Moikka kaikille! Olen täällä päin, siis Sipoossa ts. tulevassa itä-helsingissä, asuva vuosimallia -94 tyttö, tällä hetkellä vielä neljätoista. Koko elämä on tullut harrastettua vaikka minkälaisten eläimien kanssa, tällä hetkellä meillä asustaa neljä gerbiiliä ja kolme hamsteria sekä itsenäisyyspäivästä lähtien keskikokoinen villakoira uros Aron. Olen 4h:n kouluttama virallinen dogsitteri ja olen tähän asti käyny aktiivisesti ulkoiluttamassa naapurin koiria ja käynyt kennelliiton nuorisokesäleireillä. Myös agilitykentät ja näyttelyhallit ovat tulleet tutuksi. Harrastan koirien ja eläimien kanssa puuhastelua sekä ratsastusta ja luen aikas paljon kirjoja.. Multa löytyy myös jonkin verran koira-allergiaa, mutta tosiaan niin pientä ettei oikeastaan oireita ollenkaan ilmene (onneksi!!)

Tässä siis jotain valotusta meidän elämään..

Hei!

Ajattelin viimein myös esitellä itseni, vaikka täällä olen melko epäaktiivisesti pyörinyt lähinnä neuvoja ja vinkkejä metsästämässä tuon oman palleron tultua viime syksynä. Olen -88 syntynyt Kuopiosta lähtöisin oleva opiskelija, joka on sittemmin muuttanut Saarijärven kautta Jyväskylään, vaikka Saarijärvellä käyn kyllä yhä enemmän ja vähemmän aktiivisesti koulullani JAMK:n luonnonvarapuolella.

Minulla on eläimistä taustaa, hevosten kanssa olen puljannut aiemmin melko aktiivisesti, mutta ne ovat opiskelijan akuutin rahapulan vuoksi tällä hetkellä tauolla, kesällä kävin niitä Hillan kanssa harrastamassa Saksassa töiden muodossa kylläkin Koirat ovat perheeni elämään kuuluneet kymmenisen vuotta, kun saimme sukulaisten avioerosta lyhytkarvaisen saksanseisojaveteraanin iloksemme. Vanhemmilla (ja itselläni myöskin) syttyi siitä kova innostus kyseiseen rotuun ja siellä on kolmas "huippu"yksilö menossa. Onkin luultavasti paljon todennäköisempää pongata minut seisojakehästä juoksemasta, kuin villiskehästä... varsinkin jos tuo nuorikko nyt vähän rotevoituisi (ja oppisi käyttäytymään) niin sitten sen kanssa on tarkoitus ensi vuonna olla näytteillä vähän useamminkin.

Omaan kämppään ja vieraaseen kaupunkiin muutettua hankin sitten ensimmäisen oman koirani, eli "aprikoosin" (kermanvärisen) Hilla-tytön. En tiedä enää oikein itsekään kuinka päädyin metsästyskoirista kääpiövillikseen... mutta vaikka sitä kaikki hieman ihmettelivät (ja jotkut eivät vieläkään ymmärrä), niin ratkaisu oli aivan erinomainen, kuten äitikin jo yksi päivä myönsi (ja äitihän haaveilee myös omasta villiksestä). Itse en metsästystä kuitenkaan harrasta, joten erittäin metsästysviettinen koira olisi mennyt minulla hukkaan.

Hillan kanssa olemme yhdessä opetelleet trimmausta ja lopputulos on onneksi paranemaan päin pikkuhiljaa tai onnistun nykyään jo saamaan aikaiseksi kotitrimmin mistä rahapussini on iloinen. Hillan värin vuoksi meillä ei taida olla tulevaisuutta näyttelykehissä, mutta agilitystä kyllä haaveilen jos vain joskus uskallamme kurssille. Hillailun lisäksi harrastan itse käsitöitä, pääasiallisesti pitääkseni itseni luentojen aikana hereillä.

Eilen minut saattoi pongata isovilliskehän laidalta ihastuksesta sekaisin. Eli perheenlaajennukseksi on suunnitteilla hamassa tulevaisuudessa ja sopivan hetken tullessa isovillis, jonka kanssa sitten ehkä uskaltautuisi näyttelyissäkin käymään.

Viimeisenä pointtina sanoisin, että nimimerkkini piti olla helicopterum, mutta olin unohtanut p:n pois. Ja täytyy kyllä sanoa, että Jyväskylässä tuntuu aika paljon olevan villiksiä. Tai ainakin niitä vilahtelee ihan ikkunastakin usein ohitse

EDIT: Täytyy ehkä sen verran päivittää esittelyä, että Hillan valitettavasti menetin perinnöllisiin sairauksiin Joulukuussa 2008. Nyt asunnossani temmeltää tuo "perheenlaajennus" isovillakoirauros Utu. Ja suunnitelmia on Utun kanssa vaikka muille jakaa!

heips kaikille!
olen 19-kesäinen opiskelijatyttö pohjois-karjalasta. opiskelen matkailualaa ammattiopistossa,valmistuttuani 1,5 vuoden päästä olen ajatellut hakea opiskelemaan eläinläheisemmälle alalle, vaikkapa eläinhoitajaksi! jaloissani nukkuu kolmen kuukauden ikäinen ylpeyteni, ensimmäinen oma keskikokoinen musta puudelinpoikanen toivo. vanhemmillani on kaksi keskikokoista tyttöä, joista toisen pentu toivo on.

Päätinpä minäkin nyt esittäytyä.

Eli olen 16-vuotias nuori tyttö Turun kupeesta, ja ensimmäinen villakoira, toinen koira, haettiin viime lauantaina Johvalta sijoitukseen. Käyn peruskoulun viimeistä luokkaa, ja ensivuonna olis tarkoitus päästä Paimion eläinlinjalle opiskelemaan.
Lähinnä harrastan vain koirien kanssa puuhailua, esim agilityä, ja myös tokoa jonkinverran kotipuolella (tarkoitus olis joskus päästä ryhmään tai jatkaa kursseilla käyntiä, jotka tosin ovat kovin kalliita) lisäksi olen mätsäreissä käynyt Ansan kanssa.
Tulevaisuus on minulle vielä vähän epäselvää, haluaisin joskus muuttaa ulkomaille, tai ainakin matkustella sielä paljon (mm. englanti, norja, sveitsi, australia jne.), mutta ammattini toivon liittyvän eläimiin, mutta eläinlääkäriksi en kuitenkaan halua.
Luonteeltani olen melko vilkas ja puhelias (ja höpötän välillä liian yksityiskohtaisesti asiani, joten kaverini eivät aina jaksa kuunnella ) mutta myös ujo uusien ihmisten seurassa.

(edittinä vielä, että oikealta nimeltäni olen Anna-Maija mutta mua kutsutaan kavereiden ja perheen jne. kesken Iitaksi joten sillä nimellä olen tännekin rekautunut )

Heips kaikki,

Olen 22-vuotias nainen Helsingistä. Siskoni sai villakoiran kun asuin vielä kotona ja kerkesin ihanaisen kanssa asua saman katon alla 1½vuotta kunnes muutin omaan asuntoon. Olin aluksi kauheasti sitä vastaan että meille otettiin villistä, mutta rotu vei mukanaan, nyt en osaa kuvitella koskaan omistavani mitään muita kuin villoja!
Viikko sitten meille kotiutui siskoni koiran pentu ja ollaan oltu avomiehen kanssa onnesta soikeita. Lainailtiin siskon koiraa meille sen verran ahkerasti et päätti teettää meille ihan oman.
Kotona asuu myös kaksi kääpiöhamsteria, ollaan miehen kanssa selvästi hurahdettu näihin kääpiö-otuksiin.

Opiskelen viimeistä vuotta ammattikorkeassa vaatetusalaa, tulin just reilu muutama viikko sitten takas Tanskasta jossa olin vaihto-oppilaana. Vaatetussuunnittelijaksi olisi tarkoitus valmistumisen jälkeen päästä.
Harrastan valokuvaamista, piirtämistä, lukemista, japanin kieltä ja toivottavasti tulevaisuudessa agilitya, tarkoitus ainakin olisi.

Vapaasti saa kysyä ja pistää viestiä jos tulee jotain asiaa.
Hauska tutustua teihin kaikkiin!

Täältä tulee yksi esittely lisää:

Olen 35v nainen Pohjanmaalta. Perheeseen kuuluu aviosiippa ja kaksi lasta (6v ja 7v). Olohuoneen nurkan omistaa marsu. Marsuja oli hetki vielä kaksi, mutta toinen sairastui ja piti laittaa pikaisesti ikiuneen.
Ammatiltani olen lähihoitaja ja harrastuksiini kuuluu vahvana karaoke (myös kilpailut ja tuomarointi).
Myös teatteri on lähellä sydäntäni ja olen työskennellyt siellä vuodesta -94. Muutama kuukausi sitten jätin teatterihommat kun hoitoalan työt lisääntyi.

Olen ollut aina kovin eläinrakas ja pikkutyttönä ulkoilutin monia koiria silloiselta paikkakunnalta. Äitini ei suostunut minulle koiraa ostamaan, joten kun aikanaan muutin pois kotoa, niin ostin ensimäisen oman koirani. Esikoiseni oli rottweiler-uros. Kaikin puolin upea tapaus. Ammattitaitoisen kouluttajan neuvoja noudattaen sain koirastani kuuliaisen ja täydellisesti toimivan pakkauksen jonka kanssa oli kiva elää ja harrastaa. Lisäksi minulla on ollut kääpiöpinseri.

Nyt meillä ei ole koiraa ja sydämessä on koiran kokoinen aukko täytettäväksi. Siihen kohtaa olemme suunnitelleet villistä. Haluan koiran jonka kanssa voin harrastaa ja mahdollisesti ottaa tyttöäkin mukaan harrastukseen. Rotikan kanssa se ei välttämättä onnistuisi.
Suunnittelin ensin toy- tai kääpiövillistä, mutta kaverini ( joka kasvattaa villoja ) suositteli keskaria lapsiperheeseen. Minulle keskari sopii mainiosti, eikä ole väliä onko koira oma vai sijotuskoira. Rakkaudella tulee molemmat hoidettua ja kasvatettua. Haluan kuitenkin koiran olevan pentu meille tullessa.

Toivottavasti haaveiden villis löytyy kohtuullisen ajan sisällä

Tervetuloa mukaan Mai ja Novelle!

	novelle kirjoitti:
	Suunnittelin ensin toy- tai kääpiövillistä, mutta kaverini ( joka kasvattaa villoja ) suositteli keskaria lapsiperheeseen.

Kaikki kolme vaihtoehtoa sopivat taatusti, mutta ennen kuin päätät, mieti mihin tarkoitukseen koiran haluat.

Jos aiot harrastaa vain itse, keskari on varmaankin erinomainen valinta, varsinkin rotikan jälkeen .

Ystäväsi pelkää ehkä koiran jäävän toiseksi lasten leikeissä.

Itse otimme kääpiön (joka tosin jäi juuri ja juuri toyksi), sillä lapsemme olivat silloin 6 ja 8. Meillä oli ennen basenji (40 cm), mutta halusin pienemmän, jotta lapset selviäisivät sen kanssa joka tilanteessa. Minä olen se, joka koiran kanssa harrastaa, tämä oli selvä jo ennen koiran tuloa, mutta silti ajattelin korkeintaan isohkon kääpiön tulevan kysymykseen lasten takia.

Ehdin kyllä sitten saada taas isomman lasten kasvettua...

Olen ollut tosi tyytyväinen valintaamme. Koskaan ei ole tarvinnut pelätä, selviytyvätkö lapset koiran kanssa ulkona/kotona yksin tai kavereitten kanssa. Lapsemme ovat ikäisekseen tosi pitkiä, mutta nyt 3 vuoden jälkeenkin tuo koiran koko on edelleen mielestäni heille juuri sopiva. Olin siis ajatellut alunperin jotain 30 - max 35 senttistä, mutta siitä isompi olisi meille jo liikaa.

Harrastamme lenkkeilyn lisäksi tokoa ja agilitya.

Lapsemme ovat siis nyt 9 ja 11, ja edelleen joillekin meillä harvemmin käyville nuoremman lapsen (poika!) kavereista Ninni aiheuttaa ylimääräistä sydämentykytystä, vaikka tämä rakastaa kaikkia ja käyttäytyy aina hyvin. Onpahan vaan ihmisrakas ja tuultakin nopeampi.

Eli tässä sinulle mietittävää. Mihin kokoon ikinä päädytkin, olet varmaan tyytyväinen, kunhan teet päätöksen oman perheesi tarpeitten mukaan.
Onnea uuteen elämään!

Kiitos Ninni!! Hyvä kirjotus, järkeviä pointteja

Pääasiassa haluan harrastaa itse. Lähinnä nyt toko mielessä. Agility on toinen, mikä kiinnostaa (en ole koskaan sitä harrastanut) ja mahdollisesti näyttely toiminta.

Se, että tuleeko tyttö (tai poika) mukaan harrastamaan, näkee vasta tulevaisuudessa... (taitaa olla äidin toive, että sais lapsen mukaan harrastukseen )

Se rottweiler siintää haaveissa, mutta sen aika on erittäin monen vuoden kuluttua. Rotikkaa haluan talon vahdiksi ja harraste koiraksi (Toko)
Tosin.... siinä saattaa käydä niinkin, että villa vie niin totaalisesti sydämen, että rotikka haaveet haihtuu
Näin olen monelta ihmiseltä kuullut, että villa vallottaa sydämen ikuisesti!

Minäkin esittäydyn! Olen siis vm. -83 oleva vaimoihminen Oulusta. Talouteen kuuluu mun ja miehen lisäksi kissa (10v), 2 kania (melkeen 4v) ja harmaa isovillakoirapoikalapsi Hukka (vajaa 3 kk). Villakoiria on ollu perheessä ennenkin, 2 keskarinarttua, joista se viimeinen kuoli toissapäivänä kunnioitettavassa 15 vuoden iässä. Isovillakoira on ollu monen vuoden haave, joka viimein toteutui. Haaveissa on harrastaa Hukan kans tokoa ja agilitya, mutta saa nähdä kuinka meidän suunnitelmien nyt sitten käy. Näyttelykoiraa Hukasta ei tule, kun omistajalla ei riitä kärsivällisyys pitkään turkkiin... Hukka tulee siis olemaan onnellinen lyhytkarvainen villis.

Moi!

Olen lueskellut foorumia jo vuoden ajan satunnaisesti, ja nyt päätin rekisteröityä kun meillä tuo omakin kääpiövillakoira jo on. Eli olen -83 syntynyt tyttö/nainen (en tunne olevani oikein kumpaakaan, vaan siitä välistä ), meidän perheeseen kuuluu avomies, 2 ihmislasta (-04 ja -06) ja tuo karvalapsi, Wilma. Wilma tuli meille tämän vuoden alussa 8 viikkoisena Kemijärveltä, pitkän koirakuumeilun jälkeen. En ole kiinnostunut näyttelyistä, vaan ennemminkin TOKO:sta, agilitystä ja pelastuskoirahommista. Haaveena on joskus tulevaisuudessa kaveri Wilmalle, isovillakoira.. Mutta se on haave vielä hyvän aikaa, koska resursseja ei ole tällä hetkellä.
Toivottavasti löydän täältä samanhenkisiä ihmisiä ja ehkäpä kavereita lenkeillekin.

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Kaipa mieki sitten yritän jotain raapustaa kun tänne foorumille rekisteröidyin :)

Elikkä, olen vuosimallia -92 oleva naispuolinen (ihmis)otus. Nimenä toimii Tiia.
Olen lähtöisin Lohjalta, kesällä 2008 muutimme äitini kanssa Helsingin Kannelmäkeen. Nyttemmin mukaan on tullut myös aprikoosi isovillakoiranarttu Robin.
Tulevaisuudensuunnitelmissa on lähinnä näyttelyitä, mahdollisesti myös agilityä. Agilitystä en ole varma, mutta josko sinne mennään niin ihan vain huvin vuoksi, ei kilpailumielellä. Toko oli alunperin mielessä, mutta se taitaa jäädä.
Kunhan lukiosta pääsen (nyt 1. luokalla), niin saatan hankkia toisenkin villan. Mutta saa nyt nähdä mitenkä tän yhden kanssa menee ;)

Että tommosta näin pähkinänkuoritasolla :)

Kai minäkin voisin sitten esittäytyä

Olen 18 vuotias merkonomi Lahdesta. Olen harrastanut ratsastusta ja hevostelua pienestä lähtien (äipän kautta löytyi tämä harrastus). Oma hevonen oli myös, mutta se jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen takia muutama vuosi sitten. Sen jälkeen olen keskittynyt enemmän kilpahevosiin ja tällä hetkellä koulutan lv ravuria ratsuksi, sekä vien eteenpäin koulusuokkia

Kotona asustaa toyvillakoira Vanka ja isovillis Olle. Tarkoitus olisi alkaa harrastaa Ollen kanssa agilityä jossain vaiheessa, kun perushommat on opittu ja myös totuttaa se kulkemaan tallilla mukana. Vanka on jo 8 vuotias ja se viettää aika rauhallista elämää. Se pitää kovaa kuria Olle pojalle

Uutena harrastuksena käymme koirien kanssa villistapaamisissa

Olen parisen vuotta seuraillut tätä foorumia, mutta vasta äskettäin aloitellut kirjoittamisen tänne...

Olen vähän päälle 40-kymppinen naisihminen Vihdistä. Perheeseeni kuuluu miehen lisäksi 13-vuotias tytär ja 2-vuotias aprikoosikääpiövillis Mimmi.
Olen ammatiltani kirjanpitäjä ja vapaa-aikani täyttävät perhe, puutarhan hoito ja lukeminen. Tällä hetkellä myös jatko-opiskelen ammattiini liittyvää lisätutkintoa.

Mimmi on tyttäreni koira, vaikkakin Mimmin mielestä minä olen hänen mammansa. Tyttäreni hoitaa Mimmin lenkitykset ja turkin hoidon, trimmaustakin hän on pikkuhiljaa harjoitellut (mamma kelpaa kyllä koirulin pyllyn pesuun ) Agilitykin tytärtä kiinnostaisi.
Olen liikuntarajoitteinen, sairauteni vuoksi tarvitsen kyynärsauvaa tuekseni, joten minusta ei paljon olekaan lenkkeilemään koiran kanssa.
Tuo meidän Mimmi on kyllä niin ihana koiruli, että mielelläni jotain hänen kanssaan harrastaisinkin, tietäisipä vain mitä, kun nuo tavallisemmat on minulta pois. Onko kenelläkään vinkkejä?

Olisi ihan kiva saada koirakavereita Mimmille täältä Vihdin seudulta. Mimmi on aika rasisti, aristelee yleensä muita koiria paitsi villiksiä (mistähän sekin johtuu??)

Viuhti, mikäli vielä olet koirakaveria vailla, otahan yhteyttä! Muutkin Vihdin ympäristöstä, uusia kavereita olisi mukava tavata!

Hei.

Olen 25 vuotias nainen. Asun Sastamalassa (ent.Vammala) avomieheni sekä -04 ja -09 syntyneiden tyttäriemme kanssa. Meillä asustaa myös keskikokoinen blakc&tan villakoira tyttö. Ammatiltani olen lähihoitaja ja työssä vanhainkodissa, mutta tällä hetkellä luonnollisesti äippälomalla ja pikkunaisieni kanssa kotona.

Moi! Olen 37v mies Heinolasta ja näköjään ainoa mies täällä..
Meillä on huhtikuussa 10v täyttänyt isovillakoira narttu "Milla" (Hot Cossip Cat Woman). Perheeseemme kuuluu myös 2 poikaa 6ja 8 vuotiaat. Ja vaimo/äiti tietenkin .
Asumme lähes maalla omakotitalossa. Harrastamme vaimon kanssa moottoripyöräilyä, vuorotellen ajellen.
Koiramme on ollut käsittämättömän terve koko elämänsä ajan (kohtutulehdusta lukuun ottamatta 2 vuotiaana) ja on edelleen yhtä virkeä ja leikkisä kuin esim 3-vuotiaana. Kerran vuodessa käydään hammaskiven poistossa/rokotuksessa; matolääke keväälä ja syksyllä.
Milla on ollut/on myös erittäin hyvä "terapiakoira" kehitysvammaiselle lapsellemme.
Turkin olemme pitäneet lyhyenä, kerran kuussa pesu ja korvien nypintä, joka toinen kuukausi "ajelu" 9mm terällä ja millisellä kasvot/tassut.
Näillä on menty ja hyvin pärjätty!


Milla nuoruutensa voimissa!

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Terapiakoirana/lastenleikeissä

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!

Only registered users can see links on this forum! Register or Login on forum!