Tää lienee käyttölaji

Löytyykö foorumilta yhtään kennelliiton kaverikoirakkoa tai sellaiseksi tällä hetkellä harjoittelevaa? Olisi mukava vaihtaa kuulumisia, sillä allekirjoittanut villoineen pyörähti tänään elämänsä ensimmäisellä kaverikoiravisiitillä. Olemme paikkakuntamme ryhmässä harjoittelijoina ja ensimmäinen kerta meni varsin mainiosti (varsinkin, kun huomioidaan, ettei Loltsi todellakaan ponnista tähän elämään sellaisista taustoista kuin tavallinen pentuna kotiin otettu perhekoira!). Käväisimme kolmen vartin vierailulla palvelutalossa ja Lolita oli ainakin itseensä tyytyväinen ja tuntui tietävän, että hän juuri on tässä nyt se iso juttu Jatkamme harjoitteluamme hyvillä mielin

Lolita on ryhmän ainut pikkukoira ja sillä on kokonsa puolesta paljon etuja, se tuli huomattua. Tapasimme kokeneemman ryhmäläisen kanssa kaksi sänkypotilasta ja Loltsi piti heille seuraa makaamalla pedissä heidän vierellään. Isomman koiran kanssa tällainen on luonnollisesti vaikeampaa.

Kun olen selaillut kaverikoiraryhmien nettisivuja, olen törmännyt muutamaan villakoiraan, kaikki ovat olleet keskikokoisia. Kaikilla ryhmillä ei tietenkään nettisivuja ole, mutta voisiko näinkin pienellä otannalla yleistää, ettei villis ole mitenkään kovin yleinen rotu kaverikoiraporukoissa? (Tähän on tosin parikin ymmärrettävää syytä, joka tätä voisi selittää.)

Lisään tähän vielä

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

. Sivuilta löytyy mm. toiminnan esittelyä ja muuta faktaa.

Täytyy tunnustaa, etten itse ole tullut ajatelleeksikaan villakoiran kanssa kaveritoiminnan harrastamista. Mutta sehän olisi kivaa! Täytyypä tutkiskella tarkemmin ja lähteä mahdollisesti mukaan toimintaan kääpiöni Herra Harlekiinin alias Dicon kanssa

Moi, minä umpiluupää taas täällä ihmettelen... miksei villis olisi loistava kaverikoira??

Meidän SIiri ainakin on niin valtavan avoin, rohkea, ja kiltti että olisi loistava kaverikoira, nimen omaan sänkykaveriksi. Siiri köllähtää selälleen heti kun vaan sänkyyn pääsee, se on sen suurin unelma.. heheheheh Meillä on sille sänkykielto, jota se kiertää tehokkaasti heti kun me nukahdetaan iltaisin.

(voisiko näinkin pienellä otannalla yleistää, ettei villis ole mitenkään kovin yleinen rotu kaverikoiraporukoissa? (Tähän on tosin parikin ymmärrettävää syytä, joka tätä voisi selittää.) ))

Eli siis kerro ne pari hyvää syytä miksi ei juuri villis??

Mukavaa kevättä, ja ihanaa, säätiedotus on kuulemma luvannut vettä, sitä täällä kaivataankin. Pesen mieluusti koiraa (tietysti eri asia silloin kun niitä on yksi, ja se yksi on pienen pieni toy) kun saan puhdasta hengitys ilmaa..


tv. Fiinu ja SIIRI

	Lainaus:
	miksei villis olisi loistava kaverikoira??

Ei sillä, etteikö villakoira olisi rotuna hemmetin hyvä kaverikoiraksi, sitä en tarkoittanut, nämähän on useimmiten valtavan sosiaalisia ja ihmisrakkaita otuksia Ajatukseni oli lähinnä se, että villa on temperamentiltaan yleensä vilkas ja näppituntumalla kaverikoiralta odotetaan sellaista tiettyä rauhallisuutta ja levollisuutta. Toki erilaiset kaverikoirayksilöt ovat hyviä erilaisissa paikoissa eikä vilkkaus ominaisuutena sulje pois koiran kykyä rauhoittua aloilleen. Voi olla, että villan vilkkaus koetaan vähän 'mahdottomaksi'. (Mitä se ei kyllä ole.) Olen itse esimerkiksi sitä mieltä, että Loltsin tasainen ja melkein lapasmainen temperamentti on nimenomaan etu varsinkin vanhustyössä. Se ei häslää, vaan kulkee leppoisasti tarjoamassa seuraa kaikille.

Kaverikoiratoiminta on Suomessa kohtuu nuorta (muistaakseni aloitettu siinä 2000-luvun alussa), joten monista roduista taitaa puuttua pioneerinsa. Homma taitaa seisoa näin myös villisten kanssa. Moni ei välttämättä tule ajatelleeksikaan kaverikoiratoimintaa "harrastusmahdollisuutena" koiran kanssa eläessään, vaikka koira ominaisuuksiltaan siihen sopisikin. Tämä koskee muitakin rotuja kuin vain villaa.

Ja totta kai villoja pitäisi olla kaverikoirina enemmänkin! Ne oikeasti olisivat hyviä siinä hommassa. Ja kiva, Nemaide, että kiinnostaa. Olisi mukavaa jakaa muiden villisihmisten kanssa fiiliksiä tästä toiminnasta.

Mun ystävä oli amstaffinsa kanssa kaverikoirailemassa jo -90luvun loppupuoliskolla, joten kyllä me suomessakin ollaan osattu jo jonkin aikaa.

Niin... Villikset on vaan mun mielestä ihanan helppo rotu luonteeltaan, ja koulutettavuudeltaan, että sopisi iohan loistavasti kaverikoiraksi.
On vain kyse siitä mihin ja miten sitä totuttaa. Uusi tilanne, voi olla myös koiralle uusi koulutustilanne, ja sen voi opettaa käyttäytymään rauhalliesti tietyssä ympäristössä.

Joten kaikki Villiksen omistajat joita kaverikoirailu kiinnostaa, hommiin vaan. Villiksetkin nauttii siitä että saavat positiivisen vastaanoton... ja Kaverikoirat ovat niin tervetulleita vieraita AINA!!

^Olen ihan samaa mieltä, että kaikki mukaan vaan! Suomi on kuitenkin pullollaan hommaan sopivia koiria ja ohjaajia

Meillä on Lolitan kanssa taas tänä torstaina harjoitusvierailu ja paikka on sama kuin viimeksi. Olis vaan jo torstai

Tänään oli toinen harjoittelukerta ja se meni yhtä hyvin kuin edellinenkin. Lolita tapasi myös uusia tuttavuuksia ja piristi mm. iäkästä eläinrakasta avioparia. Ryhmän vetäjä kiitteli jälleen kerran sen pientä kokoa ja mahdollisuutta nostaa se sänkyyn tarpeen vaatiessa.

Olen ajatellut Että meidän SIiri olisi loistava kaverikoira, sillä on avoin ja ystävällinnen... ja niin kevyt että petipotilaatkin voi ottaa vierensä, ja olla hellimässä.

Täytyypä miettiä asiaa tarkemmin, kaunialan sotavammasairaala olisi mun ykkös kohde. Olen ollut siellä laulamassa, ja lukemassa ääneen lehtiä talon asukkaille.

Nastakin olisi hyvä kaverikoira, äiti pääsee luultavasti tukihenkilöksi jollekulle, no, sitä tarvitsevalle, ja äiti ajatteli että jos tuettava pitää koirista niin hän voisi ottaa Nastan aina joskus mukaan käynneille

Kesäloman jälkeen ollaan taas startattu tätäkin harrastusta. Käytiin elokuun ekana viikonloppuna yhdessä lastentapahtumassa Loltsin kanssa. Pari viikkoa sitten otettiin tuntumaa toiseenkin paikalliseen kaverikoiraporukkaan, johon pääsin molempien koirien kanssa ja Paavo pääsee tätä hommaa harjoittelemaan. Se tosin tuurasi Loltsia meidän ekassa ryhmässä tänään yhdessä vakiokohteessa ja pärjäsi paremmin kuin hyvin! Se tosin ei ole ihme, koska Patsu on tasainen ja avoin taviskoira ja sitä on helppo ohjata. Paavo sai vankan kansansuosion, kuten "pikkusysterinsä" aiemmin.

Siihen toiseen ryhmään meitä pyydettiin ihan siksi, että pienistä koirista on tällä seudulla pulaa (eikä kaverikoiria ole muutenkaan liikaa). En tiedä, mikä tilanne muilla paikkakunnilla on, mutta voisin kuvitella, että samanlainen. Ainakin kaverikoirien omilla sivuilla koirien rodut/seropien koot ovat aussie-collie-kessu-tyyppisiä iso- tai keskikokoista kaliiberia. Pikkukoirilla on tosiaan koostaan tietyissä tilanteissa lyömätön etu.

Lolita on muuten virallisesti kaverikoira! Sen tiedot ovat kennelliitossa ja nyt ootellaan SKL:n byrokratiaa ja oranssia huivia

Jes, Loltsi on oikeesti ny virallinen kaverikoira! Huivin se sai eilen

Käytiin Paavon kanssa viime viikolla toisen ryhmän kanssa kaverikoiravierailulla. Pahvipää otti yleisönsä kyllä haltuun.

Näin joskus telkkarissa juttua tästä toiminnasta ja aattelin heti, että Eikka olis aivan omiaan tälläiseen juttuun ja toki itseäkin kiinnostaa, on tullut huomattua että iäkkäät ihmiset kovasti aina haluavat tutustua koiriin, tuntuu että heillä kaikilla kun on joskus ollut kotona koiruli. Mutta mutta täällä pikkupaikkakunnalla ei varmaan kukaan ei ole edes kuullut moisesta toiminnasta, Tampereelle olis lähdettävä jos haluaa tälläiseen mukaan...

Nyt äitini sitten luultavasti pääsee sellaiseen tukihenkilöryhmään jossa hyödynnetään koiria
Eli Nasta pääsee toteuttamaan luonnettaan äidin kanssa sitten kun hän saa tuettavan, jupii

^Wau! Kerro sitten, miten Nasta toimii, hyvin epäilemättä.

Jepjepp, tietoa lähtee tulemaan heti kun koiruus pääsee toimiin (siinä saattaa vielä kestää)