Voiko polvet huonontua ajankuluessa? Roksulla on kanssa tuota, että lenkillä vetää toista takajalkaa koukkuun ja pomppi jonkin matkaa kolmella jalalla, kunnes taas jatkaa kävelyä normisti. Roksun polvet on kuitenkin tutkittu epävirallisesti joukkotarkastuksessa vuosia sitten (olsikohan 3-4 vuotta sitten) ja lääkäri sanoi, että polvissa ei ole mitään vikaa. Tuo kolmella jalalla pomppinen on kuitenkin lisinyt nyt ihan viime vuoden aikana.

Leevi on nyt 1 ½ vuotias. Viimeksi kun käytettiin Leeviä eläinlääkärillä viime talvena lääkäri sanoi, että jos polvet menee pahemmaksi tai alkaa vaivata koiraa ne pitää leikkauttaa mutta vielä ei kuulemma tarvitse.

Signen lonkista/lantiosta kuului lonksumista alle vuoden iässä. Kun koira kuvattiin, kaikki oli kunnossa ja lonkat A/A eli ilmeisesti mitään ei pitäisi olla vialla. Lonksumista tai naksahtelua ei ole enää kuulunut, polvetkin on terveet. En tiedä mistä johtui, mutta ei kaikki lonksuminen ole välttis sairaaloista. Toki jos koira hyppii kolmella jalalla niin on kyllä syytä huoleen.

Mun bichonilla 3/0 polvet ja löysempi menee silloin tällöin sijoiltaan. Tällöin koira vinkaisee ja vetää jalan koukkuun eikä astu sille, joskus menee paikoilleen itsestään, yleensä joutuu laittamaan takaisin. Särkylääkekuuri muutamaksi viikoksi ja yleensä menee sillä ohi. Tulee vaan tosta jalka koukussa kulkemisesta niin mieleen Empun lievemmät polven muljahdukset, jolle ei oo ite tarvinnu mitään tehdä.. Meillä oli polvi 0-2, mutta tuli huonosti alas agilityssä ja jotenkin satutti sen. Sen jälkeen polvi oli selvästi löysempi kuin ennen ja virallinen tulos on siis 3. Muistatko olisiko polvitarkastuksen jälkeen voinut käydä mitään..?

Olen täällä jo aiemminkin jossain vaiheesa kertoillut kääpiökoiristani joilla polvilöysyyttä. Mutta joskos taas vähän...
Meidän löwcheneistä ykkösen polvella elävä ei oireile polvestaan vaikka on harrasteltu agilityäkin möllitasolla sentäs. Talvella on polvi mennyt sijoiltaan kun koira on lähtenyt lämmittelemättä revittelemään vapaana metsään, suoraan kotiovelta.
Toinen leijonani eleli hyvin pari vuotta 1-2 asteisella polvellaan, ei oireillut koskaan, muuta kuin ehkä rähinöin.. Kun polvi oli mennyt jo kolmosen asteiseksi koiran täytettyä kolme vuotta oli aika leikata koko ajan pois paikoiltaan oleva polvi. Koira todella kärsi jo polvestaan, se ilmeni etenkin agressiivisuutena muita koiria kohtaan, mutta myös tasaisella kävely oli koiralle tuskaa ja jalka nousi usein ylös. Se polvi todella muljui puolelta toiselle kun se sitten vihdoin leikattiin. Ihanan tiukka uusi polvi ja huomattavasti iloisempi koira kuoriutui leikkauksen jälkeen siitä tyttelistä!

Perinnöllisiä vikojahan nuo polviviatkin toki on. Tuolla meidän hyvin sairaspolvisella on nollapolviset vanhemmat, mutta jo emän isällä kolmosen polvi. Ja tuon ykkösen polvisen koirani isän emällä on löysä polvi, sekä myös koirani emällä ykkösen polvi.

Jatkossa osaan varmasti olla tarkempi jalostusasioissa itsekin, ykkösen polvista kääpiökoiraakaan en jalostukseen käyttäisi! Enkä enää hanki tyhmänä koiraa jonka suvussa polvilöysyyttä on selkeästi näkyvissä. Polviviat on koiralle kovin ikäviä ja vaikka se tuhannen euron leikkaus polven hyvällä tuurilla saakin kuntoon, on toipumisaikakin aina ikävää elettävää vilkkaalle pikkukoiralle.

Polvilausunnot on aina lääkärin mielipiteitä, onko se löysyysaste sitten mitä, siitä voi toinen lääkäri olla eri mieltäkin jopa.

Mutta omien kokemusteni kautta, ehdottomasti suosittelen leikkauttamaan polven joka YHTÄÄN koiraa vaivaa!

Meillä rajatapaus 2/3 eikä koiraa nykyisin (kunnon lihaskunto) enää kovin usein vaivaa. Joskus tosiaan menee sijoiltaan mutta Emppu jo vuorokaudessa entisellään, viimeksi 1,5v sitten. Aiemmin leikkausta mietittiin mutta nyt luulen että se olisi suurempi rasitus vanhukselle. Täytyy vain lenkkeillä ahkerasti että pysyy lihakset, ja tällöin myös polvi. Empulla ei kyllä ole iän myötä löystynyt, sama edelleen kuin silloin 3 vuotiaana

Mulle tuli yllätyksenä, että miten vähän keskareiden lonkkia kuvataan ennen kuin koiria käytetään jalostukseen (tai että kuinka monien toyden, kääpiöiden ja keskareiden terveystutkimukset ovat pari vuotta vanhoja kun on uudet pennut tehty), tutkailin Villakoirakerhon pentuvälitystä. Minulle on sattunut varmaan hyvä tuuri, kun olen silloin pentua etsittäessä osunut pääasiassa sellaisiin yhdistelmiin, joista on lonkatkin tutkittu eivätkä muutkaan tutkimukset ole vuosien takaa (tai sitten en vain muista muuta). Luulin että enemmistö teettäisi uudet tutkimukset ennen pennuttamista, mutta luulin näköjään väärin. Oppiipahan aina jotain uutta ja tietää mitä vaatia sitten kun sen oman koiran etsintä on ajankohtainen.

Eilen selasin sattumalta saksanpaimenkoirien terveystietoja, olivat kyllä karua luettavaa, miten paljon yhdenkin kasvattajan koirilla (enimmäkseen tuota banaanin mallista näyttelylinjaa) oli C- tai D-lonkkia ja vikaa polvissa. Yhdestäkin pentueesta, olikohan 6 vai 7 pentua, niin 4:ltä puuttui toinen kives. Ja käytti astutukseen koiria, joilla oli huonot lonkat/polvet. Näyttelymenestystä oli kyllä riittänyt. Alkoi karmia, kun rotu ei kuitenkaan ole sieltä kevyimmästä päästä..

^ polvia ja silmiä ei tarvitse vuosittain uusia. Villakoiran jalostusohje sanoo seuraavaa silmätarkastuksista:

"TOY-, KÄÄPIÖ- JA KESKIKOKOINEN VILLAKOIRA geenitestaus. jos koiralla on PRA prcd DNA-testistä terve- tai kantaja-lausunto tai sen toisella vanhemmalla on terve- lausunto, se tulee silmätarkastaa kerran ennen jalostukseen käyttöä ja toistamiseen koiran täytettyä 5 vuotta. Tämä ei koske isovillakoiraa"(tummennukset omia lisäämiäni).

- lähinnä kai haetaan näitä yleisempiä silmävikoja, PRA:ta ja kaihia. Esim kaihi ei kehity salaman nopeasti (vaikka seiskassa tämmönen kuva annettiinkin yhden "äkkisokeutumisen" kohdanneen suomalais julkkiksen kohdalla ), joten noi ovat kyllä perustellut.

Polviin villakoirakerho toivoo yhtä tutkimusta (mielellään yli 12kk), itse taas kokisin että jos polvet on nollaa huonommat niin sitten herkästi patellastatusta tarkistaisi uudelleen (jo ihan koirankin takia), mutta toisaalta en tiedä että kuinka usein napakat 0/0 polvet kehittää patellaluksaatiota/ löysyyttä (jos ei satu jotain traumaa). Eikös noi ole nuorella iällä jo koiralla esiintyviä??

Edelleen peräänkuulutan malttia näihin vaatimuksiin eri eläinlääkärien dokumenteista. Älkää käsittäkö väärin (mä varmaan luon kuvan itsestäni anti terveysorientoituneena ihmisenä ) , villakoiran terveys on kyllä itselleni TODELLA TÄRKEÄÄ (ja itse toivon että ainakin mahdollisimman vähäinen sisäsiittoisuus edistää perinnöllisten sairauksien kitkemistä), mutta kyllä pitäisi sisäistää mitä milläkin tutkimuksella haetaan (eihän niitä tehdä tavan vuoksi
vaan tosiaan etsitään vikaa/normaaliutta) ja mitä se tulos sitten kertoo.

^^Saksanpaimenkoira nyt on huono vertailukohta villakoiralle jo rakenteensa puolesta . Villakoira nyt on niin kevyt rotu että tulee toimeen huonommillakin lonkilla. Enemmän nuo polvet nyt vilkasta koiraa haittaavat, joten ne nyt minusta on tärkeämpi tutkituttaa.

En tarkoittanut sitä, että joka vuosi pitäisi koirat tutkituttaa, vaan ennen kuin seuraavaa pentuetta aletaan tehdä, näkisi onko muutoksia tullut. Parikin vuotta on koiran elämässä pitkä aika eikä polvien ja silmien tutkiminen nyt kuitenkaan ketään konkurssiin aja.

Saksanpaimenkoiran otin nyt vain esille siksi, kun sattumalta päädyin niiden terveystietoja tutkimaan ja otin esimerkiksi sen (ja miten paljon siinäkin on huonoja lonkkia/polvia + huonolonkkisia/polvisia käytetään jalostukseen) juurikin siksi, että on kooltaan paljon isompi kuin villakoira. Että eivät kaikki tunnu siinäkään rodussa hirveästi välittävän siitä, että minkälainen on käytettävien koirien terveys (etenkin näyttelylinjalla vaikuttaa olevan tuo meininki), vaikka rotu kuuluu PEVISAan. Villakoiran etu on joo keveys, mutta tuskin kukaan toivoo, että rodussa lisääntyvät esim. lonkkaviat, kun niitä ei vaadita pienemmiltä kokomuunnoksilta tutkittavan.

Taisin ilmaista itseäni epäselvästi. Keskityn nyt tohon polvitarkastukseen, kun en ehdi etsiä viitteitä noista silmätutkimuksista.

Polvitarkastuksessa etsitään siis patella luksaatioon viittaavia löydöksiä. Patella luksaatiohan tarkoittaa polvilumpion sijoiltaan menoa, eli polvilumpio siirtyy joko paikallaan ollessa tai liikkuessa "uomastaan"joko ulkosyrjälle (lateraalinen luksaatio) tai sisäsyrjälle (mediaalinen luksaatio). Mediaalinen luksaatio on kirjallisuuden mukaan yleisempää pienillä roduilla (esim villurit), tosin harvoin voi olla myös lateraalista luksaatiota (joka on lähes aina kirjallisuuden mukaan pienillä koirilla perinnöllinen) tai molemmat. Villakoira on yksi niistä roduista joilla on vahva näyttö siitä että patella luksaatio on rodussamme perinnöllistä. Patellaluksaatio voi myös syntyä tapaturmaisesti. Tässä havainnollinen rtg- kuva (ylhäältä otettu, kyseessä lateraalinen luksaatio).
(lainattu sivulta

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Polvet luokitellaan PUTNAMIN luokituksen mukaan 0-4. Laitan tähän v 68 tehdyn luokittelun, siihen on tullut myöhemmin lisäyksenä mm. reisilihaksen jänten kiinnityskohdan muutoksia, polven
krepitaatiota tms, mutta näillä ei mun mielestä nyt ole niin merkitystä.

0= ei luksaatiota
aste I: Patella luksoituu manuaalisesti (eli kun sitä manipuloidaan), mutta palautuu spontaanisti uomaansa (=sulcus)
aste II: Patella luksoituu spontaanisti tai manipuloidessa ja pysyy luksoituna tietyssä kulmassa (jäykkä nivel). Se joko spontaanisti palautuu aktiivisessa koukistuksessa tai suoristuksessa tai voidaan
manuaalisesti palauttaa

I ja II aste = välimuotoinen PL

aste III: patella pysy luksoituna suurimman osan ajasta, mutta voidaan manuaalisesti palauttaa (paikalleen). Kuitenkin luksaatio tapahtuu spontaanisti
aste IV: patella on pysyvästi luksoitunut ja patellaa ei voida manuaalisesti laittaa paikalleen.

Eli kaikki muut tulokset paitsi 0 ovat käytännössä patella luksaatiota. Nämä yleensä iän mukana pahenevat ja näissä ymmärrän että näitä tarkkaillaan ja tarkastetaan synnytysten välillä. Tietysti ihan eri asia on kuuluisiko (minun mielestäni) näitä muotoja käyttää jalostukseen....

Lateraalinen luksaatio tulee uusiempien tutkimusten mukaan 4-8kk iässä, eli jos noudatetaan suositusta, 12kk ikäisenä tai sen jälkeen
tehdyssä tarkastuksessa pitäisi tulos olla vähintään I.

Mediaalinen luksaatio tulee yleensä joko kasvun loppuvaiheessa tai kasvun loputtua. Lisäksi mediaalinen luksaatio voi olla jo syntyessä, jolloin tutkimuksessa löydöksiä on "aina" eli jo syntymän jälkeen, oireita tulee yleensä kasvun alussa eli 4-6kk ikäisenä (joskus harvoin on niin vaikea että oireet näkyvät jo kun pentu lähtee kävelemään).

Eli kirjallisuuden mukaan kasvun loputtua kliinisessä tarkastuksessa patellaluksaatio pitäisi havaita. Näin ollen kasvun loputtua 0/0 polvien ei käsitykseni mukaan pitäisi perinnöllisessä patella luksaatiossa muuttua enää patellaluksaatioksi, mutta tietysti poikkeustapauksia voi olla ja se että onko havaittu lievä I polvi vai lausuttu se 0 polveksi. Joku eläinortopedi tietäisi varmaan paremmin miten usein kasvun loputtua lausutut 0/0 polvet kehittyvätkin myöhemmin perinnölliseksi patellaluksaatioksi. Toisaalta yhden tutkimuksen mukaan patellaluksaation riski kasvaa vuosien vieriessä, mutta siinä ei oltu luokiteltu perinnöllistä/traumaattista luksaatiota toisistaan ja muu kirjallisuus taas tuota ei puoltanut. Tuo oli siis 400 koiran otustutkimus, ei seurantatutkimus. Mitään seurantatutkimusta en nyt asiasta löytynyt, en kiistä etteikö sellaista olisi tehty.



LÄhteet: Treatment of Severe Medial Patellar Luxation in Puppies, Katsuyoshi Nagaoka, DVM, PhD, Nagaoka Emergency & Surgery Animal Research Hospital, Yokohama, Kanagawa, Japan,
CONGENITAL LATERAL PATELLAR LUXATION IN A SHORAIL DOG: A CASE REPORT, M. M. Rahman*1 and A. S. M. L. Ahasan, Bangl. J. Vet. Med. (2007). 5 (1 & 2): 121–124
Diagnostic and genetic aspects of patellar luxation in small and miniature breed dogs in Austria, B. Vidoni(1), I. Sommerfeld-Stur(2), E. Eisenmenger
OFA= Ortopedial Foundation of Animals[/i]

Sori tällänen esitelmä, mutta halusin vaan perustella kantani. Tuskin kerhokaan on näitä terveystarkastuksia ihan hatusta vetänyt, vaan perusteet niille löytyvät. Nämähän tietysti ovat vähimmäisvaatimuksia, jokainen itse saa päättää haluaako tutkia useammin. Itse varmasti teettäisin uuden patellatarkastuksen (vanhemmalla koiralla 0/0 polvet, tutkittu kun oli 2v) JOS teettäisin sillä pennut vielä kun tutkimuksesta on kulunut 4-5vuotta TAI jos koirassa olisi mitään luksaation merkkejä (omassa tutkimuksessani tai oireita). Mutta tämä on vain oma kantani, ja se voi tietysti vaihtua jos saan uutta informatiota asiasta.

Kuten sanoin esitelmäni koskee vain patellatarkastusta, silmiin mun pitää vähän perehtyä vielä lisää ennen kuin annan viimeisen lausuntoni

Minä en ole löytänyt mitään hyvää syytä jättää lonkkia tutkimatta. Millään muulla keinolla kasvattaja ei voi todistaa, että pennun vanhemmat eivät ole Legg Perthes sairaita, varsinkaan leikattuja tapauksia. Ja on sitä dysplasiaakin hyvä kartoittaa, vaikka keveä koira onkin. Lonkkatutkimus on helppoa ja vaivatonta.

tmaatta, heh, ookkei. Ehkä olen vähän liiankin huolehtiva, mutta itse tutkituttaisin useammin. Noh, en ole aikomassa kasvattaa koiria. Silmien kohdalta sen verran, että niiden kohdalla on monillakin koirilla (mitä olen itse selannut, monia eri rotuja) tullut joku muuttunut merkintä rekisteriin, ylimääräisiä ripsiä yms. vaikka ensimmäisellä kerralla ei ole ollut mitään huomautettavaa.

Kaverini cairnterrierillä todettiin LP toisessa takajalassa kun ikää oli 7kk, huolta ja vaivaa siitä aiheutui sekä kuluja. Vaikka leikkaus onnistui hyvin, niin eipä siitä tiedä miten tuo alkaa vaivaamaan koiraa vanhemmiten. Ikävä vaiva.

muilla on varmaan enemmän tietoa noista ylimääräisistä ripsistä, mutta ainakin yksi luonnollinen selitys siihen on miksi joskus niitä näkyy ja joskus ei, eli nehän yleensä nypitään pois...

Ylireagoiminen ei ole pahasta, mutta kuten sanoin, on hyvä tietää miksi asioita tutkitaan ja miksi esim polvitarkastusta ei yleensä uusita ennen seuraavia pentuja. Tälläkin palstalla kirjoittelee ja lukee useita sellaisia, jotka vasta harkitsevat villakoiraa, ja voivat saada väärän käsityksen (siis sen että on moraalisesti väärin olla tutkittamatta ennen jokaista pentuetta polvia) ja todennäköisesti siten uskovat että suurin osa villiskasvattajista piittaavat tuon taivaallista terveydestä (en ole itse törmännyt siihen että joku kasvattaja tutkituttaisi aina jokaista pentuetta ennen uudelleen noi ko. asiat).

Silmissähän se on aiemmin ollut valitettavasti niin, että esim. PRA on tullut ja todettu vasta kun on jo ehditty pennuttaa (puhkeaa myöhemmällä iällä), ja silloin varmaan olikin järkevää tutkituttaa silmät joka kerta kun astuttamista mietti. Nyt tuo PRA geenitesti sulkee hyvin pois tuon PRA muodon (mikä villiksillä on siis perinnöllistä), toisin on monessa muussa rodussa. Kaihi nyt on edelleen sellanen riesa, täytyykin joskus vapaa-ajalla perehtyä siihen minkä ikäisenä se tulee.

Ainakin Hugon veljelle piti tehdä pentuna leikkausoperaatio, kun ripsiä kasvoi silmään (eli ei voinut nyppiä pois) ja nyt koiralla on leikatussa silmässä luultavasti/todennäköisesti huonompi näkö.