia tunkea (ellei sitten halua tukehduttaa koiraa, ja jos koira jäykistelee leukojaan voi olla aika haastava saada suu auki), ja kovin moni maallikko ei varmaan osaa/halua pistää oikeaoppisesti lihakseen lääkettä. Peräpuikko on siis turvallisin tapa. Näitä käytetään ihmisilläkin kohtauslääkkeinä.


Ihmisillähän epilepsiaa aletaan tutkimaan/hoitamaan jos on ollut yht. kolme kohtausta. Koirilla näyttäisi että riipppuu paljon eläinlääkäristä/tapauksesta: olen kuullut koirista joille on aloitettu lääkitys ensimmäisen kohtauksen jälkeen ja toisaalta koirista joille ei ole aloitettu useankaan kouristuskohtauksen jälkeen lääkitystä Toisaalta koiran kanssa on varmasti vaikeampi kuin ihmisten kanssa päästä eksaktiin diagnoosiin, ihmisille kun tehdään aivosähkökäyrä (EEG) ja yleensä pään tietokoneviipalekuvaus (CT) tai magneettikuvaus (MRI, tämä useimmin) ja katsotaan verikokeita jotka poissulkee muita kohtauksia aiheuttavia sairauksia.

Villans: usein lapsien/nuorten (ihmisten siis) epilepsia "lakkaa" aikuisiällä (tietyn tyypinen epilepsia, ei siis kaikkI), eli voisikohan koirillakin olla sama? Onhan 3 vee koira mielestäni vielä nuoreksi laskettava..

	tmaatta kirjoitti:
	Villans: usein lapsien/nuorten (ihmisten siis) epilepsia "lakkaa" aikuisiällä (tietyn tyypinen epilepsia, ei siis kaikkI), eli voisikohan koirillakin olla sama? Onhan 3 vee koira mielestäni vielä nuoreksi laskettava..

Juu niin toivottavasti en herätellyt liikaa toiveita kun mainitsin siitä, että epilepsia voi loppuakin, koska kaikilla ei tosiaankaan ole niin.
Luulisin, että Giallakin ollut vain jonkinlainen nuoruusiän epilepsia jos kerran samanlainen tilanne voi olla ihmispuolella.
Yleensähän käsittääkseni koirien epilepsia todetaan juurikin 2-3 vuotiaalla koiralla, jolloin se on "normaalia" epilepsiaa. Jos taas vasta vanhemmalla iällä niin voi olla esim. aivokasvain tms.
Ja sitten on vain onnen kauppaa jos omalle koiralle sattuu sen tyypin sairaus, että kestää vain nuoruusiän.
Kunpa vain lääkäritkin tiedostaisivat tilanteen ja antaisivat luvan lopettaa lääkityksen jos todella näyttää siltä ettei kohtauksia enää tule. Tosin en tiedä millaista tieto nykyään on, varmasti kehittyneempää kuin silloin aikoinaan ja hyvä niin.

Hitsit kun en nyt muista sitä yhtä lääkärin lausetta jonka oli kirjoittanut Gian papereihin. Kun Giallahan noita "ongelmia" on ollut vähän kaikenlaista ja kun sille tuli vielä munuais ja maksaongelmatkin niin kolusin läpi kaikki sen lääkärilaput ja siellä oli yhdessä jokin lause, lähinnä sellainen pohdintalause, että voisiko jokin asia liittyä yhteen epilepsian kanssa. En vain nyt millään saa mieleen miten se tarkalleen meni. Tuli itselle vain sellainen ahaa-elämys, että näinköhän kaikissa ongelmissa on voinut olla jotakin yhteistäkin.
Eläinpuolella tuntuu vain olevan paljon näitä mysteereitä ja riippuu lääkäristä kuinka taidokkaasti osaa kaiken tutkia ja yhdistellä toisiinsa.

[quote="Villans"]Kunpa vain lääkäritkin tiedostaisivat tilanteen ja antaisivat luvan lopettaa lääkityksen jos todella näyttää siltä ettei kohtauksia enää tule. [/quite]

Samaa mieltä, tosiaan että ainakin kokeiltaisiin pärjääkö vanhempi koira ilman lääkitystä, jos kohtaus tulee, niin sitten aloitettaisiin vaan uudelleen lääkitys. Etenkin kun epilepsia lääkkeillä on haittavaikutuksia (ja olen käsittänyt että etenkin koriille käytetään näitä vanhempia lääkkeitä): maksan toimintavajaus (yleensä tosin korjautuva), valkosolujen vähentyminen, verihiutaleiden vähentyminen yms.

	Villans kirjoitti:
	Eläinpuolella tuntuu vain olevan paljon näitä mysteereitä ja riippuu lääkäristä kuinka taidokkaasti osaa kaiken tutkia ja yhdistellä toisiinsa.

En tiedä onko eläimillä sen enempää mysteereitä kuin ihmisilläkään, mutta tietysti se että eläinlääkärit joutuvat tietämään kaikista eläinlajeista kun taas ihmislääkärit voivat keksittyä vaan yhtein eläinlajiin, voi taas aiheuttaa sen ettei kovin syvällisesti pystytä pohtimaan jotain asiaa. Itse taas sisätauteihin ihmismaailmassa erikoistuvana taas haluan että asiat kaivetaan pohjamutia myöten ja mietitään ja testaillaan ja tutkitaan, eli siis olen varmaan maailman hankalin asiakas eläinlääkärille... Onneksi omat koirat ei ole juurikaan sairastelleet (mahatautia ja silmätulehduksia lukuunottamatta), mutta voin kuvitella miten rasittava olen jos koirani saa jonkun ns. kroonisen sairauden "...minä VAADIN että nyt tästä otetaan nämä ja nämä labrat ja magneettikuvaus ja ja...."

Lukemani mukaan alle 6-vuotiaalla koiralla puhkeava idiopaattinen epilepsia (ei selkeää tiedossa olevaa syytä epilepsian puhkeamiselle - esim. onnettomuus, isku päähän tms.) on yleensä aina perinnöllinen. Epilepsiageenit ovat koirilla erittäin yleisiä. Joissain roduissa jopa 25% koirista kantaa viallista geeniä, mutta kaikki eivät sairastu. Sairauden puhkeamiseen vaikuttavat siis myös ympäristötekijät, koirilla myös ravinnon laatu vaikuttaa. Eli korkeatasoista ravintoa saavalla koiralla on pienempi mahdollisuus epilepsian puhkeamiseen kuin heikompitasoista ruokaa puputtavalla. Mutta eipä tuo korkealaatuinen ravintokaan ole kaikille koirille suoja tai pelastus. Tälläkin palstalla tiedän yhden kirjoittajan, jonka koira jouduttiin lopettamaan muistaakseni noin kolmevuotiaana epilepsian vuoksi ja käsitykseni mukaan koira noudatti tasokasta barf-ruokavaliota ihan nuoresta pitäen. Eli tämän koiran kohdalla ei auttanut viallisen geenin ilmentymiseen sitten ravintokaan.

Onko se epilepsia vaarallista, jos siihen koira sairastuu?

No menee vähän OT:ksi mutta mun sedällä oli leonbergi, n. 2-3v, näyttelyissä hyvin menestynyt uros. Epilepsia todettiin eräänä keskiviikkona, ja lauantaina uusi kohtaus vei hengen. Epilepsia oli tullut ilmeisesti jo synnytyksessä, 2 pentua oli ollut tulossa yhtä aikaa ja toinen oli litistänyt tämän raukan pään...

Epilepsia ei ole vaarallinen, jos lääkitys on kohdillaan ja koira säilyttää elämänilon. Monet koirat pystyvät jatkamaan elämäänsä täysipainoisesti epilepsiasta huolimatta ja harrastamaan kaikkea mitä terveetkin koirat. Edellisellä koirallani oli epilepsia joka alkoi kohtauksella koiran ollessa 3-vuotias. Hyvin samankaltainen kun ihmisten kohtaus, pienemmässä mittakaavassa luonnollisesti. Tampereella oli onneksi hyvä lääkäri joka tajusi heti mistä on kyse ja verikokeiden, testilääkitysten ja lukuisten raporttien jälkeen saatiin lääkitys kuntoon. Kärsi elämänsä aikana vain muutaman kohtauksen, selvä vaikutus oli aina stressillä, yllättävällä tapahtumalla tai jollain muulla järkytyksellä. Epilepsia ei vaikuttanut elämänlaatuun millään tavalla, perusiloinen puudeli kun oli. Tietysti asteita on erilaisia eli tämä on vain minun kokemus.

Olen johvan kanssa samoilla linjoilla, epilepsia on myös mielestäni suurimmaksi osaksi perinnöllinen sairaus. Ja mitä ravintoon tulee, eipä tuo korkealaatuinen ravinto tuntunut suojaavan Vickeäkään..

Meidä kiran isä kuoli epilepsiaan Tosin epilepsia ei ollut sitä perinnöllistä kanttia vaan ihan vammautumisesta johtuvaa, joten meillä siis ei ole mitään huolta epilepsian suhteen sinänsä

^ Mielenkiintoista, että itse minä koiran omistajana en tiennyt, että koirani on vammautumisen syystä saannut epilepsian.
Valitettavasti tiedoksi niille jotka näin väittävät olen tutkinut koirani ennen lopettamista läpikotaisin, maksa, munuais, kasvaimia/syöpiä ei ollut! Todistukset löytyvät yhäedelleen minulta jos niitä kaipaillaan. Mitään vammautumista/muuta sairautta/aivokasvainta ei koiralla ollut. Toivon, että Castro saa vihdoin rauhan ja levätä ilman kipuja siellä jossain Tämä alkaa olemaan jo aika rasittavaa!

edit

Yllä viitatun isovillakoiran omistaja onkin yllä jo vastannut tähän.